Kuka on Jumala?

Salattu Jumala

"Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt." (1. Joh. 4:12)

Jumalan olemus ylittää ymmärryskykymme. Hän jää meille ikuisesti salaisuudeksi.

On sanottu, että jos me kykenemme ymmärtämään tai selittämään Jumalan, me olemme luoneet epäjumalan.

Mutta voimmeko mitenkään puhua Jumalasta? Apofaattinen teologia löytää tähän yhden ratkaisun: Jumala on mutta paljon enemmän. Me voimme sanoa, että Jumala on rakkaus mutta samalla myös paljon enemmän. Jumala on hyvyys mutta paljon suurempaa kuin se hyvyys mitä me tarkoitamme. Hän on viisaus mutta jotain paljon syvällisempää kuin se viisaus, jota opettelemme tässä katoavassa maailmassa.

Me voimme ilmaista, että käsityskykymme on rajallinen ja tunnustamme, että tuolla puolen on asioita, joita me emme kykene sanoilla kuvaamaan. Niin Hän jää sanoinselittämättömäksi, sanoinkuvaamattomaksi, silti ainaolevaksi ja muuttumattomaksi.

Näkyvä Jumala

Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. (1. Joh. 4:12)

Gregorios Palamas opettaa, että me voimme oppia tuntemaan Jumalan hänen energioidensa kautta.

Jumala on ilmestynyt meille Pojassaan. Hän on ilmestynyt meille käskyissään, profeettojen sanoissa, tunnusteoissa ja ihmeissään. Siinä, kun Hän johdattaa kaitselmuksessaan meidän elämäämme, kun Hän varjelee meitä vaaroilta, puolustaa meitä vihollisiamme vastaan, pelastaa hädästä ja armahtaa, kun olemme tehneet väärin.

Mutta vieläkin enemmän, me voimme tuntea Jumalan rakkauden kautta, sillä Jumala on rakkaus. Voimme tuntea hänet, kun halaamme lähimmäistämme, kun näemme toisen ihmisen hymyn, kun autamme toisiamme, annamme omastamme toisellemme. Rakastamalla toinen toisiamme, me voimme hetkeksi kokea miten suuri ja mahtava Jumala on.

Jumala tulee tunnetuksi meille ennen kaikkea oman Poikansa kautta. Kuuntelemalla Hänen sanojaan pyhästä Evankeliumista, noudattamalla Hänen käskyjään, seuraamalla häntä kaikessa missä voimme. 

Hän on hiljaisuus, Hän on kuiskaus, Hän on kuin tuulen huminaa. Jumala laskeutuu luoksemme kyyhkysenä, hän tulee päällemme tulisina kielinä. Jumala ilmoittaa itsensä luomakunnassa. Puiden lehtien havinassa, tumman sinisessä tähtitaivaassa, auringon lämmössä, kevään heräämisessä. Keskikesän sinisessä hetkessä, syksyn lehtien värikirjossa, talvisen hangen narskunnassa, tulen rätinässä.

Rajapinta tämän ikuisesti tuntemattoman ja läsnäolevan kohdalla on usko. Me uskomme, vaikka emme tiedä. Saamme Hänestä kokemuksen, kun osallistumme pyhään liturgiaan. Jumala on rakkaus ja vain rakastamalla toinen toistamme, me voimme kokea mitä Jumala on.