Sairauden teologiaa

Koronaepidemia on mullistanut koko maailman. Tuntuu kuin maailma pysähtyisi ja perusturvallisuutemme on uhattuna. Kenelläkään ei ole tietoa kauan tämä epidemia jatkuu ja mihin se lopulta johtaa. Mutta Jumalaan uskovan kristityn ei pitäisi huolestua tästä epidemiasta, koska kirkkomme on kauan opettanut meille oikeanlaista elämäntapaa ja asennoitumista elämää ja kuolemaa kohtaan, iloja ja suruja vastaan, terveyttä ja sairautta kohtaan.

Miksi maailmassa on ylipäätään sairauksia? Kirkkomme opettaa, että sairaudet ovat tulleet elämään syntiinlankeemuksen seurauksena. Sairaudet muistuttavat meitä tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan, kun jätimme noudattamatta sitä ainoaa käskyä, jonka saimme: älä syö siitä puusta. Mitä tämä syömiskielto oikein tarkoitti? Elämme Suuren paaston aikaa ja kysymys on hyvin relevantti.

Jumala loi ihmiselle paratiisiin ja asetti hänet asumaan sinne. Paratiisin tarkoituksena olla tehdä ihmisestä onnellinen, jotta hän voisi yhdessä Luojansa kanssa nauttia luomistyöstä ja Hänen rakkaudestaan. Ihminen luotiin suhteessa Jumalaan, ei sentään itsenäiseksi ja omavaltaiseksi olennoksi. Meidän on luotu äärettömän suureen vapauteen mutta samaan aikaan me olemme silti tämän elämän lakien alaisia. Meillä on vaikeuksia, sairauksia ja kuolemaa.

Tottelemattomuus on pahuuden lähde luomiskertomusta seuraten. Tottelemattomuus juontuu ylpeydestä ja ihmisen itseriittoisuudesta. Ihminen on saanut Jumalalta lait, joita hänen tuli noudattaa ja jonka avulla hän voisi pelastua. Jumala tahtoo jokaisen luotunsa pelastuvan ja siksi ilmaisee tahtonsa ja rakkautensa lakien kautta. Lait suojaavat elämää pahalta. Ja vielä enemmän, nämä lait ja käskyt lupaavat meille iankaikkisen elämän.

Ihminen lankesi syntiin ja se merkitsi synnin seurausten tuloa osaksi meidän elämäämme. Synnin seurauksena meistä tuli kuolevia ja päädymme maan tomuun, josta meidät oli otettukin. Eräänä juonteena voimme muistaa myös ajatuksen kuoleman ja pahuuden yhteenkuuluvuudesta. Kuolema merkitsee aina pahan kierteen katkaisua. Paha ei voi kasvaa loputtomiin, koska jossakin mielessä sekin on kuoleman lain alainen. Muuten paha voisi kasvaa ihmisessä loputtomiin ja viedä hänet yhä syvemmälle pimeyteen. Kuolema vapauttaa ihmisen tästä kierteestä. Samalla kun myös muistamme miten vastasyntyneet ovat sielultaan puhtaita ja viattomia niin ymmärrämme miten, Luomakunta siis uudistuu koko ajan syntymän ja kuoleman kautta.

Maailmassa on tuskin mitään mitä Jumala ei voisi käyttää myös hyvään. Tämä koronaepidemia voi olla myös pontimena meille siinä, että se herättäisi meissä keskinäisen solidaarisuuden ja huomaavaisuuden.

Sairaudet antavat meille mahdollisuuden toimia Luojamme kuvana. Voimme näin aikoina olla toisiamme kohtaan hyviä, huomaavaisia, sääliviä, myötätuntoisia ja kannustavia. Yhtä lailla myös välttää kaikkea itsekkyyttä, ahneutta, sydämen kylmyyttä, julmuutta. Nyt paastokeräyksen aikana on hyvä myös tiedostaa omalta osaltamme, millaista elämää me sallimme veljiemme ja sisartemme elää kolmannessa maailmassa? Tämän epidemian osalta voimme paremmin ymmärtää millaisissa ongelmissa he joutuvat elämään, kun jokapäiväinen elämä on aivan perusasioiden kanssa taistelemista. Ja ehkä samaan aikaan mekin saatamme alkaa lopulta oman elämän yksinkertaistumisen ja rauhoittumisen kautta näkemään, mikä elämässä on kalleinta ja tärkeintä.

Terveytemme ja elämämme on Jumalan hallussa. Elämä on lahja, jonka olemme Luojaltamme saaneet ja sillä on selkeä tarkoituksensa. 

Elämän tarkoitus on valmistaa meitä iankaikkista elämää varten. Me monesti kuvittelemme tässä arkitodellisuudessa, että tämä katoava elämä on kaikki kaikessa. Vaikka kaikki ympäriltämme hiljalleen katoaa ja vaikka moni ihminen kuolee läheltämme, emme siltikään monesti ymmärrä tämän elävän katoavaisuutta.

Meillä on elämässä aina vaikeuksia mutta jos osaamme kääntää ne haasteiksi ja suunnata ajatuksemme kasvamiseen kohti Jumalan kaltaisuutta niin olemme oikealle tiellä. Elämämme on kilvoittelua, jonka päämäärä on kasvamisessa kohti Jumalan kaltaisuuta. Kuten pyhittäjä Porfyrios opettaa, me emme pyydä Jumalalta vapautusta sairauksista vaan että meistä tulisi hyviä sairauden kouluttamina.  Oppisimme nöyryyttä, kärsivällisyyttä, myötätuntoa. Pitäisimme mielessämme toivon ja jaksaisimme uskoa, että kaikella on myös tarkoituksensa. Jotta me oppisimme luottamaan Jumalaan.

Monesti vaikeat ajat osoittavat meille ja lähimmäisillemme sen mitä aidosti olemme. Ehkä koronaepidemia jälleen herättäisi meissä yhteisöllisyyden, jotta muistaisimme, että terveys on lopulta kovin arvokasta ja vasta kun olemme sairastuneet me voimme ymmärtää sen merkityksen.

 ***

Sunnuntaina vietämme pyhän Ristin sunnuntaita. Mitä ristin kantaminen tarkoittaa? Ristin kantaminen annetaan meille sinä päivänä, kun me liitymme kirkon jäseniksi. Me elämme langenneessa maailmassa ja jokaiselle meillä on haasteensa ja ongelmansa tässä elämässä. Jokainen meistä kantaa omaa ristiään, kukaan ei voi ottaa kantaakseen toisen ristiä. Mutta millä tavoin me kannamme omaa ristiämme? Suureen ääneen valittaen vai hiljaa ja kärsivällisesti. Kannammeko ristiä vihamielisesti ja toisiamme syytellen vai herättääkö se meissä myötätuntoa myös muita kantajia kohtaan.  Kun katsomme ristiinnaulittua Herraamme, me näemme oikean tavan suhtautua ristimme kantamiseen.

Me emme ole yksin. Jumala on meidän kanssamme aina, mutta erityisen helppoa meidän on muistaa tämä hädän ja sairauden keskellä. Hän etsii meitä ja jää luoksemme lohduttamaan.  

Siunattua paaston jatkoa ja muistakaamme rukoilla toistemme puolesta!