lauantai 10. helmikuuta 2018

Parannuksen sakramentti



















Katumuksen sakramenttia voisi kutsua yhtä lailla parannuksen teon sakramentiksi. Katumuksen jälkeen olomme on vapautunut, valoisa, toiveikas ja monesti täynnä hengellistä iloa.
Miten sitten valmistautua katumuksen sakramentille?

Elämän aikana on hyvä välillä pysähtyä ja hiljentyä. Välillä kannattaa ihan vakavasti miettiä mihin elämä on menossa ja millainen tilanne minulla on tällä hetkellä. Onko asioita jotka painavat mieltäni, aiheuttavat syyllisyyttä, joista haluaisi päästä eroon. Onko toisaalta asioita, joita on jo vuosia lykännyt ja hyvät aikeet ovat jääneet toteuttamatta.

Meillä on ensinnäkin oltava halu elää parempaa elämää ja päästä eteenpäin nykyisestä tilastamme. Jokainen ihminen tekee elämässään virheitä, pahoja ja vääriä tekoja. Jumala ei odota meiltä niinkään synnittömyyttä vaan katumusta ja parannuksen tekoa. Jos Kristus kehottaa meitä antamaan anteeksi toisillemme seitsemänkymmentä kertaa seitsemän niin toki Jumalakin on valmiita antamaan meille anteeksi, jos Häneltä sitä vilpittömästi pyydämme.

Oleellista katumuksessa on se, että me tarkastelemme omaa elämäämme ja mietimme mitä asioita siellä pitäisi parantaa.  Mietimme suhdettamme omaan perheeseemme, työkavereihin, sukulaisiin. Tarkoitus ei ole syytellä toisia vaan etsiä omasta elämästä sellaisia kohtia joissa on tehnyt väärin. Ei ole myöskään tarkoitus kertoa mitä väärää muut ovat tehneet vaan fokus on omissa tekemisissämme.
Katuja voi itse valita mistä asioista hän haluaa papin kanssa keskustella ja mitä hän haluaa tunnustaa Jumalalle. Jos haluaa, voi tehdä listan asioista joita haluaa tunnustaa ja joista haluaa puhua. 

Katumuksen sakramentilla ei kuitenkaan pidä salailla tai kaunistella asioita. Minusta on ymmärrettävää, että joidenkin asioiden tunnustaminen voi olla ensimmäisellä kerralla vaikeaa ja on inhimillistä, että rakennamme luottamusta varovasti. Pian seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla on kuitenkin käytävä läpi sellaisetkin asiat jotka meitä erityisesti hävettävät, koska vain sellaiset synnit joita me kadumme me voimme saada anteeksi.

Joskus törmään siihen, ettei ole mitään tunnustettavaa, koska katumukselle tuleva ei ole rikkonut lakia tai joutunut ongelmiin tekojensa takia. Me voimme tehdä syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin - tietäen tai tietämättään. Jokainen meistä tekee syntiä ainakin ajatuksen tasolla: kateus, ylpeys, tuomitseminen, vihastuminen jne. Monesti nuo ajatukset muuttuvat sanoiksi ja joskus jopa teoiksi. Sanojen tasolla me usein juoruilemme, tuomitsemme, panettelemme, kehumme itseämme, kiroilemme, valehtelemme jne.

Olennaista on, että ymmärrämme tekevämme synnin tunnustuksen Jumalalle. Mihin sitten pappia tarvitaan? Pappi on todistaja katumuksen sakramentista. Pappi on myös kanssakulkija ja paimen, jonka tehtävänä on auttaa rippilastaan matkallaan. Jokainen katumukselle osallistunut tietää eron omien katumusrukousten ja katumuksen sakramentin käymisen välillä. On eri asia puhua pyhästä ehtoollisesta kuin käydä pyhällä ehtoollisella.

Jokainen valitsee itse oman rippi-isänsä. Kun rippi-isän on valinnut itselleen, on tärkeää ylläpitää tätä suhdetta emmekä vaihda rippi-isäämme vähäisistä syistä. Parhaimmillaan rippi-isän ja -lapsen suhde voi kestää koko elämän ajan ja tuo erittäin tärkeän avun meille niin iloin kuin hädänkin keskellä. Aina on joku jolle voi kertoa ihan kaiken mitään salaamatta.

Kun katumukselle on varattu riittävästi aikaa, olen itse panostanut katumuksella käytävään hengelliseen keskusteluun ja ohjeistamiseen. Papilla ei ole valmiita vastauksia ongelmiin ja hengellinen ohjaus vaihtelee eri ihmisten välillä. Monesti katuja myös itse oivaltaa ratkaisuja omiin ongelmiin, kun niistä avoimesti keskustelee.

Pappia sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Monesti papilla on monia rippilapsia eikä hän useinkaan edes muista mitä asioita rippilapset ovat hänelle tunnustaneet. Pappi ei palaa katumuksen jälkeen niihin asioihin joita synnintunnuksella käynyt on puhunut. Monesti katuja voi ottaa esille seuraavalla kerralla näitä asioita esille mutta pappi ei tee tässä aloitetta.

Ennen katumusta voi lukea Raamatusta esim. apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen 12. luvun ja peilata omaa elämäänsä siihen.

1 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. 2 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
3 Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. 4 Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, 5 samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. 6 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. 7 Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, 8 rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.

9 Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. 10 Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. 11 Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. 12 Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. 13 Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. 14 Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. 15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.


16 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. 17 Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. 18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. 19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra. 20 Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." 21 Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Siunattua paaston aikaa!

lauantai 13. tammikuuta 2018

Toisiaan etsivät - Tarina Sakkeuksesta


























1 Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. 2 Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. 3 Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. 4 Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. 5 Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

6 Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. 7 Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." 8 Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." 9 Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. 10 Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

Suuri paasto lähestyy ja tulevana sunnuntaina vietämme Sakkeuksen sunnuntaita. Sakkeus, tuo varreltaan lyhyt mies, monien halveksuma verojen kerääjä halusi nähdä Jeesuksen. Väkijoukon takaa tämä ei onnistuisi, joten hän kiipeää puuhun ja jää odottelemaan.

Sakkeus oli kiinnostunut, ei ehkä ikuisesta elämästä, mutta Jeesuksesta kuitenkin. Hän halusi ottaa selvää, kuka tämä Jumalan poikana pidetty ihmeiden tekijä oli. Miksi hän halusi tavata Jeesuksen kesken arkisten kiireiden? Ensi tuntumalta ei ainakaan iankaikkisen elämän tavoittaminen. Silkkaa uteliaisuutta, kenties.

Pian kuitenkin alkaa tapahtumaan eikä Sakkeuksella ole enää paluuta entiseen. Jeesus lähestyy väkijoukon keskellä ja veronkerääjä odottaa puun latvassa.

Vaikka Sakkeus on syntinen ja kaikkien halveksuma, Jeesus pysähtyy hänen luokseen ja tulee aterioimaan hänen kotiinsa. Tässä on turhaa puhua Jeesuksen suvaitsevaisuudesta koska hän on paljon enemmän: hän on kadonneiden etsijä ja rakastaa jokaista syntistä joka haluaa tehdä parannuksen. Se, että Jeesus antoi hänelle mahdollisuuden, oli se iso juttu.

Ehkä tämä on meille kaikille meille tärkeä merkki siitä, miten me itse voimme omalla suhtautumisellamme parantaa maailmaa. Kun sinä annata mahdollisuuden toiselle ihmiselle, se saattaa muuttaa koko hänen elämänsä.

Muutos tapahtuu Sakkauksessa ja Sakkeus tuo tämän esille, kun hän antaa hyvin käytännöllisen ja elämänläheisen lupauksen elämänsä muutoksesta. Sakkeus sanoo: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin. Eikä tuo pelastus koskekaan lopulta van Sakkeusta vaan hänen perhettään!

Samaan aikaan mystinen muutos tapahtuu hänen sielussaan hiljaa kiirehtien. Hetkestä jolloin hän ensi kertaa kuulee Jerikon kaduilla Jumalan pojasta alkaa hiljainen kuohunta hänen sisällään. Mutta elämä jatkuu hälyisessä kaupungissa ja hän palaa työhönsä verojen kerääjänä. Myöhemmin hän taas kuulee Messiaasta, joka on tällä kertaa tulossa ihmisjoukon keskellä. Kristus lähestyy Sakkeusta ja lopulta kohtaa hänet puussa istuvana.

Luoja ja luotu kohtaavat jälleen syntiinlankeemuksen jälkeen. Tuntuu kuin Sakkeus olisi kiivennyt paratiisin muurin korkeudelle ja kurkistanut siihen paratiisiin josta Aadam ja Eeva karkotettiin kauan sitten pois. Jumala huomaa hänet ja kutsuu hänet jälleen takaisin. Pahat teot on kuitenkin jätettävä muurien ulkopuolelle ja myös sielun on uudistuttava. 

Sakkeuksen pelastuminen alkaa tuosta hetkestä, kun Kristus pysähtyy hänen luokseen. Sakkeus on etsinyt ja nyt Jumala vastaa hänen kiinnostukseensa antamalla hänelle tien kohti pelastusta.

Mitäpä muuta lopulta Jumala meiltä toivoisi. Että jätämme taakse synnin tahraaman elämän ja pyrimme elämään Jumalan käskyjä noudattaen. Sen vuoksi tämä on kuin tarina Tuhlaajapojasta joka palaa kotiinsa jätettyään holtittoman elämän kaukaisilla vierailla mailla. Rakastava isä kietoo hänet syliinsä ja antaa iloiten kaiken anteeksi.

Sakkeus otti Jeesuksen vieraakseen ja sai uuden suunnan elämälleen.

Lopussa Jeesus sanoo meille kaikille hyvän evästyksen paastoa varten: Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan. Tämä tarkoittaa Jumalan hyvää tahtoa meitä kohtaan.


Entä meidän hyvä tahtomme Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Milloin me ottaisimme Jeesuksen vieraaksemme ja tarjoamme hänelle majapaikan? Ei kannata sanoa, että kyllä ottaisimme, jos Hän tulisi luoksemme. Me voimme kohdata Hänet jokaisessa lähimmäisessämme.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulupaaston tiellä - vastuu



Joulupaasto jatkuu kirkossamme ja paaston evankeliumit valmistavat meitä tulevaan juhlaan. Kristillisen ja maallisen joulun välillä on suuri. Kristillinen valmistautuminen kohdistuu itsestämme ulospäin ja maallinen joulu taas omaan itseemme. Sen vuoksi kannattaa miettiä otammeko jouluun valmistautuessamme huomioon myös ne ihmiset, jotka ovat heikossa asemassa.

Yhdessä paaston evankeliumissa kerrotaan rikkaasta miehestä. Hän sai hyvä sadon pellostaan. Ja mitä hän teki? Käytti kaiken omaksi ilokseen ja nautinnoksi. Hän jopa sanoi itselleen: Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä! Mutta Jumala sanoi miehelle: Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin, ja kaikki minkä olet itsellesi varannut, kenelle se joutuu?

Toisessa evankeliumissa eräs mies kysyi Jeesukselta mitä hänen pitää tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. - Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja annata rahat köyhille. Mies poistui murheellisena.

Eikö tämä ole selkeä rohkaisu meille hyväntekeväisyyteen? Rakkaus rahaan ja omaisuuteen ja tähän katoavaan maailmaan voi tulla esteeksi minun ja lähimmäiseni, minun ja Jumalan välille.

Kannattaako tämän jälkeen miettiä vastuusta lähimmäisestämme?

Siunausta ja voimia paaston ajan kilvoitukseen!