sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Enemmän kuin Jumala



















Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" 
19. Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. 
20. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'." 
21. Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti". 
22. Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". 
23. Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. 
24. Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan! 
25. Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." 
26. Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" 
27. Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista". 


Tänään evankeliumissa Kristus puhuu meille ristin ottamisesta ja kaiken maallisen hylkäämisestä. Evankeliumi ei kerro rikkauden kiroista vaan jostakin katoavasta asiasta, jota me pidämme rikkautena, vähäistä asiaa jota me pidämme omanamme, johon olemme liiaksi mieltyneet ja jota ehkä me salaisesti hellimme ja rakastamme. Enemmän kuin Jumalaa.

Aihe on kipeä. Rikkaan miehen tuska pitäisi tuntua meidän jokaisen sielussamme, kun me kuulemme tämän tarinan. Me olemme tuo rikas mies ja nyt kannattaa miettiä mikä meidän elämässämme on se asia, josta me emme ole valmiita luopumaan. Se saattaa olla se asia, joka on minun ja Luojan välillä, epäjumalaksi muuttunut kiintymyksemme kohde, johon me turvaamme. Se on se asia, jonka me panemme Jumalan edelle. Se todennäköisesti on se este, joka estää meitä etenemästä eteenpäin hengellisessä elämässämme, vaikka kuinka muuten yrittäisimme.

Kuinka lähelle me Jumalan päästämme? Luotammeko hänen lupaukseensa iankaikkisesta elämästä, jos luovumme itsellemme rakkaasta asiasta? Me usein pidämme Jumalan turvallisen välimatkan päässä, jotta hän ei todellisuudessa pääse muuttamaan elämäämme. Mutta meidän uskomme ydin on synergiassa, yhteistyössä. Se kertoo siitä, kuinka Jumala haluaa vaikuttaa meidän elämäämme, tehdä sen uudeksi ja tuoreeksi. Jotta tämä voisi tapahtua, meidän pitää vastata hänelle samalla tavalla kuin Maria: minä olen Herran palvelija, tapahtukoon minulle sinun tahtosi. 

Käskyt annettiin meille, jotta noudattaisimme niitä kokonaan, ei vain soveltuvilta osin. Joidenkin käskyjen noudattaminen on helpompaa kuin toisten. Meidän pitää löytää se kipuraja, jossa me joudumme oikeasti tinkimään omasta hyvinvoinnistamme. Rikas mies teki enemmän kuin moni meistä. Hän oli valmis antamaan itsestään enemmän ja hän meni kysymään, mitä hän vielä voisi tehdä.

Moni meistä saattaa tyytyä siihen, että me noudatamme suurinta osaa käskyistä: älä tapa, älä varasta, älä tee aviorikosta. Kun vain välttelemme näiden paheiden harrastamista, kuvittelemme että kaikki on hyvin ja voimme olla tyytyväisiä. Me jätämme ottamatta sen askeleen, joka todella osoittaa uskomme ja muuttaa elämämme uudeksi.

Rikas mies pettyi, kun hän sai vastauksen, joka olisi tarkoittanut koko elämänsä antamista Jumalan haltuun. Mekin varmasti pettyisimme, kyllähän se merkitsisi sitä, että joutuisimme luopumaan jostakin meille rakkaasta. Mutta sitä vaaditaan, mikään ei saa tulla Jumalan ja ihmisen välille, mikään ei saa olla tärkeämpää meille kuin pelastuksen tavoittelu. Hän lähti pois.

Jeesuksen opetuslapset olivat tehneet saman valinnan kuin rikas mies, he olivat luopuneet kaikesta ja lähteneet seuraamaan Kristusta. Tämä on esikuvamme, me voimme kääntyä Jumalan puoleen ja hakea hänen tukeaan tilanteeseemme.

Minusta on kiinnostavaa, että sekä Juudas Iskariot että Pietari kielsivät Kristuksen, he molemmat katuivat tekoaan. Juudas palasi neuvoston luo ja petyttyään heidän apuunsa hän meni ja hirttäytyi. Pietari sen sijaan palasi Kristuksen luo ja sai anteeksiannon ja sovituksen. Ehkä mekin voimme kääntyä Kristuksen puoleen ollessamme valmiita muutokseen ja kysymään Häneltä, tuetko minua, jos ryhdyn suureen muutokseen.

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni (Ps. 130:1-2).

Jumala kuulee rukouksemme ja hän nostaa meidät ylös elämään ja valkeuteen. Nyt meidän on oltava valmiita vapauttamaan kätemme katoavasta tarttuaksemme tuohon pelastavaan käteen? Meidän on mahdotonta saavuttaa pelastusta omin voimin, pelkästään sillä, että annamme meille rakkaat asiat pois. Meidän on tarttuva myös Jumalan pelastavaan käteen. Siksi tämä pelastuksen saavuttaminen on ihmiselle itselleen ja yksinään mahdoton asia mutta Jumalalle se on mahdollista. Me voimme luopua kaikesta, kuten apostoli Paavali sanoo, mutta jos meiltä puuttuu rakkaus, meillä ei olisi mitään. Ja juuri tämän rakkauden me voimme saada Jumalalta, kun luovutamme koko elämämme Hänen haltuunsa.

Olemmeko valmiita antamaan elämämme hänelle uhriksi?

Tänään kirkoissamme jaetaan Herran pyhä ja eläväksitekevä ehtoollinen. Siinä Kristus uhraa oman elämänsä, jotta millä olisi yltäkylläinen elämä Hänessä. Kuinka me voimme tulla pyhitetyiksi tuosta lahjasta? Ainoastaan ja vain ainoastaan sillä, että mekin uhraamme oman elämämme hänen puolestaan ja hänelle. Ilman tätä oman elämämme uhraamista me emme voi tulla osalliseksi tuosta uhrista.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Pariisin terrori-isku: ensi tunnelmia paaston kynnyksellä


Tänään olemme kuulleet järkyttäviä uutisia Ranskasta, jossa on tapahtunut useita terrori-iskuja ja kuolleita on yli 120. Me olemme tänä aamuna menettäneet sen rauhan ja turvallisuuden, joka on meille usein itsestäänselvä ja huomaamaton asia.

Olemme astumassa joulunpaaston viettoon ja asetumme paaston myötä odottamaan Rauhan ruhtinasta. Sen vuoksi rauhalla on suuri merkitys valmistautumisellemme. Joulupaaston kynnyksellä voimme yhä selvemmin ymmärtää enkelien sanoman ihmiskunnalle: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:14) Kirkkomme jumalanpalveluksissa on erityisen monia rukouksia, joissa rukoilemme rauhan puolesta. Suuri ektenia alkaa rauhan rukouksilla:

Rukoilkaamme rauhassa Herraa! 
Rukoilkaamme Herralta rauhaa korkeudesta ja sielujemme pelastusta!
Rukoilkaamme Herralta koko maailmalle rauhaa, pyhille Jumalan kirkoille kestävyyttä ja kaikkien yhdistymistä.

Tänä vuonna Eurooppaan ja Suomeen on tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita ja sen myötä maailma on muuttunut yhä pienemmäksi. Monet ennestään vieraat kulttuurit ovat tulleet hyvin tutuiksi meille. Me kuulemme uutisten kautta välittömästi sen, mitä maailmalla on tapahtunut ja saamme suoraa kuvaa tapahtumapaikoilta. Meillä on käytössämme samat tiedot ja taustat kuin paikanpäällä olevilla ihmisillä. Kaukana maailmalla tapahtuneista kriiseistä on tullut osa meidän elämäämme. Tänä päivänä on vain yksi maailma ja me jaamme sen keskenämme.

Teimmekö virheen kun avasimme kotimme turvapaikanhakijoille? Monien mielessä on viimeistään tänä aamuna herännyt epäilys, voisiko sama tapahtua myös Suomessa. Sen vuoksi on suuri vaara, että me luomme yhä voimakkaampaa vastakkaisasettelua itsemme ja muiden välille. Tämä terrori-isku voidaan helposti kääntää vihamielisyydeksi kaikkea vierasta kohtaan. Moni meistä kaipaa takaisin siihen vanhaan maailmaan, jossa elimme vuosikymmeniä sitten. Se maailma oli yksinkertainen, muistoissamme elämämme oli kuin idylli tv-sarjasta Pieni talo preerialla. Mutta paluuta siihen ei enää ole.

Tämän terrori-iskun pitäisi yhä selvemmin avata meille se todellisuus, josta nämä turvapaikkaahakevat ihmiset pakenevat.

Tämä terrori-isku on arkipäivää siinä sodan maailmassa, josta syyrialaiset ja irakilaiset pakenevat. Jos nämä iskut jatkuisivat maanosassamme yhä uudelleen viikko toisensa jälkeen, mikä olisi suhtautumisemme sotaa ja terroria pakenevia. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että turvapaikanhakijat saadaan mukaan yhteiseen suomalaiseen yhteiskuntamme. Tämä on ainoa tapa, jolla me voimme taistella terroria ja ääritoimintaa vastaan.

Me tarvitsemme yhä selvemmän päätöksen siitä, että pakolaisuutta aiheuttavat sodat Syyriassa ja Lähi-idässä saadaan ratkaistua. Vaikka tilanne on hyvin monimutkainen, sellainen tilanne ei voi jatkua, että me hoidamme vain oireita kun varsinainen syy pakolaisuudelle jatkuu vuodesta toiseen. Tässäkin avain sana on rauha: Rauha on ainoa keino, jolla pakolaisuuta saadaan hillittyä ja noita tuhoutuneita yhteiskuntia saadaan uudelleen rakennettua turvalliselle perustalle.

Paaston tarkoitus on syventää meidän ymmärrystämme omasta itsestämme, tästä maailmasta ja Jumalan suhteesta siihen. Siksi monen mielessä on jo ehkä aiemminkin herännyt kysymys Jumalasta tänä päivän tapahtumissa. Kuinka Jumala voi sallia tällaisen tapahtuvan? Missä Jumala oli silloin kun terroristit hyökkäsivät, miksei hän suojellut meitä?

Jumala sallii tämän kaiken tapahtua, koska meille kaikille on annettu vapaa tahto. Jokainen meistä voi kirota ja siunata, luoda uutta ja tappaa. Me olemme saaneet vapaan tahdon, jotta me voisimme ilmaista rakkautemme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan. Vain vapaudessa ilmaistu rakkaus on todellista rakkautta, kun rakkautemme on aitoa halua ja ilmaisee syvän tahtomme, me tiedämme, että se on todellista rakkautta.

Me elämme maailmassa, jossa saatana tekee työtään yhä kiihtyvällä tahdilla. Olemme kulkeneet pitkän matkan pois kotoa ja monet kirkosta eroamisemme kuvaavat hyvin sitä, miten me olemme hylänneet Jumalan meidän elämästämme. Jo kauan sitten lähdimme maallistumisen tielle mutta tänä päivänä me olemme pysyvästi siirtyneet maailmaan, jossa Jumalan tahdolla ei ole merkitystä elämällemme. Jumala suojelee luomaansa elämää käskyjensä kautta ja Kristuksen evankeliumi tuo meille kestävän ja aidon ilon ja siunauksen elämäämme. Miksi me olemme sen hylänneet?

Vaikka monet meistä ovat hylänneet Jumalan, Jumala ei ole jättänyt meitä. Hän on meidän kanssamme ja tämä on joulun tärkein sanoma. Herra on meidän kanssamme elämämme pimeinä hetkinä, hän odottaa sielumme ovella meidän kääntymystämme takaisin Isämme kotiin.

Meidät on Kristuksen seuraajina kutsuttu olemaan poikkeus maailmassa. Tekemään asiat toisin kuin maailmalliset ihmiset luonnostaan tekisivät. Tämä kriisi ei mene ohitse sillä, että me kostamme. Meidän on yhä vahvemmin näytettävä elämässämme, että otamme vastaan sen Jumalan rauhan, jota hän meille tarjoaa. Meidän omien tekojemme pitää olla rauhan tekoja, rauhan sanoja ja rauhan ajatuksia. Tänä päivänä me tarvitsemme yhä voimakkaampia rukouksia maailman rauhan puolesta ja aktiivista työtä sen puolesta, että meistä tulisi rauhan välittäjiä, Jumalan lapsia.


Ps. Filantropian paastokeräys alkaa myös huomenna. Käykääpä tutustumassa!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lasarus vastassamme













"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.

"Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

Meillä on tänään mielenkiintoinen evankeliumi, koska se kertoo elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisessä elämässä. Tässä kertomuksessa nostetaan vahvasti esille ihmissuhteiden merkitys meidän pelastuksemme kannalta. Tarinasta nousee yksinkertainen periaate: Se kuinka me reagoimme toisen ihmiseen hätään, ratkaisee meidän kohtalomme iankaikkisessa elämässä.

Rikkaalla miehellä on kaikkea mitä tässä maailmassa voi toivoa ja hän elää ylellistä elämää vailla huolia ja murheita. Hänellä varmasti on kaikkea mitä mekin omaan elämäämme toivomme. Tärkein häneltä kuitenkin puuttui. Hänellä ei ollut myötätuntoa lähimmäistään kohtaan ja ehkäpä tämän vuoksi ihmiset eivät arvostaneet häntä. Rikasta miestä ei tuomittu sen vuoksi, että hän oli rikas vaan siksi, että hän oli välinpitämätön. Jumala antoi hänelle yllin kyllin kaikkea, jotta hän voisi auttaa hätää kärsiviä. Se jolla paljon on, siltä paljon myös vaaditaan. Tuon itsekkyyden vuoksi hänellä ei ollut nimeä. Kun ihminen menettää nimensä, hän lakkaa olemasta persoona, kukaan ei tunne häntä ja hänestä muukalainen vailla yhteisöä.

Lasaruksen surkea elämäntilanne johtui rikkaan miehen itsekkyydestä. Lasarus eli rikkaan miehen armopalojen varassa köyhänä, sairaana ja nälkäisenä. Kuinka hän sitten pelastui, siksikö että hän eli kurjuudessa? Ei Lasarusta pelastanut hänen köyhyytensä tai hänen kärsimyksensä. Lasaruksen pelasti se, kuinka hän kantoi oman ristinsä. Hän kantoi sen nöyränä, apua pyytäen ja ilman kapinointia Jumalaa vastaan. Hänellä oli jotakin, jota me kaikki tarvitsemme, jotain mitä rikas mies ei voi saada edes ostamalla. Lasaruksella on nimi, hän on persoona.

Evankeliumin kertomus saa kuitenkin käänteen, kun kuoleman kautta molemmat astuivat iankaikkiseen elämään. Asetelma kääntyy toisin päin ja köyhä Lasarus viedään lepoon Aabrahamin helmaan. Rikas mies vain haudataan ja hän menettää kaiken rikkautensa. Lasarus kärsi tässä maailmassa rikkaan miehen välinpitämättömyydestä, mutta nyt hän saa lohdutuksen ja rauhan siinä paikassa josta paenneet kipu suru ja huokaukset. Hänen kärsimyksensä päättyy, mutta rikas mies kokee tuskaa välinpitämättömyydestään.

Ehkä tuo kärsimys oli syvää ahdistusta siitä, että hän viimein ymmärsi mikä elämässä olisi ollut oleellista. Hänen ahdistuksensa oli siinä, että hänen olisi pitänyt pitää huolta lähimmäisestään mutta hän oli käyttänyt rikkaudet omaksi nautinnokseen. Mikäli rikas mies olisi auttanut Lasarusta, hänelle olisi varattu hyvä osa iankaikkisessa elämässä. Hän ei voinut sanoa, ettei hän tiennyt, koska tämä kaikki kerrottiin hänelle hänen elämänsä aikana. Hän vain ei uskonut.

Nyt me olemme itse kuulleet tämän periaatteen, mekään emme voi sanoa, ettemme tienneet. Me saimme elämällemme selvän päämäärän ja meidän on otettava siitä vaarin. Kenelläkään meistä ei tällä hetkellä ole varaa tyytyväisyyteen.

Minkä vuoksi maailmassa on niin paljon lasaruksia, minkä vuoksi maailmassa on niin paljon rikkaita, jotka eivät auta toisiaan? Jumala ei luonut rikkaita miehiä ja lasaruksia vaan hän loi meidät kaikki tasavertaisiksi veljiksi toisillemme. Me kaikki jaamme saman ihmisyyden, jokainen meistä on arvokas sellaisenaan. Köyhän ihmisen kärsimys johtuu meidän itsekkyydestämme.

Meidän ihmisyytemme näkyy syvimmillään siinä, kuinka me reagoimme elollisen olennon kärsimykseen. Kuinka me otamme siihen osaa, jaamme sen, otamme tuota taakkaa kantaaksemme. Sen vuoksi tämä evankeliumi kertoo lähimmäisen rakkaudesta, huolenpidosta, toivosta ja kärsimyksen kantamisesta. Kristus on kutsunut meidät kaikin keinoin vähentämään toistemme puutetta ja nälkää. Se, miten me reagoimme toisen ihmiseen kärsimykseen, ratkaisee paikkamme iankaikkisessa elämässä.

Kristus meidän esikuvamme siinä, miten me kohtaamme kärsivän ihmisen. Hän ei tuominnut, vaan hän tuli etsimään laumastaan kadonnutta ja kantamaan hänet takaisin turvaan. Olemmeko valmiita laskeutumaan hädänalaisen ihmisen kärsimykseen ja ottamaan sen osaksemme?

Me voimme laajentaa tätä teemaa koskemaan koko luomakuntaa. Myötätunto ja sääli, tulisiko sen kattaa ihmisten lisäksi myös eläimet ja muu elollinen luonto? Sen vuoksi me emme voi sivuuttaa tämän viikon uutista, joka on järkyttänyt meitä kaikkia. Kuluneella viikolla me näimme, kuinka suomalaisissa teurastamoissa kohdeltiin teuraaksi vietävää karjaa. Eläinten julma ja sydämetön kohtelu sai monet meistä sulkemaan silmämme, koska emme kestäneet nähdä sellaista pahuutta viattomia eläimiä kohtaan. Noissa videopätkissä me näimme mitä äärimmilleen vietynä pahuus saa aikaan.

Tuo rikas mies löytyy jokaisen ihmisen sisältä. Me olemme ylenkatsoneet lähimmäisemme hätää emmekä ole pyrkineet auttamaan, vaikka meillä olisi siihen mahdollisuus. Siksi Kristus varoittaa meitä. Mutta otammeko me tuo varoituksen vakavasti ja muutammeko elämämme suuntaa?

Päivän ilosanoma on siinä, me olemme saaneet tämänkin päivän, jotta tekisimme parannuksen elämässämme. Jos kuitenkin kiellämme rikkaan miehen asenteen itsessämme, meillä ei ole mahdollisuutta todelliseen katumukseen. Katumuksen kautta me voimme jälleen ymmärtää, miten äärettömän arvokkaan lahjan me olemme Jumalalta saaneet ja kuinka tärkeä tehtävä meillä ihmisinä on tässä maailmassa.

Meidän inhimillisyytemme mitta on siinä, kuinka me kohtelemme Lasarusta. Meidän inhimillisyytemme mitta on siinä, kuinka me tunnemme sääliä ja myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Hengellinen kilvoitus ei ole sitä, että me vain yritämme pelastaa itsemme koska pelastuksemme avain löytyy toisesta ihmisestä. Hengellinen kilvoitus ei ole yksinäistä puurtamista vaan se on toisen ihmisen rakastamista. Se on laskeutumista hänen tuskansa äärelle ja hänen kipunsa kantamista aivan kuin se olisi omaamme.

Älkäämme siis kerätkö rikkauksia maan päälle kuin rikas mies vaan kootkaamme niitä taivaaseen tekemällä hyvää. Osoittakaamme rakkautta, sääliä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, koska ainoa tapa rakastaa Jumalaa on rakastaa lähimmäisiämme. Armahtakoon Herra meitä kaikkia, että me todella näkisimme Lasaruksen lähimmäisessämme!

************

Tänään sunnuntaina (1.11) Vaasasta radioitiin liturgia ja valmistelin tämän tekstin tuota liturgiaa varten. Perjantaina aloin tosissani miettiä vaihtoehtoista tekstiä. On aivan selvää että rikkaan miehen ja Lasaruksen kertomus perinteisesti kuvaa myötätuntoamme ja sääliä kaikkia kärsiviä, huono-osaisia ja köyhiä kohtaan. Mutta näkökulman muutos olisi paikallaan. 

Koskeeko tämä evankeliumi pelkästään ihmistä vai voisiko toisen ihmisen rinnalle nostaa myös huolen luomakunnasta? Totta kai voi. Tällä viikolla esiintullut teuraseläinten pahoinpitelyjuttu vie itseasiassa vielä pidemmälle tuota synninkierrettä joka näkyy välinpitämättömyytenä. Tämä vaihtoehtoinen tulkinta kuvaa yhä voimakkaamin ja rankemmin sitä miten ihmisen välinpitämättömyys saattaa muuttua jopa vihaksi ja raivoksi toista luotua kohtaan. 

Aivan ongelmaton tuo tulkinta ei ole, koska Aabrahamin puhe kuitenkin viittaa kahden ihmisen väliseen suhteeseen ja niiden välillä olevaan juopaan. Evankeliumin maailmassa on varmasti kiinnitetty myös huomiota eläinten kohteluun mutta tämä evankeliumi tuskin puhuu siitä. 

Mutta aiheeseen palataan!