Kevään juhla: Herra on sinun kanssasi

 

Marian ilmestyksen juhla on hyvä muistutus meille siitä tosiasiasta, että paasto on elämän, ilon ja hengellisen juhlan aikaa. Se on toki surullista aikaa sille, joka rakastaa tätä maailmaa ja näkee siinä vain luopumista ja kieltäymystä maailman houkutuksista. Jumalan rakastajalle se taas on otollista puhdistautumisen aikaa ja kasvamista Jumalan tuntemiseen. Paaston tarkoitus on herättää meidät hengellisestä unesta sekä vahvistaa ja uudistaa Jumalan sanaa meissä.

Kahdestatoista suuresta juhlasta, ilmestymisen juhla, on yksi kauneimmista, koska se kuvaa ihmisen ja Jumalan rakkautta toisiaan kohtaan. Ajatellessani tätä juhlaa mieleeni tulee kuva hetkestä, jossa Maria antaa enkelille myönteisen vastauksen, minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon sinun tahtosi. Tuossa vastauksessa kiteytyy kaikki se kaunis, kuuliainen ja nöyrä asenne, jolla ihminen voi vastata. Luotu ja luomaton kohtaavat lopputuloksena on täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, Herramme Jeesus Kristus.

Marian ilmestymisen juhla on äitiyden ja naiseuden juhla. Maria ei ollut suuri kansanjohtaja kuten Mooses, merkittävä profeetta kuin Jesaja tai pelastetun kansan kantaisä Aabraham, mutta silti Maria oli tätä kaikkea ja vielä enemmän. Marian kautta meidät viedään Luvattuun maahan, hänen kauttaan meidän elämäämme syntyy Vapahtaja ja hänessä meillä on taivaallinen suojelija, joka on Jumalamme äiti.

Jokaisen kilvoittelijan suojeluspyhä

Marian hengellinen kauneus syntyy nöyryydestä ja kuuliaisuudesta. Hän on todellisen ihmisyytemme esikuva, joka saavuttaa ainutlaatuisen aseman juuri siinä, kuinka hän ottaa vastaan Jumalan sanan ja tutkii sitä sydämessään. Hänelle annetaan ja hän palkitsee tuon lahjan moninkertaistamalla sen meidän kaikkien pelastukseksi.

Marian vastaus syntyi kilvoittelusta. Hän kasvoi kohti Jumalan tuntemista ja kohtasi pyhyyden vastaamalla myöntävästi ylienkelin kutsuun. Hänen tiensä kulki kohti valkeutta ja hän vei meidät mukanaan paratiisin kauneuteen ja iankaikkiseen elämään. Samoin kuin Marian hengellinen työ rakkaudessa, kuten kaikkien meidän kilvoittelu, vaikuttaa koko maailman pelastumiseen.

Me emme koskaan tiedä, millaisen osan Jumala on meille valinnut. Kyse ei ole meidän suunnitelmistamme vaan nöyrtymisestä Jumalan tahtoon. Se on jumalallisen tarkoituksemme löytämistä ja elämistä Hänen suojeluksessaan. Se vaatii meiltä uskoa ja kärsivällisyyttä sekä luottamista siihen, että Jumala tietää mikä on parhaaksi meille jokaiselle.

Loppujen lopuksi kilvoittelusta on kyse sopusoinnusta Jumalan kanssa ja tämän sopusoinnun löytämisestä. Syntiinlankeemus rikkoi ihmisen ja Luojan välisen harmonian ja myönteinen vastaus Jumalan kutsuun tuo meille armon kautta mahdollisuuden tuon erehdyksen korjaamiseen.

Me valitsemme

Erittäin kuvaavaa Mariassa on hänen hesykastinen hiljaisuutensa. Tuon hiljentymisen tuloksena hän palauttaa elämämme ainutlaatuiseen tarkoitukseen, jossa mikään ei ole yhdentekevää vaan kaikella on tarkoituksensa. Tuo hiljentyminen antaa Jumalalle tilan toimia ja Hänen tahtonsa täyttää meidän sielumme. Tämän kautta me löydämme lopulta myös sen, mikä on tarpeellista, hyödyllistä ja pelastavaa.

Maria ruokki sieluaan Jumalan kuulemisella ja rukouksella. Hän teki askeesin kautta itsensä herkäksi kuulemaan ja näkemään Jumalan sanan siemeniä tässä elämässä ja kun ylienkeli ilmestyi hänelle, hän ymmärsi ja oli valmis vastaanottamaan tuon pelastavan sanoman.

Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois (Luuk. 10:42). Enkelin tuodessa hänelle hyvän sanoman, hän teki valinnan kahden vaihtoehdon välillä. Hän olisi yhtä hyvin kieltäytyä ja kääntyä pois mutta hän valitsi toisin. Luopuiko hän vapaudestaan, saiko hän toteuttaa itseään tai määrätä omasta elämästään? Nämä kysymykset ovat oleellisia erityisesti meidän ajallemme mutta tuollaista pohdintaa voidaan lukea mm. Joonan kirjasta.

Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä."  Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. (Joon. 1:2-3)

Jokaiselle meille annetaan useita mahdollisuuksia valita oikein mutta me harvoin teemme näin. Puntaroimme Jumalan antamaa elämäntehtävää ja usein teemme kuten Joona, pelko valtaa meidät ja me kieltäydymme. Joskus taas saatamme toki valita oikein, mutta pitäytyminen tässä valinnassa voi olla meille hyvinkin vaikeaa. Syynä on se, ettemme tarpeeksi selvästi vielä osaa tunnistaa mikä on todellista, hyvää ja oikeaa.

Yhteistyö, synergia

Jumala on kautta historian etsinyt ihmisiä, jotka olisivat valmiita yhteistyöhön hänen kanssaan. Asian voi ymmärtää myös siten, että jokainen meistä on kutsuttu elämään Hänen yhteydessään. Kirkkomme opetuksen yksi kulmakivistä on yhteistyö eli synergia Jumalan kanssa. Tämän ajatuksen mukaan Jumala ei vain käy pelastamassa ihmisiä pinteestä vaan kyse on vapaan ihmisen osallistumisesta omaan pelastukseensa, myönteisen vastauksen antamista.

Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

Jeesus puhuu tästä yhteistyöstä vertauksessaan talenteista. Kun palvelijat olivat saaneet talentit hoitoonsa, he tekivät valinnan niiden hoitamisesta sen mukaan mitä he isännästään ajattelivat. Yksi kaivoi talenttinsa maahan ja kaksi muuta käyttivät lahjaansa isäntänsä hyväksi. Jokainen meistä on ollut tuossa vastaavassa tilanteessa. Jokaiselle on annettu talentti tai talentteja ja meidän tehtävämme on käyttäen Herramme hyväksi. Yhdenkään tehtävä ei ole vähäpätöinen tai turha vaan jokaisen työ on kokonaisuuden kannalta tärkeää.

Jumalan tuntemisen mysteeri

Maria vie meidät vastauksellaan kaiken ymmärryksen, kokemuksen ja tiedon takaiseen Jumalan tuntemiseen. Marian vastauksen myötä Jumalan Sana tulee ihmiseksi ja Hänen kauttaan me saamme katsella iankaikkisen Jumalan sädehtivää kirkkautta. Me kuulemme sanoja ja näemme tekoja, joita elävä ja rakastava Jumala tekee luoduilleen.

Pyhä apostoli Paavali kirjoittaa heprealaiskirjeessään: Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. (Hepr. 1:1-3)

Kristus on elävän Jumalan kuva ja ilman tätä kuvaa meillä ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta tuntea tai ymmärtää Jumalaa. Kun Kristus tulee ihmiseksi, hänestä tulee ajallinen ja meidän käsityskykymme mukainen olento, joka puhuu meille äänellä, jonka me voimme ymmärtää. Omalla kielellämme me emme kykene puhumaan mitään Jumalasta, koska me elämme katoavassa ja ajallisesti maailmassa ja Jumala ikuisessa maailmassa.

Marian ilmestyksen juhlasta on yhdeksän kuukautta Kristuksen syntymäjuhlaan. Jos tämän juhlan kohdalla me olemme ongelmissa oman ymmärtämisen kanssa, me voimme kuvitella kuinka tämä neitsytäiti otti vastaan ylienkelin tervehdyksen. Ehkä meidänkin kannattaa tallettaa nämä sanat sydämeemme ja tutkiskella niitä. Tätähän koko paaston aikamme on, ottaa vastaan Jumalan ilosanoma ja kasvaa tuon sanan myötä todellisiksi Jumalan palvelijoiksi.

Jokapäiväinen valinta - omaisuus vai lähimmäiset?

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Kertomus rikkaasta miehestä on erinomainen kuva tämän ajan maailmasta. Meillä on harvinaislaatuinen tilanne historiassa jossa me useimmiten saamme enemmän kuin annamme ja hyvinvointi ympäröi meitä. Suhteessa kehittyviin maihin, meillä on runsaasti omaisuutta, me olemme hyvin terveitä ja olemme hyvin turvassa ulkoisilta uhilta. Käytännössä tämän uuden tilanteen pitäisi merkitä sitä, että jaamme tätä hyvinvointia toisillemme, koska emme itse kykene käyttämään sitä kaikkea itseemme ja läheisiimme. Tähän samaan valintatilanteeseen tuli myös evankeliumin rikas mies.

Rikkaan miehen valinta

On helppo olla mukava ihminen, kun kaikki on kunnossa ja kaikki menee niin kuin minä haluan. Käskyjen noudattaminenkin on silkkaa leikkiä, kun meidän ei tarvitse murehtia vaikka viidennen käskyn noudattamista (Älä tapa). Rikkaan miehen todellinen luonne paljastui, kun häntä pyydettiin luopumaan omaisuudestaan lähimmäisen hyväksi. Rikas mies rakasti enemmän mammonaa kuin Jumalaa ja hän teki valinnan.

Onko meillä syytä tuomita rikkaan miehen ratkaisua? En usko, sillä me teemme samanlaisia ratkaisuja hyvin usein omassa elämässämme. Taivasten valtakunta on meille niin etäinen tavoite, että mieluummin otamme palkintomme tässä ja nyt. Rikkaan miehen kohdalla Jeesus ja opetuslapset eivät nuhdelleet häntä, koska hänet oli luotu vapauteen ja hän käytti tuota vapauttaan.

Ei rikkaassa miehessä mitään vikaa ollut, hän on aiempien tekojensa puolesta hyvä esikuva meille kaikille. Hän oli samanlainen kuin mies vertauksesta publikaani ja fariseus. Ulkoisesti kaikki oli kunnossa mutta jotakin oleellista puuttui. Lähimmäisen huomioiminen. Samoin kuin fariseus hän oli hyvä ilman Jumalaa.

On selvää, ettei rikkaus tai köyhyys ei ketään sinänsä pelasta mutta rikkaalla on suurempi velvollisuus lähimmäisestään kohtaan. Tuo itselle kertynyt rikkaus sitoo meidät tähän maailmaan ja sen huoliin. Sen vuoksi omaisuudettomuuden ihanne on keskeinen vaatimus luostariperinteessä, koska se luonnostaan antaa paremman mahdollisuuden kilvoitteluun. Kun huolehdittavana ei ole suurta määrää omaisuutta, alkaa elämäkin tuntua yksinkertaisemmalta ja aikaa jää enemmän hengelliselle elämälle.

Kuollut maailmalle

"Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”

Kysymys, jonka rikas mies kohtasi oli seuraava: Oletko valmis vaihtamaan ajallisen ja katoavan iankaikkiseen ja katoamattomaan? Oletko lisäksi valmis antamaan kaiken vähäosaisille? Tämä kehotus on hyvin voimakkaasti sosiaalinen ja kehottaa meitä pitämään huolta niistä, jotka ovat meitä huonommassa asemassa. Empatiassaan tämä teksti menee syvälle, koska se kehottaa meitä asettumaan heikompiosaisten asemaan pysyvästi.

Moni luostariin kilvoittelemaan lähtenyt on kuullut tämän evankeliumin ja jättänyt maailman. Toinen puolisko on kuullut tämän luostarin kirkossa uudelleen ja tullut viimeistään silloin vakuuttuneeksi kutsumuksestaan. Ja kieltämättä tässä evankeliumissa on jotakin niin ehdotonta, että sen on oltava myös totta käytännössä. Vain Kristus voi luvata meille iankaikkisen palkinnon näin valtavasta uhrauksesta, joka merkitsee suurta suunnanmuutosta kenen tahansa elämässä.

Tämä maailma tarjoaa meille kyllä kosolti aarteita, eikä lupaus taivaallisista aarteista juurikaan kiinnosta ihmisiä. Mutta tämä sama maailma ja elämä ovat osoittaneet sen, kuinka tässä maailmassa mikään aarre ei tule säilymään niin kuin aarre taivaassa. Kaikki maallisen aarteen löytäneet ovat myös kokeneet kuinka nämä aarteet muuttuvat arjeksi ja silmänräpäyksessä tuo aarre onkin muuttunut meille taakaksi.

Evankeliumi kertoo mahdollisuudesta osallistua täydellisesti Kristuksen seuraamiselle, josta ei paluuta enää ole. Mutta kyllä tällä tiellä myös otetaan harha-askelia ja tullaan toisiin aatoksiin eikä se niin vakavaa ole. Pietari on meille paras esimerkki Kristuksen kieltämisestä ja hänen luokseen palaamisesta. Ei toki Pietari ainoa ollut, vaan tämä koski kaikkia opetuslapsia ristinkuoleman jälkeen. Pahin esimerkki taas on Juudaksen kohtalo, joka ei koskaan oppinut tuntemaan kuka Jeesus oli. Hänen aarteensa oli tässä maailmassa.

"Kuka sitten voi pelastua?"  oli opetuslasten reaktion siihen, ettei rikas mies voi pelastua. Opetuslapset olivat jättäneet kaiken taakseen ja pelko tulevaisuudesta parkaisuna heidän huuliltaan. He ehkä olettivat kuten moni meistäkin, että he voivat omilla ratkaisuillaan vaikuttaa omaan pelastukseensa ja tästähän oli kyse rikkaan miehen ratkaisun kohdalla. Hän esti omalla valinnallaan pelastumisensa.

Mutta opetuslapset ymmärsivät asian väärin. Ihminen ei itse valitse pelastumistaan vaan voi tehdä vain itsensä otolliseksi pelastumiseen. Idän kirkon opetuksessa ihmisen pelastuminen syntyy ihmisen ja Jumalan välisestä yhteistyöstä (synergia). Jumala ei pelasta ihmistä vastoin hänen tahtoaan eikä ihminen voi murtautua taivaaseen vaikka sinne haluisi. Rikas mies ei valinnut pelastusta ja mitä siitä seurasi? Ei mitään, hän jatkoi elämäänsä.

Tämä on vapaan miehen evankeliumi, koska se kuvaa meille sitä, mitä me Jumalan suomalla vapaudella voimme itsellemme tehdä. Meillä on vapaus lähteä pois surullisina, vaikkemme olisikaan maallisesti rikkaita eikä kukaan opetuslapsista paheksunut tai selitellyt tätä tekoa. Kukaan ei myöskään sanonut ettei takaisin ole tulemista.

Vastuu lähimmäisestä

Näyttää siltä, että Jeesuksen vertauksissa ihmisen suurimmat ongelmat koskevat toisia ihmisiä. Lain noudattaminen ei tuone ihmiselle suuria vaikeuksia mutta kun meidän pitää huomioida toinen ihminen, niin me olemme pulassa.

Koko tämän evankeliumin kipinää aiheuttavin konflikti syntyy siitä, kuinka ihminen kykenee rakastamaan lähimmäistään konkreettisin teoin. Tähän kaatui rikkaan nuorukaisen tie kohti pyhittymistä. Meidän on turhaa noudattaa itseämme koskevia sääntöjä, kuten paastoa, jos jätämme lähimmäisemme oman onnensa nojaan. Taivaan elämä ei ole hurskaita lupauksia vaan konkreettisia tekoja. Kun me muistelemme hyviä tekojamme tästä päivästä taaksepäin, saatamme huomata kuinka vähäisiä ja vaatimattomia ne ovat olleet.

Köyhän on turha kuvitella, että olisi vapaa rikkaan miehen ongelmasta. Rikkautta voi olla monenlaista: rahaa, ihmissuhteita, koulutusta, valtaa, herkuttelua, intohimoa johonkin asiaan, itsekkyyttä, päihteitä, juoruilua. Sielun voi sitoa tähän maailmaan monin eri tavoin ja kaiken minkä me olemme saaneet siunaukseksi, voi muuttua elämässämme kiroukseksi. Rikkaan miehen ongelma oli siinä, ettei hän ollut valmis antamiaan itseään kokonaan Jumalan haltuun. Hän antoi itsensä vain soveltuvilta osin. Tämä on varoitus ja kasvun paikka meille keskellä paastoa.

Evankeliumissa mainitun anteliaisuuden tarkoitus on muuttaa meidän sydämemme. Evankeliumissa on useita esimerkkejä kilvoittelijoista jotka noudattivat lain ulkoisia sääntöjä mutta heidän sydämessään ei tapahtunut muutosta. Kritiikki fariseuksia kohtaan on erityisen voimakasta läpi evankeliumeiden ja ehkä kertomus kahdesta rukoilijasta (fariseus ja publikaani) kuvastaa tätä parhaiten. Toinen täyttää lain kirjaimen ja silti synti elää hänessä. Toinen taas ei onnistunut tässä mutta hän lähti pois temppelistä autuaana.

Jokainen meistä on tuo rikas mies ja jokainen meistä joutuu tekemään rikkaan miehen valinnan joka päivä. Kristuksen seuraaminen on omasta luopumista toisen hyväksi. Tämä on ihmiselle vaikeaa ja siitä syntyykin huudahdus, kuka sitten voi pelastua? Ei kukaan, ainakaan omilla ansioillaan. Me voimme vastata Jumalan kutsuun ja tehdä itsemme otollisiksi mutta pelastumisemme ei onnistu ilman Jumalan armoa. Se mikä ihmiselle on mahdotonta on Jumalalle mahdollista.

Myrskyn valtias ja hukkuva opetuslapsi

Tämän sunnuntain evankeliumi jatkuu siitä, mihin ruokkimisihme päättyi. Lähetettyään kansanjoukot pois luotaan, Kristus jäi yksin rukoilemaan vuorelle. Hän lähetti opetuslapset vastakkaiselle rannalle mutta matkalla järven yli puhalsi voimakas tuuli. Pelko valtasi opetuslapset ja heidän uskonsa joutui koetukselle mutta vielä enemmän tultiin koetteleman Pietarin uskoa. Kun Kristus tuli heidän luokseen vetten päällä, hän rauhoitteli heitä. Pietari nousi ylös veneestä ja lähti itsekin kävelemään kohti Herraansa. Myrskyssä hän menetti uskonsa ja Kristus pelasti hänet.

Epäilemättä tämä kertomus on todellisuudessa tapahtunut. Gennesaretin järvi on pieni ja sitä ympäröi korkeat vuoret. Kun tuuli laskeutuu alas vuorilta, se saattaa synnyttää järvellä voimakasta aallokkoa ja opetuslasten kokema pelko hukkumisesta oli hyvin aito. Pelko myrskyn keskellä ei johtunut siitä, etteikö opetuslapsilla olisi ollut kokemusta veneistä, sillä olivathan he ammattikalastajia. Tarinassa on oltava syvempi opetus.

Gennesaretin järvi tänä päivänä

Tämän evankeliumi voimakkain teema on usko ja siihen turvautuminen. Jeesus puhui elämänsä aikana paljon uskosta ja hän käsitteli sitä monin eri tavoin. Evankeliumien perusteella usko on koko hengellisen elämämme tärkein asia. Ilman sitä, kaikki on yhdentekevää ja kun me uskomme, kaikki muu muuttuu yhdentekeväksi. Usko on hengellisen elämän alku ja siihen samaan se myös päättyy. Opetuslasten oli koko ajan vaikea ymmärtää, kuka Jeesus on ja kannattaako häneen uskoa. Samalla evankeliumeissa on monia uskon tunnustuksia, jossa opetuslapset ovat vakuuttuneet Jeesuksesta Jumalan poikana. Vasta Helluntaina heidän uskonsa oli kypsä apostolin työhön.

Myrskyssä meidän uskomme vahvuutta koetellaan. Silloin me voimme todella nähdä luotammeko Jumalan apuun vai etsimmekö lohdutusta tästä maailmasta ja sen tarjoamasta nautinnosta. Myrskyssä meiltä vaaditaan kärsivällisyyttä ja kestävyyttä sekä luottamusta siihen, että vaikeudet voivat vahvistaa uskoamme. Äärimmäisessä tapauksessa me voimme ajatella kristittyjen vainoja, jolloin moni joutui miettimään uskonsa hintaa. Marttyyriaika ei lopettanut kirkkoa vaan sen verestä syntyi kirkkomme siemen. 

Monelle marttyyrikokelaalle kävi varmasti kuitenkin kuin Pietarille. Usko on vahva mutta kovan paikan tullen me hätäännymme ja menetämme uskomme. Moni kristitty voi siten löytää lohduttavan kuvan Pietarista, joka tosissaan kamppailee uskon ja epäuskon kanssa. Evankelista Matteus ei yritä kaunistella kuvaa Pietarista vaan antaa meille hyvin inhimillisen kuvan hänestä. 

Miksi Jumala sallii myrskyn ja miksi hän sallii ongelmat elämässämme? Meidän uskomme testataan elämän myrskyissä.  Meidän on suhteellisen helppo olla uskovaisia kun elämässämme kaikki on helppoa ja sujuvaa mutta kun vaarat ja onnettomuudet kohtaavat meitä, me saatamme jopa kirota oman Luojamme. Vastoinkäymiset kuitenkin kuuluvat elämäämme samalla tapaa kuin kaikki luonnonilmiöt. Me pelkäämme, loukkaannumme, suutumme, katkeroidumme, kadumme, vihaamme ja petymme. Kukaan meistä ei halua kokea näitä tunteita mutta niillä on merkitys omalle elämällemme. Ilman vastoinkäymisiä elämästämme puuttuisi ilo, nautinto ja onnellisuus. Jatkuva tyytyväisyyden tunne tekee meistä välinpitämättömiä, turhautuneita eikä lopulta mikään enää tunnu miltään. 

Ortodoksisen kirkon opetuksen kulmakivi on oppi synergiasta eli vastavuoroisuudesta tai yhteistyöstä. Kirkon opetuksessa ihmisen pelastus nähdään ihmisen ja Jumalan välisenä yhteistyönä. Tässä evankeliumin kohdassa on merkille pantavaa se, ettei Kristus tule Pietarin luo vaan kutsuu hänet luokseen kävelemällä vetten päällä. Tässä kuvauksessa on vahva kuva siitä, kuinka Jumalan kutsu voi vaatia meitä tekemään asioita, joita me välttelemme tai jopa pelkäämme. Kummankin on haluttava ihmisen pelastusta ja oltava valmiita tekemään työtä pelastuksen eteen. 

Kun olemme itse omassa elämässämme myrskyn keskellä, meidän on muistettava Jeesuksen lupaus, jonka hän antaa tämän saman evankeliumin viimeisessä lauseessa.  Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:20). Vaikka elämämme olisi myrskyisää me voimme silti tietää, että Jumala on meidän kanssamme. Jeesuksen nimi ”Im-manu-el” tarkoittaa tätä, Jumala kanssamme. Hän on kärsinyt meidän puolestamme ja meidän kanssamme. Sen vuoksi hän haluaa auttaa, tukea, rohkaista ja lohduttaa meitä. Kun me uskomme ja luotamme, me voimme vaikka kävellä vetten päällä.