maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kevään juhla: Herra on sinun kanssasi

Marian ilmestyksen juhla on hyvä muistutus meille jokaiselle siitä tosiasiasta, että paasto on elämän, ilon ja hengellisen juhlan aikaa. Se on toki surullista aikaa sille, joka rakastaa tätä maailmaa ja näkee siinä vain luopumista ja kieltäymystä maailman houkutuksista. Jumalan rakastajalle se taas on otollista puhdistautumisen aikaa ja kasvamista Jumalan tuntemiseen. Paaston tarkoitus on herättää meidät hengellisestä unesta sekä vahvistaa ja uudistaa Jumalan sanaa meissä.

Kahdestatoista suuresta juhlasta, ilmestymisen juhla, on yksi kauneimmista, koska se kuvaa ihmisen ja Jumalan rakkautta toisiaan kohtaan. Ajatellessani tätä juhlaa mieleeni tulee kuva hetkestä, jossa Maria antaa enkelille myönteisen vastauksen, minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon sinun tahtosi. Tuossa vastauksessa kiteytyy kaikki se kaunis, kuuliainen ja nöyrä asenne, jota ihminen voi vastata. Luotu ja luomaton kohtaavat lopputuloksena on täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, Herramme Jeesus Kristus.

Marian ilmestymisen juhla on äitiyden ja naiseuden juhla. Maria ei ollut suuri kansanjohtaja kuten Mooses, merkittävä profeetta kuin Jesaja tai pelastetun kansan kantaisä Aabraham, mutta silti Maria oli tätä kaikkea ja vielä enemmän. Marian kautta meidät viedään luvattuun maahan, hänen kauttaan meidän elämäämme syntyy Vapahtaja ja hänessä meillä on taivaallinen suojelija, joka on Jumalamme äiti.


Jokaisen kilvoittelijan suojeluspyhä

Marian hengellinen kauneus syntyy nöyryydestä ja kuuliaisuudesta. Hän on todellisen ihmisyytemme esikuva, joka saavuttaa ainutlaatuisen aseman juuri siinä, kuinka hän ottaa vastaan Jumalan sanan ja tutkii sitä sydämessään. Hänelle annetaan ja hän palkitsee tuon lahjan monikertaistamalla sen meidän kaikkien pelastukseksi.

Marian vastaus syntyi kilvoittelusta. Hän kasvoi kohti Jumalan tuntemista ja kohtasi pyhyyden vastaamalla myöntävästi ylienkelin kutsuun. Hänen tiensä kohti valkeutta ja vei meidät mukanaan paratiisin kauneuteen ja iankaikkiseen elämään. Samoin kuin Marian hengellinen työ rakkaudessa, kuten kaikkien meidän kilvoittelu, vaikuttaa koko maailman pelastumiseen.

Me emme koskaan tiedä, millaisen osan Jumala on meille valinnut. Kyse ei ole meidän suunnitelmistanne vaan kuuntelemisesta ja nöyrtymisestä Jumalan tahtoon. Se on jumalallisen tarkoituksemme löytämistä ja elämistä Hänen suojeluksessaan. Se vaatii meiltä uskoa ja kärsivällisyyttä sekä luottamista siihen, että Jumala tietää mikä on parhaaksi meille jokaiselle.

Loppujen lopuksi kilvoittelusta on kyse sopusoinnusta Jumalan kanssa ja tämän sopusoinnun löytämisestä. Syntiinlankeemus rikkoi ihmisen ja Luojan välisen harmonian ja myönteinen vastaus Jumalan kutsuun tuo meille armon kautta mahdollisuuden tuon erehdyksen korjaamiseen.


Me valitsemme

Erittäin kuvaavaa Mariassa on hänen hesykastinen hiljaisuutensa. Tuon hiljentymisen tuloksena hän palaa elämämme ainutlaatuiseen tarkoitukseen, jossa mikään ei ole yhdentekevää vaan kaikella on tarkoituksensa. Tuo hiljentyminen antaa Jumalalle tilan toimia ja Hänen tahtonsa täyttää meidän sielumme. Tämän kautta me löydämme lopulta myös sen, mikä on tarpeellista, hyödyllistä ja pelastavaa.

Maria ruokki sieluaan Jumalan kuulemisella ja rukouksella. Hän teki askeesin kautta itsensä herkäksi kuulemaan ja näkemään Jumalan sanan siemeniä tässä elämässä ja kun ylienkeli ilmeistyi hänelle, hän ymmärsi ja oli valmis vastaanottamaan tuon pelastavan sanoman.

Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois (Luuk. 10:42). Enkelin tuodessa hänelle hyvän sanoman, hän  teki valinnan kahden vaihtoehdon välillä. Hän olisi yhtä hyvin kieltäytyä ja kääntyä pois mutta hän valitsi toisin. Luopuiko hän vapaudestaan, saiko hän toteuttaa itseään tai määrätä omasta elämästään? Nämä kysymykset ovat oleellisia erityisesti meidän ajallemme mutta tuollaista pohdintaa  voidaan lukea mm. Joonan kirjasta.

Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä."  Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. (Joon. 1:2-3)

Jokaiselle meille annetaan useita mahdollisuuksia valita oikein mutta me harvoin teemme näin. Puntaroimme Jumalan antamaa elämäntehtävää ja usein teemme kuten Joona, pelko valtaa meidät ja me kieltäydymme. Joskus taas saatamme toki valita oikein, mutta pitäytyminen tässä valinnassa voi olla meille hyvinkin vaikeaa. Syynä on se, ettemme tarpeeksi selvästi vielä osaa tunnistaa mikä on todellista, hyvää ja oikeaa.


Yhteistyö, synergia

Jumala on kautta historian etsinyt ihmisiä, jotka olisivat valmiita yhteistyöhön hänen kanssaan. Asian voi ymmärtää myös siten, että jokainen meistä on kutsuttu elämään Hänen yhteydessään. Kirkkomme opetuksen yksi kulmakivistä on yhteistyö eli synergia Jumalan kanssa. Tämän ajatuksen mukaan Jumala ei vain käy pelastamassa ihmisiä pinteestä vaan kyse on vapaan ihmisen osallistumisesta omaan pelastukseensa, myönteisen vastauksen antamista.

Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

Jeesus puhuu tästä yhteistyöstä vertauksessaan talenteista. Kun palvelijat olivat saaneet talentit hoitoonsa, he tekivät valinnan niiden hoitamisesta sen mukaan mitä he isännästään ajattelivat. Yksi kaivoi talentinsa maahan ja kaksi muuta käyttivät lahjaansa isäntänsä hyväksi. Jokainen meistä on ollut tuossa vastaavassa tilanteessa. Jokaiselle on annettu talentti tai talentteja ja meidän tehtävämme on käyttäen Herramme hyväksi. Yhdenkään tehtävä ei ole vähäpätöinen tai turha vaan jokaisen työ on kokonaisuuden kannalta tärkeää.


Jumalan tuntemisen mysteeri

Maria vie meidät vastauksellaan kaiken ymmärryksen, kokemuksen ja tiedon takaiseen Jumalan tuntemiseen. Marian vastauksen myötä Jumalan Sana tulee ihmiseksi ja  Hänen kauttaan me saamme katsella iankaikkisen Jumalan sädehtivää kirkkautta. Me kuulemme sanoja ja näemme tekoja, joita elävä ja rakastava Jumala tekee luoduilleen.

Pyhä apostoli Paavali kirjoittaa heprealaiskkrjeessään: Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. (Hepr. 1:1-3)

Kristus on elävän Jumalan kuva ja ilman tätä kuvaa meillä ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta tuntea tai ymmärtää Jumalaa. Kun Kristus tulee ihmiseksi, hänestä tulee ajallinen ja meidän käsityskykymme mukainen olento, joka puhuu meille äänellä, jonka me voimme ymmärtää. Omalla kielellämme me emme kykene puhumaan mitään Jumalasta, koska me elämme katoavassa ja ajallisesti maailmassa ja Jumala ikuisessa maailmassa.

Marian ilmestyksen juhlasta on yhdeksän kuukautta Kristuksen syntymäjuhlaan. Jos tämän juhlan kohdalla me olemme ongelmissa oman ymmärtämisen kanssa, me voimme kuvitella kuinka tämä neitsytäiti otti vastaan ylenkelin tervehdyksen. Ehkä meidänkin kannattaa tallettaa nämä sanat sydämeemme ja tutkiskella niitä. Tätähän koko paaston aikamme on, ottaa vastaan Jumalan ilosanoma ja kasvaa tuon sanan myötä todellisiksi Jumalan palvelijoiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti