torstai 20. kesäkuuta 2013

Vladimirin Jumalanäiti - Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan

Tulevana sunnuntaina 23.6. vietämme Vladimirin Jumalanäidin ikonin muistopäivää. Olen kasvanut kodissa, jossa äitini maalasi ikoneita, erityisesti hän oli omistautunut maalaamaan Jumalansynnyttäjän ikoneita. Opin varhain erottamaan karkeasti erilaiset Jumalansynnyttäjän ikonit toisistaan ja kolme tyyppiä nousi ylitse muiden: Vladimirin, Tihvinän ja Konevitsan jumalanäidit.

Vladimirin Jumalanäidin ikoni on bysanttilaista alkuperää oleva ikoni 1100-luvulta ja se on yksi ortodoksisen maailman rakastetuimmista ikoneista. Ikoni tuotiin Venäjälle jo v. 1131 ja eri vaiheiden kautta se päätyi Vladimirin kaupunkiin v. 1151, jonka mukaan se nimettiin Vladimirin Jumalanäidiksi. Tuli tuhosi ikonia mongolien hyökkäyksessä v. 1238 ja sitä restauroitiin v. 1431 ja v. 1512. Tällä hetkellä ikoni on Tretjakovin galleriassa Moskovassa.

Hellyyden Jumalanäidin ikonityypissä Kristus on painautunut Neitseen Marian poskea vasten ja Marian kädet suojaavat pientä lasta. Toisin kuin useimmissa hellyyden Jumalanäiti ikoneissa, Kristus on kietonut kätensä Marian kaulan ympärille ja painautunut voimakkaasti häntä vasten. Ikonin yksi viehättävämmistä piirteistä on Jumalanäidin läpitunkeva ja syvä katse rukoilijaa kohden. Kristuksen osoittama armo tai hellyys äitiään kohtaan, kertoo meille kuvin Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Katsoessamme tätä harrasta tunnelmaa voimme kokea, kuinka kokonaisvaltainen Luojan ja luodun vastavuoroinen rakkaus on. Ikoni onnistuu kuvamaan Jumalan hellää ja armahtavaa asennetta langennutta ja epäonnistunutta ihmistä kohtaan. Marian katseessa on jotakin poikkeuksellisen läsnä olevaa ja mystistä ja siksi se on hyvin inspiroiva ikoni teologiselle ja hengelliselle pohdiskelulle.

Vladimirin Jumalanäiti on meille voitonmerkki. Se suojelee kirkon uskovia rukoilijoita ulkoisilta vihollisilta, kuten ikonin historia meille kertoo. Mongolien hyökkäys Moskovaan torjuttiin turvautumalla Jumalan apuun tämän ikonin kautta ja sen suoman turvan seurauksena ikonia on erityisen kunnioitettu sukupolvesta toiseen. Teologisesti Jumalansynnyttäjän ikoni on meille voitonmerkki ja todistus siitä, että Jumala on voittanut maailman rakkaudellaan, inkarnaatiollaan, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Ikoni dokumentoi pyhää pelastushistoriaa ja näyttää meille, että Kristus oli todellinen ihminen ja nyt hänet on kuvattu äidin rakastamana ja suojelemana tähän ikoniin.

Vladimirin Jumalanäidin ikoni on lupaus armosta ja pelastuksesta. Se kykenee vangitsemaan herkällä tavalla sen hetken, jossa Kristus ja Maria tuntevat pyhää rakkautta toisiaan kohtaan eikä tuo hetki sulje katsojaa ulos tuosta jumalallisesta tunteesta. Pikemminkin Marian syvä katse kutsuu meitä elämän pyhitykseen. Marian kautta Jumala ottaa päälleen ihmisyyden ja tulee osaksi ihmisen maailmallista vaellusta. Mariassa Vanha testamentti eli vanha liitto päättyy ja uusi on jo sarastamassa. Profetiat luvatusta Messiaasta ovat käymässä toteen ja Herran riemuvuosi on alkamassa.

Jumalanäidin ikonin tarkoitus on tuoda lohtua ja rauhaa elämämme. Ikonin lohdutus ei ole tapahtunut vain kerran vaan se on lohduttanut ihmisiä kautta vuosisatojen ja lohduttaa ihmisiä meidänkin aikanamme. Sen tarkoitus on hiljentymisen kautta tuoda rauha elämäämme ja osoittaa, että kärsimys elämässä ei ole kaikki, vaan pahuus tulee katoamaan iankaikkisessa maailmassa. Kristus on voittanut synnin ja kuoleman ja kun muistamme tämän totuuden ikonin edessä se auttaa meitä muistamaan Jumalan hyvyyttä.

Ikonissa me voimme toisaalta myös nähdä ihmisen hellyyden herkkää ja haavoittuvaa inkarnoitunutta Jumalaa kohtaan. Kun palautamme mieleemme Suuren viikon tapahtumat ja kuinka Jumalamme häväistään ja teloitettiin ristillä, me voimme syvällisellä ja aidolla tavalla ymmärtää mistä elämässämme, Jumalan luomistyössä ja pelastuksessa oli kysymys. Kykenemmekö me kirkon rukoilijoina ottamaan vastaan jumalallisen rakkauden samalla herkkyydellä kuin Maria?

Ihmisen pelastushistoria käynnistyi Marian myönteisestä vastauksesta enkeli Gabrielille. Hän sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. (Luuk. 1:38). Pelastava yhteistyö luodun ja Luojan versoi myönteisestä vastauksesta Luojalle. Suuren viikon tapahtumissa tuo myönteinen kasvoi täyteen kukoistukseen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Ensimmäiset uskon hedelmät saimme Helluntaina, kun Pyhä henki vuodatettiin Kristuksen seuraajien päälle. Pyhän Hengen vuodattamiseen jälkeen alkaa apostolisen ja evankelioivan työn aika. 

Vladimirin Jumalanäidin ikonin edessä me voimme keskellä hiljaisuutta kuulla kysymyksen, oletko sinä valmis lähtemään matkalle? Maria odottaa meidän vastaustamme ja kutsuu meitä matkalle kohti armontäyteistä elämää. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt. 11:28-30)

Ikoni on se kohta, jossa iankaikkisen Jumalan armo kohtaa hetken elävän ihmisen todellisuuden. Ainekset tälle kohtaamiselle ovat hiljainen nöyryys, särjetty sydän, todellinen katumus ja kaiken anteeksi antava ja eläväksi tekevä armo. Jos ihminen on myötämielinen Jumalan avulle, voi Jumala tulla osaksi ihmisen elämää tässä ajassa ja hetkessä. Ikoni ja Jumala elävät myös ihmiskunnan historiassa ja tulee osaksi kristityn elämää.

Osaa kirkon ikoneista kutsutaan ihmeitätekeviksi. Kirkon rukoilijat ovat kokeneet elämässään ihmeitä kun ovat hiljentyneet ja pyytäneet Jumalalta apua elämänsä vaikeissa tilanteissa. Näihin rukouksiin on vastattu kerta toisensa jälkeen ja tämän seurauksena koetaan, että tietyt ikonit ovat erityisen siunattuja. Ihmeissä ei ole kysymys siitä, että ihminen saisi rukouksen kautta oman tahtonsa läpi Luojan edessä vaan ihminen oppii paremmin ymmärtämään sen, että hän oppii kääntymään Jumalan puoleen hädän hetkellä ja loppujen lopuksi Jumalan tehtäväksi jää päättää mikä on ihmiselle parhaaksi.

Ikonilla on samanlainen asema kuin pyhällä ihmisellä. Pyhä ihminen ei ole itsessään pyhä vaan hän heijastaa Jumalan pyhyyttä samoin kuin kuu heijastaa auringon valoa. Kukaan ei pyhity itsessään vaan kaikki pyhyys on Jumalasta.

Ikoni on aineen pyhittämistä ja uhraamista Jumalalle. Me otamme luomakunnasta, työstämme sitä ajatustemme, sanojemme ja tekojemme kautta, keskittyen, kilvoitellen ja rukoillen. Ja työn tuloksena syntyy jotakin, jonka viemme kirkkoon siunattavaksi, jolloin omistamme kättemme työn Jumalalle ja Jumalan kunniaksi. Tämän jälkeen ikonista tulee meidän rukoustemme välikappale. Johannes Damaskolainen opetti että ikonia kunnioittamalla, me kunnioitamme siinä esitettyä alkukuvaa. Emme kunnioita ikonia aineena vaan armon välittäjänä. Sama koskee myös kirkoissamme olevaa ehtoollista, siunattua vettä, siunattua öljyä jne. (Viereisessä kuvassa Johannes Damaskolainen.)

Ikoni kuvaa meille sitä voittoa, jossa Jumala voitti omalla kärsimyksellään synnin ja kuoleman ja antanut saman mahdollisuuden myös meille. - Niin, tulla synnin voittajiksi. Jokaisen pyhän ihmisen ikoni on meille todiste pyhittymisen mahdollisuudesta tässä elämässä. Me voimme Jumalan armosta tulla pyhäksi, vanhurskaaksi ja autuaaksi rukoilemalla ja kilvoittelemalla.

Pyhät ihmiset tunnetaan siitä, että heidän keskeinen ominaisuus oli periksiantamattomuus pahan edessä ja uskollisuus Jumalan edessä. He olivat erehtyväisiä samalla tavalla kuin kuka tahansa meistä ja synti kuului myös heidän elämäänsä aina kuolinvuoteelle asti. "Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." (Matt. 19:25-26). Pyhän ihmisen erityispiirre ei ole siinä, että hän onnistuu elämään elämänsä synnittömän tai mahdollisimman vähän syntiä tehden, vaan kyse on kaatumisesta ja ylösnousemisesta eli katumuksesta ja Jumalan pelastavasta armosta. Ainoa este ihmisen pyhittymiselle on se, ettemme usko tai että me annamme periksi.


Tänään valoisasti iloitsee kunniallisin Moskovan kaupunki ottaen vastaan kuin aamunkoiton, Jumalanäiti, ihmeitätekevän ikonisi. Rientäen sen luokse me rukoilemme ja anomme sinua: Oi ylenihmeellinen Valtiatar, Jumalansynnyttäjä, rukoile sinusta lihaksitullutta Kristusta, meidän Jumalaamme, varjelemaan kaupunkiamme, kaikkia kaupunkeja ja maita vihollisten hyökkäyksiltä, sekä pelastamaan meidän sielumme, sillä Hän on armollinen. (Vladimirin Jumalanäidin ikonin tropari)

2 kommenttia:

  1. Isä Ville, erityiskiitos tästä kirjoituksestasi! Jo se, että suomalainen pappi kirjoittaa Jumalanäidistä / Jumalanäidin ikonista, on jo sinällään suuri ilo (mitä kovin usein ei pääse kokemaan), mutta kun hän kirjoittaa vielä lisäksi lämpimästi ja kehottavasti, niin se on lukijalle erityinen lahja. Jumalanäidin huolenpitoa Sinulle toivoen Liisu

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä upeasta kirjoituksesta. Sanoitit kaiken sen, mitä koen ja tunnen Jumalanäidin ikonia katsellessani. Tulen palaamaan tähän kirjoitukseen vielä usein. Mikä pohjaton rikkaus meillä onkaan ikoneissa. Jumalan viisaus on ihmeellistä..

    Edellisen kirjoittajan tavoin toivotan sinulle Jumalanäidin huolenpitoa,
    J.A.

    VastaaPoista