lauantai 31. joulukuuta 2016

Liiton juhla


















21 Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. 22 Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, 23 sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." 24 Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa".


Vuoden ensimmäisenä päivänä kirkkomme muistelee Herramme Jeesuksen Kristuksen ympärileikkausta ja nimenantamista. Juhlan troparissa korostetaan sitä, kuinka lihaksitullut Jumalan Sana oli kuuliainen laille ja noudatti tässäkin Kaikkivaltiaan Jumalan tekemää liittoa Aabrahamin kanssa. 
  
Varhaiskristityt pohtivat ympärileikkauksen merkitystä ihmisen ja Jumalan välisen liiton merkkinä mutta pian he ymmärsivät olevansa aivan uuden aikakauden edessä. He eivät enää olleet juutalaisia vaan kristittyjä. Tässä kohden erityisen tärkeään rooliin nousi apostoli Paavalin opetus ympärileikkausta vastaan. Kuten tiedämme, ympärileikkausta ei enää vaadittu kristityiltä vaan kaste oli se toimitus, jolla tultiin Kristuksen kirkon jäseniksi.

Mikä on se liitto sitten, josta me puhumme: olemmeko me myös jonkun liiton alaisia? Ensinäkin, Raamattu koostuu kahdesta kirjakokoelmasta, Vanhasta ja Uudesta testamentista. Raamattu on meidän liittomme Jumalan kanssa: kun me olemme kuuliaisia Herramme opetukselle, pidämme hänen käskynsä, me olemme Jumalan kansaa ja hän pitää meistä huolta. 

Jumala on tehnyt kanssamme liiton hänen Pojassaan ja sen merkkinä meillä on tänä päivänä Herran pyhä ehtoollinen. Viimeisillä ehtoollisella Kristus teki kanssamme uuden liiton: Tämä on minun vereni, se uuden liiton veri, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi. 

***

Mistä liitossa on lopulta kysymys? Me emme ole eläneet Jumalan käskyjen mukaan, olemme langenneet syntiin ja rikkoneet Jumalaa vastaan. Me olemme vastuussa teoistamme ja jokainen väärä teko Jumalan edessä pitää sovittaa ja hyvittää. Meidän syntiemme määrä on vain niin suuri, ettemme me kykene sovittamaan tai korvaamaan syntiemme määrää. Sen vuoksi Jumala antoi ainoan poikansa ristiinaulittavaksi, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja meillä olisi iankaikkinen elämä.

Liitto merkitsee rauhaa ja luottamusta Jumalan ja ihmisen välillä. Liitto on meille ikäänkuin Elämän lanka: jos me olemme yhteydessä Jumalaan, meillä on elämä mutta jos liittomme hänen kanssaan rikotaan me olemme kuoleman omat.

Kahdeksantena päivänä myös Jeesukselle annettiin nimi. Miten nimi liittyy tähän juhlaan? Nimi on vanhastaan merkinnyt tarkoituksen antamista ja olennon olemuksen paljastamista. Niinpä Joosef antaa pojalleen nimeksi Jeesus joka merkitsee pelastajaa. Tämän vuoksi me voimme myös pitää tätä juhlaa Jeesuksen nimen juhlana ja silloin mieleemme tulee Jeesuksen rukous, johon me voimme turvata. On sinänsä mielenkiintoista, että kun Aabraham teki tämän liiton Jumalan kanssa, niin myös hänen nimensä muuttui Aabramista Aabrahamiksi.
 
Me olemme myös itse saaneet kasteessa nimen, joka yhdistää meidät taivaalliseen esirukoilijaamme. Se merkitsee meille pelastuksen päivää, sillä se paljastaa meissä olevan mahdollisuuden kasvaa pyhäksi ihmiseksi. 

Juhlaan liittyy myös lupauksen täyttyminen. Vanhurskas Simeon oli saanut Jumalalta lupauksen, ettei hän kuole ennen kuin on nähnyt tulevan messiaan. Juhlassa tuo lupaus täyttyy ja kuulemme vanhurskaan Simeonin suusta tutun rukouksen: Herra nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään niin kuin olet luvannut. 

***

On tärkeää, että mekin pyrimme elämässämme noudattamaan kaikin tavoin Jumalan tahtoa ja lakia. - Olemaan uskollisia hänelle ja pyrkimään kaikessa miettimään mikä voisi olla Jumalan tahto. Vanhurskaan Simeonin tavoin mekin olemme saaneet lupauksen: hänen uskolliset palvelijansa tulevat saamaan palkinnon, kun hän palaa kunniassaan ja kirkkaudessaan. Sen vuoksi on hyvin mielekästä, että me ymmärrämme kaikkien näiden tapahtumien koskevan myös meitä tässä hetkessä. 

maanantai 19. joulukuuta 2016

Usko ja uskollisuus












Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: "Jeesus, opettaja, armahda meitä!" Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?" Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut."

Tarina kymmenestä spitaalisesta on meille kaikille tuttu.  Jeesus paransi tien varrella olleet kymmenen miestä spitaalista, kun he huusivat avuksi Herran nimeä. Spitaali oli eristänyt heidät yhteisöstään, koska kyseessä oli hyvin vaikea kuolemaan johtava tauti, joka tarttui helposti. Jeesus tunsi sääliä heitä kohtaan ja käski heitä menemään temppeliin. Matkalla kaikki paranivat, mutta vain yksi heistä palasi kiittämään. Häpeä ja eristys oli päättynyt heidän elämässään ja he saivat elämänsä takaisin.

Spitaali on tautina erityinen evankeliumin kertomuksissa, koska allegorisessa selityksessä spitaali rinnastetaan syntiin. Samoin kuin spitaali, synti tappaa ja eristää ihmisen toisista. Vain Jumala voi auttaa ja palauttaa ihmisen takaisin yhteisön jäseneksi. Mitkä olivat Jeesuksen sanat tuolle yhdelle pelastetulle, kun hän palasi kiittämään Herraa? "Uskosi on pelastanut sinut."

Jumala siis paransi nämä miehet ja vain yksi heistä palasi kiittämään Jumalaa. Me monesti puhumme tämän evankeliumin kohdalla kiitollisuuden merkityksestä mutta se on vain tämän tarinan yksi juonne. On tietenkin hyvin tärkeää, että osaamme oikealla tavalla myös kiittää Jumalaa hänen pitkämielisyydestään ja hyvyydestä meitä kohtaan mutta luulen, että kiitollisuuden takana on jotakin vielä suurempaa.

Ehkä tässä evankeliumissa on lopulta kyse vain uskollisuudesta. Me monesti saamme erilaisia lahjoja Jumalalta, kun käännymme hänen puoleensa mutta mitä tapahtuu, kun me olemme saaneet haluamamme? Meidän uskollisuutemme rakastavaa Jumalaa kohtaan on kovin häilyväistä.

Siksi on tärkeää, ettemme me käänny Jumalaan puoleen vain silloin kun meillä on ongelmia vaan me uskollisesti pidämme katseemme hänessä kaikissa elämämme tilanteissa. Silloin me emme ikään kuin tee Jumalasta jonkinlaista taikuria joka aina vaan päästää meidät pälkähästä. Me elämme Jumalan kanssa arjessa, juhlassa, niin kriiseissä kuin ilonkin hetkinä.

Kun me pyydämme Jumalalta terveyttä me saatamme ajatella, että Jumala meidän rukouksemme kautta Jumala muuttaisi mielemme. Mutta kun rukouksen tarkoitus on päinvastainen, sen tarkoitus on muuttaa meidän mielemme. Saako tuo ihme meissä aikaan sisäisen muutoksen? Ei riitä, että vain ruumiimme parantuu, olennaista on se, että meidän sielumme pelastuu.

***

Siksi sairautta kannattaa lähestyä myös toiselta kannalta. Vanhus Porfyrios aikoinaan rukoili Jumalaa, ettei Jumala tekisi häntä terveeksi vaan hyväksi. Tämä asenne sisältää huomattavasti enemmän nöyryyttä ja kuuliaisuutta Jumalan edessä, mutta ennen kaikkea uskoa siihen että Jumala tietää mikä on meille parasta pelastuksemme kannalta.

Kaikella on tarkoituksensa, jopa sairaudella, köyhyydellä, epäonnistumisilla. Ne osoittavat meille tämän elämän vajavaisuuden, jotta oppisimme kaipaamaan Taivasten valtakuntaa. Ehkä noiden ikävien asioiden kautta me oppisimme myös huomaamaan, että vaikka me olisimme kuinka terveitä, varakkaita ja suosittuja niin silti jotain olennaista meidän elämästämme voi puuttua. Me huomaamme tämän, kun katsomme ihmisiä, joilla ainakin ulkoisesti on kaikki hyvin. Eivät he Jumalaa rakasta enemmän kuin köyhät ja huono-osaiset. Pikemminkin, ne jotka ovat nälkäisiä, kodittomia ja köyhiä turvaavat Jumalaan.

***

Kymmenen parannettiin ja vain yksi palasi kiittämään. Toivomme varmasti, että me olemme tuo yksi mies, joka palasi. Toivottavasti.

Tai sitten kyseessä on se, että Jumala on tehnyt meille kymmenen hyvä asiaa ja vain yhdestä me kiitämme häntä, jos edes siitäkään. Ei kiitoksen tarvitse mikään jankutuksen aihe olla, että pitäisi koko ajan olla kiittelemässä vaan kyse on asenteestamme tätä elämää kohtaan. Murehdimmeko jokaista pientä katoavaa asiaa vai näemmekö isomman kuva jossa jokainen yksittäinen tapahtuma kasvattaa meitä, jos otamme sen nöyryydellä ja kuuliaisuudella vastaan.


Siunattua joulupaaston jatkoa kaikille!