sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lasarus vastassamme













"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.

"Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

Meillä on tänään mielenkiintoinen evankeliumi, koska se kertoo elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisessä elämässä. Tässä kertomuksessa nostetaan vahvasti esille ihmissuhteiden merkitys meidän pelastuksemme kannalta. Tarinasta nousee yksinkertainen periaate: Se kuinka me reagoimme toisen ihmiseen hätään, ratkaisee meidän kohtalomme iankaikkisessa elämässä.

Rikkaalla miehellä on kaikkea mitä tässä maailmassa voi toivoa ja hän elää ylellistä elämää vailla huolia ja murheita. Hänellä varmasti on kaikkea mitä mekin omaan elämäämme toivomme. Tärkein häneltä kuitenkin puuttui. Hänellä ei ollut myötätuntoa lähimmäistään kohtaan ja ehkäpä tämän vuoksi ihmiset eivät arvostaneet häntä. Rikasta miestä ei tuomittu sen vuoksi, että hän oli rikas vaan siksi, että hän oli välinpitämätön. Jumala antoi hänelle yllin kyllin kaikkea, jotta hän voisi auttaa hätää kärsiviä. Se jolla paljon on, siltä paljon myös vaaditaan. Tuon itsekkyyden vuoksi hänellä ei ollut nimeä. Kun ihminen menettää nimensä, hän lakkaa olemasta persoona, kukaan ei tunne häntä ja hänestä muukalainen vailla yhteisöä.

Lasaruksen surkea elämäntilanne johtui rikkaan miehen itsekkyydestä. Lasarus eli rikkaan miehen armopalojen varassa köyhänä, sairaana ja nälkäisenä. Kuinka hän sitten pelastui, siksikö että hän eli kurjuudessa? Ei Lasarusta pelastanut hänen köyhyytensä tai hänen kärsimyksensä. Lasaruksen pelasti se, kuinka hän kantoi oman ristinsä. Hän kantoi sen nöyränä, apua pyytäen ja ilman kapinointia Jumalaa vastaan. Hänellä oli jotakin, jota me kaikki tarvitsemme, jotain mitä rikas mies ei voi saada edes ostamalla. Lasaruksella on nimi, hän on persoona.

Evankeliumin kertomus saa kuitenkin käänteen, kun kuoleman kautta molemmat astuivat iankaikkiseen elämään. Asetelma kääntyy toisin päin ja köyhä Lasarus viedään lepoon Aabrahamin helmaan. Rikas mies vain haudataan ja hän menettää kaiken rikkautensa. Lasarus kärsi tässä maailmassa rikkaan miehen välinpitämättömyydestä, mutta nyt hän saa lohdutuksen ja rauhan siinä paikassa josta paenneet kipu suru ja huokaukset. Hänen kärsimyksensä päättyy, mutta rikas mies kokee tuskaa välinpitämättömyydestään.

Ehkä tuo kärsimys oli syvää ahdistusta siitä, että hän viimein ymmärsi mikä elämässä olisi ollut oleellista. Hänen ahdistuksensa oli siinä, että hänen olisi pitänyt pitää huolta lähimmäisestään mutta hän oli käyttänyt rikkaudet omaksi nautinnokseen. Mikäli rikas mies olisi auttanut Lasarusta, hänelle olisi varattu hyvä osa iankaikkisessa elämässä. Hän ei voinut sanoa, ettei hän tiennyt, koska tämä kaikki kerrottiin hänelle hänen elämänsä aikana. Hän vain ei uskonut.

Nyt me olemme itse kuulleet tämän periaatteen, mekään emme voi sanoa, ettemme tienneet. Me saimme elämällemme selvän päämäärän ja meidän on otettava siitä vaarin. Kenelläkään meistä ei tällä hetkellä ole varaa tyytyväisyyteen.

Minkä vuoksi maailmassa on niin paljon lasaruksia, minkä vuoksi maailmassa on niin paljon rikkaita, jotka eivät auta toisiaan? Jumala ei luonut rikkaita miehiä ja lasaruksia vaan hän loi meidät kaikki tasavertaisiksi veljiksi toisillemme. Me kaikki jaamme saman ihmisyyden, jokainen meistä on arvokas sellaisenaan. Köyhän ihmisen kärsimys johtuu meidän itsekkyydestämme.

Meidän ihmisyytemme näkyy syvimmillään siinä, kuinka me reagoimme elollisen olennon kärsimykseen. Kuinka me otamme siihen osaa, jaamme sen, otamme tuota taakkaa kantaaksemme. Sen vuoksi tämä evankeliumi kertoo lähimmäisen rakkaudesta, huolenpidosta, toivosta ja kärsimyksen kantamisesta. Kristus on kutsunut meidät kaikin keinoin vähentämään toistemme puutetta ja nälkää. Se, miten me reagoimme toisen ihmiseen kärsimykseen, ratkaisee paikkamme iankaikkisessa elämässä.

Kristus meidän esikuvamme siinä, miten me kohtaamme kärsivän ihmisen. Hän ei tuominnut, vaan hän tuli etsimään laumastaan kadonnutta ja kantamaan hänet takaisin turvaan. Olemmeko valmiita laskeutumaan hädänalaisen ihmisen kärsimykseen ja ottamaan sen osaksemme?

Me voimme laajentaa tätä teemaa koskemaan koko luomakuntaa. Myötätunto ja sääli, tulisiko sen kattaa ihmisten lisäksi myös eläimet ja muu elollinen luonto? Sen vuoksi me emme voi sivuuttaa tämän viikon uutista, joka on järkyttänyt meitä kaikkia. Kuluneella viikolla me näimme, kuinka suomalaisissa teurastamoissa kohdeltiin teuraaksi vietävää karjaa. Eläinten julma ja sydämetön kohtelu sai monet meistä sulkemaan silmämme, koska emme kestäneet nähdä sellaista pahuutta viattomia eläimiä kohtaan. Noissa videopätkissä me näimme mitä äärimmilleen vietynä pahuus saa aikaan.

Tuo rikas mies löytyy jokaisen ihmisen sisältä. Me olemme ylenkatsoneet lähimmäisemme hätää emmekä ole pyrkineet auttamaan, vaikka meillä olisi siihen mahdollisuus. Siksi Kristus varoittaa meitä. Mutta otammeko me tuo varoituksen vakavasti ja muutammeko elämämme suuntaa?

Päivän ilosanoma on siinä, me olemme saaneet tämänkin päivän, jotta tekisimme parannuksen elämässämme. Jos kuitenkin kiellämme rikkaan miehen asenteen itsessämme, meillä ei ole mahdollisuutta todelliseen katumukseen. Katumuksen kautta me voimme jälleen ymmärtää, miten äärettömän arvokkaan lahjan me olemme Jumalalta saaneet ja kuinka tärkeä tehtävä meillä ihmisinä on tässä maailmassa.

Meidän inhimillisyytemme mitta on siinä, kuinka me kohtelemme Lasarusta. Meidän inhimillisyytemme mitta on siinä, kuinka me tunnemme sääliä ja myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Hengellinen kilvoitus ei ole sitä, että me vain yritämme pelastaa itsemme koska pelastuksemme avain löytyy toisesta ihmisestä. Hengellinen kilvoitus ei ole yksinäistä puurtamista vaan se on toisen ihmisen rakastamista. Se on laskeutumista hänen tuskansa äärelle ja hänen kipunsa kantamista aivan kuin se olisi omaamme.

Älkäämme siis kerätkö rikkauksia maan päälle kuin rikas mies vaan kootkaamme niitä taivaaseen tekemällä hyvää. Osoittakaamme rakkautta, sääliä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, koska ainoa tapa rakastaa Jumalaa on rakastaa lähimmäisiämme. Armahtakoon Herra meitä kaikkia, että me todella näkisimme Lasaruksen lähimmäisessämme!

************

Tänään sunnuntaina (1.11) Vaasasta radioitiin liturgia ja valmistelin tämän tekstin tuota liturgiaa varten. Perjantaina aloin tosissani miettiä vaihtoehtoista tekstiä. On aivan selvää että rikkaan miehen ja Lasaruksen kertomus perinteisesti kuvaa myötätuntoamme ja sääliä kaikkia kärsiviä, huono-osaisia ja köyhiä kohtaan. Mutta näkökulman muutos olisi paikallaan. 

Koskeeko tämä evankeliumi pelkästään ihmistä vai voisiko toisen ihmisen rinnalle nostaa myös huolen luomakunnasta? Totta kai voi. Tällä viikolla esiintullut teuraseläinten pahoinpitelyjuttu vie itseasiassa vielä pidemmälle tuota synninkierrettä joka näkyy välinpitämättömyytenä. Tämä vaihtoehtoinen tulkinta kuvaa yhä voimakkaamin ja rankemmin sitä miten ihmisen välinpitämättömyys saattaa muuttua jopa vihaksi ja raivoksi toista luotua kohtaan. 

Aivan ongelmaton tuo tulkinta ei ole, koska Aabrahamin puhe kuitenkin viittaa kahden ihmisen väliseen suhteeseen ja niiden välillä olevaan juopaan. Evankeliumin maailmassa on varmasti kiinnitetty myös huomiota eläinten kohteluun mutta tämä evankeliumi tuskin puhuu siitä. 

Mutta aiheeseen palataan! 

2 kommenttia:

  1. Kiitokset taas kauniista ja myötätuntoa pursuavasta kirjoituksesta! T. Blogisi ystävä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta ja mukavaa syksyn jatkoa!

      Poista