Tuhlaajapojat, palataan kotiin...

Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

Tänään kirkkomme pukeutuu violettiin ja Suuri paasto on valmis alkamaan. Ensimmäisenä paastoviikkona kuulemme jokainen pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonin, jossa toistuvasti todetaan, ”Armahda minua Jumala, armahda minua”. Paaston aikana me pysähdymme, hiljennymme ja teemme päätöksen parannuksesta.

Tuhlaajapojan matka kotiin on alkanut.

Anteeksianto

Jos me olemme valmiita antamaan anteeksi toisillemme, niin me voimme pyytää armoa myös Jumalalta. Periaate on yksinkertainen mutta valtavan suuri, tämähän liittyy suoraan meidän pelastukseemme. Me tiedämme, että syntimme, säälimättömyytemme ja kovasydämisyytemme ovat pelastuksemme esteitä. Taivaan valtakunnan laki on rakkaus ja nuo edellä mainitut huonot ominaisuudet ovat vastakkaisia tuolle periaatteelle. Jos me olemme valmiita luopumaan näistä, meillä on lupa odottaa anteeksiantoa Herramme sanan mukaan.

Olemmeko valmiita luopumaan oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta, olemmeko valmiita kestämään epäreilua kohtelua, olemmeko valmiita siihen, että me rakkauden vuoksi voisimme olla kärsivällisiä? Tätä marttyyritkin tekivät ja samaa on myös kristittynä oleminen tarkoittaa.

Lähimmäisen rakkaus on mieluummin tekoja kuin sanoja. Toki me voimme auttaa toista myös lohduttamalla, kuuntelemalla ja rohkaisemalla. Mutta apostoli Jaakobin sanoin: Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: »Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin», jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. (Jaak. 2:14-17)

Jos me aidosti rakastamme toinen toistamme, niin kuinka voisimme olla antamatta toisillemme anteeksi? Miksi me tällä pitkällä paaston tiellä kantaisimme mukanamme tällaista taakkaa, joka kasva rakkaudesta vaan kaunasta toista ihmistä kohtaan? Ja samaan aikaan, kuka meistä osaa laskea omien elonpäiviensä määrän? Kaikki meistä eivät tule elämään välttämättä vanhoiksi asti. Ja kuten Vapahtajamme sanoin, olemmeko itse antaneet anteeksi, kun nyt Kaikkivaltiaan edessä me olemme pyytämässä anteeksi rikkomuksiamme?

Paastoaminen

On hyvä huomata, ettei Jeesus vain ehdota meille paastoa vaan pikemminkin olettaa meidän paastoamistamme. ”Kun te paastoatte…”

Paastoamalla me valmistaudumme suureen juhlaan. Kirkon opettajien mukaan syömisen kautta synti tuli maailmaan, niin paaston kautta me etsimme voittoa tuosta samasta lankeemuksen hetkestä.

Paaston kautta me haemme hengellistä kuin ruumiillistakin puhdistautumista. Paastolla on kiistatta terveydellisiä vaikutuksia ja nykylääketiede suhtautuu hallittuun paastoon positiivisesti. 

Paastoaminen myös opettaa meille niin itsehillintää kuin pidättäytymistäkin. Me emme elä syödäksemme vaan syömme elääksemme. Siksi on hyvä muistaa, että paasto on meille työkalu, apuväline, jonka tarkoitus on tukea hengellistä pyrkimystämme tavoittaa aito ja oikea elämäntapa. Siksi paastoaminen on myös sisäisen harkinnan paikka ja kannattaa miettiä mistä lopulta on kysymys tässä elämässä.

Kuten Jeesuksen sanoo, paaston aika ei pidä olla murheen vaan ilon aikaa. Toki luopumisen tuska tämän elämän nautinnoista voi ajoittain masentaa meitä mutta jos jaksamme pysyä kestävinä, me tulemme huomaamaan mistä loppujen lopuksi on kysymys.

Jokaisen meistä tulee muistaa vielä viimeinen periaate, josta Jeesus puhuu suoraan. Paasto on jokaisen yksityisasia, se tulee tehdä salassa. Siksi paastoaminen on siis jokaisen yksityinen asia ja kukin meistä pyrkii parhaansa mukana toteuttamaan täydellisen paaston ihannetta. Emme myöskään velvoita toisiamme paastoamaan emmekä puutu toistemme paastoon.

Taivaallinen aarteemme

Missä meidän aarteemme on? Siellä on myös sydämemme. Aarteemme eteen olemme valmiita tekemään kaikkemme, aarteeseemme on sidottu koko ajankäyttömme, meidän halumme, se on päämäärämme, se vasta motivoi meitä yhä uudelleen ja uudelleen. Sen me asetamme etusijalle.

Tämä maailmallinen aarre saattaa olla elämämme epäjumala. Kultainen vasikka, ainoa mikä merkitsee jotakin, jonka eteen teemme kaikkemme. Palvomme mammonaa kahmimalla rahaa ja omaisuutta itsellemme, kokoamme rikkauksia - samaan aikaan kun toinen kärsii nälkää, janoa.

Saatamme tehdä itsestämme epäjumalankuvan keskittyessämme omaan nautintoomme ja unohtaessamme lähimmäisemme hädän. Me asetamme itsemme muiden edelle ja teemme itsestämme maailman keskuksen. Luomakunnan kärsiessämme me ostamme ja kulutamme luonnonvaroja niin peruuttamattomasti, että lapsemme ei tule koskaan perimään yhtä puhdasta ja eheää luomakuntaa sellaisena kuin me sen saimme.

Mihin tämä aarteemme lopulta päätyy, jonka eteemme annoimme koko elämämme, kun päiviemme määrä on täysi?

Kaiken tämän keskellä me kuulemme Vapahtajamme sanat: älkää kootko aarteita maan päälle vaan taivaaseen. Mitä ovat aarteet taivaissa? Rakkaus, sääli, anteeksianto, auttaminen, kärsivällisyys, toisen auttaminen hädässä, sairaiden tai vaikka yksinäisten luona vieraileminen.

Lopuksi

Paaston tarkoitus on jälleen eheyttää meidät ihmisinä Toivon, että jokainen meistä löytäisi kaikki ne paaston tervehdyttävät puolet, kun huomenna laskeudumme paaston viettoon. Paastotkaamme siis ruuasta ja juomasta, pahan puhumisesta ja tekemisestä, laiskuudesta ja velttoudesta, ylpeydestä ja toistemme tuomitsemisesta, ahneudesta ja välinpitämättömyydestä. Nyt on mielenmuutoksen aika, nyt on parannuksen aika.

Rakastava isä odottaa meitä.