maanantai 2. joulukuuta 2013

Huomisen jälkeen - kohti toisenlaista mediamaailmaa


Mitäpä jos kaikki seurakunnan ulkoiset puitteet katoaisivat ja jäljelle jäisi vain ortodoksisuus jokaisen meidän mielissämme ja sydämissämme. Ei kirkkoja ja seurakunnan virastoja, seurakuntasaleja, kesäpaikkoja ja arkistoja.  Rukous jatkuisi tavalliseen tapaan ja ihmiset kokoontuisivat toistensa kotona eukaristian merkeissä. Me varmastikin olisimme samassa tilanteessa kuin varhaiskristityt, puhtaassa uskossa ja rukouksessa Herran edessä... Palava tuohus ja suitsutuksen tuoksu, ja ehkä vielä vahvempi rukous ikonin edessä.


Ydintehtävän kirkastaminen

Miksi tämmöinen ajatus tuli mieleeni? Siksi, että tiedän meidän olevan suuren murroksen partaalla ja tästä murroksesta on jo puhuttu kirkkokunnassamme aikaisemmin. Pelkästään seurakuntien toiminnan tehostaminen ja taloudelliset resurssit pakottavat meitä yhä tarkemmin miettimään sitä on seurakunnan ydintehtävä ja mihin vähät varat käytetään. Seurakuntien toimintoja keskitettiin Kuopion palvelukeskukseen, jotta seurakunnilla olisi enemmän aikaa jäsenilleen ja papit ehtisivät paremmin käyttää aikaansa ihmisten tapaamiseen ja kuuntelemiseen.

Luulen kuitenkin, että isompi muutos on se, kuinka me papit jatkossa hoidamme opetustyötämme ja levitämme taivaan valtakunnan sanomaa. Nykypäivänä me emme enää voi odottaa, että me olisimme tavattavissa vain kirkoissa vaan jokaisen pitää miettiä yhä tarkemmin uusia tapoja kohdata seurakuntalaisia. Tätä jalkautumista tavallisten ihmisten pariin on tehty jo muualla paljon kun oma kirkkomme vasta ottaa ensiaskelia asian parissa (esim. viranomaispäivät, luterilainen kirkko).

Teknisissä innovaatioissa en malta olla ihmettelemättä sitä, kuinka internet on muuttanut maailmaamme. 90-luvulla tapahtunut vallankumous on vaikuttanut meidän jokaisen elämään aivan valtavalla tavalla. Nyt tieto on kaikkien saatavilla ja jokaisella on mahdollisuus tutustua aivan ennen näkemättömällä tavalla toisiin ihmisiin, kulttuureihin ym. Seuraavaksi muuttuu se, kuka tietoa ja informaatiota luo. Onko ydin mediassa vai sen välittämässä sisällössä?


Ihmisestä tulee tiedon kuluttaja ja luoja

Mediassa asiasta jo puhutaan, ja keskeinen väite on se, että perinteiset mediat tulevat katoamaan ja tulevaisuudessa yksittäisestä ihmisestä tulee tiedon luoja. Ihminen luo itse tietoa ja ajatuksia, jotka hän jakaa toisten ihmisten kanssa. Yhteys syntyy siitä kun muut ihmiset kuuntelevat ja kommentoivat tätä sisältöä. Olemme hyvää vauhtia siirtymässä pois siitä maailmassa jossa vain pieni osa tunsi kirkon perinnön ja kertoi siitä muille. Tänä päivänä kuka tahansa voi perehtyä johonkin asiaan ja kasvaa pitkällisen perehtymisen kautta asiantuntijaksi.

Tämä muutos tarkoittaa myös sitä että yksittäiset ihmiset eivät ole riippuvaisia suurista organisaatioista ja esim. mediataloista. Ihmiset voivat hyvin helposti luoda yhteisöjä joissa tietoa luodaan ja jaetaan ilman että siihen tarvitaan televisiota, radiota, lehtiä tms.

Miten käy Analogin ja Aamun Koiton? Molemmat taistelevat jo nyt kannattavuuden kanssa. Näiden lehtien ainoa mahdollinen vahvuus on hyvä kirjoitustaito ja paikallisuus, koska internet-aikana maantieteellinen asema ei rajoita enää ihmisten tiedonhakua. Uskon, että molemmat lehdet jatkavat toimintaansa jonkin aikaa, mutta jo tällä hetkellä ne ovat jo tienristeyksessä. Tärkein peruste niiden olemassaololle tällä hetkellä on se, etteivät vanhat ihmiset käytä nettiä. Mutta tämänkin tulee muuttumaan kun nykyinen 50-60-vuotias väestö siirtyy eläkkeelle. He ovat tottuneita tietokoneiden käyttäjiä eikä tarvetta printatulle medialle ole samalla tavalla kuin ennen. Etenkin jos kustannustaso näiden julkaisujen kohdalla nousee entisestään.  

Miten käy Ortodoksi.netin? Se tulee menestymään hyvin, koska se tarjoaa julkaisualustan kirjoittajille. Tämän lisäksi he omistavat ja tuottavat itse sisältöä joka on ainoa tapa jatkaa toimintaa myös tulevaisuudessa.


Uusia yhteisöjä ja suhteita

Blogit, Facebook, Twitter ovat terve piristysruiske meille kaikille. Ne merkitsevät aivan uudenlaisia vuorovaikutusmahdollisuuksia ja luovat uudella tavalla uusia ortodoksisia yhteisöjä. Ne antavat meille tilaisuuden vaihtaa kokemuksia, kokea asioita, sitoutua aivan uudella tavalla ja saada kokemuksia sellaisilta ihmisiltä, joihin maantieteellisesti emme olisi muuten kosketuksissa.

Samalla myös jokainen ajatus ja uutinen saavat persoonan. Jokaisen uutisen ja tapahtuman takana on aidosti ihminen, joka luo sanoillaan yhteyden itseensä tai edustamaansa seurakuntaan. Tässä erityisen tärkeää on luotettavuus ja avoimuus: tällä hetkellä monien seurakuntien nettisivujen päivitys tuntuu tapahtuvan mieluummin kerran kolmessa kuukaudessa kuin joka viikko. Tämän lisäksi uutisten takaa puuttuu ihminen, joka antaa kasvot tapahtumille ja uutisille.  

Seurakuntalaiset eivät ole enää samalla lailla riippuvaisia paikallisesta seurakunnasta kuin ennen. Jumalanpalvelukset varmasti keräävät paikallisia ortodokseja yhteen välimatkojen lyhyyden vuoksi mutta samalla myös pyhiinvaellusmatkat naapuriseurakuntiin lisääntyvät. Hengellinen ohjaus ei ole tälläkään hetkellä enää sidoksissa paikalliseen seurakuntaan ja rippi-isä voi hyvinkin olla muualta kuin omasta seurakunnasta.

Koko tämä käynnissä oleva murros on tervetullut ilmiö. Se pakottaa meidät miettimään yhä tarkemmin sitä, mikä kirkkomme elämässä on oleellista ja keskittymään siihen. Uskon että tämän kehityksen myötä myös seurakunnista tulee aikaa myöten huomattavasti inhimillisempiä ja persoonallisempia. Hallinnon ja byrokratian vähentyminen on varmasti tervetullutta kaikille kirkkokuntamme jäsenille.

Kiitos teille kaikille, jotka olette rohkeasti kommentoineet blogiani ja olette jakaneet ajatuksia kanssamme. Jokainen saamani posti on ollut minulle todella tärkeä ja ne antavat minulle syytä jatkaa kirjoittamista jatkossakin. Ilman vuorovaikutusta kanssanne koko blogin pitäminen on tarpeetonta.


Joulupaasto jatkuu kirkossamme ja seuraavaksi olen kirjoittamassa juttua itsenäisyyspäiväksi. En ole kiinnostunut tulevassa jutussa niinkään sodasta tai muusta aiheeseen liittyvät tematiikasta vaan pikemminkin siitä mitä itsenäisyys tarkoittaa oman sielumme kannalta. Palataan perjantaina asiaan!

6 kommenttia:

  1. Vastaani tuli juuri äsken pieni lapsi, joka oli pudonnut pulkasta ja kulki keskellä pikkutietä takaisin äidin pulkkaan. Kuljin tien laitaa vastaan ja hän sanoi kohdallani täysin spontaanisti: Anteeksi rouva! Sen jälkeen tuli heti mieleeni, että rippi-isäni toivoisi kirkolliseen elämäämmekin spontaanimpaa toimintaa. Tuo lapsi aiheutti tarpeen kommentoida tekstiäsi.
    Uusilla viestintämenetelmillä tietenkin saavutetaan suuri määrä ihmisiä, kun vaikkapa blogeja seurataan ja kommentoidaan tai etsitään muuta tietoa. Ihmisillä on ainainen tiedonnälkä. Hankaluudeksi muodostuu se, että vastavoima osaa pukeutua myös kauniiseen asuun ja viedä mukanaan. Kun kirjoitin hakuun tietoiseksi tuleminen, hakutuloksia alkoi löytyä, jos minkälaisia. Tarkoitin hakea mistä luin sanat: Usko on tietoiseksi tulemista. Annoin muistini koneen haltuun, ja olisin saanut valtavasti vastauksia jos minkinlaiselta yhteisöltä. Taustaopetuksen pitää olla tietyllä tavalla vahva, että ei lähde kaikkien tuulien perään.
    Lapsillemme pitää opettaa tosi hyvin ymmärtävää ja kriittistä lukemista. Ajattelen vain Suomi24 ortodoksi-palstaa, ja ymmärrän, että on tosi tärkeää seuloa lukemaansa. Tai jättää lukematta, mikä siitä palstasta lienee viisainta. Samalla internetillä voi opettaa ja tuhota sitä, mitä on opetettu. Itse ymmärsin väärin äskettäin twitter- saarnasi, kun en perehtynyt lukemaani kuin ensi silmäyksellä. Onneksi selvitin asian.
    Kuohunta ajassa varmasti jatkuu, koska murrostilanteissa tulee aina jakaantumista eri leireihin. Mutta Luuk. 12: 32 sanoo, että älä pelkää sinä piskuinen lauma!
    Ainahan on niin, että meitä vanhempia ihmisiä monet uudistukset pelottavat, mutta nuoret menevät rohkeasti eteenpäin, sinne minne elävän mielen pitääkin. Vaikka mentäisiin taaksepäin alkuperäisempää kohti, nuoret kokevat asiat uutena ja eteenpäin menemisenä. On hyvä herätellä meitä muistamaan alkulähdettä, Kristuksen opettamistapaa. Samanhenkisissä ryhmissä olisi tietysti helpompi kuulla liturgiassa: Rakastakaamme toinen toistamme, että yksimielisesti tunnustaisimme… Edesmenneen Pogostan Hilkan sanoin: Liturgia opettaa meitä lempeästi! Samalla tulee mieleeni, että hengellisistä isistä moni meni täydelliseen yksinäisyyteen, mutta apua hakevat tulivatkin perässä. Pyhän Henki toimii siten, että ihminen hämmästyy.
    Olen tosi hitaasti kypsyvä kilvoittelun tielläni, kun vasta tänä aamuna tajusin hyvin syvästi, että todella minun itseni on ruvettava kilvoittelemaan ahkerammin kuin ennen. Havahduin lauseeseen: Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Puhdassydämiset! Nähdä Jumalan! Minun on siis ruvettava puhdistamaan sydäntäni, kukaan muu ei sitä tee puolestani. Olen tuon satoja kertoja kuullut, mutta juuri tänä aamuna tulin tietoiseksi!
    Kiitos herättelystä, isä Ville!
    Rippilapsesi Arja

    VastaaPoista
  2. Kiitos Arja kommentistasi!

    Tuo harhautumisen vaara on suuri ja siinä mielessä tarvitsemmekin luotettavia opettajia ja vahvoja piispoja. Minusta tälläkin hetkellä harhautumista tapahtuu juuri tällä paljon puhutulla Suomi24-palstalla. Kyse ei niinkään ehkä ole tiedollisesta harhasta vaan se tapahtuu tunteen tasolla - siitä kuinka kohtelemme toisiamme ja kuinka kontrolloimme omaa käytöstämme. Onneksi paluu kotiin on aina mahdollinen kun katumuksen mieli löytyy.

    Toivon että löydämme yhä uusia apuvälineitä evankeliumin levittämiseen mutta samalla myös sitä löytäisimme oman historiamme yhä uudelleen. Samalla toivon, että näiden uusien medioiden kautta "nukkuvat" seurakuntalaiset löytäisivät kirkon uudelleen ja kirkkoon kuulumattomat tai muun uskoiset löytäisivät ortodoksisen kirkon uskomme. Tai sitten vain tutustuisivat kirkkomme elämään. Meillä on kuitenkin loppujen lopuksi niin monia eri tapoja olla kirkon jäseniä, aivan kuten Jeesuksen aikaankin.

    Liturgia opettaa meitä lempeästi! Olipa hyvin sanottu ja allekirjoitan tämän täysin. Se on ikäänkuin virta joka saa kivien terävät kulmatkin pyöristymään ajan saatossa. Niin toivottavasti käy meidän jokaisen sydämessä kun kilvoittelun tiellä kuljemme!

    VastaaPoista
  3. Isä Ville kirjoittaa:
    "...keskeinen väite on se, että perinteiset mediat tulevat katoamaan ja tulevaisuudessa yksittäisestä ihmisestä tulee tiedon luoja. (...) Tämä muutos tarkoittaa myös sitä että yksittäiset ihmiset eivät ole riippuvaisia suurista organisaatioista ja esim. mediataloista."

    Mahtaako kirkoille käydä samoin kuin mediataloille? Ainakin evl puolella tämän suuntainen kehitys on jo käynnissä. Meillä taas erilaisten ortodoksiyhteisöjen ja -keskusten vetovoima alkaa jo hyvää vauhtia peitota tavallisen seurakuntaelämän vetovoimaa.

    Suomen ortodoksisen kirkon hallinto kopioitiin melko suoraan evl kirkon vastaavasta 1920-luvulla, kun kirkkoa kansallistettiin. Taitaa vain olla niin, ettei meillä ole oikeasti varaa ylläpitää samanlaista hallintohimmeliä kuin luterilaisilla. Saapa nähdä, millaisia muutoksia hallinnossa tapahtuu. Oulun piispanvalinnan lykkääminen oli ensioire siitä, että muutos on tulollaan...


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mikko kommentistasi!

      Veit rohkeasti eteenpäin tuota tulevaisuuden kuvaa ja jokaisen meidän on hyvä pohtia millaiseen maailmaan olemme valintojemme seurauksena astumassa. "Kirkon ja valtion erosta" on puhuttu jo kauan ja moni meistä uskoo, että se on osa tulevaisuuttamme. Nykyinen rakenne, jossa kirkkomme hallintoa hoidetaan, on toden totta raskas ja uskon, että olemme menettäneet sen myötä monia asioita. Jaakko Olkinuora mm. kertoi taannoisessa Analogin haastattelussa spontaanisuuden puutteesta seurakunnissa ja olen samaa mieltä. Toisen ihmisen kohtaaminen, hiljentyminen, avustaminen jne. jäävät usein tekemättä seurakuntabyrokratian takia.

      Johtaako tämä ero siihen, että meillä papit ja kanttorit hoitavat työtään siviiliammatin turvin? Niin varmaan käy, ja täytyy muistaa miten paljon tälläkin hetkellä on pappeja, jotka eivät tee työtään seurakunnan kuukausipalkalla vaan heillä joko on siviiliammatti tai sitten he ovat eläkkeellä. Joskus olen miettinyt miten iso "siviiliammatti" esim. kirkkoherroilla on siinä, että he pyörittävät seurakunnan hallintoa joka vie heidän työajastaan pahimmillaan 90%. Aina voi kai miettiä myös sitä, että voisiko tämän työn hoitaa asiaan koulutettu talouspäällikkö tai vastaava toimitusjohtaja?

      Isä Mikael Sundkvistin hahmottelema pyhäkkökeskeinen toimintamalli on jo tätä päivää ja uskon, että yksittäisten kirkkojen ja yhteisöjen rooli vahvistuu entisestään. Tämän kehityksen näen pelkästään hyvänä asiana ja toivon, että tällainen paikallinen aktiivisuus saa yhä enemmän uusia toimintamuotoja.

      Poista
  4. Ilman internettiä tutustuminen ortodoksmiin olisi monelle vaikeaa/mahdotonta.

    Aikamoisessa informaatio tietämättömyydessä elimme ennen teknologian kehittymistä.

    Moni asia on siis parantunut.

    Valamolla on omat sivut, Teidän blogia pystyy lukemaan kotoa käsin, ortodoksi.net, seurakuntien kotisivut ja jne.

    Lisäksi Ylen sivuilta voi kuunnella ortodoksisen Jumalan palveluksen, esim. Vaasan kirkon kaukaisuuden takia (160 km) osallistuminen palveluksiin on vaikeaa.

    Unohtamatta etäopiskelun mahdollisuutta.

    VastaaPoista
  5. Mitä tekisin? kysyy eräs netti keskustelija.Hän kuuluu ev.lut kirkkoon mutta etsii hengellistä kotiaan ja syvällisyyttä uskonelämäänsä lukemalla ortodoksista kirjallisuutta sekä kuuntelemalla Jumalanpalvelukset radion kautta.

    Lähin ort.kirkko on todella pitkän matkan päässä ja alueella ei lisäksi ole ortodoksisuutta ollenkaan.

    Monien henkisesti tyhjien vuosien ajan olin eksyksissä eksytyksessä.Netin kautta tutustuin ortodoksisuuteen ja elämän muutos oli valtava.

    Kun mietin elettyä elämääni tunsin katumusta ja tuskaa.Oikeastaan palasin siihen olotilaan joka oli jo vuosia sitten,kuitenkin löytäneenä elämälleni tarkoituksen.Askeettisuus tuli tavallaan takaisin,rakensin ikoni nurkkauksen ja luen paljon.

    Monelle yksin uskovalle teknologia on ainut keino osallistua ort.kirkon toimintaan.Silti kaipaan henkilökohtaista keskustelua sekä osallistumista kirkon toimintaan muutenkin.

    Oma rippi-isä olisi todella hieno juttu unohtamatta todellista avautumista hänelle.

    Osassa maata ort.seurakunnat ovat niin laajoja ettei kaikki halukkaat pysty osallistumaan toimintaan todellakaan millään lailla.








    VastaaPoista