tiistai 27. maaliskuuta 2018

Jumalan kuolema


Giuseppe Sammartino: Cristo velato / Veiled Christ (1753). Cappella Sansevero, Naples

Syntymä ja kuolema. - Ne ainoat hetket jolloin me kaikki olemme tasa-arvoisia.

Suuren viikon tapahtumat vievät meitä kohti ylösnousemuksen juhlaa. Alkuviikosta meille kerrotaan viimeisistä tapahtumista, merkeistä jotka enteilevät Kristuksen toista tulemista. Tänään tiistaina meitä varoitetaan monin esikuvin sydämen kylmyydestä, ulkokultaisuudesta, talenttien hukkaamisesta ja vähäuskoisuudesta. Viisi viisasta ja viisi tyhmää neitsyttä. Lopun ajan tapahtumat ovat monella tapaa nyt läsnä. 

Ylösnousemuksen juhlaa emme kuitenkaan voi aidosti kohdata ellemme kulje tuota vrjoisaa tietä joka vie ristille ja kalliohautaan. Ellemme me sisäistä mitä kuolema tarkoittaa, niin on vaikea myös ymmärtää mitä ylösnousemuksen riemua. Ne meistä jotka osallistuvat alusta alkaen Suuren viikon tapahtumiin voivat aidosti tuntea sisimmässään mitä kaikkea näihin Suuren viikon tapahtumiin kuuluu.


Mitä Jumalan kuoleminen tarkoittaa? Kuoleeko hän todella ja miksi hänen pitää kuolla?

Kirkon opetuksessa on monesti käytetty vertaukuvia, paralleeleja tai typologiaaa ja niin tässäkin kohtaa. Jumala kehottaa Aabrahamia nousemaan vuorelle, rakentamaan alttarin ja uhraamaan oman poikansa Iisakin polttouhrina. Jumala ei testaa Aabrahamin uskoa vaan antaa hänelle mahdollisuuden kasvaa omassa uskossaan. Aabraham on kuuliainen Jumalan tahdolle ja lähtee Iisakin kanssa vuorelle. Viime hetkellä, kun Aabraham on kohottamassa veistään, enkeli tulee ja estää uhraamisen. (1. Moos. 22) Viereiseen orjantappura pensaaseen on takertunut oinas, joka uhrataan Iisakin sijaan.

On varsin ilmeisestä, mikä on tämän kertomuksen rinnakkainen kuva Uudessa testamentissa. Kun Jumala uhraa oman poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kukaan ei tule estämään sitä. 

Toinen ristinkuolemaan liittyvä paralleeli meille kerrotaan Johanneksen evankeliumin 3. luvussa kun Nikodeemus tulee yöllä tapaamaan Jeesusta. Hän sanoo: "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle (4. Moos. 21:8-9), niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:14-15)

Olisiko Jeesuksen ristinkuolema voitu estää ? Evankeliumi tuo esille monta kohtaa, joista ensimmäinen lienee merkittävin, Jeesus itse rukoili Getsemanessa kuoleman tuskan vallassa, että Jumala ottaisi häneltä pois tämän maljan (Matt. 26:42). Kun pidättäjät saapuivat, yksi opetuslapsista tarjoutui miekan kanssa taistelemaan Jeesuksen puolesta sivaltamalla korvan irti ylimmäisen papin palvelijalta (Matt. 26:51). Jeesus nuhtelee tätä miestä ja sanoo: ”Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?” (Matt 26:53).

Uusia hetkiä tulee. Evankeliumissa kerrotaan, kuinka Pilatus yritti etsiä keinoa jolla vapauttaa Jeesus. Juutalaiset kuitenkin pysyivät kannassaan: ristiinnaulitse! Pilatus tarjoaa toista miestä mestataavaksi, Barabbaksen mutta häntä ei huolita (Matt. 27:20-21). Ehkä Barabbas on Oinas, joka Aabrahamin kertomuksessa oli takertunut pensaaseen. 

Lopulta ei edes kyyneleet matkalla Golgataa voineet estää varmaa ristinkuolemaa.

Kristus ristiinnaulitaan Golgatalla ja hän kuolee ristille. Seuraavana päivänä myös sotilaat tulevat tarkastamaan kolmen ristiinnaulitun kuoleman, Jeesuksen kylki puhkaistiin keihäällä. Siitä vuosi verta ja vettä ja tämän on meille varhainen kuva ehtoollisesta, jossa meille annetaan veden ja viinin sekoitusta. Kun Jeesuksen kuolema on varmistettu, Hänet otetaan alas ristiltä ja viedään kalliohautaan ja hän lepää siellä kuolleena kolme päivää.

Kun Kristus kuolee ristillä, hän todellakin kuolee. Ristinkuolema ei ole vertauskuva eikä myytti vaan todellinen ja historiallinen tapahtuma. Hänet haudataan ja kun me lähdemme kirkosta perjantai-iltana outo suru valtaa meidät. Mutta tämä suru sisältää lupauksen, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen. 

***

Minkä vuoksi Kristuksen piti kuolla? Siksi että me ihmiset olemme kuoleman omia eläessämme synnissä. Ennen kuin Jumalan Sanan tuli ihmiseksi, meidän tiemme johti tuonelaan. Osa Jumalan luomistyöstä päättyy joka kerta kun yksi meistä kuolee. Kuolema siis pitää koko ihmiskunta ja luomakuntaa vallassaan.

Kirkkoisä Basileos Suuri kuvaa tätä asiaa liturgian eukaristian salaisissa rukouksissa: Hän antoi itsensä lunnaaksi kuolemalle, jonka vallassa, synnin orjiksi myytyinä me olemme olleet; ja mentyään ristin kautta tuonelaan, täyttääkseen itsessänsä kaikki, Hän päästi siellä olleet kuoleman kivuista ja nousi ylös kolmantena päivänä osoittaen sillä kaikelle lihalle tien kuolleista ylösnousemiseen, sillä katoavaisuuden ei ollut mahdollista pitää Elämän ruhtinasta vallassaan.

Jumalan Sana todellakin tulee ihmiseksi, Jeesus Nasaretilaiseksi, ja on kaikessa kuin kuka tahansa meistä. Ainoastaan, hän oli synnitön. Kun hän siis on kärsivä palvelija, hän ottaa kantaakseen kaiken sairauden, murheen, epätoivon, tuskan ja jopa kuoleman voittaakseen ne oman ristinkuolemansa kautta. 

Kun hän kuolee meidän puolestamme, meidän oma kärsimyksemme ja kuolemamme johtaa johonkin, jotakin seuraa niiden jälkeen. Kun teemme tämän Kristuksessa. Kun me kärsimme Kristuksessa, tuolla kärsimyksellä on merkitys. Kun me kuolemme Kristuksessa, meillä on toivo iankaikkisesta elämästä. Hauta ei ole päätepiste vaan iankaikkisen elämän alku.

Herramme ylösnousemuksen vuoksi meidän ei enää tarvitse pelätä kuolemaa. Kun uskomme Kristukseen, meille on luvattu iankaikkinen elämä: Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. (Joh. 5:24).

2 kommenttia:

  1. Hyvää Pääsiäistä Isä Villelle.

    Totisesti nousi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä ja valoisaa juhlan odotusta!

      Poista