Vahvistusta paaston tielle

Valkeakosken rukoushuoneen alttari-ikoni

Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle (Psalmista 113)



Koko kilvoituksen ydin on muutoksessa, itseemme menemisessä, suunnan vaihtamisessa. Sisimpämme on kuitenkin rakennettu siten, että se vastustaa muutosta ja pyrkii säilyttämään olemassaolevan. Tämä ominaisuus on haitallinen kilvoituksen alkuvaiheessa mutta kääntyy eduksemme, kun olemme kulkeneet matkaamme jokin aikaa.

Tämä on hyvä tiedostaa koska esim. paaston aikana me saatamme lopettaa paastoamisen jo kahden ja kolmen epäonnistumisen jälkeen. Epäonnistuminen on luonnollista ja jopa suotavaa. Minkä vuoksi me yritämme tehdä paastotessa täydellistä suoritusta vaikka monessa muussa asiassa meille riittää vähempikin? Harva meistä oppi uimaankaan kun ensimmäisellä kerralla veteen astumme.

Toki paasto on otettava siltä kannalta, että me todella yritämme, koska vain silloin voimme onnistua, mutta epäonnistumiset ja lipsumiset ovat osa kilvoittelua. Se opettaa meille ennen kaikkea nöyryyttä ja olemaan turvaamatta pelkästään itseemme. Lipsumiset opettavat olemaan antamatta periksi ja luottamaan armahtamaan Jumalaan. Seuraavassa paastosta olemme taas viisaampia ja voimme yrittää enemmän.

Jos haluat kokeilla tosissasi muutosta elämässäsi, niin käytä siihen aikaa kolmekymmentä päivää. Se on hyvä aika mihin tahansa suurempaan muutokseen - jos sen kestää, on vahvoilla. Kolmekymmentä päivää ja nyt huomio yhteen päivään. Yksi päivä on armollisempi kuin viikko, puhumattakaan kokonaisesta vuodesta.

Ei kannata yrittää voittaa kerralla koko maailmaa vaan elää paastoa vain päivästä päivään. Näin asia on myös katsoessamme isoa kuvaa: Me pystymme elämään vain päivän kerrallaan. Paasto ei pääty ennen kuin jokainen yksittäinen päivä on eletty. Mitä paremmin elämme tuon yhden päivän sen paremman kokonaisuuden muodostamme.


Päivänkierto kuvana elämästämme

Jokainen yö kuvaa kuolemaamme. Päivän päättyminen on kuin pienoiskoossa kuva meidän elämämme päättymisestä. Johannes Krysostomos kysyykin, kuka on meille luvannut huomisen päivän. Kirkon iltarukouksissa luetaan lopuksi Johannes Damaskolaisen rukous, jossa sanotaan: lieneekö tämä vuode jo kuolinsijani vai annatko vielä päivän valaista sieluparkaani?

Vaikka meillä on paljon voimavaroja Herran tahdon täyttämiseen, mutta viime kädessä kaikki riippuu Herramme johdatuksesta ja armosta. Herran tiet todellakin ovat tutkimattomia meille. Monet tapahtumat ja teot, voivat koitua lopulta myös siunaukseksi, kun löydämme niiden kautta nöyrän asenteen Jumalan edessä. Ylpeys väistyy kun opimme näkemään kuinka monin tavoin me olemme erehtyneet ja syyllistyneet omavoimaisuuteen.

Periksi siis ei saa antaa vaikka epäonnistumisia paaston aikana tulisikin. Se on sielunvihollisen voitto kun me lopetamme emmekä enää välitä. Katumus on aina tie elämään.

Jokainen aamu on ylösnousemuksen kuvaus ja uusi päivä antaa meille uuden mahdollisuuden. Kuinka me tämän mahdollisuuden käytämme, osoitammeko olevamme tämän lahjan arvoisia?


Valoisampi elämä

Tee parannus. Älä lupaa tai yritä mitään vaan tee parannus tästä hetkestä alkaen. Älä katsele taaksesi vaan usko, että paras on vielä edessä. Suuntaa mielenkiintosi positiivista päin niin kilvoitus helpompaa kuin jotakin vastaan taisteleminen ja kieltäytyminen. Kun epäonnistut, nouse ylös ja jatka eteenpäin. Taisteluita voit hävitä mutta hiljalleen voitat sodan, kun et vain anna periksi.

Ota elämä haltuusi. Päätä mitä aiot tehdä ja pysy tuossa päätöksessä. Karsi elämästäsi pois turhat ja aikaa vievät asiat ja keskity pelastuksen kannalta tärkeisiin asioihin.

Laita rukouselämääsi kuntoon. Jos olet lipsunut aamu- ja iltarukouksistasi, niin aloita ne uudelleen. Ellet ole koskaan aloittanutkaan, niin pysähdy nyt ja lue edes Herran rukous tai 12 kertaa Jeesuksen rukous. Tee siitä tapa, niin löydät hiljalleen tarkoituksen elämällesi.

Yksinkertaista elämääsi. Opettele sanomaan ei. Kun sanot ei, kunnioitat niitä asioita, joita todella arvostat ja annat niille aikaa. Sano Jumalalle kyllä.

Tunnista elämäsi aikavarkaat: ne eivät aina ole ihmisiä vaan usein rutiineja, joilla tapamme tylsyyttä. Mutta ne ovat kuin huume: niiden virkistävään vaikutukseen jää koukkuun ja erikoisella tavalla niiden piristävää vaikutusta tarvitsee aina vain enemmän ja enemmän. Kunnes ne alkavat tylsistyttämään ja lopulta saavat mielen masentuneeksi ja alakuloiseksi.

Tee jokin hyvää ihmiselle, joka on lähelläsi. Tee se vaikka hampaat irvessä, mutta tee kuitenkin. Jossain vaiheessa hän maksaa sen sinulle takaisin ja se saattaa pelastaa huonon päiväsi. Soita yksinäiselle tai laita hänelle sähköpostia.


Siunattua joulupaaston jatkoa ja voimia kilvoitukseen!