Mitä menetämme Analogin myötä?

Nykymaailmassa tiedonvälityksen nopeus kiihtyy koko ajan ja jo tällä hetkellä aamun uutinen on päivällä jo vanha uutinen. Kirjoitin aiemmassa blogijutussani siitä kuinka Aamun Koitolla ja Analogilla tulee olemaan vaikeuksia tulevaisuudessa mutta olin todella yllättynyt, että tilanne onkin jo näin huonossa jamassa. Eilisessä Analogissa kerrottiin, että lehden julkaiseminen loppuu ensi vuonna. Tilanne on mielestäni surullinen enkä missään nimessä toivonut sitä.

Tiesin, että taloudellisia ongelmia oli maksajalla eli niillä seurakunnilla, jotka kuuluivat Analogin julkaisijoihin. 

Kustannukset kasvoivat vuosi vuodelta ja säästöjä haettiinkin vähentämällä lehden julkaisukertoja vuodessa kuudesta viiteen. Se aiheutti mm. sen ongelman, että samassa Analogin numerossa käsiteltiin joulua ja suurta paastoa. Lehden ajankohtaisuus kärsi tästä paljon: jutut menneistä tapahtumista olivat vanhoja ja harva luki jumalanpalvelustiedotteita enää kahden viikon jälkeen lehden ilmestymisestä.

Entä internetin mahdollisuus eli verkkojulkaisu? Suurin ongelma oli siinä, että kaikkein iäkkäimmät ihmiset eivät käytä verkkoa. Silti tämä mahdollisuus olisi pitänyt käyttää, koska valtaosa seurakuntien jäsenistä on alle 70-vuotiaita. Tulevaisuudessa netin käyttö lisääntyy ja taulutietokoneet lisääntyvät todella vauhdilla ja iso kustannussääntö olisi syntynyt lehden digitalisoinnista.  Analogin tärkein tehtävä oli nimenomaan se kuinka se tavoitti ihmisiä, jotka eivät osallistu seurakunnan toimintaan.

Toivon, että Analogin lopettaminen johtui vain rahasta, koska tiedän, että isä Hariton Räntilän ja Mikko Juneksen kynät ovat teräviä. Olen ihaillut heidän rohkeuttaan kirjoittaa vaikeistakin asioista asiantuntevasti. Erittäin tärkeää on myös ollut se, kuinka lehti on antanut jokaiselle asianosaiselle mahdollisuuden puheenvuoroon mm. Valamon irtisanomisissa.

Jaan myös pettymyksen Ortodoksi.netin kanssa siitä, että Analogin lopettamisesta ei keskusteltu seurakuntalaisten kanssa. Kirkkokunnassamme vierastetaan avoimuutta ja asioista tiedottaminen on ollut heikkoa. Erityisesti tämä näkyy siinä miten seurakunnat uutisoivat tapahtumistaan ja kertovat tulevaisuuden suunnitelmistaan. Uutisia saattaa syntyi vähäpätöisistä ja pienistä kesäleireistä mutta esim. Lahden kavallusepäilystä ei kerrottu paikallisen seurakunnan nettisivuilla. Jyväskylän seksirikosepäilystä ei ole tiedotettu ja tällä hetkellä kuka tahansa alueen viidestä opettajasta voisi olla syyllinen epäilyyn.

Kuka on tässä suurin häviäjä? Tavallinen seurakuntalainen. Toki Ortodoksiviesti osaa tehdä samaa asiaa kuin Analogikin mutta samat taloudelliset realiteetit myös silläkin on ja tulevaisuudessa ne nousevat. Jostakin tingittävä ja paikallisuus on ensimmäinen. Hiippakunnan alueella on kahdeksan seurakuntaa, joten jokaiselle seurakunnalle on jäämässä hyvin vähän julkaisutilaa.

Kirkon tehtävä kastaa ja opettaa. Mitä moniäänisemmin se kykenee tätä tekemään sen parempi. On yllättävää, että näin pieni kirkkokunta supistaa koko ajan tiedotuksestaan, koska se on pienen vähemmistön ainoa toivo olla olemassa. Tiedonvälitys ei ole median ainoa tarkoitus vaan suurempi asia on vielä se kuinka tiedottamínen ja lisää meidän yhteishenkeämme ja vahvistaa identiteettiämme ortodokseina. 

Toivottavasti ennustukseni menee oikeaan edellisessä kirjoituksessani jossa uskoin että tulevaisuudessa tiedon luominen ja välittäminen siirtyy tavallisen seurakuntalaisen tehtäväksi. Saisimmeko lisää uusia blogeja ja twiittaajia? Toivottavasti!