lauantai 5. maaliskuuta 2016

Hyveiden portaat johtavat lähemmäs Jumalaa



Herra, minä olen himoillani kuluttanut jumalallisen elämäni, olen kokonaan syntieni haavoittama; nyt turvaudun sinuun ja rukoilen: armahda minua! (Siinailaisen sunnuntain kanonin 5. irmossin tropari)

Kun tänä sunnuntaina taas muistamme Johannes Siinailaista, Portaiden kirjoittajaa, muistakaamme että meillä on pyhä esirukoilija paastokilvotuksemme tukena. Hän on meidän kanssakulkijamme ja opastajamme noustessamme hyveiden portaita. Pyhä Johannes, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Ristin sunnuntaista alkaen me olemme kääntäneet hiljalleen katseemme kohti Herramme kärsimyksiä ja ristin kuolemaa. Olemme toivottavasti ottaneet vaarin kirkkomme katumuskehotuksesta ja alkanut nousta näitä Johanneksen kuvaamia hengellisiä portaita omassa kilvoituksessamme. Tässä työssä me tarvitsemme paljon anteeksiantoa, sääliä, kärsivällisyyttä ja laupeutta toisiamme kohtaan. Me olemme kaikki maistaneet synnin hedelmää ja olemme pettyneet sen karvaaseen makuun. Nyt on aika nousta ja aloittaa elämä.

Jokainen meistä muistaa toisen valmistautumissunnuntain tarinan tuhlaajapojan paluusta. Hän oli ajautunut elämässään tilanteeseen, jossa hänen pohtimansa ratkaisu vaikuttaisi hänen koko loppuelämäänsä. Jäättääkö sikolätti taakseen ja palata takaisin rakastavan isänsä kotiin, josta hän oli huikentelevaisuudessaan lähtenyt? Kirkossamme tämä Siinailaisen sunnuntai on sen sijaan liitetty laupiaan samarialaisen kertomukseen. Molemmat olivat jättäneet kotinsa ja lähteneet synnin tielle. Nyt meille annetaan kuitenkin entistä vakavampi varoitus synnin tuhovoimasta. Synninteko ei ole vain maanpakolaisuutta vaan hengenvaarallinen tila, joka saattaa pitkittyessään ajaa meidät kuolemaan.

Saatana on kateellinen jokaiselle yrityksellemme, jolla yritämme lähestyä Jumalaa. Me voimme itse yrittää taistella tuota vastustajaa vastaan mutta ainoan todellisen avun saamme Herramme nimen avuksihuutamisesta: Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä! Synti on juurtunut niin syvälle sieluumme, ettemme me pelkästään omien kykyjemme avulla voi tässä taistelussa pärjätä. Sen vuoksi pahan tekemä väsymätön työ sielumme tuhoksi saattaa jopa ajaa meidät Jumalamme suojaan!

Pappi ja leeviläinen kulkivat meidän ohitsemme eivätkä pysähdy auttamaan meitä. Kirkon opetuksessa nämä kaksi kuvaavat lakia ja profeettoja. Kuinka ne olisivat voineet auttaa meitä, koska emme ole kyenneet täyttämään lakia emmekä ole kuunnelleet profeettojen varoitusta. Siksi huudamme avuksemme ohi kulkevaa samarialaista, siis Kristusta, että hän pelastaisi meidän elämämme. Ja jos olemme valmiit antamaan elämämme hänen haltuunsa, hän todella pysähtyy auttamaan. Vain hän voi nostaa meidät juhtansa eli pappiensa selkään ja viedä meidät majataloon eli kirkkoonsa hoidettavaksi.

Entä jos emme edes huomaa olevamme täynnä synnin haavoja? Kuinka silloin edes kykenisimme pyytämään apua?

Kun me löydämme elämästämme pettymyksen ja turhautumisen, me tiedämme että synti on ollut lähellämme. Kun kateus, itsekkyys, ylpeys ja pahanpuhumisen ovat tehneet työt meidän kauttamme, me olemme kuin hätäänjoutuneita, jotka jättivät taivaallisen kotinsa taakseen. Pettymystemme kautta me tunnemme, kuinka elämämme on kulunut turhuudessa ja olemme kiinnittäneet itsemme katoavaan. Onneksi meille on annettu mahdollisuus palata kirkkoon.

Suuren paaston aika johdattaa meidät syvään itsetutkiskeluun ja oman syntisyytemme havaitsemiseen. Me alussa me yritämme monesti kovasti mutta kerta toisensa jälkeen me epäonnistumme. Nöyrtymisen sijaan me saatamme langeta kolmeen huonoon vaihtoehtoon. Me yritämme omavoimaisesti entistä kovempaa ja annamme ylpeydellemme vallan. Toisekseen me saatamme vaipua alakuloisuuteen, koska emme luota riittävästi Jumalan huolenpitoon ja laupeuteen. Kolmas vaihto ehto on se, että me jätämme kaiken kesken ja luovumme uskostamme koska emme ITSE onnistuneet. Siksi meidän pitää aina muistaa, että myös epäonnistumisella on roolinsa hengellisessä kasvussa. Tätä taistelua emme voita ominvoimin vaan ainoastaan Jumalan avulla: ilman minua te ette voi mitään tehdä (Joh. 15:5).

Jumalasta kumpuava vaihtoehto on nöyrtyminen ja rukous. Hän tietää heikkoutemme ja on meidän veljemme ja ystävämme hädän hetkellä. Vain hän voi auttaa meitä silloin kun kilvoitus on vaikeaa eikä vastausta löydy.

Meidän on hiljennettävä itsessämme vanhan ihmisen puhe ja annettava Jumalan pysähtyä luoksemme ja nostaa meidät juhtansa selkään. Mitä tämä tarkoittaa? Sitä että me osallistumme yhteiseen jumalanpalvelukseen ja hiljennymme. Siitä hiljaisuudesta lähtien me avaamme sielumme Jumalan läsnäololle. Yhtenä päivää jatkamme kirkossa käymistä ja osallistumme katumukselle ja ehtoolliselle. Toisena päivänä otamme hengellisen kirjallisuuden lukemisen avuksemme. Kolmantena päivänä annamme rahaa hyväntekeväisyyteen. Neljäntenä keskitymme rukoukseen yhä tarkemmin ja laajemmin sekä otamme evankeliumin opetukset avuksemme. Rukous ikonin edessä todellakin ohjaa meidät pelastuksen kapealle polulle! Viidentenä kiinnitämme huomiomme valveilla olemiseen ja vahdimme huultemme porttia ja ajatustemme kulkua. Kun huomaamme kuudentena päivänä synnin taas hiipineen ajatuksiimme ja sanoihimme karkotamme ne sinnikkäästi ja periksi antamatta lausumalla Jeesuksen rukouksen.

Nämä kaikki "päivät" ovat hetkiä jokapäiväisessä elämässämme. Kun käännymme syntien runtelemina Herramme puoleen, me huomaamme miten synnin taakka alkaa keventyä harteillamme. Hengellinen ilo alkaa tehdä työtään meidän sisällämme.  Mitä ylemmäs me kiipeämme noita hyveiden portaita, sitä kauemmas katoava maailma jää ja sitä lähempänä me olemme taivaallisia lupauksia.

Siunattua Suuren paaston aikaa ja voimia pyhään kilvoitukseen!

5 kommenttia:

  1. Kiitokset jälleen isä Villelle viisaista ja kauniista sanoista.
    P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnia Jumalalle! Siunattua paaston jatkoa!

      Poista
  2. Hei!Mukavaa luettavaa.Olen etsinyt Portaat-teosta,mutta ei löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Tässä näyttäisi olevan ja tietenkin kirjastot kannattaa käydä läpi.

      http://www.ripidi.fi/epages/ripidi.mobile/?ObjectPath=/Shops/10072008-81399/Products/9789519071749&ClassicView=1

      Poista
  3. Kiitoksia isä Villelle että olette kirjoittaneet aiheesta.

    Henkinen kasvu todellakin käy portaiden mukaan.Ensin tulee hyljätä turhanaikainen elämä, josta päädytään huolien unohtamiseen muukalaisuuden kautta.

    Neljäntenä odottaa sitten aikanaan autuas ja ainamuistetteva kuuliaisuus.

    Portaita on käytävä vielä kolmannenkin jälkeen 27.

    Eräät ovat saavuttaneet uskon,toivon ja rakkauden.Eipä ihme että kotimme ikkunassa tätä valoa on loistamassa lamppujen sarja jossa risti,sydän ja ankkuri luovat valaistuksen kulkijalleen.

    VastaaPoista