Kristus nousi kuolleista!

Pääsiäinen on juhlistamme kiistattomasti suurin ja siinä kiteytyy koko uskomme ydin. Kristus on kuolemallaan voittanut kuoleman ja tyhjentänyt tuonelan valtakunnan hautaanlaskeutumisellaan. Hänen ristillä vuodattamansa lunnasveri on valunut ristiltä maahan ja se on antanut meille uuden elämän. Meidän syntiemme velkakirja on revitty ja olemme vapaita.

Kuninkaana hän laskeutuu alas sielumme syvyyteen ja valaisee olemuksemme pimeyden jokaisen kohdan. Hän vapauttaa sielumme himojen ja synnin vallasta. Tuo luomaton valo johtaa meidät todelliseen elämään eikä synti enää kahlehdi tahtoamme. Meidän sielumme pääsiäinen on lähtöä pois hengellisen Egyptin maasta ja Punaisen meren halki me kuljemme kohti luvattua maata.

Miten suuren rakkauden osaksi me olemme tulleetkaan nyt pääsiäisenä! Meille kerrotaan Jumalasta, joka on valmis tekemään mitä tahansa pelastaakseen meidät omaksi kansakseen. Hän ei vain johda meitä pois pimeydestä vaan on valmis tuhoamaan koko pimeyden. Hän ei kutsu meitä luokseen vaan tulee itse luoksemme synnin saastuttamaan maailmaan.

Ja meille jää vapaa tahto, seurata häntä iankaikkiseen elämään. Hän kulkee edellämme ja samalla hän on se tie, jota me kuljemme. Hän ei vain anna meille elämää, sillä Hän itsessään on aito ja todellinen elämä.

Osa meistä ei ole koskaan herännyt tähän ylösnousemuksen juhlaan ja todellisuuteen, koska jos me olisimme hereillä, me emme yksinkertaisesti voisi olla iloitsematta siitä ylenpalttisesta armosta ja laupeudesta ja hyvyydestä, joka on tullut osaksemme. Se on enemmän kuin olemme ansainneet, se on liikaa meille edes käsittää.

Ja kun rakkauteen ei edes kuulu sitä, että meidän pitäisi se käsittää tullaksemme siitä osalliseksi. Rakkaus, kuka tahansa sen on kokenut tietää, että se on aina jotain sellaista jota me emme ansaitse. Sitä ei voi ostaa, hankkia tai hakea jostain.

Rakastamista ja rakkautta on yhtä vaikea kuvailla kuin lämpöä tai kotia. Muistatko kun ensi kertaa joku rakastui sinuun?

Ensimmäinen tyttö- ja poikaystävä, joka jostain syystä vain rakastui meihin. Häkellyksestä seuraa mielihyvä ja koko maailma hymyille, jopa nauraa. Kaikki mikä oli tärkeää, oli mahdollista. Mitään turhaa tai aineellista emme tuona päivänä tarvinneet vaan pelkästään rakkaus riitti. Omat vanhempamme jotka tekivät monia uhrauksia puolestamme, jotta meillä olisi hyvä elämä. Tai lapset, joiden vuoksi me olemme myös valmiita tekemään enemmän kuin voimamme antavat myöten.

Rakkautta me emme voi teoillamme ansaita vaan se pitää vain hyväksyä. Eikä loppujen lopuksi edes hyväksyä vaan ottaa se vain vastaan jo koettaa asetella elämänsä siten, ettei tuo rakkaus meitä kohtaan sammuisi omien tekojemme ja sanojemme vuoksi. Rakkaus sammuu, jos käyttäydymme sitä kohtaan ylimielisesti ja halveksuen.

Ja sen muistaa ikuisesti, kun tämä maallinen rakkaus sammui ja hän rakastui toiseen. Silloin maailma pysähtyy ja pettymys on valtava. Hylätyksi tuleminen. Tämä on myös meidän Jumalamme osa tässä synnin kyllästämässä maailmassa kun me käännymme pois hänen luotaan synnin tekojen kautta.

Samalla me voimme muistaa miltä rakastuminen toiseen ihmiseen tuntui. Ainoa toivomme oli siinä, että tuo toinen vastaisi meidän rakkauteemme. Tämä on myös meidän Jumalamme osa tässä synnin kyllästämässä maailmassa kun emme ole vastanneet hänen rakkauteen ja antanut itseämme hänelle.

Jos tämä on ihmisten välistä rakkautta niin miten paljon suurempaa voikaan olla Jumalan rakkaus meitä kohtaan? Iankaikkisen ja täydellisen olennon ehdotonta, pyyteetöntä ja loputonta rakastamista.

Se joka meitä rakastaa on valmis vaikka kuolemaan ristillä meidän puolestamme. Eikä tämä ole sanoja vaan historiallinen tosiasia! Tuon jumalallisen rakkauden rinnalla meidän kykymme rakastaa on kuin pienen tähden valo verrattuna auringon lämmittävään loistoon. Kaikki ihanat kokemuksemme ja muistomme ovat vain pieni häivähdys siitä autuudesta, jota me koemme taivasten valtakunnassa.

Siunattu kevään aika on taas tullut! Vehreyden ja tuoreuden ja uuden elämän aika! Takanamme on pitkä pimeän jakso ja joskus tuntui, että päivät ovat pelkkää pimeyttä. Nyt olemme siirtyneet juhlan aikaan joka kestää 40 päivää ja senkin jälkeen juhlimme tätä ylösnousemuksen sanomaa jokainen sunnuntai. Nyt päivät taas pitenevät ja lumi sulaa pois. Ei kauaakaan, kun puissa taas on vihreät lehdet ja lämpimät tuulet tuovat kesän lähelle.

Älkäämme siis pitäkö tätä ylösnousemuksen sanomaa vain itsellämme vaan viekää se koko maailmaan. Käykää vierailemassa ja slaavimassa, julistamalla Jumalan kunnia ystäviemme luona. Antakaamme anteeksi kaikille vihamiehillemme koska nyt meille kaikille on koittanut uusi synnistä vapaa elämä! Älköön meistä kukaan murehtiko, sillä Kristus on noussut kuolleista ja kuolemallaan voittanut kuoleman!

Kristus nousi kuolleista!