perjantai 12. heinäkuuta 2019

Meissä on mahdollisuus (Radiohartaus 13.7.2019)

Suomen ortodoksisella kirkolla on tänään erityinen juhlapäivä. Kirkko saa uuden pyhän, kun ilomantsilainen Johannes Karhapää kanonisoidaan eli julistetaan pyhäksi. Kanonisaatiojuhla alkoi perjantaina iltapäivällä ja varsinaista pääjuhlaa vietetään tänään lauantaina. Aamulla kello 10 alkaa Ilomantsissa profeetta Hannan kirkossa liturgia, jonka toimittaa arkkipiispa Leo yhdessä muun papiston kanssa.

Mutta kuka oli tämä Johannes Karhapää? Johannes syntyi Ilomantsissa v. 1884. Tuohon aikaan Suomi oli osa Venäjää ja vuosisadan vaiheessa alkoivat venäläisten sortotoimet suomalaisia kohtaan. Valitettavasti suomalaiset näkivät ortodoksisuuden yhtenä venäläisyyden ilmenemismuotona ja niin ennakkoluulot ortodokseja vastaan kasvoivat.

Johannes oli uskonnonopettaja ja kansanvalistaja, joka toimi erityisesti ortodoksisen uskon puolustajana tässä vaikeassa tilanteessa. Hän teki kansanvalistustyötä ja vaali ortodoksista uskoa Ilomantsissa. Hän sai runsaasti tunnustusta tästä hyvästä työstään mutta samaan aikaan myös paljon vainoa ja panettelua. Tilanne kärjistyi vuonna 1918, kun Kansalaissota riehui pahimmillaan.  Johannesta syytettiin vehkeilystä venäläisten hyväksi ja niin hän joutui valkoisten teloituskomppania eteen.. Johannes Karhapää sai kirkastaa Jumalaa marttyyrikuolemallaan vain 33 vuotiaana.

Viime vuonna, siis sata vuotta näiden tapahtumien jälkeen, hänet julistettiin pyhäksi kärsimänsä marttyyrikuoleman vuoksi. Tästä lähin hänet tunnetaan asuinpaikkansa mukaan Johannes Sonkajanrantalaisena ja hänen vuosittainen muistopäivänsä on maaliskuun 8. päivä.

 ***
  
Tänään puhumme pyhyydestä ja siitä, kuinka ihminen voi tulla pyhäksi. Ortodoksinen kirkko käyttää ilmaisua pyhä, kun katolinen kirkko puhuu pyhimyksestä. Samaan sanaperheeseen kuuluvat myös ilmaisut vanhurskas ja autuas.

Pyhä ihminen tuntee hyvin syvällisellä tavalla itsessään kaipauksen Jumalan pyhyyteen ja huomaa miten kaukana hän siitä onkaan. Tämä tunne kasvattaa hänessä hengellisen janon. Kristuksen seuraamisen myötä hän voi saavuttaa saavuttaa nöyryyden ja sydämen puhtauden. Pyhityksen tiellä nämä kilvoittelijat kokevat monia kärsimyksiä ja vastoinkäymisiä mutta ovat silti sydämessään kärsivällisiä. Kristus kertoo meille Vuorisaarnassa tästä tiestä:

Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.


Autuuden lauseet kertovat meille millaisia pyhät ihmiset ovat. Tätä samaa armolahjaa tarjotaan myös jokaiselle meistä.

Sen vuoksi Autuuden lauseet ovat ylistys ihmisyydelle ja meidän olemuksemme syvin ilmaus. Meidät on luotu elämään Jumalan läheisyyteen ja autuuden saavuttaminen on luonnollinen osa elämäämme.

Kaikki tämä johtuu siitä, että syvimmillään me olemme oman Luojamme kuvia. Tämä kuvana oleminen ei tarkoita sitä, että minä olisin jotain suurempaa ja mahtavampaa kuin muut ihmiset, vaan jos minä kykenen näkemään toisen ihmisen Jumalan kuvana, niin olen jo pitkällä. Meissä on kaikki potentiaali, mitä tarvitsemme pelastusta varten. Potentiaali on hengellinen nälkä Jumalan luo. 

Tänä päivänä me helposti ajattelemme, että pyhä ihminen on jotain meille tavoittamatonta. Kuitenkin jos me tarkkaan pohdimme Raamatun ja evankeliumin opetusta, voimme huomata, että vanhurskauden vaatimus koskee meitä kaikkia. On luonnollista, että ihminen pyrkii hyvään, välttää pahaa ja pyrkii noudattamaan elämässään parhaansa mukaan Jumalan tahtoa. Tämä perusvaatimus koskee meitä kaikkia kristittyjä.

Pyhyydessä ei siis sinänsä ole mitään vaikeaa tai monimutkaista. Me olemme saaneet Raamatusta ja kirkon historiasta monia esikuvia, jotka elivät esimerkillisen elämän Jumalan tahtoa parhaansa mukaan noudattaen. Meille on annettu käskyt sekä paljon erilaisia ohjeita ja kehotuksia pyhää elämäntapaa varten. Tärkeintä kuitenkin on sydämestä kumpuava lähimmäisen rakkaus: se kuinka me kohtelemme lähimmäistämme kertoo, kuinka me kohtelemme Jumalaa.

Silti me yhä uudelleen saatamme jäädä miettimään, että onko minun mahdollista edes pelastua? Kysymys on oikeutettu: ihmisen on mahdotonta pelastua. Silloin me ehkä kuulemme Jeesuksen vastauksen: kyllä, ihmiselle se on mahdotonta mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.

Tämä Matteuksen evankeliumin kohta kertoo olennaisen pyhittymisestä: se tarkoittaa ihmisen ja Luojan välistä yhteistyötä, jossa ihminen yrittää ja Jumala auttaa.

Pyhäksi kasvaminen on mahdollista kenelle tahansa eikä se ole koskaan liian myöhäistä. Pyhien joukkoon lukeminen on tänä päivänä kuitenkin harvinaista ja ehkä syynä on se, ettemme me ole kovin herkkiä havaitsemaan pyhyyttä, joka ympäröi meitä. On hyvä muistaa, että kirkon julistamat pyhät ovat vain jäävuoren huippu - Jumalan pelastus ja armotalous jää meille ikuinen mysteeriksi. Maailmassa on varmasti paljon Jumalan tahdon mukaista elämää viettäneitä kilvoittelijoita mutta meille heidän elämänkohtalonsa on saattanut jäädä arvoitukseksi.

Jokainen meistä kantaa sisällään pyhyyden siemenentä ja kenestä tahansa meistä voi tulla todellinen Jumalan temppeli. Kuka tahansa meistä voi omassa elämässään kirkastaa Jumalan pyhän tarkoituksen.

Tänään siis vietämme Johannes Sonkajan-rantalaisen muistopäivää. Tämä suuri ilonpäivä ei koske vain tänään kanonisoitava pyhäämme vana tarkoittaa laajemmassa mielessä myös koko ihmisyytemme juhlapäivää. Meille on annettu mahdollisuus ja tärkeä tehtävä: täyttäkäämme se siis Jumalan kunniaksi!

Pyhä Johannes Sonkajanrantalainen, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Marttyyrisi Johannes, oi Herra, | karkeloi seppelöitynä voittajana taivaissa | ja kansamme esikoisena pyhien kuorossa, | sillä Sinulta saamallaan innolla hän toimi oikean uskon puolesta kuolemaan asti. || Hänen rukouksiensa tähden pelasta meidän sielumme. (Marttyyrin tropari)

4 kommenttia:

  1. 11.7. leikkasin nurmikkoa puutarhassani ja huomasin, kuinka suuri määrä varjoliljoja oli puhjennut kukkaan. Erityisesti varjoliljat ovat suosikkejani, ne violetinpunaiset. Erittäin huonosti ne ovat menestyneet tällä tontilla, mutta nyt kukkien määrä suorastaan ihmetyttää.
    Ajattelin, että tarvitsevatko nuo upeat perennat paljon varjoa puhjetakseen kukkaan, koskapa sitä varjoa ei todellakaan elämästämme ei ole kuluneena vuotena puuttunut. On ollut kuolemia, sairautta ja monia erilaisia ongelmia lähipiirissä riittämiin.
    13.7. radiohartaudessa isä Ville puhui lohduttavasti pyhyydestä ja pyhistä ihmisistä, autuaaksi, pyhäksi julistamisesta. Ja se koskettavin kohta oli kuitenkin: -Jumalalle on kaikki mahdollista. Siinä kohtaa oma raadollisuuteni murtui näkemään asioita uudessa valossa ja tavallaan pitkään mieltä jäytäneitten vaikeitten asioiden ja menetysten vatkaaminen ja pyörittäminen muuttui varjoliljoiksi. Jumala voi! Kiitokset isä Ville voimaannuttavasta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  2. Oliko myös punaisten teloittamia pyhä-nimityksen arvoisia?

    VastaaPoista
  3. Ensimmäisen kommentin kirjoittajana vastaanpa näin: Lue Raamatusta Paavalin kirje galatalaisille 3.luku jakeet 27 - 28. Tuohon perustuen tuskin lienee oleellista kaivella värejä esiin asioiden leimaamiseksi.

    VastaaPoista
  4. Tälläisiä tapahtumaa on mahdoton ymmärtää nykypäivänä.Ortodoksit ovat aina toivottaneet ev.luterilaiset tervetulleeksi Jumalanpalveluksiin ja luostareihinsa.

    VastaaPoista