Meissä on mahdollisuus (Radiohartaus 13.7.2019)

Suomen ortodoksisella kirkolla on tänään erityinen juhlapäivä. Kirkko saa uuden pyhän, kun ilomantsilainen Johannes Karhapää kanonisoidaan eli julistetaan pyhäksi. Kanonisaatiojuhla alkoi perjantaina iltapäivällä ja varsinaista pääjuhlaa vietetään tänään lauantaina. Aamulla kello 10 alkaa Ilomantsissa profeetta Hannan kirkossa liturgia, jonka toimittaa arkkipiispa Leo yhdessä muun papiston kanssa.

Mutta kuka oli tämä Johannes Karhapää? Johannes syntyi Ilomantsissa v. 1884. Tuohon aikaan Suomi oli osa Venäjää ja vuosisadan vaiheessa alkoivat venäläisten sortotoimet suomalaisia kohtaan. Valitettavasti suomalaiset näkivät ortodoksisuuden yhtenä venäläisyyden ilmenemismuotona ja niin ennakkoluulot ortodokseja vastaan kasvoivat.

Johannes oli uskonnonopettaja ja kansanvalistaja, joka toimi erityisesti ortodoksisen uskon puolustajana tässä vaikeassa tilanteessa. Hän teki kansanvalistustyötä ja vaali ortodoksista uskoa Ilomantsissa. Hän sai runsaasti tunnustusta tästä hyvästä työstään mutta samaan aikaan myös paljon vainoa ja panettelua. Tilanne kärjistyi vuonna 1918, kun Kansalaissota riehui pahimmillaan.  Johannesta syytettiin vehkeilystä venäläisten hyväksi ja niin hän joutui valkoisten teloituskomppania eteen.. Johannes Karhapää sai kirkastaa Jumalaa marttyyrikuolemallaan vain 33 vuotiaana.

Viime vuonna, siis sata vuotta näiden tapahtumien jälkeen, hänet julistettiin pyhäksi kärsimänsä marttyyrikuoleman vuoksi. Tästä lähin hänet tunnetaan asuinpaikkansa mukaan Johannes Sonkajanrantalaisena ja hänen vuosittainen muistopäivänsä on maaliskuun 8. päivä.

 ***

  

Tänään puhumme pyhyydestä ja siitä, kuinka ihminen voi tulla pyhäksi. Ortodoksinen kirkko käyttää ilmaisua pyhä, kun katolinen kirkko puhuu pyhimyksestä. Samaan sanaperheeseen kuuluvat myös ilmaisut vanhurskas ja autuas.

Pyhä ihminen tuntee hyvin syvällisellä tavalla itsessään kaipauksen Jumalan pyhyyteen ja huomaa miten kaukana hän siitä onkaan. Tämä tunne kasvattaa hänessä hengellisen janon. Kristuksen seuraamisen myötä hän voi saavuttaa saavuttaa nöyryyden ja sydämen puhtauden. Pyhityksen tiellä nämä kilvoittelijat kokevat monia kärsimyksiä ja vastoinkäymisiä mutta ovat silti sydämessään kärsivällisiä. Kristus kertoo meille Vuorisaarnassa tästä tiestä:

Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.

Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.

Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.

Autuuden lauseet kertovat meille millaisia pyhät ihmiset ovat. Tätä samaa armolahjaa tarjotaan myös jokaiselle meistä.

Sen vuoksi Autuuden lauseet ovat ylistys ihmisyydelle ja meidän olemuksemme syvin ilmaus. Meidät on luotu elämään Jumalan läheisyyteen ja autuuden saavuttaminen on luonnollinen osa elämäämme.

Kaikki tämä johtuu siitä, että syvimmillään me olemme oman Luojamme kuvia. Tämä kuvana oleminen ei tarkoita sitä, että minä olisin jotain suurempaa ja mahtavampaa kuin muut ihmiset, vaan jos minä kykenen näkemään toisen ihmisen Jumalan kuvana, niin olen jo pitkällä. Meissä on kaikki potentiaali, mitä tarvitsemme pelastusta varten. Potentiaali on hengellinen nälkä Jumalan luo. 

Tänä päivänä me helposti ajattelemme, että pyhä ihminen on jotain meille tavoittamatonta. Kuitenkin jos me tarkkaan pohdimme Raamatun ja evankeliumin opetusta, voimme huomata, että vanhurskauden vaatimus koskee meitä kaikkia. On luonnollista, että ihminen pyrkii hyvään, välttää pahaa ja pyrkii noudattamaan elämässään parhaansa mukaan Jumalan tahtoa. Tämä perusvaatimus koskee meitä kaikkia kristittyjä.

Pyhyydessä ei siis sinänsä ole mitään vaikeaa tai monimutkaista. Me olemme saaneet Raamatusta ja kirkon historiasta monia esikuvia, jotka elivät esimerkillisen elämän Jumalan tahtoa parhaansa mukaan noudattaen. Meille on annettu käskyt sekä paljon erilaisia ohjeita ja kehotuksia pyhää elämäntapaa varten. Tärkeintä kuitenkin on sydämestä kumpuava lähimmäisen rakkaus: se kuinka me kohtelemme lähimmäistämme kertoo, kuinka me kohtelemme Jumalaa.

Silti me yhä uudelleen saatamme jäädä miettimään, että onko minun mahdollista edes pelastua? Kysymys on oikeutettu: ihmisen on mahdotonta pelastua. Silloin me ehkä kuulemme Jeesuksen vastauksen: kyllä, ihmiselle se on mahdotonta mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.

Tämä Matteuksen evankeliumin kohta kertoo olennaisen pyhittymisestä: se tarkoittaa ihmisen ja Luojan välistä yhteistyötä, jossa ihminen yrittää ja Jumala auttaa.

Pyhäksi kasvaminen on mahdollista kenelle tahansa eikä se ole koskaan liian myöhäistä. Pyhien joukkoon lukeminen on tänä päivänä kuitenkin harvinaista ja ehkä syynä on se, ettemme me ole kovin herkkiä havaitsemaan pyhyyttä, joka ympäröi meitä. On hyvä muistaa, että kirkon julistamat pyhät ovat vain jäävuoren huippu - Jumalan pelastus ja armotalous jää meille ikuinen mysteeriksi. Maailmassa on varmasti paljon Jumalan tahdon mukaista elämää viettäneitä kilvoittelijoita mutta meille heidän elämänkohtalonsa on saattanut jäädä arvoitukseksi.

Jokainen meistä kantaa sisällään pyhyyden siemenentä ja kenestä tahansa meistä voi tulla todellinen Jumalan temppeli. Kuka tahansa meistä voi omassa elämässään kirkastaa Jumalan pyhän tarkoituksen.

Tänään siis vietämme Johannes Sonkajan-rantalaisen muistopäivää. Tämä suuri ilonpäivä ei koske vain tänään kanonisoitava pyhäämme vana tarkoittaa laajemmassa mielessä myös koko ihmisyytemme juhlapäivää. Meille on annettu mahdollisuus ja tärkeä tehtävä: täyttäkäämme se siis Jumalan kunniaksi!

Pyhä Johannes Sonkajanrantalainen, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Marttyyrisi Johannes, oi Herra, | karkeloi seppelöitynä voittajana taivaissa | ja kansamme esikoisena pyhien kuorossa, | sillä Sinulta saamallaan innolla hän toimi oikean uskon puolesta kuolemaan asti. || Hänen rukouksiensa tähden pelasta meidän sielumme. (Marttyyrin tropari)

Minustako pyhä?

Kiittäkää Jumalaa hänen pyhissään, kiittäkää häntä hänen voimansa väkevyydessään!

Tänään oli ilon päivä, kun kirkkokunnan sivuilla kerrottiin kahdesta kanonisoinnista. Ekumeenisen patriarkaatin pyhä synodi julisti pyhiksi marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilaisen sekä pyhittäjä Johannes Valamolaisen. 

Tämän Suomen ortodoksiselle kirkolle tärkeä päivä. Suomen ortodoksisen kirkon aikana (1918-) ei ole kanonisoitu ketään eikä kalenterissa ole yhtään suomalaista pyhää. Onko todellakin niin että Suomesta ei ole tullut yhtään pyhää ihmistä sataan vuoteen? 

Ehkä kyse on silti vain suomalaisesta vaatimattomuudesta. Piispa Arseni totesikin oikein, että pyhiä ihmisiä on aina ollut mutta kanonisointeja ei juuri lainkaan. Kanonisointitapauksia etsivä työryhmä esitti neljä kriteeriä, jotka liittyvät pyhään ihmiseen:

- Henkilö on saanut aikaan suuren positiivisen muutoksen, jota voidaan kutsua ihmeeksi.

- Henkilö tekee yleisesti ihmeteltävää hyvää.

- Henkilö luo lohduttamalla, opettamalla tai ohjaamalla pysyvästi hyvää.

- Pyhä on kärsinyt marttyyrikuoleman tai osoittanut kestävyyttä ankarassa vainossa.

Tämän lisäksi nämä kriteerit pitää löytyä:

- Henkilön muisto on säilynyt kristittyjen piirissä, muodostunut pysyväksi ja kunnioitusta herättäväksi.

- Kirkko pitää saavutuksia esimerkillisinä ja pyhää niiden vuoksi esirukoilijana.

***

Voiko tavallinen ihminen tunnistaa pyhää ihmistä? Ei välttämättä. Se vaatii meiltäkin erityistä herkkyyttä ja hengellistä kokemusta. Meidän on oltava varovaisia siinä, ettemme ikään kuin etsisi pyhiä ihmisiä tai lausuisi asiasta arvioitamme. Isät varoittavat, että kirkkain taivaan enkelikin saattaa paljastua demoniksi.

Kukaan ihminen ei voi tulla pyhäksi omin voimin. Pyhitys on pelkästään Jumalan armoa ihmistä kohtaan. Pyhä ihminen ei tunne itseään pyhäksi vaan on kuin ihminen, joka menee lämmittelemään takan ääreen. Lämpö tulee kuvaannollisesti Jumalasta. Pyhä ihminen ei myöskään tunne itseään pyhäksi vaan suurimmaksi syntiseksi maan päällä. Pelastuksen varmuutta hänellä ei ole itsessään sillä kaikki riippuu Jumalasta. 

Silti samaan aikaan on hyvä muistaa, että pyhä ihminen heijastaa Jumalan pyhyyttä. Jumalan hyvyyden, pyhyyden ja kauneuden kokeminen tämän maailman keskellä on meille helppoa ja luontaista. Hyvän ihmisen lähellä on hyvä olla, pyhän ihmisen lähellä vielä enemmän. 

En ole koskaan tavannut pyhää ihmistä mutta sen kokeneet kertovat rauhasta ja ilosta, joka ympäröi heitä. Kieltämättä olen tavannut ihmisiä, joissa on jotain erityistä. He ovat vielä enemmän kuin vain iloisia, valoisia ja rakastettavia. He ikään kuin tuijottavat aurinkoa ja toisaalta he ovat kuin kuu, jonka akutta auringon valo säteilee meille.

Joka ikinen meistä on kutsuttu kasvamaan kohti pyhyyttä, tulemaan pyhäksi. Meille on annettu tehtäväksi kasvaa Jumalan kaltaiseksi. On sanottu, että suurin erehdyksemme, jota paholainen meille tarjoaa, on se, että luulemme, ettemme koskaan voisi tavoittaa omassa elämässä Jumalan kaltaisuutta. Jokainen meistä on Jumalan kuva ja jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus kasvaa Jumalan kaltaiseksi. Tämä on ortodoksisen ihmiskuvan kulmakivi ja ajatukseltaan se on hyvin, hyvin positiivinen.

Pyhät Johannes Ilomantsilainen ja Johannes Valamolainen, rukoilkaa Jumalaa meidän syntisten puolesta!