Jumalan luomakunnassa

Tänään Herramme lupaus saa täyttymyksen, kun Hän lähettää meille toisen Puolustajan, Totuuden hengen, Lohduttajan ja jumalallisen Voiman. Kun Kristus on astunut kunniassaan ylös Taivaaseen, me saamme Pyhän Hengen osaksemme.

Odottamiseen liittyy usein ikävä, epävarmuus, epäilys, kaipaus, odotus, uskomme koetus. Näitä tunteita näemme erityisesti apostoli Tuomaassa mutta samalla kaikissa apostoleissa, sillä he kokoontuivat ”lukittujen ovien takana”. Sama epävarmuus ja epäilys on osamme myös tässä maailmassa jossa me emme voi koskaan löytää lopullista varmuutta Jumalasta.

Mutta jumalallisen Hengen humina käy ylitsemme hiljaisena ja näkymättömänä. Se karkottaa luotamme epävarmuuden ja synnyttää sydämessämme rakkauden ja kiitollisuuden tunteen. Samalla tavoin kuinka Kristus, pyhä Henki vahvistaa uskoamme, kun vain pyydämme sitä. Jokainen etsijä tulee löytämään ja jokaiselle koputtavalle avataan.

Keskeinen osa Helluntaijuhlaa on tulisten kielten vuodattaminen opetuslasten päälle ja tämän seurauksena he profetoivat kielillä puhuen. Ymmärtääksemme tämä hetken merkityksen kokonaan meidän on palattava Ensimmäiseen Mooseksen kirjan 11. lukuun, jossa puhutaan Baabelin tornin rakentamisesta. Kun tornin rakentamisen seurauksena kaikki kielet sekoittuivat. Helluntain tapahtumat merkitsevät tämän rangaistuksen päättymistä ja kaikkien kansojen yhteyttä. Jerusalemissa paikalla olleet vieraat ymmärsivät omalla kielellään mitä oli tapahtumassa. Tämä jos mikä merkitsi tulevien apostolien maailmanlaajuista tehtävää, lähetystyön kohteena ei ollut vain juutalainen kansa vaan koko asuttu maanpiiri.

Sinä Herra teit viisaiksi kalamiehet, kun heidän päälleen Pyhän Hengen vuodatit ja heidän kauttaan sait verkkoon koko maailman (Juhlan tropari). Kristus antoi heille sanoman, jota he lähtivät viemään kaikille kansoille opettamalla ja kastamalla. Pyhän Hengen vuodattaminen merkitsi apostoleille kastetta ja uutta elämää Kristuksessa. Enää he eivät pelänneet samalla tavoin kuin enne, he eivät olleet epävarmoja vaan täynnä henkeä ja uskoa.

***

Pyhä Henki on läsnä meidän elämässämme edelleenkin kuten se on ollut kanssamme sukupolvesta toiseen. Hän ei ole vain jokin Jumalan lähettämä epämääräinen apuvoima tai -henki vaan hän on todella Jumala, pyhän Kolminaisuuden persoona. Hänessä me voimme tuntea ja kokea Jumalan armolliset energiat, hänen laupeutensa ja armonsa. Hän vahvistaa synnissä heikon ihmisen ja vahvistaa meitä kilvoituksessa. Hän on armon lähde, kun hänet annettiin apostoleille, jotta he voivat parantaa ja antaa syntejä anteeksi. Hän on se Henki, joka liikkui vetten päälle ennen maailman luomista.

Me tunnustamme, että Pyhä Henki yhdistää kaiken rakkauden sitein.

Mitä tuo yhdistyminen tarkoittaa? Me olemme osa suurempaa katkeamatonta ketjua. Hän yhdistää kaikkien aikojen pyhät ihmiset toisiinsa. Samalla tavalla mekin olemme saaneet osamme tässä samassa katkeamattomassa ketjussa osamme. Me olemme saaneet esivanhemmiltamme, meidän on pidettävä huoli saamastamme lahjasta, vaalittava sitä luovalla tavalla ja annettava lopulta se eteenpäin meidän lapsillemme.

Pyhä Henki yhdistää meidät toisiimme, kun huomaamme sosiaalisen epäoikeuden mukaisuuden ja sydämessämme herää solidaarisuuden henki. Tunnemme myötätuntoa tai jopa vilpitöntä rakkautta ja halua jakaa toisen kanssa se mistä minä olen tullut osalliseksi.

Pyhän Hengen vuodattaminen tarkoittaa myös luodun maailman rikastumista, moninaisuuden näkemistä ja kauneuden havaitsemista, tunteiden tuntemista, elämästä iloitsemista. Pääskyt nousevat korkeuksiin ja joen vesi virtaa raikkaana. Valo välkehtii tumman veden pinnalla. Jumalan luomakuntaa katsellessa syntyy hetkiä, jotka ovat pakahduttavan kauniita.

Helluntain myötä me näemme koko aistillisen luomakunnan vehreyden, uuden tuoreuden, lämmön ja vapauden. Pyhä Henki on kuin tuulen vire, joka hyväilee meitä hyvyydellään.

*

Olemmeko ylenpalttisen hengellisiä vailla kosketusta tähän aineelliseen maailmaan? Jumalan työ meissä alkaa sydämestä ja tekojen kautta me teemme Jumalan todelliseksi tässä maailmassa. Emme pääse mihinkään siitä, että loppujen lopuksi koko todellinen elämä tapahtuu vain hengen maailmassa. Kuvitelkaa rakkauden kokemuksessa, mitä aineellista siinä on. Entä taiteen synnyttämässä syvässä tunteessa, entä ilossa tai syvässä ahdistuksessa, joka raastaa sieluamme. Kun autamme toisiamme ja annamme jotain omastamme, se on ensi sijassa hengellisessä maailmassa tapahtuva asia. On totta, että me ilmaisemme näitä syviä tuntoja tekemällä mutta niiden pohja on kokemuksessa ja hengessä. Lopulta ainoa millä on merkitystä, on se, mitä tapahtuu meidän sisällämme – me olemme hengellisiä olentoja.

Hengellinen maailma on se, joka on olemassa ja näkyvä heijastelee sen muotoja. Jumala murtautuu tähän maailman aineen kautta, ottamalla ja pyhittämällä sen. Meillä on ihmeitätekevät ikonit, pyhien reliikit, pyhä Ehtoollinen, joiden kautta me tulemme osalliseksi ikuisesta ja katoamattomasta maailmasta.

Tämä hengellinen näkökulmamme ei silti koskaan latista aineellisen maailman merkitystä. Tämä luomakunta on Jumalan luoma kuva, ikoni, jossa hän ilmaisee ylipursuavan rakkautensa meitä kohtaan. Tämän ikonin kautta hän kutsuu meitä rakastamaan itseään ja tulemaan osalliseksi hänen elämästään. Kun Pyhä Henki laskeutuu apostolien ylle Helluntaina, me muistamme, ettei tämä koske vain apostoleja vaan kaikkia ihmisiä ja koko luomakuntaa: Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. (Joel 6:1)

Luomakunnan ajaton kauneus ja harmonia. Se on meidän esikuvamme ja me voimme saattaa oman elämämme kauniiksi ja harmoniseksi seuraamalla Kristusta. Se on Jumalan kunnioittamista ja rakastamista parhaimmillaan.