sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Elämän henkäys lämpimässä tuulessa

Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa." Jeesus sanoi: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadanpäällikkö vastasi: "Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani.

Sain harvinaisen tilaisuuden osallistua tänä kesänä Tampereen ortodoksisen seurakunnan kristinoppileirille. Leirille kokoontuu kuusitoista nuorta ja seitsemän ohjaajaa ja olemme yhdessä Ylöjärven Julkujärvellä kymmenen päivää. Leirillä meillä on harvinainen tilaisuus kokonaisvaltaisesti opetella kristinuskon perusasioita: syntymää, kuolemaa ja iankaikkisesti elämää sekä kaikkea mitä sen väliin jää. Puhua erityisesti siitä lyhyestä ajasta, joka ratkaisee pääsymme iankaikkiseen elämään.




Saunatiellä aukeni kaunis näky. Aurinko paistoi metsän keskelle, kuusien ylitse ja keskellä kulki kapea polku. Tuuli puhalsi lämpimänä ja aurinko välkehti oksien heiluessa tuulen mukana.Tuollaisia hetkinä kannattaa unohtaa kaikki muu ja keskittyä hetkeen. Hetki nopeasti kasvaa päivää suuremmaksi ja nousee ajan yläpuolelle. Miten kaunis tuo hetki oli ja se hiljaisuus. Silloin kun aika tällä lailla pysähtyy me saamme maistaa, miltä ikuisuus tuntuu. Silloin Jumala on meidän kanssamme. En tiedä kannattaako elämässä suurempia hetkiä edes odottaa. Tässä oli kaikki hyvä mitä kaipasin ja tarvitsin.

Sisältäni portin löysin
melkein huomaamattoman.
Kun sen läpi hiljaa nousen,
näen toisin maailman. - Pekka Streng -

Eilen rukoushuoneemme edestä löytyi ikkunaan törmännyt lintu.

























Puhuimme myös eilen kasteesta. Kuinka meidät hukuttanut kasteveteen ja nousemme sieltä ylös yhdessä Kristuksen kanssa. Vanha ihminen kuolee ja uusi ihminen puetaan valkoiseen kastepukuun. Voitto kuolemasta, kastetun kaulaan ripustetaan voiton merkki, risti, joka samalla on myös merkki siitä kenen palvelija ja orja hän tästä lähtien on. Tämän sunnuntain epistolassa pyhä apostoli valottaa meille tätä orjuuden salaisuutta.

Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät. Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän.

Kirkossamme kaste ja katumus on täysin sidoksissa toisiinsa. Puhuimme eilen myös katumuksesta ja terveestä häpeän tunteesta, jota synnin tekeminen meissä synnyttää. Häpeä on hyvin terapeuttinen tunne ja vain se kautta me voimme saada aidon tunteen syntien anteeksiantamisesta. Häpeä suojelee meitä isommalta pahuudelta ja saa aikaan meissä kääntymyksen kohti paranemista ja pelastumista.

Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Sadanpäämies sanoo tämän Kristukselle ja osoitti Herransa edessä hämmästyttävää uskoa. Mutta yhtä lailla sadanpäämies voisi sanoa sen meille ikuisuudesta. - Sinä Kristuksen seuraaja, sano vain Sana niin sinun harras pyyntösi toteutetaan.

Jeesuksen rukouksessa me vetoamme Jeesuksen nimeen saadaksemme osaksemme armon. Tuo nimi on voimallinen ja ihmeitä tekevä. Se muuttaa elämämme, se opettaa meitä pysähtymään ja näkemään sekä ottamaan vaarin. On hämmentävää ajatella että  me edelleen elämme siinä samassa maailmassa, jonka Jumala loi ja johon hän tuli asumaan ihmisenä. Sama tuuli, joka leikki noiden kuusien oksalla puhalsi myös hänen ihollaan. Sama aurinko, joka välkehti kauniina aurinkoisena päivänä,  peitti kasvonsa nähdessään luomakunnan Herran ristiinnaulittuna Golgatalla. Kuin kuollut lintu, hänkin kuoli ristille ja joutui hautaan. Elämä lähti hänestä ja jäljelle jäi vain tyhjä ruumis.

Kaiken tähden ja kaiken edestä. Sukellus syvyyteen, sysimustaan pimeyteen, jonne hän vei luomattoman valkeuden ja valaisi elämän säteillä kuoleman syvyyden. Siitä alkoi nousu kohti valoa ja iankaikkisesti elämää. Synnymme uudelleen elämään, koska Herra on hyvä, ja hän on jättänyt meille rukouksen jotta voisimme aina olla Hänen kanssaan: Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti