Puhtaimman Jumalansynnyttäjän astuminen iankaikkiseen elämään

Jumalansynnyttäjän paasto päättyy kuolonuneen nukkumisen juhlavigiliaan tänä iltana. Tämä on kirkkovuoden viimeinen juhla ja reilun kahden viikon kuluttua 1.9. alkaa uusi kirkkovuosi. Juhlassa sisältönä ei ole vain Marian kuolonuneen nukkuminen, vaan myös hänen ylösnousemus ja kirkastuminen kuoleman jälkeen. Siten Marian kuolema ei ole surujuhla vaan juhla syntyy siitä, kuinka hän kuoleman kautta astui Taivaan valtakuntaan.

Siinä missä kirkkovuosi loppuu Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaan, niin samassa hetkessä syntyy ihmisen pelastuksen mahdollisuus. Juhlan sanoman myötä kuolema ei merkitsekään kristillistitylle elämän päättymistä, vaan uskoa siihen  että Vapahtajamme odottaa meitä kuoleman voittajana. Kuolema ei siis katkaisekaan elämältä siipiä vaan Kristus kannattelee meitä matkallamme kuolemasta iankaikkiseen elämään.

Kirkon perimätiedon mukaan Marian kuoleman hetkellä apostolit kokoontuivat Marian vuoteen ympärille lukuun ottamatta apostoli Tuomasta.  Marian kuolinhetkellä Kristus laskeutui taivaasta ja otti äitinsä sielun taivaaseen. Kun Tuomas kolmen päivän kuluttua saapui Jerusalemiin ja halusi nähdä Marian haudan, apostolit veivät hänet Getsemaneen, jonne Maria oli haudattu. Kun hauta avattiin, niin se havaittiin tyhjäksi eikä Marian ruumista ollut siellä. Tätä pidettiin ennusmerkkinä yleisestä ylösnousemuksesta ja lupauksena Kristuksen toisesta tulemisesta.

Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt. Sinä elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästätä kuolemasta meidän sielumme.

Juhlan tropari kertoo, kuinka Marian elämässä tapahtui kaksi ”mahdottomuutta” - synnyttäessään hän ei menettänyt neitsyyttään eikä kuolemassaan hylännyt maailmaa. Maria oli Elämän äiti ja tämä ihme näkyy siinä, kuinka Jumalansynnyttäjien ikoneissa Maria pitää Jumalan Sanaa sylissään. Tämän armon saatuaan Maria oli kerubejakin kunnioitettavampi ja serafeja jalompi.

Juhlan ikonissa taas nähdään, kuinka Kristus on ottanut Marian sielun syliinsä kuoleman hetkellä. Tähän kuvaan myös kirkko nojaa opetuksessaan. Koko olemassaolomme on jaettu maalliseen ja taivaalliseen seurakuntaan tai ajalliseen ja ajattomaan, taistelevaan ja riemuitsevaan seurakuntaan. Me rukoilemme toistemme puolesta mutta vielä enemmän taivaallinen seurakunta rukoilee maailmassa kilvoittelevien puolesta, jotta nämä pysyisivät kestävinä. Rukous on se voima, jonka kautta pyhät ihmiset elävät meidän elämässämme. Uskovaiselle kuolema merkitsee pahuuden ja synnin loppumista ja kilvoittelun muuttumista taivaalliseksi riemujuhlaksi.


Kuolevaisuus ja synnittömyys

Maria oli samanlainen ihminen kuin kuka tahansa meistä ja hän kuoli samasta välttämättömyydestä kuin jokainen ihminen. Erityistä Mariassa oli se, että hän eli elämänsä ilman syntiä. Hän omistautui jo syntymästään Jumalalle ja ja alkoi vähitellen kasvaa nöyryyteen ja kuuliaisuuteen. Jumalansynnyttäjän synnittömyydessä ei niinkään ollut kysymys siitä, että hän olisi ollut erilainen ihminen kuin me muut vaan pikemminkin Jumalan sanan kuuleminen ja sen noudattaminen koituivat pelastukseksi. Synnittömyys ei tehnyt Mariasta kuolematonta vaan hän on ihmisenä samanlaisen pelastuksen tarpeessa kuin jokainen meistä. Maria kutsuukin kiitosvirressään Jumalaa vapahtajakseen. "Minun sieluni ylistää suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani".


Synnittömyys ei ole virheiden välttelyä vaan Kristuksen seuraamista. Jumala etsii ihmisiä, jotka ovat valmiita yhteistyöhön Hänen kanssaan ja tämän yhteistyön tuloksena Jumala toimii historiassa pyhiensä kautta. Maria on erityinen pyhä kirkkomme historiassa, koska hänessä voidaan nähdä Jumalan ihmeellinen siunaus ja armo, joka on varattu jo luomisen yhteydessä ihmisen osaksi. Marian pyhityksen tie syntyi siitä, kun hänen kaikki toivonsa oli varattu Jumalaan ja hän aidosti teki yhteystyötä Jumalan kanssa.

Maria otti vastaan Jumalan sanan ja noudatti sitä. Maria otti vastaan Jumalan Sanan ja synnytti hänet ihmiseksi. Marian hyvä vastaus Jumalan kutsuun toi pelastuksen koko luomakunnalle. Marian asenne Jumalaa kohtaan ilmenee parhaiten hänen vastauksessaan ylienkeli Gabrielille: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."


Jumalan täyteys meidän kanssamme

Kuolonuneen nukkumisen juhlassa apostolit ovat kokoontuneet yhteen Marian luokse. Kristus laskeutuu taivaasta ja ottaa Marian sielun luokseen viedäkseen sen taivaan iloon. Tässä meille on annettu kuva apostolisesta kirkosta, joka kokoontuu Marian ympärille tullakseen osalliseksi Jumalan armosta. Samaan aikaan me voimme ajatella asiaa myös toisinpäin. Kirkko on myös katolinen eli yksi kirkko jakaantuu kaikkialle maailmaan, pienimpäänkin pyhäkköön ja siten meillä on koko Pyhän Hengen täyteys kirkoissamme.

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Samalla tapaa koko pyhityksen täyteys on jokaisessa hetkessä. Jumala on yhtä vahvasti läsnä tänä hetkenä kuin aikanaan opetuslasten kanssa. Jokainen hetki elämässä on annettu mahdollisuus pelastua ja siksi kirkon veisuissa kaikki tapahtuu tänä päivänä.

Tässä juhlassa voi nähdä kirkon väkevän uskon elämään ja kuolemaan. Hetkessä eläminen on kaikkein tärkeinä: uskovaisen ei kannata keskittyä menneiden murehtimiseen tai tulevaisuuden suunnitteluun vaan nähdä pelastuksen mahdollisuus tässä hetkessä. Ja sen takia on myös hyvä oppia muistamaan ihmisen päivien rajallisuutta, koska se opettaa nöyryyttä ja kohtuullisuutta. Suokoon Jumala meille jokaiselle ymmärrystä ja taitoa ottaa vaarin jokaisesta hetkestä, jotka Luoja on meille suonut!

Siunattua juhlaa kaikille lukijoille!

Jokapäiväinen valinta - omaisuus vai lähimmäiset?

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Kertomus rikkaasta miehestä on erinomainen kuva tämän ajan maailmasta. Meillä on harvinaislaatuinen tilanne historiassa jossa me useimmiten saamme enemmän kuin annamme ja hyvinvointi ympäröi meitä. Suhteessa kehittyviin maihin, meillä on runsaasti omaisuutta, me olemme hyvin terveitä ja olemme hyvin turvassa ulkoisilta uhilta. Käytännössä tämän uuden tilanteen pitäisi merkitä sitä, että jaamme tätä hyvinvointia toisillemme, koska emme itse kykene käyttämään sitä kaikkea itseemme ja läheisiimme. Tähän samaan valintatilanteeseen tuli myös evankeliumin rikas mies.

Rikkaan miehen valinta

On helppo olla mukava ihminen, kun kaikki on kunnossa ja kaikki menee niin kuin minä haluan. Käskyjen noudattaminenkin on silkkaa leikkiä, kun meidän ei tarvitse murehtia vaikka viidennen käskyn noudattamista (Älä tapa). Rikkaan miehen todellinen luonne paljastui, kun häntä pyydettiin luopumaan omaisuudestaan lähimmäisen hyväksi. Rikas mies rakasti enemmän mammonaa kuin Jumalaa ja hän teki valinnan.

Onko meillä syytä tuomita rikkaan miehen ratkaisua? En usko, sillä me teemme samanlaisia ratkaisuja hyvin usein omassa elämässämme. Taivasten valtakunta on meille niin etäinen tavoite, että mieluummin otamme palkintomme tässä ja nyt. Rikkaan miehen kohdalla Jeesus ja opetuslapset eivät nuhdelleet häntä, koska hänet oli luotu vapauteen ja hän käytti tuota vapauttaan.

Ei rikkaassa miehessä mitään vikaa ollut, hän on aiempien tekojensa puolesta hyvä esikuva meille kaikille. Hän oli samanlainen kuin mies vertauksesta publikaani ja fariseus. Ulkoisesti kaikki oli kunnossa mutta jotakin oleellista puuttui. Lähimmäisen huomioiminen. Samoin kuin fariseus hän oli hyvä ilman Jumalaa.

On selvää, ettei rikkaus tai köyhyys ei ketään sinänsä pelasta mutta rikkaalla on suurempi velvollisuus lähimmäisestään kohtaan. Tuo itselle kertynyt rikkaus sitoo meidät tähän maailmaan ja sen huoliin. Sen vuoksi omaisuudettomuuden ihanne on keskeinen vaatimus luostariperinteessä, koska se luonnostaan antaa paremman mahdollisuuden kilvoitteluun. Kun huolehdittavana ei ole suurta määrää omaisuutta, alkaa elämäkin tuntua yksinkertaisemmalta ja aikaa jää enemmän hengelliselle elämälle.

Kuollut maailmalle

"Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”

Kysymys, jonka rikas mies kohtasi oli seuraava: Oletko valmis vaihtamaan ajallisen ja katoavan iankaikkiseen ja katoamattomaan? Oletko lisäksi valmis antamaan kaiken vähäosaisille? Tämä kehotus on hyvin voimakkaasti sosiaalinen ja kehottaa meitä pitämään huolta niistä, jotka ovat meitä huonommassa asemassa. Empatiassaan tämä teksti menee syvälle, koska se kehottaa meitä asettumaan heikompiosaisten asemaan pysyvästi.

Moni luostariin kilvoittelemaan lähtenyt on kuullut tämän evankeliumin ja jättänyt maailman. Toinen puolisko on kuullut tämän luostarin kirkossa uudelleen ja tullut viimeistään silloin vakuuttuneeksi kutsumuksestaan. Ja kieltämättä tässä evankeliumissa on jotakin niin ehdotonta, että sen on oltava myös totta käytännössä. Vain Kristus voi luvata meille iankaikkisen palkinnon näin valtavasta uhrauksesta, joka merkitsee suurta suunnanmuutosta kenen tahansa elämässä.

Tämä maailma tarjoaa meille kyllä kosolti aarteita, eikä lupaus taivaallisista aarteista juurikaan kiinnosta ihmisiä. Mutta tämä sama maailma ja elämä ovat osoittaneet sen, kuinka tässä maailmassa mikään aarre ei tule säilymään niin kuin aarre taivaassa. Kaikki maallisen aarteen löytäneet ovat myös kokeneet kuinka nämä aarteet muuttuvat arjeksi ja silmänräpäyksessä tuo aarre onkin muuttunut meille taakaksi.

Evankeliumi kertoo mahdollisuudesta osallistua täydellisesti Kristuksen seuraamiselle, josta ei paluuta enää ole. Mutta kyllä tällä tiellä myös otetaan harha-askelia ja tullaan toisiin aatoksiin eikä se niin vakavaa ole. Pietari on meille paras esimerkki Kristuksen kieltämisestä ja hänen luokseen palaamisesta. Ei toki Pietari ainoa ollut, vaan tämä koski kaikkia opetuslapsia ristinkuoleman jälkeen. Pahin esimerkki taas on Juudaksen kohtalo, joka ei koskaan oppinut tuntemaan kuka Jeesus oli. Hänen aarteensa oli tässä maailmassa.

"Kuka sitten voi pelastua?"  oli opetuslasten reaktion siihen, ettei rikas mies voi pelastua. Opetuslapset olivat jättäneet kaiken taakseen ja pelko tulevaisuudesta parkaisuna heidän huuliltaan. He ehkä olettivat kuten moni meistäkin, että he voivat omilla ratkaisuillaan vaikuttaa omaan pelastukseensa ja tästähän oli kyse rikkaan miehen ratkaisun kohdalla. Hän esti omalla valinnallaan pelastumisensa.

Mutta opetuslapset ymmärsivät asian väärin. Ihminen ei itse valitse pelastumistaan vaan voi tehdä vain itsensä otolliseksi pelastumiseen. Idän kirkon opetuksessa ihmisen pelastuminen syntyy ihmisen ja Jumalan välisestä yhteistyöstä (synergia). Jumala ei pelasta ihmistä vastoin hänen tahtoaan eikä ihminen voi murtautua taivaaseen vaikka sinne haluisi. Rikas mies ei valinnut pelastusta ja mitä siitä seurasi? Ei mitään, hän jatkoi elämäänsä.

Tämä on vapaan miehen evankeliumi, koska se kuvaa meille sitä, mitä me Jumalan suomalla vapaudella voimme itsellemme tehdä. Meillä on vapaus lähteä pois surullisina, vaikkemme olisikaan maallisesti rikkaita eikä kukaan opetuslapsista paheksunut tai selitellyt tätä tekoa. Kukaan ei myöskään sanonut ettei takaisin ole tulemista.

Vastuu lähimmäisestä

Näyttää siltä, että Jeesuksen vertauksissa ihmisen suurimmat ongelmat koskevat toisia ihmisiä. Lain noudattaminen ei tuone ihmiselle suuria vaikeuksia mutta kun meidän pitää huomioida toinen ihminen, niin me olemme pulassa.

Koko tämän evankeliumin kipinää aiheuttavin konflikti syntyy siitä, kuinka ihminen kykenee rakastamaan lähimmäistään konkreettisin teoin. Tähän kaatui rikkaan nuorukaisen tie kohti pyhittymistä. Meidän on turhaa noudattaa itseämme koskevia sääntöjä, kuten paastoa, jos jätämme lähimmäisemme oman onnensa nojaan. Taivaan elämä ei ole hurskaita lupauksia vaan konkreettisia tekoja. Kun me muistelemme hyviä tekojamme tästä päivästä taaksepäin, saatamme huomata kuinka vähäisiä ja vaatimattomia ne ovat olleet.

Köyhän on turha kuvitella, että olisi vapaa rikkaan miehen ongelmasta. Rikkautta voi olla monenlaista: rahaa, ihmissuhteita, koulutusta, valtaa, herkuttelua, intohimoa johonkin asiaan, itsekkyyttä, päihteitä, juoruilua. Sielun voi sitoa tähän maailmaan monin eri tavoin ja kaiken minkä me olemme saaneet siunaukseksi, voi muuttua elämässämme kiroukseksi. Rikkaan miehen ongelma oli siinä, ettei hän ollut valmis antamiaan itseään kokonaan Jumalan haltuun. Hän antoi itsensä vain soveltuvilta osin. Tämä on varoitus ja kasvun paikka meille keskellä paastoa.

Evankeliumissa mainitun anteliaisuuden tarkoitus on muuttaa meidän sydämemme. Evankeliumissa on useita esimerkkejä kilvoittelijoista jotka noudattivat lain ulkoisia sääntöjä mutta heidän sydämessään ei tapahtunut muutosta. Kritiikki fariseuksia kohtaan on erityisen voimakasta läpi evankeliumeiden ja ehkä kertomus kahdesta rukoilijasta (fariseus ja publikaani) kuvastaa tätä parhaiten. Toinen täyttää lain kirjaimen ja silti synti elää hänessä. Toinen taas ei onnistunut tässä mutta hän lähti pois temppelistä autuaana.

Jokainen meistä on tuo rikas mies ja jokainen meistä joutuu tekemään rikkaan miehen valinnan joka päivä. Kristuksen seuraaminen on omasta luopumista toisen hyväksi. Tämä on ihmiselle vaikeaa ja siitä syntyykin huudahdus, kuka sitten voi pelastua? Ei kukaan, ainakaan omilla ansioillaan. Me voimme vastata Jumalan kutsuun ja tehdä itsemme otollisiksi mutta pelastumisemme ei onnistu ilman Jumalan armoa. Se mikä ihmiselle on mahdotonta on Jumalalle mahdollista.

Anteeksipyynnön paikka

Sunnuntain evankeliumissa kuulemme armottomasta palvelijasta. 

"Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.

Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.

"Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.

"Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

Armahtamisen ihanne ja todellisuus

Evankeliumin ydin on siinä, miten armollinen Jumala meillä on. Meidän tehtävämme on kasvaa kohti Jumalan kaltaisuutta ja anteeksianto on yksi näistä asioista, jotka meidän pitää omaksua.

Armon suuruus aukeaa meille kun tiedämme, minkä verran palvelija oli velkaa kuninkaalle. Olisiko tuon armottoman palvelijan varat edes teoriassa velan maksuun? Ei olisi. 10 000 talenttia oli aivan käsittämätön suuri summa ja se oli tuon ajan suurin tunnettu luku. Yhdellä talentilla sai 6 000 denaaria eli 10 000 talenttia merkitsi 60 miljoonaa denaaria. Raamatun ajan työläisen päiväpalkka oli yksi denaari. 

Jokainen meistä on tuo armoton palvelija. Mies, joka sai armon Jumalalta mutta itse ei armahtanut toisia. Hän tuli osalliseksi suurimmasta armosta mitä kykenemme edes ajattelemaan, mutta tuhosi tämän autuuden valitessaan laupeuden sijaan itsekkyyden. Etenkin paaston aikana kannattaa miettiä tarkkaan, löytyykö tämä sama armoton palvelija myös minun sisältä? Me joudumme tekemään todella kovasti töitä itsemme kanssa, jotta opimme edes antamaan anteeksi toisillemme samoin kuin Jumala. 

Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. (Matt. 7:2). Tämä periaate on tuttu meille jokapäiväisesti elämästä, mutta tässä vertauksessa siihen on lisätty syvästi kristillinen sisältö. Armahtaminen ja anteeksiantaminen. Me saamme yllättäen tuomita toisiamme, kunhan me tuomitsemme anteeksiantaen. Käytännössä tämä kehottaa meitä antamaan aina anteeksi ja ilman mitään ehtoja. Jos meidän kohdallamme Jumala käyttää armoperiaatetta, niin silloin meidänkin pitää käyttää tätä armoperiaatetta lähimmäisiämme kohtaan.

Miten isoja asioita meidän pitäisi antaa anteeksi? Sillä ei ole mitään rajaa, jos pidämme mielessämme vertauksen. Palvelijan velka kuninkaalle oli 10 000 talenttia eli mittaamaton velka. Meidän on helppo antaa anteeksi pikkujuttuja mutta meitä koetellaan isoissa asioissa. Anteeksiantaminen on vaikeaa kun meitä on loukattu, kun heikot ja viattomat ihmiset ovat kärsineet ja kun julmuuden määrällä ei ole mittaa. On syytäkin vihata noita tekoja sydämen pohjasta  mutta kykenemmekö olemaan tuomitsematta noita ihmisiä? 

Miksi anteeksiantaminen on niin keskeistä kristinuskossa?

Tässä vertauksessa on jotakin samaa kuin syntiinlankeemuskertomuksessa. Me saamme osaksemme suuren lahjan mutta emme osaa olla siitä kiitollisia ja toimimme moukkamaisesti. Me olemme rikkoneet kaiken ennen kuin huomaammekaan. Lopuksi vielä luulemme, ettemme jäisi kiinni vaan lymyilemme puskassa ja syyttelemme toisiamme.

Matkalla Golgatalle

Miksi Jumala vaatii meitä antamaan anteeksi? Siksi, että me olemme Kristuksen seuraajia. Kristus tuli hävittämään synnin maailmasta ja tekemään sen voiman tyhjäksi. Anteeksiantamus liittyy elämään ja viha kuolemaan. Niin kauan kun me vihaamme, me olemme kuolleita sieluissamme ja teemme työtä saatanan hyödyksi. Vihaamalla me estämme taivaan valtakunnan toteutumista tässä maailmassa ja teemme Jumalan pelastustyön tyhjäksi.

Me tiedämme, että anteeksiantaminen on jumalallista, koska se aiheuttaa monia hyviä asioita hengelliselle elämällemme. Kun me annamme anteeksi, me asetumme toisen ihmisen asemaan ja hänen rinnalleen. Me myönnämme olevamme epätäydellisiä mutta voimme tukea toisiamme tällä tiellä. Anteeksiantaminen vapauttaa meidät velastamme toista ihmistä kohtaan. Velka tarkoittaa sitä, että me emme odota toisen korvaavan aiheuttamaansa pahaa. Usein tuo korvaaminen on toisen rankaisemista samalla tavalla kuin meitäkin on kohdeltu. 

Jokainen päivä on annettu meille sen takia, että katuisimme ja tekisimme parannuksen. Me saamme jatkuvasti tilaisuuksia parannuksen tekoon mutta me mielellämme lykkäämme sitä huomiselle. Elinpäiviemme lukumäärä on meille salattu ja sen vuoksi parannuksen tekoa ei kannata lykätä tuonnemmaksi.

Anteeksiantaminen on tie kohti Taivaan valtakuntaa

Kristittynä oleminen merkitsee sitä, että me annamme anteeksi anteeksiantamattoman, koska Jumala on antanut meille anteeksiantamattoman. (C.S. Lewis)

Taivaan valtakunnan laki tarkoittaa ehdotonta anteeksiantamista. Taivaan valtakunnan todellisuus on meidän lähellämme ja voimme astua siihen vaikka heti, kunhan noudatamme sen keskeistä periaatetta eli anteeksi antamista lähimmäisellemme ilman ehtoja. Anteeksiantamista aina ja kaikissa tilanteissa ilman ehtoja. Sitenhän Jumalakin toimii meitä kohtaan.

Miksi meille kerrottiin tämä evankeliumi? Mitä meidän pitäisi oppia tästä evankeliumista? Siksi, että me saisimme edes kalpean aavistuksen siitä mitä on todellinen ja absoluuttinen anteeksi antaminen. Jumala ei edes miettinyt sellaista mahdollisuutta, että antaisi armottomalla palvelijalle maksuaikaa tai että hän saisi osan lainasta anteeksi. Hän antoi kaiken anteeksi ja palvelija sai lähteä vapaana miehenä. Samaa anteeksiannon suuruutta odotetaan myös meiltä.

Törmään rippi-isänä säännöllisesti sellaiseen ongelmaan, ettei toiselle anneta anteeksi vaikka tämä anteeksiantoa pyytäisikin. Olen osannut todeta tähän vain sen, että ihmisen pitää silloin vain antaa anteeksi tämä armottomuus ja rukoilla hänen puolestaan. Esirukouksen kautta tämä minuun kohdistettu viha laantuu vaikka vihaajan tunne pysyisikin samana. Toinen yhtä tärkeä asia on oppia pitämään itseään kaikkein suurimpana syntisenä.

Anteeksiantaminen ei ole yksittäinen teko vaan pysyvä asenne (Martin Luther King)

Stefanoksen kivitys

Tämä vertaus on Kristuksen vastaus Pietarin kysymykseen, kuinka monta kertaa meidän pitää antaa anteeksi. Jeesus vastasi, että seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Se ei tarkoita 490 kertaa vaan sitä, ettei meidän edes pidä laskea lukumäärää. Tärkeintä ei ole yksittäinen anteeksianto vaan jatkuva asenne.

Joka kerta kun me annamme anteeksi, me toimimme, kuten kristityn kuuluu toimia. Ja joka kerta kun me emme anna anteeksi, me toimimme Taivaan valtakunnan vastustajina. Kun me annamme anteeksi, me tunnustamme sen tosiasian, että synti on turmellut maailmamme ja se on vääristänyt meidän jokaisen aivoituksia. Antamalla anteeksi, me annamme toiselle tilaisuuden toimia oikein ja näemme hänessä olevan Jumalan kuvan.

Riittääkö, että annamme anteeksi velvollisuuden tunnosta tai pakosta? Ei, koska anteeksi pitää antaa koko sydämestämme. Anteeksiantaminen ei ole myöskään kaupankäyntiä, jonka avulla varmistelemme taivaspaikkaa itsellemme. Sen tarkoitus on muokata meidän sieluamme sellaiseksi, että meistä voisi tulla taivaan valtakunnan asukkaita. Se on armon asettamista oikeudenmukaisuuden tilalle ja uudenlaisen elämän opettelemista.

Siunattua paaston jatkoa kaikille lukijoille!