sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Mitä hyvää tuossa nyt on?




"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. 32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. 33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34 Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. 35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. 36 "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. (Luuk. 6:31-36)


Onko kristinusko vain yksi uskonto muiden joukossa? Onko se muuttunut apostolien helluntain innostuksesta tavalliseksi laitosuskonnoksi, jota kutsumme kirkoksi. Tälläkin hetkellä seurakunnan arjessa pohditaan hallinnon uudistusta ja tulevia seurakunta- ja kirkolliskokousvaaleja. Kohta aloitamme seurakunnassa tulevan vuoden budjetin teon.

Meidät on kutsuttu suurempaan, hengelliseen elämään. Tässä evankeliumissa on se mielenkiintoinen kohta, että suuremmat ja syvemmät päämäärät eivät tapahdu kiipeämällä sumuiselle vuorelle. Ei siten, että me hylkäämme maailman ja kääntäisimme katseemme vain pyhiin. 

Niinhän se on sanottu jo monta kerta: me voimme pelastua vain lähimmäisemme kautta. Se on koko kristillisen kilvoituksen vaikein osuus ja siihen useimmat kompastuvat. Edes luostareissa kukaan ei aloita yksinäisyydessä vaan tuo yksinäisyyteen vetäytyminen on se viimeinen vaihe maan päällisessä kilvoituksessa.

Tämä evankeliumi kohdistuu vain siihen, miten me kohtelemme vieraita ihmisiä. Rakkaitamme on helppo rakastaa ja voimme luotta siihen että hekin ovat luottamuksemme arvoisia. Mutta tässä ei ole mitään erityistä verrattuna muihin uskontoihin tai ateisteihin. Kyllä hekin samaan kykenevät. Jos tämä olisi kristinuskon käänteentekevä opetus, niin meillä ei olisi käytännössä mitään. Koko Kristuksen opetustyön kulmakivi olisi yhtä tyhjän kanssa.

Samalla tavalla Jumalaa on helppo rakastaa koska hän on meille kaukainen, hän on rakastava ja anteeksiantava. Hän ei rankaise meitä eikä ole meitä kohtaan inhottava.

Vieraan ihmisen kohtaaminen on vaikeaa, koska silloin me törmäämme omaan itsekkyytemme, kun meidän pitäisi luopua omastamme toisen hyväksi. Hänen kanssaan me emme voi käydä kauppaa koska emme voi olla varmnoja kuinka hän toimii.


Ja tämä evankeliumi yrittää tehdä tyhjäksi meidän kaupankäyntimme lähimmäistemme kanssa. Jos tee minulle hyvää niin voin tehdä sinullekin. Jos sinä rakastat minua niin minäkin voin rakastaa sinua.  Voin lainata sinulle, jos varmasti maksat takaisin. Ja vielä enemmän: voin antaa sinulle anteeksi, jos lupaat ette enää koskaan tee mitään pahaa. Olemmeko valmiit antamaan saman lupauksen Jumalalle, jotta me saisimme syntimme anteeksi?

  
Jokainen teko muokkaa meidän persoonallisuuttamme.

- Jos teemme hyvää meistä tulee hyviä, pahantekijöistä tulee pahoja. Jos me siis tahdomme kasvaa jumalankaltaisiksi, meidän on tehtävä jumalallisia tekoja omassa rajallisuudessamme. Silloin tekomme muovaavat sieluamme Jumalalle otolliseksi. Puheet ja ajatukset ohjaavat meitä tekoihin, mutta vasta teot saavat aikaan muutoksen. Paljon rukouksia ja niin vähän tekoja, huokasi pyhä Johannes Kronstadtilainen.

Mihin tämä johtaa? Että me käyttäytyisimme kuin Jumala. Olkaa täydelliset niin kuin taivaallinen isänne on täydellinen. Se on siten jumalankaltaiseksi kasvamista. Tämä on koko ortodoksisen pelastuskäsityksen ydin.

Olkaa valmiita armahtamaan: Olennainen osa tätä evankeliumia on myös pelastuksemme vastavuoroisuus: niin valmiita kuin me olemme armahtaman toisiamme, niin samalla tavalla myös Jumala on valmis armahtamaan meitä.

Ja kuinka suuri onkaan tämä epäsuhta: jos voimme edes pienissä määrin armahtamaan lähimmäisiämme, kun mietimme edes hetken, kuinka paljon Jumala on meille suonut anteeksiantoa ja antanut meille uusia mahdollisuuksia.

Ole siis valmis tekemään enemmän ja ylittämään itsesi. Voita siis pahuus ja vääryys rakastamalla ja kosta tekemällä hyvää.

Loppuun lohdun sana: te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Hän on meidän isämme. Olemmeko me hänen lapsiaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti