Suuren lauantain aamupalveluksen jälkeen

(Suuren lauantain aamupalvelus Vaasassa, kuva Eetu Sillanpää)

Voiko Jumala kuolla? Tämä on suuri mysteeri, joka nousee kirkon historiassa aika ajoin pinnalle. Jumala on kuolematon, ikuinen ja aina oleva elämänlähde. Kuinka mikään sellainen voisi kuolla ja vaipua hautaan? Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, silloin kun on kyseessä ihmisen pelastuminen kuolemalta.

Me uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan, jonka kautta kaikki on saatettu olemattomuudesta olemiseen, hänen kauttaan on luotu taivas ja maa, näkyvä ja näkymätön maailma. Hänen kuvansa mukaan Pyhä Kolminaisuus loi jokaisen meistä. Hän joka itsessään on elämä, lahjoittaa meille iankaikkisen elämän.

Mitään rationaalista vastausta me emme tähän kysymykseen saa vaan se jää meille mysteeriksi. Me emme ole keksineet kristinuskoa vaan se on löytänyt meidät. Me olemme saaneet sen ilmoituksena Jumalan tahdosta evankeliumeissa. Tätä samaa mysteerien sarjaa on leivän ja viinin pyhittyminen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, Pyhän Kolminaisuuden persoonien oleminen yhdessä olemuksessa ja Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen olemuksen yhdistyminen hänen persoonassaan.

Jumala todellakin kuoli ristillä. Hän oli kaikessa samanlainen kuin mekin, lukuun ottamatta syntiä. Hän koki kaiken sen kärsimyksen, ahdistuksen ja epätoivon, jota mekin koemme tässä elämässä ja jopa kuolemassa. Vain siten hän saattoi pelastaa synnin turmelemaan luontomme ja antaa uuden merkityksen tälle kaikelle. Hän todellakin laskeutui alas tuonelaan ja lepäsi haudan levossa kolme päivää. Hän valaisi jumaluudellaan sen loputtoman pimeyden, jonka varjossa me elämäämme olemme eläneet. Ellei Kristus olisi kuollut ja laskeutunut hautaan, koko hänen maanpäällinen elämänsä olisi muodostanut pelkän aatteellisen liikkeen, joka olisi lupauksineen ollut pelkkä unelma tai jopa valhe. Ellei Kristus olisi kuollut, ei olisi edes mahdollista, että Isä Jumala olisi herättänyt hänet kuolleista.

Jumalan kuolema merkitsee äärimmäistä uhria meidän puolestamme. Kun Aabraham oli menossa uhraamaan poikaansa Iisakia vuorelle, enkeli keskeytti hänet viime hetkellä ja Aabraham vältti tämä uskollisuutta vaatineen teon. Iisakin henki pelastui ja hänen tilallaan uhrattiin läheiseen piikkipensaaseen takertunut oinas.

Iisak sai pitää henkensä mutta Aabraham osoitti uskollisuutensa olemalla valmis uhraamaan vaikka ainoan poikansa, jonka sai vanhana miehenä Saaran kanssa. Jumala ei sen sijaan säästänyt ainoaa Poikaansa. Jumala säästi meidät  rakkaudessaan ja antoi iankaikkisen elämän.

...Ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi. Tämä oli ennuskuva meille. Meitä ei vaadittu tilille synneistämme vaikka tuomio niistä olisi ollut ankarin mahdollinen, kuolema. Synnin palkka on kuolema. Yksikään meistä ei olisi välttänyt tuota tuomiota, koska syntiemme määrä käy yli päämme. Ne käyvät yli kasvojemme kuin veden pinta, emmekä enää pysty elämään tai hengittämään. Se, joka on koskaan haukkonut henkeään ja pelännyt hukkuvansa, tietää miltä tämä tuntuu. Jalkojen alla ei ole maata, josta saisi turvaa ja loppu on lähellä.

Me olemme eksyneet pahojen tekojemme kautta. Vaikka haluamme elämää, me emme löydä sitä Jumalan ulkopuolelta. Me etsimme ja harhailemme vaikka meille on annettu tie, totuus ja elämä Jumalassa. Kristus osoitti meille tien jo kasteessa ja hän varjelee elämäämme antamalla meille evankeliumin, eläväksitekevät käskynsä ja rukouksen lahjan.  Hän antoi ruumiinsa ja verensä, jotta meillä olisi niissä syntiemme päästö ja iankaikkinen ja ikuinen elämä Hänessä.

Kumman valta oli suurempi kuoleman vai elämän? Jokainen joka miettii oman elämänsä päättämistä, pitäisi miettiä tätä. Meidän jokaisen elämän ohjenuorana pitäisi olla se, että valitsemme aina kuoleman sijaan elämän. Elämä on valoa, se on mahdollisuuksia ja toivoa paremmasta.

Lauantain aamupalveluksessa kuulimme profeetta Hesekielin ennustuksen, joka lupaa meille suuria asioita:

Herra sanoi minulle: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi: "Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra."

Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.

Herra sanoi minulle: "Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon." Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko. (Hes. 52:3-10)