lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kohti kuolemaa, kohti elämää

Jumalassa on elämä

Suuri paasto on päättymässä ja valmistaudumme Suuren viikon vastaanottamiseen. Tänään me elämme uudelleen tapahtumia Betaniassa, jossa Kristus herätti Lasaruksen kuolleista ja saamme vahvistuksen ylösnousemususkoomme.

Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut... Tämä Martan lause kuvaa hyvin sitä kaipausta, jossa kuoleva ihminen ikävöi Paratiisissa menettämäänsä elämäänsä.  Martta tietää, että Kristuksessa on elämä ja jos me joudumme eroon tuosta elämästä, me kuolemme. Synti erotti ihmisen Jumalasta, syntiInlankeemus erotti meidät iankaikkisesta elämästä ja meidät tuomittiin kuolemaan.

Jumala antoi ihmiselle yltäkylläisen elämän mutta ihminen menetti sen kääntyessään pois Jumalasta. Ei Jumala tuota kuolemantuomiota ihmiselle määrännyt vaan me itse päätimme kuunnella ja seurata käärmettä.  Meitä varoitettiin kuoleman olemassaolosta ja pian huomasimme alastomina, miten kavalasti saatana voi synnin kautta petti ja satutti meitä. Kaipaus jäi elämään ihmisen sydämeen ja Jumala jatkoi ihmisen etsimistä tässä maailmassa.

Jos sinä olisit ollut täällä... Vasta lankeemuksen jälkeen ihminen oppi tuntemaan Jumalan kaitselmukseen ihanuuden ja jäi kaipaamaan eläväksitekevää Sanaa. Martan valitus Jeesukselle kuvaa meidän kaipuutamme alkuperäiseen kauneuteemme täällä lakastuneessa paratiisissa, jossa kuolema pitää meitä vankeinaan. Me olemme pakkosiirtolaisuudessa ja odotamme Vapahtajaamme viemään meidät luvattuun maahan.

Martan uskontunnustus yksi kauneimmista lauseista koko evankeliumissa. Kuinka konkreettista ja elämänläheistä näiden ihmisten tunnustus on Kristukselle! Heille Jumala ei ollut oppi vaan elämän todellisuutta, jota hengitetään kuin ilmaa. Tämä uskontunnustus on kuin kuiskaus kylmässä ja pimeässä maailmassa, jossa me näemme hetken häivähdyksen Elämän kuninkaan voimasta ja mahdollisuudesta.

Me uskomme myötätuntoiseen ja sääliä tuntevaan Jumalaan, joka rakastaa ihmistä. Martan valituksen edessä Kristus koki suurta tuskaa ja surua kuoleman armottoman voiman edessä ja inhimillisyydessään hänkin musertuu maailman realismin edessä. Hän oli ihminen, kuin yksi meistä. Jeesus itki.

Hän tunsi myötätuntoa epäonnistunutta ihmistä kohtaan mutta myös tuskaa epäuskosta, jotka eivät edellenkään usko siihen, että hänessä on elämä, että hän on elämä. Ihminen on luotu vapauteen mutta tuon saman vapauden myötä hän tulee jäämään kuolemaan, ellei hän seuraa Kristusta.

Lasarus on jo kuollut mutta kuullessaan Kristuksen elävöittävän kutsun, hän astuu ulos haudasta. Jumala ei kumoa luonnonjärjestystä vaan näyttää meille sen millainen paratiisin todellisuus on. Siellä ei ole kipua, surua eikä huokauksia vaan loppumaton elämä. Kuolemalla ei ole osaa Paratiisissa ja nyt me näemme häivähdyksen siitä todellisuudesta, johon meidät kutsuttu. Lasaruksen herättämisessä kuoleman valta tehtiin tyhjäksi.


Jumalan kuolema

Kirkossa meille tarjota selitystä tälle salaisuudelle, koska selitys ei tekisi meistä viisaampia. Vain hiljentyminen ja ihmettely antavat meille ymmärrystä tämän mysteerin edessä. On asioita, joita me voimme sanoa ja todeta, mutta uskon elämässä on vielä enemmän asioita, jotka ovat sanojemme takana, jotka opimme tuntemaan vain sydämen kokemuksen kautta.

Kuoleman valta on niin olennainen osa elämässämme, ettei edes Kristus ei voi välttää sitä tässä maailmassa. On ikuinen mysteeri, kuinka iankaikkinen Jumala voi kuolla ja miten hänet peitetään puhtaisiin käärinliinoihin ja tuoksuviin yrtteihin ja haudataan. Kuinka hän voisi vapauttaa ihmisen kuoleman vallasta? Vain itse ottamalla ihmisen osan tässä maailmassa ja käymällä läpi sen synnin todellisuuden, jossa ihminen elää. Ja tämän hän voi tehdä vain siksi, että hän samaan aikaan istuu valtaistuimella, Isän oikealla puolella.

Jumaluutensa merkkinä Kristus herätti kuolleen ystävänsä Lasaruksen eloon, joka oli maannut haudassa jo neljättä päivää. Mutta Jumalana hänen oli myös itse valmistauduttava kuolemaan, ei ystävänsä, vaan koko ihmiskunnan puolesta. Hänen oli suoritettava äärimmäisin uhri, mitä voimme kuvitella, jotta me saisimme elämän.

Kuinka kuolema kääntyy elämäksi, jäi myös opetuslapsille  mysteeriksi. Heidän oli vaikea ymmärtää pelastustyön kokonaisuutta, koska he elivät näiden tapahtumien  keskellä. Vaikka he elivät Kristuksen kanssa ja kuulivat hänen opetustaan päivittäin, he eivät nähneet vielä selkeästi asioita. Siksi he epäröivät, hämmentyivät, pakenivat, kielsivät, pelkäsivät eivätkä tienneet mitä uskoa. Lasaruksen herättäminen jää meillekin mysteeriksi, ellei paaston tie ole valmistanut meitä hengellistä maailmaa varten.

Uskommeko me todella kulkevamme Herramme kanssa kohti kuolemaa? Olemmeko me riittävästi valmistautuneet siihen vai kiellämmekö me hädän hetkellä Herramme kuin Pietari? Ellemme me kuole Kristuksessa, me emme voi syntyä uudelleen hänessä. Olemmeko valmiita jäämään tähän kuoleman maailmaan ilman mahdollisuutta syntyä uudelleen uuteen elämään Hänessä?


Herran ratsastaminen Jerusalemiin

Nyt taivasten voimat meidän kanssamme näkymättömästi palvovat. Sillä katso, kunnian Kuningas tulee sisälle. Katso, salaista, täydesti toimitettua uhria voittosaatossa kannetaan. Uskossa ja halajamisessa lähestykäämme, että tulisimme otollisiksi iankaikkisesta elämästä. Halleluja, halleluja, halleluja. (Paastoliturgian kerubiveisu)

Kerubiveisussa kerrotaan juhlahetkestä kun Herramme ratsastaa Jerusalemiin. Me näemme tämän voittosaattueen joka sunnuntai Suuressa saatossa, jossa Kristus tuodaan kumarrettavaksemme ja samalla liitymme tähän voittoisaan kulkueeseen. Siksi meitä kehotetaan suureen tarkkaavaisuuteen.

Me olemme hengellisellä matkalla kohti pyhää kaupunkia. Me tiedämme missä tuo kaupunki on, mitä se merkitsee ja mikä siellä odottaa. Pääsiäinen lähestyi pyhässä kaupungissa ja ihmiset valmistavat kiireesti juhlaa perheilleen. Uskovat valmistautuvat ottamaan vastaan kuninkaansa ja Messiaansa. Ihmiset riemuitsevat, sillä aika on täyttymässä.

Me tiedämme, että tie vie kärsimykseen ja kuolemaan mutta myös ylösnousemukseen. Palmusunnuntain juhla on aivan erityinen hetki Kristuksen elämässä, koska hänet otetaan vastaan kuninkaana ja messiaana tämän ainoan kerran. Sen jälkeen hänet revitään alas valtaistuimeltaan ja tuomitaan kuolemaan. Hänet ajetaan ulos kaupungista kuolemaan tuomittuna. Kuninkaasta tulee kapinoitsija ja rettelöitsijä.

Jumalan pelossa, uskossa ja rakkaudessa lähestykää!  Kunnian kuningas lähtee nyt kukistamaan syntiä ja kuolemaa. Mutta Kristuksen elämän loppupuoli Jerusalemissa kääntyy kohti kaaosta ja Pimeys valtaa kaupungin. Missä on kuninkaan kunnia?

Maailmassa oleville kuolema merkitsee loppua mutta uskovalle se merkitsee siirtymistä kuolemasta elämään. Tämän saman mysteerin kanssa me edelleen olemme hämmennyksestä. Kristuksen kunnia ja kirkkaus on vapaaehtoisessa ristinkuolemassa, joka merkitsee rakkauden voittoa kärsimyksessä. Todellinen voitto kuolemasta tapahtuu ristillä ja sitä maailma ei tänäkään päivänä ymmärrä.

Kun Hän tuli vapaaehtoisiin kärsimyksiin Jerusalemiin, silloin pimeässä ja kuoleman varjossa istuva kansa otti käsiinsä puiden lehviä ja palmunoksia, noita voitonmerkkejä, joilla se ennalta kuvasi ylösnousemusta. (Virpomavitsojen siunausrukouksesta)

Tänä iltana Kristus tulee meidän seuraksemme. Vaikka hän on kuninkaamme, hän on myös kanssakulkijamme. Vaikka hän on taivaan kirkkaus ja luomaton Sana, hän kulkee kanssamme tänään kohti kuolemaa ja ylösnousemusta. Vaikka hän on meidät maan tomusta luonut, hän on valmis kuolemaan puolestamme.

Profeetta Sakarja valaa meihin toivoa ja ymmärrystä tämän juhlapäivän äärellä:

Tuona päivänä Herra Jumala pelastaa kansansa, kokoaa omansa yhteen kuin lammaslauman. He loistavat hänen maassaan kuin kruunussa sädehtivät jalokivet. Kuinka kauniiksi tulee maa, kuinka ihanaksi! Maa tuottaa viljan ja viinin, nuorukaiset ja neidot kukoistavat. (Sak. 9:16-17)

3 kommenttia:

  1. Unen maailma on ihmeellinen.Näin eilen unta poismenneestä isästäni.On ollut niin ikävä ja ikuinen huoli.Aikaisemminkin olen nähnyt häntä unessa,mutta nyt kävelimme kaupungilla sekä kävimme syömässä.Juttelimme,hän oli tehnyt niitä asioita joita ei eläessään kerennyt tehdä.Hän oli todella virkeä ja vapautunut maallisista huolista.Unessa hän jatkoi tutustumistaan kaupunkeihimme.

    Rukoilen poismenneiden puolesta,ehkä tämä oli yhteydenotto.Meitä kehoitetaan ottamasta yhteyttä poismenneisiin,mutta unessa näin tapahtui.

    Ehkä unen tilassa voimme siirtyä rakkaidemme luokse.Telepaattisiakin kokemuksia minulla on runsaasti.Samoin muitakin mystisiä tapahtumia.

    Miten ort.kirkko suhtautuu näihin selittämättömiin asioihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Unien sanoma on kirkossamme hankala aihe. Meillä on Raamatussa joitakin tapahtumia, joissa enkeli on ilmestynyt unessa ja ohjannut oikealle tielle. Muistamme Vanhasta testamentista Jaakobin joka näki tikapuut erämaassa, joita pitkin enkelit nousivat taivaaseen.

      Mielenkiintoista sinänsä, että koko Raamatun ainoat Joosefit olivat unennäkijöitä. Toinen, Jaakobin poika Joosef, joka näki kuinka toiset lyhteet kumarsivat isompaa lyhdettä jne ennustaen hänen myöhempää kohtaloaan. Uuden testamentin puolella muistamme kuinka Marian aviomiestä, Joosef Kihlaajaa varoitettiin lapsisurmista ja pyhä perhe sen seurauksensa pakeni Egyptiiin.

      Pyhät isämme ovat kuitenkin varoittaneet unista. Ne eivät välttämättä ole Jumalasta eivätkä johda meitä pelastuksen tielle. Sen vuoksi kannattaa jutella oman rippi-isän kanssa niistä asioista, joita unet koskettavat.

      Siunattua juhlan jatkoa!

      Poista
  2. Kiitos vastauksesta isä Ville.



    VastaaPoista