Viimeiset matkavalmistelut ennen paastoon laskeutumista

Ikonin edessä himmeää valoa loistava tuohus. Kristuksen vakava katse ja käsi siunaavassa asennossa. Sovinto, joka tehty kaikkien läheisten kanssa. Rauha, jossa voi astua suuren paaston viettoon. Elämme vuoden tärkeintä aikaa ja nyt ennen matkaa tunnen jännitystä ja toivoa. Vanha pyhä kaupunki Jerusalem ja uusi kirkkautta loistava Jerusalem...

Paasto ja kevät lähestyvät vauhdilla ja se saa minut innostumaan kirkon vuosisataisesta hengellisestä elämästä. Samalla kun talvet lumet sulavat ja valon määrä lisääntyy, se herättää halun myös hengellisen elämän tarkastamiseen ja uudistamiseen. Me tunnemme tien kohti ylösnousemusta mutta joka kerta se syntyy uudelleen sydämessämme erilaisena ja uutena matkana sieluumme.

Tässä kirjoituksessa pohdin sovinnontekoa ja sen valossa myös syntiä ja anteeksiantoa. Tein syksyllä tärkeän sovinnon läheiseni kanssa ja sen tekeminen oli suuri hengellinen lahja meille molemmille. Se tuotti niin paljon iloa ja siunausta elämäämme, että kutsun nyt jokaista harkitsemaan vakavasti rauhan ja sovinnon tekemistä itse kunkin elämässä. 

Tänä sunnuntaina meitä kutsutaan takaisin kotiin, koska emme ole sitä vielä tuhlaajapoikina tehneet. Päivän evankeliumissa kerrotaan sovinnon teon välttämättömyydestä ja jos viitseliäisyyttä riittää, kannattaa lukea koko Matteuksen evankeliumin kuudes luku. Tämä luku kuuluu Vuorisaarnaan ja se kertoo hyvin kauniilla tavalla kristityn elämästä ja tavoista Jeesuksen omin sanoin. Se kertoo hyvin lempeällä ja rauhoittavalla tavalla siitä, kuinka voimme elää harmoniassa itsemme, toistemme ja muun luomakunnan kanssa.

Vapaus

Jokainen ihminen on syntynyt vapaaksi. Elämämme maan päällä on lyhyt eikä sen vuoksi kannattaa orjuuttaa itseään himojen valtaan vaan pyrkiä kaikissa valinnoissaan miettimään tekoja vapautemme kannalta. Synninteon erityinen piirre on siinä, kuinka se sitoo ihmisen helposti pahuuteen ja sen kautta ihminen menettää saamansa vapauden. Vapaus, jota ihminen monesti etsii syntiä tehdessään, koituu aina hänen turmiokseen ja synti kaventaa valinnan mahdollisuuksiamme koko ajan.

Peccavimus, me olemme syntiä tehneet. Tänä sunnuntaina muistelemme myös Aadamin ja Eevan karkotusta paratiisista ja ihmisen osaa tässä synnin läpitunkemassa maailmassa.  Me olemme kaikki synnin vallan alaisia ja siksi meidän on kerta toisensa jälkeen annettava ja pyydettävä anteeksi toisiltamme. Me voimme jakaa tätä synni aiheuttamaa taakkaa yksinkertaisesti anteeksiantamalla. 

Me olemme yllättävän sietämättömiä omaa ja toistemme heikkoutta vastaan. Emme siedä tuota piirrettä itsessämme, mutta vielä vähemmän siedämme heikkoutta lähimmäisissämme. Kurja juttu, sillä vasta heikkouden kautta me voimme oppia ymmärtämään Kristuksen voiman.

Mitä synti sitten on? Se ei ole niinkään käskyjen rikkomista tai pahan tekemistä vaan Jumalan tahdon vastustamista. Se on samanlaista taistelemista Jumalaa vastaan, jota Aadam teki paratiisissa halutessaan tulla Jumalaksi Jumalan paikalle. Synnin tahraamassa mielessä me edelleen kuvittelemme tietävämme paremmin ja asetamme oman tahtomme etusijalle. Synnin tahraamina me olemme kuin humalassa emmekä osu maaliin, vaikka kuinka tarkasti tähtäisimme.

Yksi suurimmista asioista elämässämme on tehdä sovinto oman itsemme kanssa. Sen kautta me voimme lohdullisella tavalla hyväksyä heikkoutemme ja vajavaisuutemme Jumalan edessä mutta samaan aikaan tehtävä kaikkemme taistellaksemme sitä vastaan. - Löytää oikealla tavalla publikaanin nöyryys ja fariseuksen innokkuus noudattaa lakia ja jopa ylittää se. 

Kilvoittelu

Meidän on väsymättä taisteltava omaa keskeneräisyyttämme vastaan ja nähtävä heikkoutemme ja avuntarpeemme. Ellemme huomaa tätä, ylpeys ja omahyväisyys valtaavat sydämemme. Pahuus taistelee väsymättä jaloa kutsumustamme vastaan kasvaa kohti Jumalan kaltaisuutta.

Mutta samaan aikaan myös meidän on myös muistettava se, että Jumala tietää millaista tekoa me olemme. Jos lähdemme sellaiselle tielle, jossa yritämme itse voittaa synnin, me emme jätä tilaa Jumalan armolle ja laupeudelle. Me helposti menetämme tuon keväisen hetken sielullemme jos pyrimme pyhitykseen ilman Jumalaa, koska silloin me tahdomme pyhittää ilman Jumalaa.

Me olemme samaan aikaan toivottoman kaukana päämäärästämme ja samaan aikaan taivaan portit ovat meille avattuina. Me elämme pelastuksemme kanssa kuin suomalaisessa keväässä: yöt ovat kylmiä ja jäisiä mutta päivällä aurinko sulattaa jään ja kirkastaa päivämme. Usein vastoinkäymisten keskellä tämä kannattaa muistaa: vaikka matka tuntuu pitkältä ja raskaalta, se kuitenkin kulkee kohti päämäärää.

Me voimme voittaa synnin rukouksella ja paastolla. Me emme pääse eroon epäonnistumisistamme ja inhimillisyydestämme, mutta kerta toisensa jälkeen me voimme tehdä oikeita valintoja ja kulkea vakain askelin kohti pyhää kaupunkia. Paaston tietä voimme kulkea vain sopusoinnussa läheistemme kanssa ja toistemme taakkoja kantaen. Paasto on yhteinen matka, jossa pyhät ihmiset kulkevat kanssamme ja rukoilevat puolestamme. 

Sovinto

Velka on hyvä sana kuvaamaan syntiä. Synti on kuin velka, koska se on rikkomus, joka pitää sovittaa tai hyvittää sekä lähimmäisemme että Jumalan kanssa. Me voimme käyttää synnin sisältämää valtaa ja olla antamatta toiselle anteeksi rikkomuksia, jotka hän on tehnyt. Usein me vallanhimossamme haluamme korvauksen hänen rikkomuksestaan tai asetamme ehdot anteeksiantamiselle. Mutta vain ani harvoin me annamme anteeksi ilman korvauksia ja ehtoja. Tämä viimeinen on jumalallinen tapa antaa anteeksi ja sitä myös odotetaan meiltä. 

Mikä sitten on parasta myrkkyä syntiä vastaan? Syyttelyn lopettaminen ja syyllisten armahtaminen. Joka kerta kun me annamme anteeksi, me luomme mahdollisuuden myös omalle anteeksiannollemme. Niin kuin me annamme anteeksi, niin samoin myös meille annetaan anteeksi. Näiden kahden kautta me nostamme synnin köydet toistemme päältä. Nämä molemmat edellyttävät meiltä vilpitöntä katumusta ja periksi antamatonta kilvoittelua.

Monissa seurakunnissa vietetään liturgian jälkeen laskiaissunnuntaita erilaisten tapahtumien kautta, joissa erityisesti on huomioitu lapset. Illan hämärtyessä sunnuntai-iltana toimitetaan kirkoissamme sovintosunnuntain ehtoopalvelus. Tässä erittäin kauniissa ja koskettavassa, paaston aloittavassa jumalanpalveluksessa, me pyydämme ja saamme anteeksi lähimmäiseltämme ja aloitamme paaston tien.

Tämän tutun paastorukouksen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille siunattua paaston aikaa!

Herra minun elämäni valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.

Anna minulle sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden ja kärsivällisyyden ja rakkauden henki.

Oi kuningas ja Herra! Anna minun nähdä minun rikokseni ja anna etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Aamen.