sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Suomi24 - ortodoksisuuden lieve-ilmiöitä tänä päivänä

Sain osani Suomi24 Ortodoksisuus palstalla. Sama kävi näköjään myös Kosmas Aitolialaisen veljestölle. Vuosien mittaa papisto ja kirkkokansa ovat saaneet joko peukun ylös tai toisen alas ja mukana tiukkone perusteluineen. Vaikka haukku ei haavaa tee niin paha sana satuttaa aina, toista enemmän kuin toista.

Keskustelu Suomi24:ssa on astetta pahempaa juoruamista kuin mitä harrastetaan seurakunnissa, työpaikoilla ja kirkoissa. Ihmiset eivät tiedä asioista, joten he kysyvät toisiltaan ja kun toinenkaan ei tiedä asiaa niin pahimillaan tosiasiat keksitään. Voittaja kertoo tai keksii mehevimmän version. Tai sitten muutetaan olemassa olevia asioita kiinnostavammiksi ja raflaavimmiksi, aivan kuten iltapäivälehdissä. Sinänsä neutraali uutinen voi muuttua aika erikoiseksi kun yhtä sivuseikkaa korostetaan yli kokonaisuuden.

Loukkaannuinko siitä, että itsestäni käytiin tätä keskustelua? En yhtään, enkä kirjoita tätä siksi, että olisin loukkaantunut. Kirjoitan aiheesta siksi, että juoruilun ja turhan puhumisen synnistä on suhteellisen helppo päästä eroon kunhan ihminen vain päättää lopettaa sen. Sen sijaan minua harmittaa, että näinkin innokkaat keskustelijat käyttävät kallisarvoista aikaansa pahaa puhumalla. Keskustelu Suomi24-palstalla ei liity mitenkään otsikostaan huolimatta ortodoksisuuteen vaan aivan epäolennaisuuksiin. Olisi hienoa kuulla, kuinka yhtä kiivasta keskustelua käytäisiin vaikka hengellisen elämän haasteista, synnin olemuksesta, kirkkokuntamme visioista, kirkkomuseosta, tulevista kirkolliskokousaloitteista. Ja omalla nimellä ja asiallisesti perustellen.

Miksi sitten tällaista tekstiä kirjoitetaan kirkkomme elämästä ja toisista ihmisistä? Koska meillä on tilaisuus ja meillä on varaa valita alemman ja ylemmän minämme väliltä. Ehkä kaipaamme vähän jännitystä elämäämme. Ehkä haluamme nostaa heikkoa itsetuntoamme toisen kustannuksella. Tämän tilaisuuden antaa internet, joka on meille hämmästyttävän uusi keksintö ihmiskunnan historiassa.

Pitäisikö asialle tehdä jotakin? Katumuksen sakramentissa olen puuttunut tähän asiaan ja olen iloinen, että ihminen tunnustaa itsessään tämän heikkouden ja taistelee sitä vastaan. Ei haittaa vaikka kompastuit mutta nyt nouse pian ylös ja kulkuasi kuin ihminen eikä maassa ryömien kuin käärme. 

Evankeliumeissa on kaksi arkkityyppiä tuomitsijoista, tuhlaajapojan vanhempi veli ja publikaanin ja fariseuksen fariseus. Kumpikin kuvittelee olevansa parempi uskovainen kuin lähimmäinen vaikka itse asiassa he eivät edes tunne Jumalaa. Miksi me tuomitsemme toisemme? Siksi, että me olemme niin vieraantuneita omasta itsestämme. Jos muistaisimme syntimme, joita olemme elämämme aikanamme tehneet, me pidättäytyisimme toistemme tuomitsemisesta. Me tuomitsemme toisiamme, koska emme ole oppineet rakastamaan lähimmäisiämme. Me tuomitsemme toisiamme niin helposti, koska me emme tunne Jumalaa emmekä hänen käskyjään.

Mitä sanon rippi-isänä sellaiselle, joka kertoo aktiivisesti osallistuvan tämän foorumin toimintaan? Hiljentymistä sanoin ja silmin. Ihmisen ei pidä antaa itselleen lupaa liata sieluaan pahoilla ajatuksilla tai puheilla. Tällä palstalla ei kannata todistella mitään tai puolustaa ketään, koska peruslähtökohta kirjoittamiselle on väärä. Ensimmäinen ja suurin on se, että kirjoittajat käyttävät nimimerkkejä. Toisekseen kirjoituksia ei ennakkotarkasteta ja jälkimoderointi on heikkoa. Minusta on ok, että kirjoituksiani voi tässä blogissa kommentoida nimimerkin takaa, mutta jos nimimerkki päättää kirjoittaa mitä sattuu, niin jätän kommentin julkaisematta.

Kreikan kielen sana eu-logein tarkoittaa siunaamista ja sanatarkasti eu-logein tarkoittaa hyvän puhumista. Kokeile ensi viikolla seuraavaa kilvoitteluharjoitusta. Älä arvostele tai tuomitse toisia ihmisiä. Jos sinun pitää sanoa hänestä jotakin, niin sano vain hyvää tai ole hiljaa. Kokeile tätä harjoitusta koko ensi viikko niin huomaat miten vaikeaa se voikaan olla, mutta ei mahdotonta. Tämä synti on usein niin syvällä meissä, että me huomaamme sen syvyyden vasta kun alamme juurimaan sitä pois. Mutta ei se ylivoimaista ole eikä edes vaikeaa.


Pyhä apostolienvertainen pappismarttyyri Kosmas Aitolialainen opettaa meille miten tuomitseminen vaikuttaa ihmisen iankaikkiseen elämäämme: 

Meidän hurskaiden Ortodoksikristittyjen täytyy rakastaa vihollisiamme ja antaa heille anteeksi, syöttää ja juottaa heitä sekä rukoilla Jumalaa heidän sielujensa puolesta. Vasta sitten astukaamme Herramme eteen ja sanokaamme Hänelle: ”Rukoilen sinua, Jumalani, anna minulle anteeksi, niin kuin minäkin annan anteeksi vihollisilleni”. Jos me kuitenkin emme näin tee, jos emme anna anteeksi vihollisillemme, niin me joudumme kadotukseen, vaikka vuodattaisimme veremmekin rakkaudesta Kristusta kohtaan. 

Siunausta kilvoitukseen!

13 kommenttia:

  1. KIITOS hyvästä kirjoituksestasi, joka antoi paljon ajateltavaa sekä hyvän vinkin kilvoitteluun!

    VastaaPoista
  2. Minäkin puolestani kiitän hyvästä kirjoituksesta - monista aiemmistakin.
    -leena

    VastaaPoista
  3. Olen itsekin käynyt joskus kääntymässä Suomi24 - ortodoksisuus palstalla, ainoastaan kääntyäkseni sieltä pois. Kirjoituksesi antoi myös paljon ajateltavaa oman kilvoituselämän kohdalle, Kiitos hyvästä kirjoituksesta isä Ville!

    VastaaPoista
  4. Suomi24-keskustelut ovat enimmäkseen täyttä roskaa. Harmi, että sinne eksyy myös ortodoksisesta uskosta vilpittömästi kiinnostuneita ihmisiä. Ja saavat sitten lukea kaikenlaista törkyä. :/

    VastaaPoista
  5. Olen aikaisemmin toiminut suomi24.fi Ortodoksisuus-palstan moderaattorina.Tehtävä oli hankala ja olisi edellyttänyt lähes jatkuvaa tarkkailua, mihin minulla ei ollut resursseja. Minulla oli tehtävässäni Ylläpidon ohjeiden lisäksi yksi selkeä ohjenuora: että palstalla ei saa esittää asiatonta kritiikkiä nimellä mainituista henkilöistä, kirkkomme papisto mukaan luettuna. Sain tehtävässäni jatkuvaa hyvää tukea Suomi24:n ylläpidolta, mutta äänekkäiden nimettömien puskasta huutajien taholta tuon tuostakin vaadittiin eroani ja katsottiin etten kunnioita sananvapautta. Väitän silti, että moderointini aikana Ortodoksisuus-palsta oli moneen muuhun keskustelupalstaan verrattuna paikka, josta sai asiallista tietoa ortodoksisuudesta ja jossa muita kirjoittajia arvostava keskustelu onnistui. Jaksoin tehtävässäni kolmisen vuotta, minkä jälkeen omasta aloitteestani sain vapautuksen tehtävästä. Sen jälkeen palstaa ei ole kukaan moderoinut ja jälkikin on sen mukaista. Nykyisin käyn satunnaisesti katsomassa mistä siellä puhutaan ja saan lukemastani tarpeekseni noin viidessä minuutissa. Minua kyllä käyvät sääliksi ne ihmiset, jotka etsivät sieltä tietoa ortodoksiasta mahdollinen kirkkoon liittyminen mielessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Teit arvokasta työtä ja ymmärrän kyllä kuinka sitovaa työtä tuo on ollut. Samalla myös jaottelu sopivan ja epäsopivan välillä on aina hankalaa koska ihmiset sietävät niin erilaisia asioita toisiltaan. Nykyinen meno vaikuttaa paikoin aika agressiiviselta.

      Nimimerkkien käyttö luo tilanteen, jossa kirjoittaja kokee ettei hänen tarvitse välittää normaaleista käytössäännöistä. Moderointi on sen takia välttämätöntä. Toki palstalla on monia hyvää tarkoittavia kirjoittajia mutta muutama häirikkö helposti pilaa ja trollaa hyvätkin aikomukset.

      Hyvää syksyn jatkoa!

      Poista
    2. En voi väittää että olisin suomi24 siistein kirjoittelija kun hihat palavat kunnolla mutta jos tiedetään kuka siellä häiriköi niin eikö siihen pitäisi puuttua jollain tapaa?Varsinkin jos häirikkö on tiettävästi esimerkiksi kirkon palvelustehtävässä tai luottamustoimessa?Miten sellaisissa toimissa ylipäätänsä voi olla jos on esimerkiksi henkisesti sairas ihminen?Mistä johtuu tälläinen välinpitämättömyys?Kiusaaja iskee heikkoihin ihmisiin.Onko suomi24 niin vähäpätöinen palsta ettei siellä tarvitsisi pappia koska siellä puhutaan jotain muuta ortodoksisuuden nimen alla kuin mitä se on.Tämä palsta on nostettu niin suurella intensiteetillä ortodoksisuudessa esille että kukaan itseään suojeleva ei uskalla sanoa tai tunnustaa käyttävänsä sitä.Ei se tee ihmisestä yhtään sen parempaa eikä pahempaa ortodoksia vaikka siellä palstalla kävisikin.En ymmärrä miksi papisto on pessyt kätensä tästä asiasta ja miksi?Ei kuulosta hyvältä jos papisto päättää näin..ei se meitä koske, emme ota kantaa kiusaajan toimille sillä palstalla.Se kiusaaja pitäisi noteerata aivan kaikkialla.Ei kannattaisi vähätellä kiusaajaa tai keskustelupalstoja vaan moderoida niitä yhteisvoimin.Juoruilijoita ja pahantekijöitä on ollut muinaisista ajoista lähtien ja niitä on vieläkin kaikissa ihmisissä jopa suomi24 ortodoksisuus palstan ulkopuolellakin jopa kirkossakin.Kirkossa ei ehken pahuu hyppää niin räikeästi silmille kuin keskustelupalstoilla.En ole tuntenut sinua noilta ajoilta koska olen uusi keskustelija ortodoksisuus palstalla siellä.Jotkut ihmiset tarvitsevat diskurssia ortodoksisuudesta tai hengellisyydestä.papit ovat valitettavasti liian kiireisiä että heiltä olisi aikaa ihmisille siksi varmaan muutamat meistä menevät sinne palstailemaan.Olen pyytänyt sinua anonyymi moderoija takaisin palstalle.Sitä en tiedä oletko s.postia asiasta saanut.Jos et suvaitse tulla sinne pahiksien ja syntisien pariin tai kukaan muukaan niin ei se mitään.Minä yritän karkoittaa sen häirikön sieltä aivan omin voimin.Pahaa ja kiusaajan juonia ei pidä sallia ortodoksisuuden nimissä.On väärin että papit kääntävät selkänsä asialle ja katsovat olevansa asioiden yläpuolella.Kaikilla ihmisillä ei ole varaa matkustella pyhiinvaelluksillekkaan sivistyneessä seurassa että saisi hengen antimia.Papeilla ei ole aikaa tehdä päätyötänsä eli sielunhoitoa tai keskittya siihen.Useat toimintapiiritkin ovat säkeytyneet eikä niissä ole teologeja eikä pappeja vetämässä niitä.Eli missä vika ja mitä sen eteen pitäisi oikeasti tehdä?Kiusaajalle ei kannattaisi kääntää selkäänsä.Sen verran mitä olen viestejä lukenut niin uskon että olet moderoinut hyvin palstaa.Ei vain olisi saanut antaa liian helposti periksi eikä moderoida aivan yksin.Joka tapauksessa voimia sinulle kuka oletkin.

      Poista
    3. Aina pahuutta ei voi voittaa taistelemalla sitä vastaan vaan järkevämpää on olla olla välittämättä siitä ja kääntämällä katseen pois. Joitakin "paineja" sinä et voi voittaa, vaan sotket itsesi kerta toisensa saastaan. Tässä vaiheessa sinun on tärkeä ymmärtää että tätä taistelua sinä et tule voittamaan.

      Sinä puutut parhaiten tuon palstan tervehdyttämiseen siten, ettet osallistu sen toimintaan. Et lue niitä kirjoituksia etkä kommentoi. Siellä käyminen ja osallistuminen keskusteluun merkitsee osallistumista sen toimintaan.

      Tuskin pappien tehtävä valvoa tuota palstaa josta puuttuu normaalit käytöstavat ja asiat tehdään tarkoituksella ilman omaa nimeä. Valvontatyö olisi silloin pois normaalista seurakuntatyöstä ja papeille olisi entistä vähemmin aikaa seurakuntalaisten kanssa. Tuo palsta on kuin pimeä metsä jossa kaikki saavat tehdä mitä tahansa ja valitettavasti osa ihminen käyttää sitä oman pimeytensä ja pahanolonsa esiin tuomiseen. Tuo toiminta kuvaa paljon sitä ihmisen pimeää puolta jossa kaikki on luvallista ilman seuraamuksia.

      Jokainen kilvoittelija tekee suuren palveluksen itselleen ja kirkolleen pysymällä poissa tuosta pimeästä metsästä. Paras lääke on tuolle käytökselle siis on se, ettei siihen reagoida millään tavalla. Toki siellä on monia ihmisiä jotka yrittävät toimia oikein mutta kun palstalla toimitaan ilman vastuuta ja sääntöjä, niin kaikki asiallinen vaikuttaminen on siellä turhaa.

      Toivottavasti tämä vastaus ei loukkaa sinua vaan löydät sen kautta mahdollisuuden vapautua paaston viettoon ja kauniiden ajatusten, sanojen ja tekojen tekemiseen!

      Siunattua paaston jatkoa,

      isä Ville

      Poista
  6. Hienoa isä Ville!
    Itsekin olen papin työssä huomannut kuinka sosiaalinen media, erilaisine ansoineen, tulee toistuvasti esille sieluja jäytävänä tekijänä. Vuosi sitten vieraillessani Essexin Johannes Kastajan luostarissa isä Melkisedek sanoi pyhiinvaeltajille yhden vaarallisemmista hengellisistä ansoista piilevän nimenomaan sosiaalisessa mediassa.

    Olin itse useita vuosia omalla nimellä ja papin aseman julki tuoden ortodoksi.netin keskustelufoorumilla jäsenenä ja aktiivinen kirjoittaja. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ainoa oikea ohje siellä kysyvälle on ohjata oman paikkakunnan tai seurakunnan papiston puheille. Kasvoton kommunikaatio on niin vajaata, ettei kirjoitetun tekstin tulkinnasta voinut olla koskaan varma. Väärin tulkinta oli mielestäni ennemmin sääntö kuin poikkeus. Ehkä tämä johtui vajavaisesta kirjoitustaidostani. Kun lopulta päätin ettei foorumilla kysymyksiin vastaaminen ole enää turvallista, vetäydyin palstalta, enkä ole siellä enää edes vieraillut.

    Suurin ongelma on lienee nimettömyys, jota voisi myös kasvottomuudeksi kutsua. Länsi-Euroopassa on ajoittain metelöity Lähi-Idän naisten burkista, koska ne alentavat naiseutta ja onpa ne koettu uhkaksikin. Minusta on ristiriitaista, että samaan aikaan iso osa meistä länsimaalaisista pukeutuu burkaan sosiaalisessa mediassa ja käyttää kasvottomuutta vastuuttomuuden suoja välineenä. Burkan taakse voi kätkeytyä ja sieltä käsin loukata lähimmäisiään. En vaita, että musliminaiset niin tekisivät oikean burkansa suojista.

    Internet on oiva apuväline, mutta ilmiönä se on aina ollut vaikea. Luin muutama vuosi sitten Internet pioneeri Jaron Lanierin kirjaa, jossa hän pohti nettikulttuuria. Kirjassa tuli ilmi, etteivät nykyiset netin lieveilmiöt, jotka ehkä ovat jo valtakulttuuria, ole syntyneet vastattain, ne ovat olleet aina siellä mukana. Jo ennen Internetin kaupallistumista, kun se vielä toimi asiantuntijoiden tietoverkkona, siellä levitettiin nimettömyyden myötä väkivaltaviihdettä, levitettiin juoruja, pornografiaa, vihapuheita, käytiin huumekauppa yms. Kasvottomuudella on jotenkin sellainen vaikutus meihin ihmisiin, että unohdamme empatian ja tulemme itsekkäämmiksi.

    Ihminen on luotu elämään luonnon keskellä ja yhteydessä sekä ympäristöön, ihmisiin että kuvaamattomaan Luojaansa. Kaikkeä tätä yhteyttä sitoo rakkaus. Milloin yhteydenpito muuttuu rakkaudettomaksi, kuten sosiaalisessa mediassa helposti käy, olemme lankeemuksen ytimessä. Tieteellisestikin on tutkittu, että sekä kasvot että yhteys luontoon yhtäaikaa tekevät ihmisestä empaattisen. Ne molemmat korostavat myönteisyyttä ja empaattisuutta. Tietokoneen äärellä, kasvottomassa kohtaamisessa, ihminen on luonnottomimmillaan. Ei ole ihme, että silloin tapahtuu lankeemuksia.

    Mutta nyt olen jo itse rikkonut periaatteitani vastaan, ja osallistunut sosiaaliseen mediaan. En väitä, että kaikki siellä olisi pahaa ja väärin, mutta väitän, että twitter ja naamakirja yms. korostaa sosiaalisuudessa vääriä asioita, milloin on kyse enemmän lähimmäisen välittämisestä ja milloin oman egon korostamisesta? Sitä olisi jokaisen hyvä miettiä noissa medioissa puuhatessaan. Siksi yleensä rajoitan oman Internet-kommunikointini sähköpostiin, jossa mielelläni sovin ajan tapaamiseen. Kristus on siellä, missä ollaan kasvokkain koolla hänen nimessään.

    Kiitos isä Ville kirjoituksistasi.

    Terveisin isä Tuomas Järvelin, Joensuun ortodoksisesta seurakunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos isä vastauksesta!

      Kyllähän kristinuskon ytimeen kuuluu toisen ihmisen aito kohtaaminen ja vuorovaikutuksessa oleminen. Uskomme elävään ja persoonalliseen Jumalaan ja uskomme, että lähimmäisessäme me näemme Kristuksen. Lopulta tästä toisen ihmisen kohtaamisestahan syntyy persoonamme, eli se mitä aidoimmillaan olemme itseämme ja toisiamme kohtaan.

      Jokaisella todellisella kristityllä pitää olla todellinen ja elävä suhde maan paikalliseen seurakuntaan. Tässä kolme esimerkkiä.

      Vaikka pappina kirjoitan sunnuntaievankeliumin aiheista kirjoituksia, niitä ei voi pitää saarnana, koska niitä ei esitetän seurakunnan edessä. Voin keskustella seurakuntalaisten kanssa sielunhoidollisista kysymyksistä, mutta katumuksen sakramenttiä niistä ei synny. Vaikka rukoilisin kotonani säännöllisesti mutta en osallistu liturgiaan, niin en voisi pitää itseäni kristittynä.

      Internet näyttää olevan meille niin uusi asia, ettemme oikein osaa sitä vielä käyttää. Toisekseen näyttää siltä, ettei ihminen osaa vielä käyttää vapauttaan vastuullisesti vaan tilaisuuden tullen koetellaan rajoja liikaakin. Kukaan normaali ihminen ei käyttäytyisi samalla tavalla kirkkokahveilla. Tosin samaan aikaan tiedän, kuinka paljon seurakunnissa juorutaan ja puhutaan pahaa. Tässä meillä jokaisella on paljon tekemistä sekä itsemme kanssa että siinä kuinka reagoimme toisten pahanpuhumiseen.

      Olen vielä sen verran sinisilmäinen, että kirjoittamista kannattaa jatkaa jotta nuorempi sukupolvi löytäisi tämän kanavan ja oppisi käyttämään sitä vastuullisemmin.

      Poista
    2. Ehkäpä kasvottomuus luo epätodellisia kuvitelmia ihmisen minästä johon anonyymiteetti antaa mahdollisuuden.Veikkaisin että myös reaalielämässä on ihmisillä minäkuvia mutta ne eivät häpeän vuoksi aina tule esille niin helposti kuin anonyymiteetin suojista.
      Itse burghahan ( vaaleansininen tms kokovartalon peittävä pitkä huntu) on suurimmalta osin vanhojen kulttuureiden patriarkaalinen tapa verhota nainen mutta islamissa sen peru vastaa suurimmilta osin profeetta Muhammedin perimätietoon pohjautuvaa tapakulttuuria jonka muutkin tavalliset muslimit ovat omaksuneet halutessaan seurata hänen esimerkkiään.Mikään pakollinen se ei ole vaan teologisesti se pohjautuu samaa jakeeseen kuin raamatunkin (injeel) , jakeeseen ( raamattuhan on myös yksi pyhistä kirjoista muslimeille kuten Jeesus = Isa profeettana muiden profeettojen joukossa mukaanlukien esimerkiksi Noa = Nuh, Mooses= Musa) jae jossa käsketään uskovaisen naisen peittää päänsä rukoillessaan.Islamissa se edustaa seksuaalista siveyttä joskaan muille kuin profeetan naisille kasvojen peittäminen ei ole pakollista.Itse käytin jonkin aikaa kasvohuntua (niqab) mutta se oli perin hankala suomen ilmastossa eikä sopinut herkkäihoiselle.Ainakin islamissa pukeutuminen vaikutti käytännön sosiaaliseen kanssakäymiseen ja sellaiselle ihmiselle annettiin tilaa ja se kertoi tietynlaisesta uskonnon harjoittamisen tasosta tai ainakin siihen pyrkimisestä.Samoin kuin ortodoksisuudessa voitaisiin käsittää nunnien tai munkkien asusteet.Vaikkakin edesmennyttä isoäitiäni lainaten: " eivät ne vaattet uskovaista tee". No palatakseni tähän dilemmaan sosiaalisesta mediasta ajattelen että se sama ihmisen persoona toimii samoin tavoin myös reaalielämässäkin paitsi että yleinen häpeä, huono itsetunto, mitä muut ajattelevat minusta ja pelko vastuusta rajoittavat oireilua eli estotonta ulostuloa mitä netissä tapahtuu.Olen käyttänyt erilaisia sosialisia medioita vuosikymmeniä jo nyt ja olen törmännyt kahteen silmiinpistävään asiaan joka on itseäni häirinnyt.Seksuaalinen häirintä jota ilmenee todella paljon en tiedä kertoneeko se tiettyjen halujen tendenssistä ihmisissä vaiko että netissä on helppo lähestyä sitä aihepiiriä ja koittaa luoda luvattomiakin kontakteja ja toinen on eräänlainen emotionaalisten tarpeiden tyydyttäminen jopa täysin epärealististen lähtökohtien pohjalta.Tässä tarkoitan läheisriippuvuutta josta seuraa riippuvuus sitäkautta myös nettiin jossa on hyvinkin epärealistisia ihmisuhteita vain siksi että ihmiset tyydyttävät erilaisia halujaan seksuaalisia, henkisiä, sosialisia ja muita tyhjiöitä tai kriisitilanteita.Joskus se saattaa olla hyväksi mutta useimmiten se ei ole niin vaan jokin sekundäärinen teko ja tapa verhota todellinen ongelma minässä tai elämässä.Itseäni suuresti on aina häirinnyt hyväuskoisuuden, rehellisyyden ja toisten mielipiteitten ja henkilön kunnioittamisen sekä sivistyneen käytöksen puute nettimaailmassa.Hyvin harva menee sinne oppimaan, hyvin harva menee sinne epäitsekkäin aikein jopa hengellisillekkään sivustoille, syyt voivat olla moninaiset.Olen myös kasvanut (?) itse tuolla nettimaailmassa ja huomannut ajattelevani ihmisten erilaisuutta ja erilaisia kykyjä ymmärtää ja monitoroida maailmakuvaa ja ihmisuhteita.Se on ollut perin raadollista mutta silti uskon että sama raadollisuus on myös reaalimaailmassakin joskin peiteltynä ominaisuuksina.

      Poista
    3. Iloisesti olen yllättynyt joittenkin ihmisten tarpeesta puhua joskus toisen uuvuttamiseen saakka aidoista ongelmista aroista aiheista.Silti on muistettava nettimaailman sääntö kaikki on mahdollista valehtelu, huomion kerjääminen, vedätys ja ongelmaihmiset jotka tarvitsisivat oikeasti apua reaalielämässä ongelmiinsa.Mutta samaa näissä on se yhteisöllisyys mistä kuulee puhuttavan etteikö sitä nettimaailmassa olisi.Kyllä sitä on joskus tiiviinpääkin kuin reaalielämässä.Minusta nettimaailma on aivan yhtä mainio hengellisen kilvoituksen paikka kuin mikä tahansa paikka tai tilanne reaalielämässäkin jopa haasteellisempikin.Juurikin netissä painottuu itsehillintä, rehellisyys, toisen kunnioitus ja rajallinen ns. auttaminenkin vaikka kuulevana korvana oleminen.Toki tulee muistaa itsensä säästäminen kuten reaalissakin mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin.Itsensä uuvuttaminen joskus toisten ratkaisemattomilla ongelmilla voi päästää ihmisen itsensäkkin elämän kutakuinkin yhtä sekaisin.Valehtelu ja salailu piiloutuminen reaalielämän identiteetistä on hyvin yleistä netissä joillakin on siihen syynsä toisilla vain epäluulo tai epärealistinen kuva oman minän tärkeydestä tai joku rooli jota hän vetää.Myös itsenään esiintyvälle voi olla rankkaa joutua vaikkapa kiusatuksi, vainotuksi jopa toisten hyökkäyksen kohteeksi.Se miksi ihmiset sitten menevät nettimaailmaan on varmasti hyvin erinäisiä.Itse mene sinne hakemaan tietoa mitä ei helposti tai vaivaamatta itseään saa ympäristöstä kärsimätön kun olen.Uteliaisuuttaan kuulemaan erilaisia mielipiteitä, pakenemaan reaalimaailman stressiä, kokeilemaan omaa luovuuttaan tai mahdollisuuksia vaikkapa käyttää jotain palvelua ja palvelinta hyväksi jossain projektissa tai osallistumaan sellaiseen.Kaikkeen ei aina tarvitse välttämättä suhtautua ennakkoluuloisesti vaikkakin varovaisuus kannattaa pitää mielessä koska valtaosa ihmisistä käyttäytyy netissä myös negatiivisestikkin.
      Senkin olen huomanut että joskus myös luovat ja tekevät ihmiset kannattaisi ottaa mukaan seurakuntien toimintaan koska syrjäytymistä tapahtuu myös senkin takia että on vain tietty valiojoukko joka saa tehdä.Uusia ideoita ei oteta huomioon uusita ihmisiltä tälläiset ihmiset helposti ajautuvat pois seurakuntayhteydestä kuten nekin jotka sysätään kirjanmitan päähän opetuksesta elävässä seurakuntayhteydessä.On todella sääli jos pappien aika menee muuhun kuin itse seurakuntatyöhön ja ihmisten kohtaamiseen se saa helposti ihmiset etsimään apua ja vastauksia muualta kannattaisin ennakkoluulottomaan ihmisen kohtaamiseen vaikka seurakunta olisikin tavoilleen ja tutuille ihmisilleen uskollinen muistan esimerkiksi itse aina sen hetken kun eräs pastori kutsui minut vigilian päätteeksi luokseen ja pyysi sammuttamaan kynttilät.Se jää muistoihini yhtä arvokkaana hetkenä kuin ensimmäinen eukaristiakin.Luottamus ja luottamuksen nauttiminen yhteisön jäsenenä on ainakin uudelle jäsenelle tärkeä juttu.Nyt ollessani kirkon jäsenenä muutamia vuosia olen havahtunut huomaamaan erinäisiä seikkoja tapakulttuurissa mitä on vaikea hyväksyä.En esimerkiksi pitänyt hanttihommaa kummempana jotain esimerkiksi kynttilänmyyntiä jota olisi käännynnäinenkin voinut harrastaa ja samalla oppia uutta.Nyt olen huomannut että sinnekkin valitaan vain kirkon arvostamia merkkihenkilöitä ja se saa minut kyllä kääntymään ennemminkin kirkosta pois kuin takaisin sinne.

      Poista
  7. Valitettavasti vapaa kaikille,myöskin sellaisille joiden mielenkiinto ortodoksisuuteen on "epämääräinen".Unohtamatta muita osioita uskonnot ja uskomukset osastolla.

    Onneksi isä Villen blogi on olemassa.Kiitos Teille.

    VastaaPoista