Myrskyn valtias ja hukkuva opetuslapsi

Tämän sunnuntain evankeliumi jatkuu siitä, mihin ruokkimisihme päättyi. Lähetettyään kansanjoukot pois luotaan, Kristus jäi yksin rukoilemaan vuorelle. Hän lähetti opetuslapset vastakkaiselle rannalle mutta matkalla järven yli puhalsi voimakas tuuli. Pelko valtasi opetuslapset ja heidän uskonsa joutui koetukselle mutta vielä enemmän tultiin koetteleman Pietarin uskoa. Kun Kristus tuli heidän luokseen vetten päällä, hän rauhoitteli heitä. Pietari nousi ylös veneestä ja lähti itsekin kävelemään kohti Herraansa. Myrskyssä hän menetti uskonsa ja Kristus pelasti hänet.

Epäilemättä tämä kertomus on todellisuudessa tapahtunut. Gennesaretin järvi on pieni ja sitä ympäröi korkeat vuoret. Kun tuuli laskeutuu alas vuorilta, se saattaa synnyttää järvellä voimakasta aallokkoa ja opetuslasten kokema pelko hukkumisesta oli hyvin aito. Pelko myrskyn keskellä ei johtunut siitä, etteikö opetuslapsilla olisi ollut kokemusta veneistä, sillä olivathan he ammattikalastajia. Tarinassa on oltava syvempi opetus.

Gennesaretin järvi tänä päivänä

Tämän evankeliumi voimakkain teema on usko ja siihen turvautuminen. Jeesus puhui elämänsä aikana paljon uskosta ja hän käsitteli sitä monin eri tavoin. Evankeliumien perusteella usko on koko hengellisen elämämme tärkein asia. Ilman sitä, kaikki on yhdentekevää ja kun me uskomme, kaikki muu muuttuu yhdentekeväksi. Usko on hengellisen elämän alku ja siihen samaan se myös päättyy. Opetuslasten oli koko ajan vaikea ymmärtää, kuka Jeesus on ja kannattaako häneen uskoa. Samalla evankeliumeissa on monia uskon tunnustuksia, jossa opetuslapset ovat vakuuttuneet Jeesuksesta Jumalan poikana. Vasta Helluntaina heidän uskonsa oli kypsä apostolin työhön.

Myrskyssä meidän uskomme vahvuutta koetellaan. Silloin me voimme todella nähdä luotammeko Jumalan apuun vai etsimmekö lohdutusta tästä maailmasta ja sen tarjoamasta nautinnosta. Myrskyssä meiltä vaaditaan kärsivällisyyttä ja kestävyyttä sekä luottamusta siihen, että vaikeudet voivat vahvistaa uskoamme. Äärimmäisessä tapauksessa me voimme ajatella kristittyjen vainoja, jolloin moni joutui miettimään uskonsa hintaa. Marttyyriaika ei lopettanut kirkkoa vaan sen verestä syntyi kirkkomme siemen. 

Monelle marttyyrikokelaalle kävi varmasti kuitenkin kuin Pietarille. Usko on vahva mutta kovan paikan tullen me hätäännymme ja menetämme uskomme. Moni kristitty voi siten löytää lohduttavan kuvan Pietarista, joka tosissaan kamppailee uskon ja epäuskon kanssa. Evankelista Matteus ei yritä kaunistella kuvaa Pietarista vaan antaa meille hyvin inhimillisen kuvan hänestä. 

Miksi Jumala sallii myrskyn ja miksi hän sallii ongelmat elämässämme? Meidän uskomme testataan elämän myrskyissä.  Meidän on suhteellisen helppo olla uskovaisia kun elämässämme kaikki on helppoa ja sujuvaa mutta kun vaarat ja onnettomuudet kohtaavat meitä, me saatamme jopa kirota oman Luojamme. Vastoinkäymiset kuitenkin kuuluvat elämäämme samalla tapaa kuin kaikki luonnonilmiöt. Me pelkäämme, loukkaannumme, suutumme, katkeroidumme, kadumme, vihaamme ja petymme. Kukaan meistä ei halua kokea näitä tunteita mutta niillä on merkitys omalle elämällemme. Ilman vastoinkäymisiä elämästämme puuttuisi ilo, nautinto ja onnellisuus. Jatkuva tyytyväisyyden tunne tekee meistä välinpitämättömiä, turhautuneita eikä lopulta mikään enää tunnu miltään. 

Ortodoksisen kirkon opetuksen kulmakivi on oppi synergiasta eli vastavuoroisuudesta tai yhteistyöstä. Kirkon opetuksessa ihmisen pelastus nähdään ihmisen ja Jumalan välisenä yhteistyönä. Tässä evankeliumin kohdassa on merkille pantavaa se, ettei Kristus tule Pietarin luo vaan kutsuu hänet luokseen kävelemällä vetten päällä. Tässä kuvauksessa on vahva kuva siitä, kuinka Jumalan kutsu voi vaatia meitä tekemään asioita, joita me välttelemme tai jopa pelkäämme. Kummankin on haluttava ihmisen pelastusta ja oltava valmiita tekemään työtä pelastuksen eteen. 

Kun olemme itse omassa elämässämme myrskyn keskellä, meidän on muistettava Jeesuksen lupaus, jonka hän antaa tämän saman evankeliumin viimeisessä lauseessa.  Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:20). Vaikka elämämme olisi myrskyisää me voimme silti tietää, että Jumala on meidän kanssamme. Jeesuksen nimi ”Im-manu-el” tarkoittaa tätä, Jumala kanssamme. Hän on kärsinyt meidän puolestamme ja meidän kanssamme. Sen vuoksi hän haluaa auttaa, tukea, rohkaista ja lohduttaa meitä. Kun me uskomme ja luotamme, me voimme vaikka kävellä vetten päällä.