Joulun mysteerin ääressä: Romanos Melodos

Joulukontakki on yksi kirkkomme liturgisista uskontunnustuksista. Sen on kirjoittanut suuri hymnirunoilija, Romanos Melodos 500-luvulla ja siitä löydämme joulun teologisen sisällön hyvin yksinkertaisessa ja kauniissa muodossa. Tutkitaan tarkemmin mitä kaikkea me siitä voimme löytää.

Kontakki menee näin:

Tänä päivänä Neitsyt yliolennollisen synnyttää ja maa tarjoaa luolan lähestymättömälle. Enkelit paimenten kanssa ylistystä veisaavat, Tietäjät tähden mukana vaeltavat, sillä meidän tähtemme on syntynyt lapsukainen – iankaikkinen Jumala.

Tänä päivänä…

Kirkon elämä ei ole menneiden muistelemista vaan pelastavien tapahtumien uudelleen elämistä ja niiden merkitysten löytämistä omaan elämäämme. Meistä tulee osa suurta kertomusta, koska kaikki nämä historian tapahtumat liittyvät meihin. Kymmenen käskyä annettiin koko ihmiskunnalle - ei vain Israelin kansalle. Juutalaiset eivät ristiinnaulinneen Jeesusta, vaan me kaikki olemme osallisia siihen. Ylösnousemus ei koskenut vain opetuslapsia, vaan meitä kaikkia. Hengellisellä tavalla kaikki nuo tapahtumat ovat läsnä meidän elämässämme ja ne ovat meille myös ilmoitus Jumalasta.

… Neitsyt …                    

Jeesuksen syntymä neitseestä on ennustettu Vanhassa testamentissa, jossa Jesaja ennustaa: Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jes. 7:14). Kun aika oli täysi ylienkeli Gabrielin sanoi: Pyhä Henki tulee päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se Pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi." Jeesukselle annettu nimi merkitsee "Jumala pelastaa.

Maria antaa Jeesukselle hänen inhimillisen olemuksen, Marian kautta siis Jeesus tulee todelliseksi ihmiseksi, yhdeksi meistä. Matteuksen pyhässä evankeliumissa ylienkeli Gabriel kertoo, että häntä on kutsuttava Immanueliksi eli meidän kanssamme on Jumala. Aadam luotiin tahrattomasta maasta ja uusi Aadam luotiin tahrattomasta neitseestä.

…yliolennollisen…          

Kristus on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua ja hän saa ajallisen syntymän kun Pyhä Henki verhoaa Neitseen Marian ja neitsyt tulee raskaaksi. Kirkon runoudessa kuvataan tätä suurta mysteeriä kuinka sijoittumaton ja ääretön Jumala tulee kohtuun ja syntyy ihmiseksi. Kirkon historiassa monet harhaopit ovat koskeneet Jeesuksen ihmisyyttä ja jumaluutta ja useita kirkolliskokouksia on järjestetty tämän uskon mysteerin määrittämiseksi. Kirkolliskokousten tarkoitus ei niinkään ollut selittää tätä mysteeriä vaan estää mysteerin väärintulkinta. Me emme saa jättää pyhistä kirjoituksista mitään pois sen takia ettemme ymmärrä niitä emmekä saa myöskään lisätä niihin mitään.

…synnyttää…

Ei ole sama asia, onko Jumalan Sana syntynyt vai luotu. Kirkon harhaoppien historiassa libyalainen pappi Areios opetti, että Kristus on luotu olento ja oli aika, jolloin häntä ei ollut. Jos seuraisimme tätä opetusta, niin olisimme tänä päivänä Jehovan todistajia. Tämän harhaopin mukaan Jeesus on vain yksi ihminen muiden joukossa, joka tarvitsisi itsekin pelastusta Jumalalta. Mutta jotta ihminen voisi pelastua on ensiarvoisen tärkeää todeta, että Poika on syntynyt Isästä ennen kaikkia aikoja. Ellei Kristus olisi Jumala, ei hän kykenisi auttamaan meitä ihmisiä. Ensimmäisessä kirkolliskokouksessa v. 325 luotiin uskontunnustuksen ensimmäinen puolisko, jossa vahvistettiin: "syntynyt, ei luotu, joka on Isän kanssa yhtä olentoa".

…maa tarjoaa luolan…    

Luomakunta osallistuu Luojansa ylistämiseen tarjoamalla suojan Vapahtajalleen. Kirkon ajattelussa Neitsyt Maria on samalla tavalla pidetty ihmiskunnan pelastavana vastauksena Jumalalle. Toisaalta me voimme ymmärtää, että vaikka Kristus on iankaikkisen Jumalan kirkkauden kuva niin silti maailma ei ottanut häntä vastaan ja hän syntyy pimeään luolaan. Jeesuksen maanpäällinen elämä alkoi luolassa ja sinne se myös päättyi ristiinnaulitsemisen jälkeen.

…lähestymättömälle.        

Jumala on ihmiselle lähestymätön ja käsittämätön. Gregorios Palamas (1296-1359) opetti, että ihmisen mahdotonta tuntea Jumala, mutta ihminen voi tuntea Jumalan Hänen voimassaan, koska Jumala on tullut ihmiseksi. Aina jos me koetamme ymmärtää tai käsittää Jumalan, me olemme erehtyneet. Jumala on samaan aikaan meille täysin tuntematon ja tavoittamaton, mutta kuitenkin samaan aikaan me voimme tuntea ja tietää hänen olemassaolonsa maailmassa ja elämässämme.

Enkelit paimenten kanssa…                

Enkeli merkitsee sanansaattajaa ja pelastuksen sanoman tuojaa ihmiskunnalle. Sana ev-ankeliumi tulee sanoista hyvä ja enkeli, mikä siis tarkoittaa hyvää sanomaa Jumalasta. Ylienkeli Gabriel ilmoitti ilosanoman Neitseelle (Luuk. 1:26-37) ja tästä yhdeksän kuukauden jälkeen taivaallinen sotajoukko puhkesi ylistämään Jumalaa suuresta ihmeestä Betlehemissä. Ensimmäiset ihmiset, jotka tulivat tervehtimään Jeesusta olivat yksinkertaisia paimenia ja myöhemmin Jeesuksen elämässä näemme, kuinka tämä sama asia toistu uudelleen ja uudelleen.

…ylistystä veisaavat…

Paimenet yhtyivät enkelien kanssa ylistykseen. Tänä päivänä vain harva ihminen uskoo kristillisellä tavalla Jumalaan ja tulee kumartamaan häntä. Joulun viettomme keskittyy juhlan valmistamiseen kiireessä ja juhlan sanoma on usein unohtunut. Tällä tavoin ihminen sinetöi pyhän evankelista Johanneksen ennustuksen: Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh. 1:11)

Ylistäminen on ihmisen luonnollisin tapa olla yhteydessä Jumalaan ja osallistua hänen luomistyöhönsä. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on ylipursuavaa ja me saamme pyhän apostoli Johanneksen mukaan armoa armon lisäksi (Joh. 1:16). Tämän vuoksi on tärkeää, että myös me osallistumme Jumalaa ylistävien joukkoon eli osallistumme kirkon jumalanpalveluksiin.

…Tietäjät…

Psalmien kirjassa (72) ja Jesajan kirjassa (60:6) kerrotaan kuinka maan kuninkaat ja viisaat tulevat tervehtimään syntynyttä Rauhan kuningasta. Odotus oli täyttynyt ja messiaaninen riemuvuosi voi alkaa. Jeesuksen tulo maailmaan ei siis ollut sattuma, vaan Messiasta, Kristusta oli odotettu kauan ja nyt tietäjät tulivat kumartamaan uutta kuningasta. He toivat tulevalle kuninkaalle kultaa, tulevalle ylipapille suitsuketta ja tulevalle vainajalle mirhaa. Tietäjien muistoa vietämme kirkossamme 25.12.

…tähden mukana vaeltavat,

Tähti johdattaa itämaantietäjät kumartamaan Jeesusta. Tähti kuvaa valoa, joka johdattaa ihmisen pois pimeydestä turvaan. Mutta tänä päivänä maailma saa todellisen ja jumalallisen Valkeuden joka on Uskontunnustuksen mukaan lähtöisin Valkeudesta, joka valaisee jokaisen ihmisen. (Joh. 1:9).

…sillä meidän tähtemme…

Jeesus ei syntynyt maailmaan välttämättömyydestä vaan Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että Kristus olisi tullut ihmiseksi vaikka syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunutkaan. Joulun esijuhlan tropari selittää tätä mysteeriä: Kristus syntyy jälleenkorottaakseen muinoin lankeemuksessa turmeltuneen kuvan.

Israelin vankeus Egyptin orjuudessa päättyi siihen, että Mooses vei kansan pois orjuudesta, ja hänen seuraajansa, Joosua toi heidät luvattuun maahan (Joos. 1:1-5). Toisin sanoen: me itse elämme synnin ja kuoleman vankeudessa, josta Joosua, Jeshua, eli Jeesus, vie meidät iankaikkiseen elämään.

…on syntynyt lapsukainen –

Kristinusko on paradoksien uskonto. Kaikkivaltias Jumala syntyy maailmaan, jossa hänellä ei ole sijaa majatalossa ja hän syntyy luolassa. Pieni lapsi, joka lepää Marian sylissä, on samantien vainottu kun kuningas Herodes käynnistää lapsisurmat ja pyhän perheen pakomatka Egyptiin alkaa ennustuksen mukaan (Hoos. 11:1).

…iankaikkinen Jumala.    

Monet ihmettelivät tätä Betlehemissä syntynyttä ja Nasaretissa kasvanutta nuorukaista, joka oli puuseppä Joosefin poika. (Joh. 6:42) Jeesuksen elämä kuitenkin pian osoittaa, että meidän keskellämme asuva Jeesus Nasaretilainen on kuitenkin todellinen Jumala, joka ottaa kannettavakseen maailman synnit meidän pelastuksemme takia. Jeesuksen ihmeteot osoittavat kuinka Jeesus kykeni ylittämään luonnonlait ja voimat. Joulun yksi suurista ihmeistä on se kuinka iankaikkinen Jumala tulee osaksi meidän ajallista elämää.


Lopuksi

Joulun sisältö ja tapahtumat ovat pääsiäisen ohella meille suuri mysteerio. Suuren mysteerion tarkoitus on johdattaa meidät rukouksen, uskon ja armon kautta Jumalan tuntemiseen. Me emme kykene järjen avulla käsittämään Jumalan salaisuuksia mutta me voimme rukoilla Herraa antamaan meille ymmärrystä  käsittämään evankeliumin saarnoja. Kasvattakoon tämä joulun mysteerio meissä nöyryyttä tämän suuren salaisuuden edessä ja seuratkaamme Herran pyhää äitiä Mariaa, joka kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. (Luuk. 2:19)

Siunattua joulun juhla-aikaa kaikille lukijoille ja muistakaa osallistua myös enkelten ja paimenten ylistykseen seurakuntamme kirkoissa!

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Lahden seurakunnan Sana seurakunnasta palstalla jouluna 2012. 

Minä en pelkää mitään, koska minä uskon

En pelkää kadotusta enkä haikaile Paratiisia. Anon Jumalalta ainoastaan, että Hän armahtaisi koko maailmaa ja minua. Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen

Tämä lause herätti minut miettimään vakavasti sitä, minkä takia paastoan, kilvoittelen ja yritän elää hengellisesti. Kritiikki, jota Porfyrios esittää, kohdistuu suoraan siihen, miten olen hengellistä elämääni viettänyt. Uskon, että näiden lauseiden jälkeen jokaisen pitää miettiä miksi kilvoittelemme ja mitkä ovat motiivimme. Paastoammeko palkan takia ja rukoilemmeko siksi, että me hyötyisimme siitä?

Mikä vanhus Porfyrioksesta tekee minulle erityisen ohjaajan? Ensinnäkin hänen tuoreutensa ja hänen opetuksensa. Hän eli vuosina 1906-1991 ja koki kanssamme mm. molemmat maailman sodat, sosialismin nousun, 70-luvun energiakriisin sekä Neuvostoliiton hajoamisen 1991. Hän tietää tämän ajan ongelmamme ja eli niiden kanssa. Hän eli ja hengitti sama ilma kuin mekin. 

Vielä enemmän ihailen sitä, miten valtavalla ehdottomuudella hän tukeutuu rakkauteen. Hänellä ei ole b-suunnitelmaa rakkaudelle vaan hän soveltaa tätä periaatetta jokaiseen ihmiseen, vaikka mielemme vastustaisi sitä. Hän oli vakuuttunut rakkauden ylivoimasta. Pyhän vanhus Porfyrioksen mukaan meidän ainoa tehtävämme on vain rakastaa ja rakastaa. Jumalaa ja lähimmäistämme, odottamatta palkintoa siitä. 

Pyhä Porfyrios kehottaa: Rakastakaamme Kristusta vain Hänen itsensä tähden, älkäämme koskaan hyötyäksem­me Hänestä. Laittakoon Hän meidät, minne tahtoo, ja antakoon meille, mitä tahtoo. Älkäämme rakastako Häntä Hänen lahjojensa vuoksi.

Tämän rakastamisen vaatimuksen mukaan meidän pitää myös rakastaa niitä, jotka vihaavat meitä, koska rakkaus on ainoa asenne mikä meillä voi olla toista ihmistä kohtaan. Rakkaus on pyhän vanhus Porfyrioksen mukaan niin väkevä voima, että se kukistaa kaiken pahan tässä maailmassa. Siksi hän kehottaakin rukoilemaan pahojen puolesta ja auttamaan heitä, ketkä vihaavat meitä.

Porfyrios huomauttaa, ettei meidän pidä rakastaa kuin yhden syyn takia: jotta me olisimme Jumalassa ja Jumala meissä. Emme saa rakastaa palkkion toivossa tai että jotenkin hyötyisimme asiasta. Ja rakastamisen syy on selkeä: rakastamalla lähimmäisiämme, me me opimme siten rakastamaan Jumalaa ja vain Jumalassa meillä on todellinen elämä. Kaikki muu on turhaa.

Pyhä apostoli ja evankelista kirjoittaa: Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. (1. Joh 4:11-12)

Sinä et tarvitse muuta kuin Kristuksen

Minä levitän käteni ja rukoilen kaikkien puolesta. – – Tehkää tekin samoin. Tajusitteko? Älkää rukoilko terveytenne puolesta. Älkää sanoko: ”Herra, paranna minut.” Ei niin, vaan sa­nokaa: ”Herra Jeesus Kristus, armahda minua”; pyyteettömästi, rakastaen, odottamatta itsel­lenne mitään – ”Herra, tee minulle niin kuin rakkaudessasi hyväksi näet...” Toimikaa tästä lä­hin aina näin, rakastaen Kristusta ja veljiänne.

Pyhä vanhus kuvaa hyvin terävästi rukouselämäämme, joka liiaksi keskittyy omien pyyteidemme ympärille. Jumala tietää kyllä meidän tarpeemme ja puutteemme ja antaa meille kaiken mitä me elääksemme tarvitsemme. Siksi hän huomauttaakin, miten me yritämme käydä kauppaa Jumalan kanssa. - Minä paastoan, rukoilen ja autan lähimmäisiäni, jotta pelastuisin. Näin me saatamme olla hyvin lähellä kertomusta Publikaanista ja fariseuksesta. Joskus me jopa alamme vaatia Jumalalta asioita, joista meille ei välttämättä ole mitään hyötyä vaan pikemminkin haittaa.

Meihin saattaa himon kautta syntyä halu jotain asiaa kohtaan, johon me haluamme tyydytyksen Jumalalta. Me siis saatamme ajattelemattomuuttamme pyytää Jumalaa tyydyttämään jopa himojamme. Ja mitä surullisinta, himot paljastavat sen ettemme me rakasta Kristusta vaan synti elää sielussamme vahvana.

Me jatkamme tätä vaihtokauppaa myös lähimmäistemme kanssa. "Jotta tuo ihminen rakastaisi minua, minä teen hänelle näin". Me rakastamme, jotta meitä rakastettaisiin ja saisimme vastarakkautta. Vanhuksen mukaan me saatamme jopa kerjätä rakkautta lähimmäisiltämme. Kuitenkin meidän ainoa tehtävä maailmassa on vain rakastaa ilman, että me saisimme vastarakkautta tai että jotenkin hyötyisimme itse siitä.

Porfyrios käskee meitä rukoilemaan hyvin yksinkertaista Jeesuksen rukousta: Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.  Tämä rukous jättää meidät Kristuksen rakkauden ja anteeksiannon armoille, sillä vain hän voi vapahtaa meidät himoistamme. Jumala tietää rakkaudessaan mitä me olemme ja mikä meille on parasta. Me emme pyydä Jumalalta kuin anteeksi antoa ja että hän tekisi meille sen, mikä on meidän parhaaksemme.

Miksi kirjoitan Porfyrioksesta?

Koska tänä aikana me tarvitsemme yhä enemmän esikuvia omaan ortodoksisuuteemme. Me olemme erityisesti täällä Suomessa kovin maallistuneita ja elämme haalealla tavalla kirkkomme elämää. Me tarvitsemme yhä vahvemmin heittäytymistä Jumalan armon, rakkauden ja hyvyyden varaan. Samalla meidän on yhä vahvemmin keskityttävä Jumalan miettimiseen ja toistemme rakastamiseen.

Porfyrios oli yksi meistä joka kasvoi lähelle Jumalan kaltaisuutta. Se olkoon rohkaisu meille kaikille, jotka haluamme omistaa elämämme Jumalalle. Se on mahdollista meille kaikille, kunhan olemme valmiita rukoilemaan ja elämään tuota rukousta todeksi. Meidän tulee vain ottaa tuo tehtävä ainoaksi päämääräksi elämässämme ja tehdä se suurella vakavuudella ja uskolla. Se on meille jokaiselle mahdollista tänäkin päivänä ja sen voi aloittaa jo tänään.

Jouluun liittyy olennaisesti jumalallinen rakkaus maailmaa kohtaan. Jumala osoittaa rakkauttaan meitä kohtaan kun antaa poikansa syntyä Betlehemiin meidän pelastuksemme tähden. Maria osoittaa Joosefin kanssa syvää rakkautta seimessä makaavaa Jeesusta kohtaan. Mutta samalla hän myös kätki enkelien sanat sydämeensä ja mietti joulun mysteeriä sydämessään.

Tämän rakastamisen ja mietiskelyn tuloksena Kristus syntyi myös pyhän Porfyrioksen sydämeen ja niin Jumala elää hänen pyhissään. Suokoon Jumala meille kaikille myös voimia ja kestävyyttä kilvoitteluun, jotta ottaisimme vaarin pyhän vanhuksen sanoista ja saisimme myös itse kokea, miten me elämme Jumalassa ja Jumala elää meissä.

Pyhä vanhus Porfyrios, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Nyt on juhlien aika!

"Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. 17 Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, kaikki on jo valmiina.' 18 Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. 'Olen ostanut pellon', sanoi yksi, 'minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 19 'Ostin viisi härkäparia', sanoi toinen, 'ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 20 Kolmas sanoi: 'Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.'

21 "Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.' 22 Palvelija tuli sanomaan: 'Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.' 23 Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. 24 Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!'"

Tällä viikolla julkaistiin Hesarissa pieni uutisjuttu Norjasta, jossa kerrottiin pojasta, jonka syntymäpäivä juhlille ei tullut kukaan kutsutuista (HS 9.12). Seuraavana päivänä myös suomalaiset lukijat kertoivat omista ikävistä kokemuksistaan ja tarinat herättivät ajatuksia välittämisestä ja toisen ihmisen huomioimisesta. Näissä tarinoissa on kuultavissa tunteita, jotka käsittelevät pettymyksen, surun, vihastuminen ja ylenkatsomisen tunteita. Samalla niissä näkyy toisesta välittämisen puutteen, yhteisen ilon jakamisen välttämistä, tekosyiden kuulemista ja suoranaisen itsekkyyden paljastumista. Ehkä noiden kokemusten kautta me saamme vähän lisävaloa tämän sunnuntain evankeliumille.  

Evankeliumin tausta

Kenelle Jeesus puhuu tässä evankeliumissa tai paremmin sanoen kenestä hän puhuu tässä vertauksessa? Tämän Luukkaan evankeliumin 14. luvun alussa kerrotaan, kuinka Jeesus meni fariseusten johtomiesten kotiin aterioimaan ja puhuu heille ylpeydestä ja nöyryydestä. Paikalle tulee vesipöhöä sairastava mies ja Jeesus kysyi fariseuksilta, onko häntä lupa parantaa sapattina. Fariseukset vaikenevat. Koskevatko sapattisäännöt siis myös Jumalan pelastustyötä?

Seuraavaksi Jeesus kertoo ns. pöytävertauksen, jossa ihminen ylentäessään itsensä alentaa itsensä ja alentaessaan ylentää itsensä. Jos siis olet menossa juhliin, niin älä mene istumaan korkeimmalle paikalle, koska jos isäntä siirtää sinut alemmalle paikalle, niin häpeä valtaa mielen. Sen sijaan nöyryys palkitaan kun isäntä siirtää sinut alhaiselta paikalta parempaan paikkaan. Vaikka tämä vertaus tai ohje saattaa kuulostaa arkipäiväisestä, niin opetuksissa on selvä eskatologinen sävy - nyt puhutaan myös tuonpuoleisesta.

Nämä varoitukset oli siis tarkoitettu fariseuksille ja nyt ehkä jo huomaamme, että teemat liittyvät tämän sunnuntain evankeliumiin suurista pidoista. Pitäessään tiukasti kiinni Mooseksen laista, fariseukset torjuvat Messiaan parannusihmeen ja ovat ikään kuin sokaistuneita sille, että Jumala on nyt heidän kanssaan. Samalla heitä on pöytävertauksessa varoitettu ylpeyden siemenestä, koska he kuvittelevat jo olevansa valmiita vanhurskauteen lain kautta.

Vertaus suurista pidoista

Tämän jälkeen Jeesus kertoo vertauksen suurista pidoista, jonne kutsuttiin isännän tuttavat ja ystävät. Jumala on tuo isäntä ja nämä ystävät hänen valittua kansaansa. Nämä kuitenkin keksivät verukkeita eivätkä halua osallistua juhlaan. Tästä vihastuneena  kuningas kutsuu juhliin kaikki ne muut ihmiset, joita palvelijat kaduilta löytävät ja niin juhlaväki vaihtuu lopullisesti. Fariseusten reaktiota ei kerrota evankeliumista mutta meillä voi olla aavistus siitä, jos ajattelemme kuinka itse olisimme reagoineet tällaiseen kritiikkiin. Sanaton viesti tässä evankeliumissa on voimakas.

Vaikka siis tämä vertaus on tarkoitettu fariseuksille, niin me voimme löytää kuitenkin siitä kosketuskohdan omaan elämäämme. Me emme ole näitä fariseuksia mutta me saatamme käyttäytyä samalla tavalla.

Vaikka ihminen sai luomisessa aivan ainutlaatuisen aseman luomakunnassa Jumalan kuvana ja kaltaisena, niin silti me olemme kiinnostuneempia häristä, pelloista ja muista maallisista asioista. Me puuhastelemme niin innokkaasti tavaroidemme kanssa, että unohdamme tarkoituksemme tässä maailmassa. Meille siunaukseksi annettu lahja sumentaa mielemme ja outoja asioita herää ajatuksiimme: minä omistan tämän, tämä on minulle tärkeää enkä voi luopua siitä. Olisinko voinut auttaa lähimmäistäni vai olenko yksi niistä, jotka sanoivat Marialle ja Josefille, ettei heille ole sijaa majapaikassa?

Todellinen katumus syntyy siitä että me heräämme ajattelemaan että meiltä puuttuu jotakin ja että tarvitsemme jotakin. Me saatamme kuvitella että meillä on kaikki kunnossa pelastuksemme kannalta mutta enempää väärässä me emme voi olla. Ei riitä, että me olemme valittua kansaa eli kirkon jäseniä vaan ihmisen on myös nähtävä itsessään se että tarvitsemme ja haluamme noihin suuriin pitoihin. Meidän on sen vuoksi ymmärrettävä, että me olemme syntisistä ensimmäisiä.

Hyvä toimeentulo näyttää olevan monelle ihmiselle ongelma ja todellinen Jumalan avun tarve syntyy vasta silloin, kun omaisuutemme ja terveytemme on vaarassa. Hyvin toimeentuleva tyytyy siihen, mitä hänellä on eikä uskalla vaarantaa toimeentuloaan uskon takia. Näin kävi rikkaalle miehelle kun Jeesus käski häntä ottamaan ristin ja seuraamaan häntä.

Kuka sitten voi pelastua?

Samantyyppinen kertomus löytyy myös Matteuksen evankeliumista (Matt 22:1-14), jossa vieraat kieltäytyivät kutsusta ja sen lisäksi vielä pahoinpitelivät ja tappoivat kuninkaan palvelijoita. Tässä kertomuksessa myös esiintyy mies, jolla ei ollut hääpukua. Näiden molempien evankeliumeiden kutsutut olivat juutalaisia, jotka eivät ottaneet Messiasta vastaan. Kun penseys näitä juhlia kohtaan paljastuu, niin kutsut jaetaan uudelleen. Oliko kyse sittenkin sokeudesta ja kuuroudesta Jumalaa kohtaan, en tiedä. Kyse on kuitenkin varmuudella siitä, että he luulivat olevansa jo valmiita taivasten valtakuntaan ja heillä oli mielestään varaa kieltäytyä tästä kutsusta. - Kaipa niitä tulee meille myöhemmin lisää. Nämä fariseukset olivat tyytyväisiä itseensä.

Miten katumus olisi muuttanut kutsunsaajien asennetta Herraa kohtaan? Katumus olisi lisännyt heidän itsetuntemustaan ja herättänyt heissä kaipuun yhteiseen iloon ja jakamiseen. Katumaton ihminen on itsekäs eikä hän löydä tasaveroista suhdetta toiseen ihmiseen vaan on hänelle kateellinen. Sen sijaan katumus osoittaa meille asemamme Jumalan ja toisten ihmisten edessä ja siten lisää nöyryyden valtaa meissä.

Taivaan suuret pidot on valmistettu niille, jotka todella "isoavat ja janoavat" vanhurskautta. Kristus on vastaus kaikkien niiden rukouksiin, jotka sydämessään odottavat Herran ilmestymistä. Entä jos asetelma onkin niinkuin tässä evankeliumissa kerrotaan: me emme etsi Herraa vaan, että Herra etsii meitä ja kutsuu meitä taivaallisiin juhliin? Hän ei vain kutsu vaan jopa vaatimalla vaatii meitä tulemaan. Jos me kieltäydymme, niin hän ei anna periksi vaan yrittää suostutella meitä.

Me emme ole veremme mukaan luvattua kansaa vaan me olemme niitä sairaita, rampoja ja syntisiä, joita toisella kerralla lähdettiin hakemaan kutsuihin. Nämä elämän murjomat eivät esitä tekosyitä vaan tulevat iloiten mukaan suuriin pitoihin. He ovat otollisia ja valittuja, koska he huomaavat että heiltä puuttuu jotakin ja kun kutsu käy, niin he ovat valmiita tulemaan. Tässä on tärkeä yhtymäkohta Autuuden lauseisiin: taivaan valtakunnan perivät ne, joiden oletamme vähiten sen perivän.

Ajasta ikuisuuteen

Suuret pidot kertovat meille asioista, jotka tapahtuvat eskatologisessa ajassa. Me olemme saaneet kutsun tähän taivaalliseen juhlaan ja nyt meidän on aika valmistautua siihen. Ja sitähän me jokainen teemme tällä hetkellä kun noudatamme joulupaastoa. Me saamme esimakua tästä taivasten valtakunnasta kirkon jumalanpalvelusten myötä ja silti me olemme adventtiajassa eli me odotamme.

Suuret pidot ovat meille kuva kirkon elämästä, sakramenteista ja erityisesti ehtoollisesta. Meidän ei pidä ajatella ehtoollista vain sunnuntaina tapahtuvaksi toimitukseksi vaan ymmärtää sen kautta koko pelastushistoria, niin Kristuksesta taaksepäin aina maailman luomiseen kuin myös hänestä eteenpäin aina meidän aikaamme asti. Erityinen kulminaatiopiste on Suuren viikon tapahtumissa, erityisesti ylähuoneessa tapahtunut ehtoollisen asettaminen, Kristuksen vangitseminen ja kuolema Golgatalla, ylösnouseminen varhain sunnuntaiaamuna ja tyhjä hauta. Opetuslapset, jotka kohtasivat ylösnousseen Kristuksen, hänen taivaaseenastumisen ja Pyhän Hengen vuodattamisen Helluntaina. Kaikki pyhät ihmiset ja erityisesti ne, jotka saarnasivat näiden pelastavien lahjojen merkityksestä.

Kuvitelkaa miten äärimmäisen positiivisen pelastuskäsityksen tämä evankeliumi meille tarjoaa! Meidät kutsuttu juhliin eikä haittaa vaikka olemmekin sairaita ja köyhiä ja muutenkin vähän huonossa kunnossa. Ovella ei peritä pääsymaksua eikä kysellä ansioistamme vaan kaikki pääsevät mukaan, jotka haluavat. Ainoa este mukaan tulemiselle on se, ettei itse halua osallistua.

Paaston ja armon yhteistyötä

Nyt meneillään olevan paaston tehtävä on valmistaa meitä noihin suuriin pitoihin. Rukous on meidän positiivinen vastaus Jumalan kutsuun ja sen tunnustamista että me tarvitsemme häntä. Raamatun lukeminen opettaa meille sen millainen näiden pitojen isäntä on. Ettemme unohtaisi, että hän on rakastava ja armollinen. Paastoaminen merkitsee sitä, että me osaamme kieltäytyä maallisesta ja kääntää katseemme taivaalliseen. Emme ole kiinnostuneita häristä ja pelloista vaan taivaallisista pidoista. Katumuksen sakramentti valmistaa meidät kuulemaan tämän kutsun.

Mutta paastossa voi olla myös farisealainen vaara. Jos toistuvasti onnistumme paastossamme meistä saattaa tulla ylpeitä, joten on hyvä välillä myös epäonnistuakin! Meidän on paaston lisäksi löydettävä armo, koska se olennainen osa pelastustamme. Ilman tätä armoa me olemme kuin nuo fariseukset, jotka olivat varmoja omasta pelastuksestaan.

Mikä on tämän evankeliumin ilosanoma? Se että kutsut ovat jo käynnissä ja meidät on kutsuttu sinne. Nyt meidän on vain lakattava kulkemasta väärään suuntaan ja tultava kiireen vilkkaan näihin pitoihin. Kaikki on jo valmiina niin kuin meille luvattiin.

*******

Mistä tietää että on tullut vanhaksi tai aikuiseksi? Siitä, että joulua ei enää odota vaan että se tulee joka vuosi nopeammin ja monta asiaa on vielä tekemättä. Kymmenen päivää vielä ja sitten voimme aloittaa tämän suloisen juhlan viettämisen. Kirjoitan jouluksi vielä tekstin Jumalan ihmiseksi tulemisesta. Aihe on mielenkiintoinen ja se on askarruttanut kristittyjen mieliä  satoja vuosia aina kristinuskon synnystä alkaen.

Siunattua pyhä päivää kaikille lukijoille!