Maria kilvoituksemme esikuvana

Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden | ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt. | Sinä elämän äitinä menit Elämän tykö || ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sielumme.

Jumalansynnyttäjän paasto päättyi ja toivottavasti helteiden keskellä olemme huomioineet sielumme hengelliset tarpeet rukouksen ja hyvien tekojen kautta. Kirkkovuoden viimeisiä päiviä viedään ja pian uusi pelastushistoriallinen vuosi voi alkaa. Luomakunnan pelastus on sidoksissa Mariaan ja ennen kaikkea meidän myönteiseen vastaukseen kun Jumala kutsuu meitä.

Syntymä ja kuolema ovat elämämme suurimmat mysteerit ja näiden kahden väliin asettuu mahdollisuutemme saavuttaa iankaikkinen elämä. Kristinusko on harvinaisen väkevä suhteessa kuolemaan. Kuolema väkevöittää elämää ja saa meidät ymmärtämään jokaisen hetken ainutlaatuisuuden. Psalmeissa puhutaan paljon kaiken rajallisuudesta ja tämän rajallisuuden ymmärtäminen tarkoittaa ymmärtäväisen sydämen saamista. Ymmärtäessämme elämämme rajat, me opimme rakastaman ja arvostamaan niitä korvaamattomia hetkiä jotka koko ajan menevät ohitsemme. 

Tässä Marian juhlissa me emme sure eikä kuoleman voima nujerra elämän toivoa vaan me iloitsemme yhdessä kaikkien pyhien kanssa. Me muistelemme kuinka Maria otettiin vastaan taivaalliseen häähuoneeseen ja Jumalan huolenpito ympäröi hänet kuoleman hetkellä. Apostolit kokoontuivat hänen luokseen ja kantoivat hänen sieluaan esirukouksin. Hän antoi elämänsä Jumalan haltuun ja niin Jumala otti uskollisen palvelijansa luokseen.

Tätä myös on meidän pelastuksemme. Luottamusta ja uskollisuutta kaikessa pienessäkin. Hyvän tekemistä, rukousta, kuuliaisuutta ja nöyryyttä. Kun me hiljennymme ja keskustelemme Jumalan kanssa, kuulemme mitä hänellä on sanottavaa, kätkemme sen sydämemme ja noudatamme sitä.

Me harvemmin suhtaudumme kuolemaan yhtä optimistisesti kuin kirkko opettaa. Lasaruksen herättäminen kertoi, kuinka Kristus on elämän ja kuoleman valtias ja hän on ylösnousemus. Kristus sanoi luokseen tulleille juutalaisille, ettei yksikään häneen uskova kohtaa kuolemaa vaan hänellä on iankaikkinen elämä. Luotammeko tähän todella kun kuulemme suru-uutisia? Kristus on voittanut kuoleman ja tehnyt siitä portin iankaikkiseen elämään. Se merkitsee vapautumista synnin ikeestä, pahan kukistamista ja vapautumista iankaikkiseen elämään.

Matkalla kohti kuolemattomuutta

Mariassa me näemme kuinka tuiki tavallinen ihminen, nuori tyttö kasvaa taivaita avarammaksi Jumalansynnyttäjäksi Herran armosta ja laupeudesta. Jumalalle kaikki on mahdollista ja Hänen rakkautensa tekee vajavaisen täydeksi. Mutta myös ihmisen vastausta Jumalalle tarvitaan. Maria antoi täydellisen kuuliaisuuden, nöyryyden ja uskollisuuden. Läpi elämänsä hän oli uskollinen aina kuolemaansa asti. Esirukouksiensa kautta hän kutsuu myös meitä astumaan askel askeleelta tälle tielle.

Maria uhrasi elämänsä Jumalalle. Hän oli aidoimmillaan sitä mistä Daavid puhui: Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja nöyrää sydäntä et sinä, Jumala, hylkää (Ps. 51). Jumala etsii otollisia sieluja tekemään yhteistyötä hänen kanssaan ja sielu, joka kaipaa pyhyyttä, on juuri sellainen.

Ja miten moninaiset armon hedelmät tämä myönteinen vastaus Jumalalle toi!

Enkeli Gabrielin tervehdys Marialle, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, Immanuelin. Tähtien yö Beetlehemissä ja enkelien ylistys syntyneestä Vapahtajasta. Tietäjien kunnioitus ja maanpako Joosefin kanssa Egyptiin. Jeesuksen lapsuus Nasaretissa, leikkitoverit. Kristus Jerusalemin temppelissä 12 vuoden ikäisenä ja Marian huoli kadonneesta lapsestaan. Opetuslapset ja tuhannet seuraajat ja tunnusteot, parantamiset, kuolemasta herättämiset. Vaaran kasvaminen, kirjanoppineiden ja fariseusten kasvava viha. Ratsastaminen Jerusalemiin ja suureen juhlaan valmistautuminen. Getsemane. Vangitseminen ja ristinkuolema. Ristiltäotto ja hautaus. Varhainen aamu haudalla. Vierailu Tiberiuksen luona ja verenpunaiseksi värjäytyvä muna vertauskuvana ylösnousemuksesta..

Ei Maria synnitöntä elämää viettänyt sillä yksin Kristus oli synnitön. Eikä oikeastaan koko kristinuskossa ole kysymys sellaisesta elämästä, että yrittäisimme elää mahdollisimman synnittömästi. Ei toki syntiä pidä tieten tahtoen tehdä mutta emme me niinkään voi elää, että yritämme koko ajan vain välttää sen tekemistä.

Todellinen kristinusko on Jumalan ilosanoman, Sanan, vastaanottamista. Tuo sana muuttaa elämämme ja antaa kaikelle tarkoituksen. Siksi meidän elämämme on valmistautumista kilvoituksen muodossa. Nyt päättyneen paaston tärkein asia on raivata tilaa Jumalan sanomalle ja tehdä se todelliseksi elämässämme. Se vie meidät Johannes Kastajan julistamaan katumukseen, uskoon ja pelastuksen toivoon.

Avaako rukous meidän ymmärryksemme?

Olen monesti yrittänyt vaikuttaa Jumalaan rukouksissani, kertonut hänelle tarpeistani ja sellaisista asioista, joita haluaisin. Kuitenkaan ymmärtämättä, että kaikilla elämäni tapahtumilla on tarkoitus pelastumiseni kannalta, vaikka sitä en nyt ymmärräkään. Toki minä kaipaan rukouksissani ylpeyden sijaan nöyryyttä, oman sairastuneen tahtoni tilalle kuuliaisuutta, kuuliaisuutta hälventämään poukkoilua elämässäni, niin vahvaa uskoa etten vilkuilisi sivuille vaan kulkisin vakaasti Herran tietä.

Mutta näilläkin epäonnistumisilla on opetuksensa ja ne valmistavat meitä valitsemaan pyhityksen tien. Ilman näitä synnin tekoja emme ehkä löytäisi riittävän suurta katumusta, että vaihtaisimme suuntaa. Jokaisen on tunnustettava oma heikkoutensa ja tuotava se Jumalan eteen. Tätä ymmärrystä meidän jokaisen on pyydettävä ja uskottava saavamme ne.

Siksi olen nykyisin pyrkinyt kaikissa rukouksissa vain siihen yksinkertaiseen asiaan, että ymmärtäisin vain ja ainoastaan Jumalan tahdon merkityksen elämässäni. Ymmärtäisin, että kaikella, niin hyvällä kuin pahallakin, on tarkoituksena, heikkoudellani, erehdyksilläni, ja virheilläni. Ne valmistavat minua kääntymyksen yhä uudelleen, jos vain otan niistä vaarin.

Meidän on luontaisesti pyrittävä siihen mikä on hyvää, kaunista ja totuudenmukaista. Elämä ei ole ensi sijassa synnin välttelemistä vaan hyvän tekemistä ja valoon pyrkimistä. Toki me taistelemme pahaa vastaan, mutta sitäkin enemmän elämä on valoon päin kulkemista ja lankeemuksista ylösnousemista.

Mitä rukoukset minulle kertovatkin Jumalan tahdosta, sen yritän ymmärtää ja ottaa ne keveäksi taakaksi. Meidän jokaisen pitäisi asettaa itsemme rukouksen jokaiseen sanaan ja löytää sieltä oma itsemme.

Taivaan valtakunta meidän sisällämme

Jumala puhuu meille paljon mutta me olemme huonoja kuuntelijoita. Toki me tiedämme aikoja, jolloin Herramme vaikenee tyystin ja ehkä silloin on tarpeen tehdä kuten Maria: Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.  (Luuk. 2:19). Sen kautta saatamme löytää aavistuksen siitä kutsumuksesta, joka johdattaa meidät pyhitykseen: Katso minä olen herran palvelijatar, tapahtukoon niin kuin sinä tahdot (Luuk. 1:38).

Tämä on yksi avain Marian elämän ymmärtämiseen. Jumala on takuulla läsnä meidän jokaisessa elämän hetkessä mutta me harvoin annamme hänelle mahdollisuutta vaikuttaa valintoihimme. Ja silti, sen vuoksi me rukoilemme, että korvaisimme oman tahtomme Jumala tahdolla ja eläisimme hänen tarkoittamaa täyttä ja yltäkylläisyyttä elämää ja että hän korjaisi särkyneen sydämemme. Vaikka paratiisin portti on suljettu, ei se merkitse sitä, ettemme me voisi katumuksen kautta elää paratiisillista elämää opettelemalla tuntemaan Jumalan tahdon ja noudattamalla sitä. Paratiisillista elämää on rakkaus, armahtaminen, ilo, myötätunto, kauneus, hyvyys. Pääsemmekö sitten kuollessamme takaisin paratiisin, on Jumalan asia, kuten pyhä Porfyrios sanoo.

Marian uskollisuus merkitsi sitä, ettei hän maistanut kuoleman myrkkyä vaan hän siirtyi kuoleman kautta elämään. JUmalan huolenpito ympäröi häntä, kun hän luotti Jumalan rakkauteen. 

Tämän Marian juhlan myötä jälleen yksi kirkkovuosi tulee täyteen. Toivon että tulevan kirkkovuoden myötä yhä useampi löytää rukouksen maailman ja löytää tämän kautta armahtavan ja rakastavan Jumalan osaksi maallista vaellustamme. Jotta meistä tulisi osa suurta pelastushistoriallista kertomusta. Ja sisäisesti, löytämään sisältämme sen taivaallisen valtakunnan, josta Kristus puhui.

Vaikka uskontunnustuksen kautta koko Jumalan pelastushistoria on meille tuttu ja osaamme sen monesti ulkoa, meidän on monesti vaikea uskoa saman kaitselmuksen vaikutusta omassa elämässämme. Kaikki tapahtumat palvelevat vain meidän ja koko maailman pelastumista. Siksi kaiken rukouksen tarkoitus saattaisi olla vain siinä, että löytäisin edes aavistuksen siitä nöyryydestä ja kuuliaisuudesta, joka Marialla oli.