"Suru on valtava" - Jämijärven lento-onnettomuus

Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!

Kesken eilen alkaneen ylösnousemusjuhlan, me saimme suuren suru-uutisen Jämijärveltä, jossa kahdeksan ihmistä menehtyi lento-onnettomuudessa. Kyseessä oli lentokoneen teknisestä viasta johtunut onnettomuus, josta vain kolme ihmistä selvisi elossa. Turmassa menehtyneiden perheiden, sukulaisten ja omaisten tuska on valtava kun rakkaan läheisen, kun ystävän, isän, äidin, veljen, sisaren ja lapsen elämä päättyi äkillisesti.

Kun käännymme tämän tragedian keskellä Jumalan puoleen, kuuleeko hän tuskamme? Kyllä hän kuulee, mutta kuulemmeko me hänen vastauksensa tänä kauniina pääsiäispäivänä? Muistammeko mistä pääsiäisessä on kysymys ja muistammeko me olevamme matkalla kohti luvattua maata?

Kysymysten ja hiljaisuuden voima on suurempi surun keskellä kuin valmiiden vastausten. Tämän tragedian myötä meidät pakotetaan nyt miettimään ylösnousemuksen sanomaa entistä vakavammin ja syvemmin. Me eloonjääneet olemme saaneet tämän suru-uutisen käsiteltäväksemme, jotta vihdoin alkaisimme miettimään vakavammin sitä, minkä varaan me elämämme rakennamme ja mihin me siinä pyrimme.

Tämä onnetomuus näyttää meille elämän ääripäät ja pakottaa meidät katsomaan elämän väliaikaista todellisuutta tässä maailmassa. Ihmisiä kuolee koko ajan tälläkin hetkellä mutta harvemmin kiinnitämme siihen erityistä huomiota, ellei se kosketa suorasti omaa kokemuspiiriämme.

Tekeekö tämä onnettomuus tyhjäksi pääsiäisjuhlamme sanoman? Miksi Jumala salli tämän tapahtua juuri pääsiäispäivänä, kun toivotamme toisillemme hyvää juhlaa ja olemme täynnä alkaneen kevään elämän riemua? Miksi meidän jokaisen pitää kuolla, luopua suurimmasta lahjastamme, jonka olemme saaneet? Jos kerran Jumala on kaikkivoimallinen, niin miksi hän sallii kuoleman yhä tuhota kaikki haaveemme, miksi hän sallii kuoleman aiheuttaa meille tuskaa ja erottaa meidät rakkaistamme? Miksi meidät jätettiin tähän katoavaiseen maailmaan  kuolemaan omiin synteihimme?

Me unohdamme elävämme kaukana vieraalla maalla. Unohdettuamme jumalaisen alkuperämme, me olemme menettäneet elämämme tarkoituksen ja päämäärän. Me olemme kiintyneet tähän maailmaan niin paljon, että luulemme sen olevan kaikki mitä meillä on. Ellemme olisi niin kiintyneitä tähän maailmaan, me emme tuntisi niin suurta tuskaa kuoleman ja katoavaisuuden edessä. Toivo iankaikkisesta elämästä, sen hyvyyksistä täyttäisi meidät ilolla ja uskoisimme ja muistaisimme, että on olemassa koti, jossa rakastava isä odottaa meitä.


Metanoia, mielenmuutos

Nuo äskeisen kysymykset johdattavat meidät takaisin paastoaikaan. Paastossa meitä kutsuttiin puhdistamaan sydämemme ja ylentämään sen Herran puoleen. Mutta silti me saatamme olla kuin temppelin fariseus, joka täytti ulkoisesti lainmääräykset ja sydämessämme ei tapahtunut muutosta. Saatamme publikaanin tavoin "epäonnistua" paastossa, mutta samalla kykenemmekin sisäistämään oikean suhteen elämäämme ja kuolemaan. Jos oivallamme sen, että Kristuksen ylösnousemus muutti koko todellisuutemme, me olemme hyötyneet paastosta.

Tämän ymmärtäminen aiheuttaa sisäisen muutoksen meidän sydämessämme ja muuttaa asennettamme sekä kuolemaa että myös tätä elämäämme kohtaan. Me alamme tuon oivalluksen seurauksena näkemään asioita toisin. Vaikka kuoleman valta on todellisuutta edelleen elämässämme, se ei merkitse ihmisen elämässä kaiken loppumista vaan iankaikkisen elämän mahdollisuutta.

Pyhät ihmiset ovat uskomme ikoneita ja tienviittoja. Heidän kaikkien elämäntarinat herättelevät pohtimaan sitä, mikä on elämämme päämäärä, johon me pyrimme. Heidän lähtökohtansa oli katumus ja koko elämän kestävä kotiinpaluu. Entä toivon ja uskon kohde?  Se oli ilosanoma, jonka mukaan Kristus on voittanut kuoleman ristin kautta. Hän on laskeutunut alas kuoleman valtakuntaan ja vetänyt meidät ylös haudoista iankaikkiseen elämään. Kristus nousi kuolleista!

Tämä ilosanoma on elämämme lähde, ilomme lähde, lohdutuksemme tämän lentoturman edessä  ja siitä syntyy vapautemme elää tätä elämää ilman kuoleman pelkoa. Me toki jäämme tuntemaan saumatonta surua suuren menetyksen kohdalla mutta jälleen näkemisen toivo lohduttakoon meitä. Me voimme uudistaa ajatuksiamme tämän turman vuoksi ja kääntää uusi sivu elämämme tarinassa.

Kristus on meidän kanssamme tässä tragediassa. Hän on lohdutuksemme surun keskellä ja Hän antaa merkityksen elämälle ja kuolemalle. Kun omat kykymme loppuvat meille jää rukous. Meille jää vain rukous Herramme edessä. Parhaiten me voimme tukea surevia omaisia kantamalla esirukouksia heidän kanssaan edesmenneiden rakkaiden puolesta.

Saata, Herra, lepoon Jämijärven lento-onnettomuudessa menehtyneiden ihmisten sielut ja anna heille lepo siinä kauniissa ja viheriöivässä paikassa missä ei ole kipua, surua eikä huokauksia vaan on loppumaton elämä!

Kristus nousi kuolleista!