Tänä sunnuntaina luemme liturgiassa evankeliumin palvelijoille uskotuista talenteista (Matt. 25:14-30). Mies antoi kolmelle palvelijalle omaisuutensa huolehdittavakseen: ensimmäinen mies sai viisi, toinen kaksi ja kolmas yhden talentin. Annettuaan heille koko omaisuutensa hoidettavaksi, mies lähti ulkomaille.
Palvelijoille annettiin tehtävä ja he olivat selkeässä vastuussa heille uskotuista varoista. Palattuaan mies tulisi vaatimaan tilityksen siitä, kuinka noita talentteja oli käytetty. Tietenkään hänen paluunsa ei ollut mikään itsestään selvä asia, vierailla mailla voi käydä mitä tahansa.
Evankeliumin vertauskuva on meille hyvin selkeä ja ymmärrettävä. Mies on Jumala ja me olemme nuo palvelijat, jotka ovat saaneet talentit huolehdittavaksi. Tämä maailma on se paikka, jossa tehtävämme alkaa ja päättyy ja me olemme vastuussa noista rahoista. Kaikki siis on annettu meille hoidettavaksi: ihmiset, luomakunta, kaikki läheisemme.
Kun Kristus toisen kerran palaa kirkkaudessaan tuomitsemaan tätä maailmaa, meiltä tullaan kysymään, kuinka hoidimme tehtävämme.
***
Jo Raamatun alkusivuilla puhutaan ihmisen vastuusta ja ymmärrämme helposti, miten lyhyt ihmisen elämä on ja miten selkeät rajat meille on Raamatussa annettu. Jo alussa meille annettiin käsky: Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma (1. Moos. 2:16). Me söimme ja saimme elämällemme määräajan, joka ei ole pitkä.
Vastuu ja rajallisuus alkavat Raamatun alkulehdiltä ja jatkuu kantavana teemana aina lopunajan tapahtumiin asti. Me olemme Jumalan edessä vastuussa siitä, kuinka kohtelemme itseämme, lähimmäistämme ja luomakuntaa. Moni meistä on saanut lahjaksi perheen ja me olemme vastuussa siitä, kuinka me kohtelemme ystäviämme, sukulaisiamme ja läheisiämme.
Vastuun lähde on siinä, että me opimme tuntemaan Jumalan vanhurskaan tahdon ja noudatamme sitä elämässämme. Mooseksella oli vastuu Israelin kansasta, kun hän vei sen Punaisen meren yli Luvattuun maahan. Profeettojen vastuu oli siinä, että ilmaisivat kapinoivalla kansalle Jumalan tahdon. Apostolit saivat tehtävän levittää ilosanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta kaikille kansoille. Jumalan tahdon me opimme tuntemaan evankeliumin kautta.
Tänä päivänä vastuumme näkyy erityisesti kahdessa asiassa. Ensimmäinen haaste on ekologinen. Muistammeko edelleen alkuperäisen tarkoituksemme tässä luomakunnassa: Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä (1. Moos. 2:15). Kun meidät luotiin, meille annettiin luomakunta hallintaamme, jotta viljelisimme ja varjelisimme sitä. Tätä vastuuta me kannamme tänäkin päivänä.
Me emme ole riittävällä vakavuudella ottaneet vastaan tehtävää, joka meille on annettu. Luomakunta kärsii ihmisen välinpitämättömyydestä eikä kestä sitä, että me kulutamme sitä yli todellisen tarpeemme. Jumala loi tämän paikan kodiksemme, jotta voisimme luonnon kautta kokea Hänen loppumattoman ja laupiaan rakkauden meitä kohtaan.
Toinen haaste on sosiaalinen vastuu toisistamme, erityisesti niistä, jotka elävät hädässä ja tarvitsevat apuamme. 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. (Matt. 25:44-45)
Tässä evankeliumissa on hyvä kuva omistamisemme laadusta. Se mitä kuvittelemme omistavamme ei ole omaamme vaan meille uskottua lainaa joka on käytettävä isäntämme toiveen mukaisesti. Kun aika on täysi, me joudumme palauttamaan kaiken takaisin. Sen vuoksi meisän on hyvä ymmärtää että tässä elämässä meille on toki varattu tarpeellinen, jota tarvitsemme elääksemme mutta ylimääräinen on tarkoitettu lähimmäisellemme. Ylimääräisen antaminenkaan ei ole itse asiassa edes laupeuden työtä vaan velan maksua takaisin köyhille, kuten pyhä Ambrosius Milanolainen toteaa. Sen vuoksi rakkaus on itsestämme luopumista toisen hyväksi, toisen asettamista itsemme etusijalle.
***
Rakastaa kaikesta sydämestämme kuten Jumala rakastaa meitä, se on olemassaolomme ydin.
Rakkautemme ei voi kohdistua vain niihin, jotka rakastavat meitä vaan rakkautemme esikuvana pitää olla Kristuksen rakkaus. Siinä, kuinka Hän otti vastaan syntisiä ja muiden halveksumia. Rakkautemme ei voi kohdistua pelkästään tuttuihimme, koska Kristuksen rakkaus ylitti maantieteelliset rajat ja kohtasi monia vierasheimoisia. Samoin myös meidän rakastamisen pitää olla rajoja ylittävää rakkautta. Rakkaus, joka kohdistuu pelkästään itseemme ja lähimmäisiimme on lopulta pelkkää itserakkautta.
Kukin meistä saa vain rajallisen mahdollisuuden tehdä hyvää, ja tämän vuoksi puhumme viidestä, kahdesta ja yhdestä talentista. Meidän ei pidä ole kateellisia niille, jotka ovat saaneet viisi tai kaksi talenttia eikä myöskään murehtia niitä, jotka saivat vain yhden talentin. Kukaan ei jäänyt ilman talentteja. Kaksi ensimmäistä palvelijaa ymmärsivät tämän ja ryhtyivät heti toimeen.
Entä jos olemme kuin tuo palvelija, joka sai yhden talentin, ja Herraa peläten hän hautasi sen maahan?
Se kuvaa elämää, jota emme koskaan eläneet. Kaikkia niitä tekoja, joita olisi pitänyt tehdä mutta joita emme eri syiden takia koskaan tehneet. Ne mahdollisuudet joita saimme, jäivät vain aikomuksiksi. Toisekseen voimme myös miettiä arvostiko tuo mies tarpeeksi saamaansa talenttia jonka hän sai. Jokainen talentti on arvokas, etenkin jos siihen vielä liittyy tehtävä ja vastuu joka kohdistuu lähimmäiseemme.
Keskeinen opetus tässä evankeliumissa on se, ettemme voi sulkeutua keljaamme ja olla tekemättä yhtään mitään. Se on huonoin ratkaisu, jonka voimme tehdä. Jumala ei tuomitse epäonnistumistamme tai sitä että teemme isojakin virheitä, vaan tuomio tulee siitä, ettemme edes yritä.
Kaikki alkaa tänä sunnuntaina siitä, että todella kuulemme tämän evankeliumin sanoman. Se synnyttää meissä katumuksen tunteen ja halun muuttaa elämämme suuntaan. Mennyt elämä on takanamme ja ainoa millä on nyt väliä, on tässä hetkessä.
Meidän ei kannata masentua siitä, ettemme kerralle voi uuttaa elämämme suuntaa toiseksi ja tulemme tänä päivänkin epäonnistumaan näissä yrityksissämme toimia oikein. Me olemme niin pitkään eläneet itsekästä elämää, ettei muutos tule olemaan nopea. Vanha ihminen taistelee uutta ihmistämme vastaan ja paha henki yrittää kaikin keinoin estää hyvät aikomuksemme. Mutta hiljalleen muutos tapahtuu, kun vain jatkamme sinnikkäästi yritystämme. Jumala ja pyhät esirukouksineen ovat meidän tukenamme, kunhan vain ryhdymme heti työhön.
Suokoon Jumala meille kaikille uskoa ja kärsivällisyyttä talenttiemme hoitamiseen ja antakoon meille voimia, että jaksamme kuuliaisesti jatkaa työtämme Taivaan valtakunnan hyväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti