Rikas mies ja Lasarus
Ja hän esitti heille vertauksen:
"Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'
"Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."
Joulupaasto alkoi eilen ja meille annetaan sunnuntain evankeliumissa ohje kuinka saavuttaa hyvä kilvoitus joulun edellä. Moni meistä varautuu joulun viettoon keräämällä kaupoista mukaansa tavaroita, joista voidaan nauttia perheen kesken. Jopa siinä määrin, että me olemmekin yllättävän lähellä tuota evankeliumin hullua miestä. Keskeinen sijamuoto tässä kertomuksessa on minä ja minulle.
Moni pitää hullun miehen käytöstä hyväksyttävänä ja luontevana. Jos meille ”siunaantuu” ylimääräistä, me varastoimme sen ja koemme olomme turvallisiksi. Tämä evankeliumin mies teki juuri niin kuin me olemme länsimaissa tottuneet tekemään. Jos tuosta ylimääräisestä jää jotakin ylitse, niin saatamme antaa jotakin hyväntekeväisyyteen. Muuten vain hiljennymme viinilasillisen äärelle, lämmitämme saunan ja toteamme mielessämme: Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!
Mutta evankeliumin tehtävä on saada meidät näkemään omia vinoutumiamme. Jos teksti jättää meidän kylmäksi tai emme ymmärrä siitä mitään, sieluumme on hyvää vauhtia syntymässä kuolio. Jos tunnemme taas piston omassatunnossamme ja haluamme korjata tekojamme, meillä on toivoa.
Jos tarkkaan mietimme elämäämme, me saatamme huomata, että olemme tilanteessa, jossa sanomme itsellemme ”kyllä minun nyt kelpaa”. Entä jos tämän sijaan jakaisimme ja antaisimme pois omastamme, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus viettää joulua. Jokainen tekee itse päätöksen.
Evankeliumin me saamme tästä tekstistä kääntämällä kaiken ylösalaisin. Hedelmällisen ja aidon paaston voi saavuttaa tekemällä asioita päinvastoin kuin tässä evankeliumissa eli antamalla ja luopumalla. - Kyllä sinun nyt kelpaa, minä autan sinua.
***
Viime yönä monen ihmisen sielu vaadittiin takaisin Jumalalle. Monikaan ei valmistautunut lähtöönsä ja moni asia jäi kesken. Ketkä omaisuuden onnistuivat itselleen keräämään, joutuivat siitä kerta heitolla luopumaan. Matkalle lähti hyviä ja pahoja ihmisiä, lapsia ja vanhuksia. Mukana oli nälkää nähneitä, hyväksikäytettyjä, katkeroituneita, kärsineitä, köyhyydessä eläneitä ja sairaita, rikkaita ja köyhiä.
Koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa hyvinvointi ei ole jakaantunut niin epäoikeudenmukaisesti kuin meidän aikanamme. Me emme löydä edes Salomonin rikkauksista mitään mittaa sille, miten paljon osa ihmisistä tässä maailmassa omistaa. Ja mitä me teemme tälle asialle? Pidämme huolta itsestämme ja rakennamme suurempia taloja tavaroillemme, joista loppuu säilytystila.
Me aivan tavalliset ihmiset elämme kuin kuninkaalliset ja me näemme joka päivä ihmisiä, joita voisimme auttaa. Silti me emme tee välttämättä mitään heidän olonsa helpottamiseksi. Mihin me oikeasti käytämme sen hyvän sadon jonka Jumala meille antaa?
Jokainen ihminen on vastuussa omista valinnoistaan ja teoistaan. Vaikka me kuinka yrittäisimme puolustella omaa itsekkyyttämme toisten ihmisten itsekkyydellä, me olemme vastuussa teoistamme. Otammeko ja varastoimme, vai annammeko ja autammeko? Jos me laiminlyömme tämän osan paastostamme, on paastoaminen turhaa.
