Nyt on juhlien aika!

"Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. 17 Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, kaikki on jo valmiina.' 18 Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. 'Olen ostanut pellon', sanoi yksi, 'minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 19 'Ostin viisi härkäparia', sanoi toinen, 'ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 20 Kolmas sanoi: 'Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.'

21 "Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.' 22 Palvelija tuli sanomaan: 'Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.' 23 Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. 24 Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!'"

Tällä viikolla julkaistiin Hesarissa pieni uutisjuttu Norjasta, jossa kerrottiin pojasta, jonka syntymäpäivä juhlille ei tullut kukaan kutsutuista (HS 9.12). Seuraavana päivänä myös suomalaiset lukijat kertoivat omista ikävistä kokemuksistaan ja tarinat herättivät ajatuksia välittämisestä ja toisen ihmisen huomioimisesta. Näissä tarinoissa on kuultavissa tunteita, jotka käsittelevät pettymyksen, surun, vihastuminen ja ylenkatsomisen tunteita. Samalla niissä näkyy toisesta välittämisen puutteen, yhteisen ilon jakamisen välttämistä, tekosyiden kuulemista ja suoranaisen itsekkyyden paljastumista. Ehkä noiden kokemusten kautta me saamme vähän lisävaloa tämän sunnuntain evankeliumille.  

Evankeliumin tausta

Kenelle Jeesus puhuu tässä evankeliumissa tai paremmin sanoen kenestä hän puhuu tässä vertauksessa? Tämän Luukkaan evankeliumin 14. luvun alussa kerrotaan, kuinka Jeesus meni fariseusten johtomiesten kotiin aterioimaan ja puhuu heille ylpeydestä ja nöyryydestä. Paikalle tulee vesipöhöä sairastava mies ja Jeesus kysyi fariseuksilta, onko häntä lupa parantaa sapattina. Fariseukset vaikenevat. Koskevatko sapattisäännöt siis myös Jumalan pelastustyötä?

Seuraavaksi Jeesus kertoo ns. pöytävertauksen, jossa ihminen ylentäessään itsensä alentaa itsensä ja alentaessaan ylentää itsensä. Jos siis olet menossa juhliin, niin älä mene istumaan korkeimmalle paikalle, koska jos isäntä siirtää sinut alemmalle paikalle, niin häpeä valtaa mielen. Sen sijaan nöyryys palkitaan kun isäntä siirtää sinut alhaiselta paikalta parempaan paikkaan. Vaikka tämä vertaus tai ohje saattaa kuulostaa arkipäiväisestä, niin opetuksissa on selvä eskatologinen sävy - nyt puhutaan myös tuonpuoleisesta.

Nämä varoitukset oli siis tarkoitettu fariseuksille ja nyt ehkä jo huomaamme, että teemat liittyvät tämän sunnuntain evankeliumiin suurista pidoista. Pitäessään tiukasti kiinni Mooseksen laista, fariseukset torjuvat Messiaan parannusihmeen ja ovat ikään kuin sokaistuneita sille, että Jumala on nyt heidän kanssaan. Samalla heitä on pöytävertauksessa varoitettu ylpeyden siemenestä, koska he kuvittelevat jo olevansa valmiita vanhurskauteen lain kautta.

Vertaus suurista pidoista

Tämän jälkeen Jeesus kertoo vertauksen suurista pidoista, jonne kutsuttiin isännän tuttavat ja ystävät. Jumala on tuo isäntä ja nämä ystävät hänen valittua kansaansa. Nämä kuitenkin keksivät verukkeita eivätkä halua osallistua juhlaan. Tästä vihastuneena  kuningas kutsuu juhliin kaikki ne muut ihmiset, joita palvelijat kaduilta löytävät ja niin juhlaväki vaihtuu lopullisesti. Fariseusten reaktiota ei kerrota evankeliumista mutta meillä voi olla aavistus siitä, jos ajattelemme kuinka itse olisimme reagoineet tällaiseen kritiikkiin. Sanaton viesti tässä evankeliumissa on voimakas.

Vaikka siis tämä vertaus on tarkoitettu fariseuksille, niin me voimme löytää kuitenkin siitä kosketuskohdan omaan elämäämme. Me emme ole näitä fariseuksia mutta me saatamme käyttäytyä samalla tavalla.

Vaikka ihminen sai luomisessa aivan ainutlaatuisen aseman luomakunnassa Jumalan kuvana ja kaltaisena, niin silti me olemme kiinnostuneempia häristä, pelloista ja muista maallisista asioista. Me puuhastelemme niin innokkaasti tavaroidemme kanssa, että unohdamme tarkoituksemme tässä maailmassa. Meille siunaukseksi annettu lahja sumentaa mielemme ja outoja asioita herää ajatuksiimme: minä omistan tämän, tämä on minulle tärkeää enkä voi luopua siitä. Olisinko voinut auttaa lähimmäistäni vai olenko yksi niistä, jotka sanoivat Marialle ja Josefille, ettei heille ole sijaa majapaikassa?

Todellinen katumus syntyy siitä että me heräämme ajattelemaan että meiltä puuttuu jotakin ja että tarvitsemme jotakin. Me saatamme kuvitella että meillä on kaikki kunnossa pelastuksemme kannalta mutta enempää väärässä me emme voi olla. Ei riitä, että me olemme valittua kansaa eli kirkon jäseniä vaan ihmisen on myös nähtävä itsessään se että tarvitsemme ja haluamme noihin suuriin pitoihin. Meidän on sen vuoksi ymmärrettävä, että me olemme syntisistä ensimmäisiä.

Hyvä toimeentulo näyttää olevan monelle ihmiselle ongelma ja todellinen Jumalan avun tarve syntyy vasta silloin, kun omaisuutemme ja terveytemme on vaarassa. Hyvin toimeentuleva tyytyy siihen, mitä hänellä on eikä uskalla vaarantaa toimeentuloaan uskon takia. Näin kävi rikkaalle miehelle kun Jeesus käski häntä ottamaan ristin ja seuraamaan häntä.

Kuka sitten voi pelastua?

Samantyyppinen kertomus löytyy myös Matteuksen evankeliumista (Matt 22:1-14), jossa vieraat kieltäytyivät kutsusta ja sen lisäksi vielä pahoinpitelivät ja tappoivat kuninkaan palvelijoita. Tässä kertomuksessa myös esiintyy mies, jolla ei ollut hääpukua. Näiden molempien evankeliumeiden kutsutut olivat juutalaisia, jotka eivät ottaneet Messiasta vastaan. Kun penseys näitä juhlia kohtaan paljastuu, niin kutsut jaetaan uudelleen. Oliko kyse sittenkin sokeudesta ja kuuroudesta Jumalaa kohtaan, en tiedä. Kyse on kuitenkin varmuudella siitä, että he luulivat olevansa jo valmiita taivasten valtakuntaan ja heillä oli mielestään varaa kieltäytyä tästä kutsusta. - Kaipa niitä tulee meille myöhemmin lisää. Nämä fariseukset olivat tyytyväisiä itseensä.

Miten katumus olisi muuttanut kutsunsaajien asennetta Herraa kohtaan? Katumus olisi lisännyt heidän itsetuntemustaan ja herättänyt heissä kaipuun yhteiseen iloon ja jakamiseen. Katumaton ihminen on itsekäs eikä hän löydä tasaveroista suhdetta toiseen ihmiseen vaan on hänelle kateellinen. Sen sijaan katumus osoittaa meille asemamme Jumalan ja toisten ihmisten edessä ja siten lisää nöyryyden valtaa meissä.

Taivaan suuret pidot on valmistettu niille, jotka todella "isoavat ja janoavat" vanhurskautta. Kristus on vastaus kaikkien niiden rukouksiin, jotka sydämessään odottavat Herran ilmestymistä. Entä jos asetelma onkin niinkuin tässä evankeliumissa kerrotaan: me emme etsi Herraa vaan, että Herra etsii meitä ja kutsuu meitä taivaallisiin juhliin? Hän ei vain kutsu vaan jopa vaatimalla vaatii meitä tulemaan. Jos me kieltäydymme, niin hän ei anna periksi vaan yrittää suostutella meitä.

Me emme ole veremme mukaan luvattua kansaa vaan me olemme niitä sairaita, rampoja ja syntisiä, joita toisella kerralla lähdettiin hakemaan kutsuihin. Nämä elämän murjomat eivät esitä tekosyitä vaan tulevat iloiten mukaan suuriin pitoihin. He ovat otollisia ja valittuja, koska he huomaavat että heiltä puuttuu jotakin ja kun kutsu käy, niin he ovat valmiita tulemaan. Tässä on tärkeä yhtymäkohta Autuuden lauseisiin: taivaan valtakunnan perivät ne, joiden oletamme vähiten sen perivän.

Ajasta ikuisuuteen

Suuret pidot kertovat meille asioista, jotka tapahtuvat eskatologisessa ajassa. Me olemme saaneet kutsun tähän taivaalliseen juhlaan ja nyt meidän on aika valmistautua siihen. Ja sitähän me jokainen teemme tällä hetkellä kun noudatamme joulupaastoa. Me saamme esimakua tästä taivasten valtakunnasta kirkon jumalanpalvelusten myötä ja silti me olemme adventtiajassa eli me odotamme.

Suuret pidot ovat meille kuva kirkon elämästä, sakramenteista ja erityisesti ehtoollisesta. Meidän ei pidä ajatella ehtoollista vain sunnuntaina tapahtuvaksi toimitukseksi vaan ymmärtää sen kautta koko pelastushistoria, niin Kristuksesta taaksepäin aina maailman luomiseen kuin myös hänestä eteenpäin aina meidän aikaamme asti. Erityinen kulminaatiopiste on Suuren viikon tapahtumissa, erityisesti ylähuoneessa tapahtunut ehtoollisen asettaminen, Kristuksen vangitseminen ja kuolema Golgatalla, ylösnouseminen varhain sunnuntaiaamuna ja tyhjä hauta. Opetuslapset, jotka kohtasivat ylösnousseen Kristuksen, hänen taivaaseenastumisen ja Pyhän Hengen vuodattamisen Helluntaina. Kaikki pyhät ihmiset ja erityisesti ne, jotka saarnasivat näiden pelastavien lahjojen merkityksestä.

Kuvitelkaa miten äärimmäisen positiivisen pelastuskäsityksen tämä evankeliumi meille tarjoaa! Meidät kutsuttu juhliin eikä haittaa vaikka olemmekin sairaita ja köyhiä ja muutenkin vähän huonossa kunnossa. Ovella ei peritä pääsymaksua eikä kysellä ansioistamme vaan kaikki pääsevät mukaan, jotka haluavat. Ainoa este mukaan tulemiselle on se, ettei itse halua osallistua.

Paaston ja armon yhteistyötä

Nyt meneillään olevan paaston tehtävä on valmistaa meitä noihin suuriin pitoihin. Rukous on meidän positiivinen vastaus Jumalan kutsuun ja sen tunnustamista että me tarvitsemme häntä. Raamatun lukeminen opettaa meille sen millainen näiden pitojen isäntä on. Ettemme unohtaisi, että hän on rakastava ja armollinen. Paastoaminen merkitsee sitä, että me osaamme kieltäytyä maallisesta ja kääntää katseemme taivaalliseen. Emme ole kiinnostuneita häristä ja pelloista vaan taivaallisista pidoista. Katumuksen sakramentti valmistaa meidät kuulemaan tämän kutsun.

Mutta paastossa voi olla myös farisealainen vaara. Jos toistuvasti onnistumme paastossamme meistä saattaa tulla ylpeitä, joten on hyvä välillä myös epäonnistuakin! Meidän on paaston lisäksi löydettävä armo, koska se olennainen osa pelastustamme. Ilman tätä armoa me olemme kuin nuo fariseukset, jotka olivat varmoja omasta pelastuksestaan.

Mikä on tämän evankeliumin ilosanoma? Se että kutsut ovat jo käynnissä ja meidät on kutsuttu sinne. Nyt meidän on vain lakattava kulkemasta väärään suuntaan ja tultava kiireen vilkkaan näihin pitoihin. Kaikki on jo valmiina niin kuin meille luvattiin.

*******

Mistä tietää että on tullut vanhaksi tai aikuiseksi? Siitä, että joulua ei enää odota vaan että se tulee joka vuosi nopeammin ja monta asiaa on vielä tekemättä. Kymmenen päivää vielä ja sitten voimme aloittaa tämän suloisen juhlan viettämisen. Kirjoitan jouluksi vielä tekstin Jumalan ihmiseksi tulemisesta. Aihe on mielenkiintoinen ja se on askarruttanut kristittyjen mieliä  satoja vuosia aina kristinuskon synnystä alkaen.

Siunattua pyhä päivää kaikille lukijoille!

Jaossa kutsuja Linnan juhliin

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille:

 2 "Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. 3 Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. 4 Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: 'Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!' 5 Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, 6 toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. 7 Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. 8 Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. 9 Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.' 10 Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.

11 "Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. 12 Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. 13 Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. 14 Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'"

Valmistautumisen tärkeys

Hääjuhla on oiva kuva meille kaikille, jotka ajattelemme Jumalan pelkästään tunteettomana tuomarina, jonka tehtävä on rankaista ihmisiä. Kuninkaan järjestämä hääjuhla on tarkoitettu hänen pojalleen Jeesukselle ja me olemme niitä Jeesuksen ystäviä, jotka on kutsuttu juhlimaan. Tämä juhla sai alkunsa luomisessa kun Jumala halusi jakaa rakkaudestaan ja loi maailman. Kuitenkin tämä idylli särkyi käärmeen viettelyyn ja ihmisen tottelemattomuuteen.  Mutta Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ei päättynyt tähän, vaan Hän kutsuu ihmistä taas kerran taivaalliseen iloon.

Avioliitto on erittäin yleinen evankeliumin käyttämä kuva taivaan valtakunnasta. Kirkko Kristuksen morsiamena ja Kristus ylkänä ovat jo meille entuudestaan tuttuja niin evankeliumeista, apostolisista kirjoituksista ja kirkkoveisuista. Taivaallinen häämaja on meille kuva kirkosta, jonne jokainen on saanut kutsun. Uskomme mukaan alttari on juhlapöytä ja ehtoollinen on juhla-ateria. Tämän vuoksi Kirkko on aina korostanut ehtoolliselle valmistautumisen tärkeyttä. 

Ehtoollisessa on kyse uskomme valoisimmasta mysteeristä, joka käytännössä käsittelee uskomme kaikki teologiset ja hengelliset aspektit. Eukaristiassa me muistamme Jumalan hyvyyttä ihmiskuntaa kohtaan aina historian aamuhämäristä tähän päivään saakka. Katumuksen ja kilvoituksen kautta me liitämme itsemme tähän voitolliseen kertomukseen.  Samalla muistamisemme muuttuu horisontaaliseksi eli muistamme kanssapalvelijoitamme kaikissa maailman kirkoissa ja pyhäköissä. Eukaristiassa historia ja maantiede menettävät merkityksensä, sillä kaikesta tulee hetkeksi yksi ainoa kirkastettu todellisuus.

Valmistautumisemme taivaallisiin hääpitoihin alkaa kasteesta ja päättyy kuolemaan. Me olemme etuoikeutettuja, kun meidät on kutsuttu pyhään kasteeseen, tämän jälkeen tulemaan juhlapöytään pyhälle ehtoolliselle ja kerrottu katumuksen mahdollisuudesta. Kirkon seitsemän sakramentin kautta meidän sydämessämme herätetään muisto paratiisista, jonka moni on jo unohtanut. Tämä muisto kutsuu meitä pukeutumaan Kristukseen ja palaamaan takaisin kotiin.

Mies vailla hääpukua

Mikä ovat tämän vertauksen tulkinta? Vertaus selittää itsensä hyvin helposti mutta näin olemme perinteisesti vertauksen tulkinneet. Hääjuhla on siis pyhä kirkkomme ja erityisesti sen eukaristia. Kutsuja järjestävä isäntä on laupias Jumala, isännän poika on lihaksitullut Jumalan Sana ja juhlaruoka on ehtoollinen. Kutsusta kieltäytyneet vieraat olivat juutalaisia, jotka tappoivat profeettoja. Tämän jälkeen Jumala ei kutsu enää vain juutalaisia vaan kutsu laajenee koskemaan meitä tavallisia ihmisiä kujilta ja katujen varsilta. Entä mies, joka oli mukana juhlissa mutta hänet heitettiin pimeyteen vailla sopivaa hääpukua? Mies kuvaa jokaista ihmistä, joka kuulee kutsun mutta hylkää sen.

Miehen puvuttomuus hääjuhlassa tarkoittaa myös sitä, ettei hän ole valmistautunut tähän pelastavaan juhlaan. Kyyneleet, kilvoitus, murtunut mieli tai kaipaus Jumalan luo katosivat tiellä kohti maallista menestystä. Hän ehkä rakasti Jumalaa yli kaiken ja noudatti lakia kuin rikas nuorukainen. Ehkä hän rakasti mielessään lähimmäisiään, mutta ei koskaan auttanut heitä. Tällä miehellä olisi ollut samanlainen mahdollisuus valmistautumiseen kuin kaikilla muillakin mutta hän ei pitänyt sitä tärkeänä.

Yksi kauneimmista Suuren paaston veisuista kertoo hääpuvustamme: 

Minä näen, oi Vapahtaja, Sinun häämajasi kaunistettuna, mutta minulla ei ole vaatetta sinne sisälle mennäkseni. Valista, oi valon antaja, minun sieluni puku ja pelasta minut.

Häävaate on lahja meille

Katumuksen kautta me saamme tuon valoisan häävaatteen päällemme lahjana. Kertomus tuhlaajapojasta sisältää seuraavan dialogin: Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. (Luuk. 25:21-22)

Tähän aikaan oli tapana, että häävieraat saavat juhlapuvun isäntäväeltä juhlaa varten. Ei siis kannata kuvitella, että ansaitsen oman hääpuvun hyvää tekemällä, koska silloin hääpuku olisi kovin vaatimaton. Juhlien isäntä eli Jumala antaa meille kasteessa tuon hääpuvun armostaan ja laupeudestaan syntistä ihmistä kohtaan. Mutta tämä mies on kieltäytynyt ottamasta vastaan häävaatteita ja tullut juhliin omat vaatteet päällään. 

Kastepuvun valkoinen väri merkitsee sitä, että meidät on kasteessa herätetty pimeydestä ja pesty puhtaaksi synnistä. Ja kun me taas kerran lankeamme syntiin, me voimme pyytää kastepukumme pesua katumuksen sakramentissa. Liturgiassa pappi on pukeutunut valkoiseen kastepukuunsa. Ennen kuin hän pukee tuon alusstikarin päälleen, hän lukee seuraavan kohdan profeetta Jesajan kirjasta: 

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. (Jes. 61:10) . Kannattaa lukea koko teksti tästä linkistä, se kertoo meille jotain oleellista liturgian luonteesta. 

Jumalan vastustajat

Evankeliumissa kuitenkin kerrotaan kuinka ensimmäiset vieraat eivät voineet sietää kutsun tuojia. Ehkä nämä ihmiset olivat niin kaukana paratiisista, etteivät ehkä enää tunteneet tuota isäntää, joka kutsui heitä takaisin kotiin. Ehkä he joskus muistelivat, että sellainen paikka oli joskus ollut olemassa mutta he eivät enää synnin hämärtäminä tunnistaneet Luojaansa. Viestintuojat saivat nämä ihmiset raivoihinsa ja osa tappoi näitä hyvien uutisten tuojia. Eikä näiden ylimielisten ihmisten kohtalo ollut enää kadehdittava. Heidän tapettiin ja heidän kotinsa poltettiin. Jumalan oli aika etsiä uusia ystäviä, joiden kanssa voisi iloita ja toki sellaisia löytyi. Ja he ottivat kutsun ilomielin vastaan.

Jumala suojelee meitä ja siksi Hän kertoo meille myös sen kuinka kieltäytyjille käy. Profeettojen murhaajille kävi yhtä huonosti kuin sille, joka ei ollut valmistautunut juhliin. Mielestämme kuningas varmastikin toimi raivostuessaan oikein mutta kestäisimmekö itse heidän kohtaloaan? Jeesus puhui vertauksin ja pelkään, että tämä ajaton vertaus voi tarkoittaa ketä tahansa. Olemmeko sydämessämme tappaneet ne kaikki profeetat, jotka kutsuivat meidät katumukseen ja ehtoolliselle? Ehkä kerta toisensa jälkeen vaimensimme omantuntomme äänen, joka kutsui meitä pelastukseen? Keksimmekö hyvän syyn sille, miksemme taaskaan tällä kertaa pysty osallistumaan liturgiaan?

 Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä rakkautensa piiriin mutta vain harva ottaa tämän kutsun tosissaan. Jo paratiisissa ihmisen tärkein tehtävä oli ottaa vastaan tämä jumalallinen tehtävä kasvaa kohti Hänen kaltaisuuttaan. Jokaiselle annettiin kuitenkin vapaa tahto kirkastamaan tuo kutsu silläkin riskillä, että ihminen valitsisi toisin.

Mikään ei ole muuttunut - kutsu on edelleen voimassa.