Olen nyt toistaviikkoa sairaalassa pahojen vatsavaivojen takia. Tautini ei ole kuolemaksi mutta parannuskeinoa etsitään kuumeisesti. Teholle on majailtu pari päivää ja ilmeisesti siirto Helsinkiin on tulossa lähipäivinä.
Isä Jarmo on monesti kirjoittanut kirkosta sairaalana ja olen näinä päivinä asiaa kovasti miettinyt. Kirkko on hengellisten sairauksiemme sairaala mutta uskon että asiasta on vielä paljon kirjoitettavaa.
Olen luonnollisesti lukenut monia evankeliumeiden parannuskertomuksia ja uskon vaatimus niissä on yllättäen ollutkin itselleni kova paikka. Kannattaa aina välillä miettiä mihin kohtaan evankeliumin käännekohdan asettaa koska se muuttaa evankeliumin luonnetta aika paljon.
Kolmas asia on kivun merkitys kristityn elämässä. Olen kokenut paljon heikkoutta ja kipua ja sen kautta pohtinut myös marttyyriyden merkitystä. Voisiko meille sovinnolla riittää myös vähempi vaatimus pelastukseksemme? Totta kai jos tilanne tulee kohdallemme niin asia on niin.
Tein sunnuntaina sovinnon minulle rakkaan henkilön kanssa. Puhun omasta äidistäni. Itkin onnesta ja olen edelleen onnellinen. Kristus voitti ja nyt hän on keskellämme. Varautukaa ottamaan vastaan tämä sama onni jos sellainen teitä on odottamassa!
Olkaamme kaikki kiitollisia kun saamme elää terveinä omaa elämäämme. Ja käyttäkäämme se oikeiden asioiden tekemiseen. Siunausta teille kaikille ja voikaa hyvin!
