Olen nyt toistaviikkoa sairaalassa pahojen vatsavaivojen takia. Tautini ei ole kuolemaksi mutta parannuskeinoa etsitään kuumeisesti. Teholle on majailtu pari päivää ja ilmeisesti siirto Helsinkiin on tulossa lähipäivinä.
Isä Jarmo on monesti kirjoittanut kirkosta sairaalana ja olen näinä päivinä asiaa kovasti miettinyt. Kirkko on hengellisten sairauksiemme sairaala mutta uskon että asiasta on vielä paljon kirjoitettavaa.
Olen luonnollisesti lukenut monia evankeliumeiden parannuskertomuksia ja uskon vaatimus niissä on yllättäen ollutkin itselleni kova paikka. Kannattaa aina välillä miettiä mihin kohtaan evankeliumin käännekohdan asettaa koska se muuttaa evankeliumin luonnetta aika paljon.
Kolmas asia on kivun merkitys kristityn elämässä. Olen kokenut paljon heikkoutta ja kipua ja sen kautta pohtinut myös marttyyriyden merkitystä. Voisiko meille sovinnolla riittää myös vähempi vaatimus pelastukseksemme? Totta kai jos tilanne tulee kohdallemme niin asia on niin.
Tein sunnuntaina sovinnon minulle rakkaan henkilön kanssa. Puhun omasta äidistäni. Itkin onnesta ja olen edelleen onnellinen. Kristus voitti ja nyt hän on keskellämme. Varautukaa ottamaan vastaan tämä sama onni jos sellainen teitä on odottamassa!
Olkaamme kaikki kiitollisia kun saamme elää terveinä omaa elämäämme. Ja käyttäkäämme se oikeiden asioiden tekemiseen. Siunausta teille kaikille ja voikaa hyvin!
Voimia Sinulle, ja tervehtymistä!
VastaaPoistatoivottaa kanssakulkija
Olen tosi huono rukoilija, mutta muistan sinua iltarukouksissani.
VastaaPoistaAnonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "Kyyneleet":
VastaaPoistaIsä Ville, muistan Sinua pienillä rukouksillani. Ja häpeän, että en ole saanut itsestäni irti aikaisemmin kertoa, että blogi-kirjoituksesi ovat merkinneet minulle paljon. Niissä on ollut Kirkon "perussanomaa" tavalliselle ihmiselle ymmärrettävällä tavalla, kauniisti, lämpimästi, sydämellä esitettynä. Juuri sellaisesta opetuksesta ei ole lainkaan liikaa tarjontaa suomen kielellä - jopa päinvastoin. Olen kokenut todellisina aarteina ja helminä ne kirjoituksesi, joissa olet puhunut esim. jonkin Evankeliumin kappaleen tai Kirkon juhlapäivän aiheen pohjalta. Ne ovat olleet sitä ravitsevaa leipää, mitä hyvät paimenet jakavat lampailleen. Lisäksi pidin kovasti runostasi! En fyysisesti kuulu laumaasi (seurakuntaasi), mutta koen, että ne isät, kuten Sinä, jotka vaivautuvat kaiken muun työnsä ohella myös kirjoittamaan nettiin, pitävät huolta meistä kaikista netin käyttäjistä, eli nettikirjoitustesi kautta olet paimentanut myös minua. Siitä suuri ja lämmin kiitos! Paimenten Paimen, hyvä ja laupias Jumalamme, pitäköön Sinusta huolen sairautesi aikana. t. Liisu
Voimia toivottelee jälleen yksi, jolle kirjoituksesi antavat paljon.
VastaaPoista