"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille."
"Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa." (Luuk. 6:31-36)
Sunnuntain evankeliumi puhuu Kultaisesta säännöstä. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Se on kristinuskon perustotuus ja sen varaan liittyy olennaisesti myös rakkauden kaksoiskäsky: rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken. Kultainen sääntö on kehys ja kaksoiskäsky on sen sisältö.
Vakava ongelma on se, että me pidämme näitä asioita pelkkinä ihanteina. Ne ovat usein meille jopa niin yleviä ajatuksia, ettemme yritä edes noudattaa niitä. Sen sijaan me helposti omaksumme maalliset arvot niiden sijaan.
Se on suuri onnettomuus, koska se sävyttää meidän suhdettamme lähimmäisiimme ja itseemme. Ennen kaikkea se kertoo, millaisia me olemme suhteessa Jumalaan. Kunpa ortodoksit tunnettaisiin taidostamme noudattaa kultaista sääntöä.
Kukaan ei opi noudattamaan kultaista sääntöä kerralla vaan se vaatii aikaa. Tässä 14 asiaa, joiden avulla itse harjoitan parhaani mukaan kultaista käskyä.
Valmistaudu
1. Aloita pienistä asioista äläkä yritä voittaa kaikkea kerralla. Huomioi toinen pienissä asioissa, niin muutos on helpompaa. Toki suuretkin teot ovat tärkeitä, mutta älä erehdy tavoittelemaan kaikkea kerralla.
2. Älä odota saavasi palkintoa "hyvyydestäsi", siitä ei ole kyse tässä asiassa.
3. Varaudu tekemään hyvä työ. Päätä jo etukäteen, että siinä tietyssä tilanteessa ja asioissa toimin toisin kuin aiemmin: aamulla kotona, työpaikalla, kaupassa...
4. Vaikean tilanteen edessä, hae oikea mieliala rukouksesta tai edes hiljentymisestä. Hengitä ja rentoudu.
5. Jos epäonnistunut, älä anna periksi vaan yritä uudelleen. Epäonnistuminen on hyvä kasvattaja.
Toinen ihminen
1. Näe jokaisessa ihmisessä vilpitön, pieni lapsi, joka aikanaan tuotiin kirkkoon kastettavaksi. Kukaan ei ole paha omasta tahdostaan vaan usein tietämättömyydestään. Sinä voit auttaa häntä.
2. Usko, että toinen todennäköisesti tarkoittaa hyvää ja pyrkii tekemään asiat oikein.
3. Ole valmis antamaan anteeksi ennen kuin toinen pyytääkään.
4. Empatia: Yritä miettiä miltä toisesta tuntuu. Tunne erityisesti myötätuntoa "pahoja" ihmisiä kohtaan. Ainoa tapa auttaa aiheita on hyvyys.
Sinä itse
1. Tarkkaile ajatuksiasi ja varo erityisesti toisten tuomitsemista, pilkkaamista ja halventamista. Älä käytä liikaa aikaa pelkästään omien ajatusten valvomiselle: tee mieluummin hyvää äläkä välitä kiusaajan härnäämisestä.
2. Kannattaa hiljentyä ja kuunnella tarkemmin toisen ihmisen puhetta. Tämä usein on paras tapa rakastaa lähimmäistäsi. Puhu vähemmän. Jos uskallat, kosketa.
3. Muistuta itseäsi tehtävästäsi. Kosketa rukousnauhaa, kaularistiäsi, vihkisormustasi ja palauta kultainen käsky mieleesi.
5. Älä pelästy, jos ihminen suuttuu sinulle. Meidän ympärillämme on paljon haavoittuneita ihmisiä ja usein ihmisen pahuus johtuu näiden haavojen arkuudesta. Sinun ystävälliset sanasi, myötätuntosi ja välittäminen tekevät hänet terveeksi ja hyväksi, vaikka hän ei sitä suoraan paljastaisikaan.
Miksi meidän pitäisi sitten noudattaa tätä sääntöä? Se kasvattaa meitä kohti Jumalan kaltaisuutta. Me saamme aavistuksen siitä, millaista oli elämä paratiisissa ja millaista se tulee olemaan taivasten valtakunnassa.
Kultainen sääntö on loistava apuväline taistelussa himoja vastaan. Huomaat pian, miten ajatuksissa kiertää pahoja ajatuksia mutta kun tuot myötätunnon valoa tähän pimeyteen, huomaat selvästi kiusaajan toimet.
Miksi kirjoitan tästä asiasta? En siksi, että olisin itse siinä ansioitunut. Olen nähnyt miten läheiseni ovat saaneet paljon hyvää aikaan. He ovat muuttaneet maailmaa niillä työkalulla, joita heillä oli. Ja tästä on kysymys koko pyhityksessä: tee se, mihin pystyt.
Sinä olet osa pyhien ihmisten ketjua, sinä voit olla Pyhän Hengen kantaja. Sinä olet myös Jumalan työkalu, jonka kautta hänen hyvyytensä ja rakkautensa voi tulla lihaksi.
Kaiken kilvoittelun lähtökohta on Jumalan armo. Jos Jumala suo, me voimme onnistua. Tämä tehtävä ei koskaan valmistu eikä yksikään pyhä saanut tätä tehtyä loppuun asti. Mutta jotain heidän sydämessään tapahtui.
He oppivat rakastamaan ja rakkaus kietoutui heihin.
Pidin kovasti opetuksestasi. Juuri tällainen konkreettinen kristinuskon keskeisen asian avaaminen on niin tervetullutta. Jumalan rakkauden ja Jeesuksen armon vaikutuspiirissä toiset ihmiset alkavat koko ajan muuttua yhä tärkeämmiksi ja arvokkaimmiksi. On niin vapauttavaa ajatella, että toinen tekee pahaa usein tietämättään tai purkaa vain omaa tuskaansa ja hätäänsä. Minä voinkin olla avuksi ja oppia itse tapahtumasta. Olen niin kiitollinen, että yhä useammin saankin voimaa siunata ja kiittää toista ihmistä, jota kohtaan alan tuntea kateutta, katkeruutta tai vihaakin. En tietenkään aina onnistu, mutta suunta on oikea. Jumalan läsnäolossa elämästä tulee niin paljon mielekkäämpää elää. Syntyy myös halu nähdä ihmisen ulkokuoren taakse ja löytää sieltä Jumalan luoma mestariteos. Kaupungillakin kävellessä on erittäin mielenkiintoista havainnoida ihmisiä tästä uudesta näkökulmasta. Koen itseni yksin viihtyvänä ihmisenä, mutta huomaan, että Jumala johdattaa minua suuntautumaan ulospäin toisia kohti.
VastaaPoistaEn ole ortodoksi ja monet juhlat, liturgian osat ym. ovat minulle vieraita. Uskomme kuitenkin samaan kolmiyhteiseen Jumalaan ja siksi on hienoa, että yhteisiä ajatuksia löytyy yli uskontokuntarajojen. Nykyaikana on todella tärkeää, että sydämemme juurtuu yhä tiukemmin Jeesukseen. Kirjoituksistasi on tässä suuri apu ja siunaus. "Jos Jumala suo, voimme onnistua." Kiitos! Marjo
Kiitos Marjo palautteesta, on aina mukava saada sitä!
PoistaKonkretia on parasta myrkkyä sellaiselle haihattelulle, joka tekee kristinuskosta nojatuolifilosofiaa. Varhainen tapa ymmärtää usko jokapäiväisessä elämässä oli hyvin käytännöllistä ja sitä toivoisin myös nykyiseen elämäämme kristittyinä.
Omaa uskoa on hyvää tuoda jokapäiväiseen elämään niin paljon kuin mahdollista. Toisen ihmisen kohtaamisessa me saamme hyvän mahdollisuuden kasvaa todellisiksi kristityiksi ja toteuttaa käytännössä niitä hyviä asioita, joista usein vain puhumme.
Emme anna uskontorajojen nyt häiritä hyviä ponnistelujamme! Ekumeeninen vastuuviikkokin taitaa olla parin kolmen viikon päästä. Siunattua syksyn jatkoa!
Kysyisin, että miten pääsee eroon sellaisesta väärästä ylpeyden tunteesta, jota saattaa tuntea silloin, kun onnistuu kääntämään kateuden pois tai rakastamaan vihamiestään? Tuntuu sille, että koko "onnistumiselta" katoaa merkitys silloin, kun siitä tuntee ylpeyttä ja onnistumista.
VastaaPoistaHyvä ja tärkeä kysymys!
PoistaEnsinnäkin on hyvä tunnistaa tuo positiivinen tunne, joka syntyy hyvien tekojen tekemisestä.
Kannattaa erottaa toisistaan kaksi asiaa: kiitollisuus ja ylpeys. Kerran eräs teologian opiskelija kertoi seminaarilla edesmenneelle arkkipiispa Johannekselle, kuinka hän on ylpeä ortodoksisuudesta. Isä esipaimen kehotti häntä olemaan asiasta kiitollinen ylpeyden sijaan. Me saamme lahjoja ja niistä pitää olla kiitollinen kuten se samalla tavalla kuin se yksi spitaalinen, joka palasi kiittämään Herraa parannuksesta. Sen sijaan fariseus joka temppelissä ylpeili hyvyydellään, ei saanut kovin suotuisaa lopputulosta "rukoukselleen".
Älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee. Pidä aina hyvän tekeminen salaisuutena. Sekä itseltäsi että lähimmäiseltäsi. Niin sinulla on oleva aarre taivaissa.
Lopuksi kaikkein tärkein: anna kaikki kunnia Jumalalle niistä hyvistä teoista, joita olet tehnyt. Ne ovat Jumalan lahjaa sinulle, että vahvistuisit ja kasvaisivat rakastamaan häntä myös tekojen kautta.
Kiitos vastauksestasi. Jäin vielä miettimään, että miten erottaa oikea kiitollisuuden tunne ylpeyden tunteesta?
VastaaPoistaYlpeys on itserakkautta ja tässä tapauksessa se tarkoittaa kunnian ottamisesta tuosta hyvästä teosta itselleen. Hyvät teot tai ylipäätään hyvyys ei ole lähtöisin meistä vaan Jumalasta, joka on kaiken "hyvyyden lähde ja elämänantaja".
PoistaKiitollisuus tekee sinusta nöyrän. Ylpeys taas saa sinut kuvittelemaan olevasi parempi ihminen kuin muut ja käyttäytymään sen mukaisesti.
Kun tunnet siis jatkossakin kiitollisuutta hyvän tekemisestä, kiitä Jumalaa siitä hyvästä, jota olet saanut hänen kunniakseen tehdä.
Lähimmäisen rakkauden ymmärtäminen on ollut tärkein tapahtuma elämässäni,syystä tai toisesta olin kypsymätön rakkauteen.
VastaaPoistaElämässä on eksytyksiä,pimeitäkin aikoja jotka vievät kaikelta pohjan. Maailma pitää kokea että sen voi hyljätä, totta.
Kuinka pienistä asioista tärkein tässä maailmassa koostuukin.Hiljentyminen on todellakin tärkeää,läheisenkin kanssa.