Kristus nousi kuolleista!

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Taas kerran vuoden kiertomme on saavuttanut täyteyden ja elämme ylösnousemuksen juhlasanomaa kuin ensi kertaa. Takanamme on pitkä paastokilvoitus ja edessämme pitkä juhlakausi. Paasto on opettanut meille kärsivällisyyttä, johdattanut meidät itsemme tuntemiseen ja suonut meille lisää itsetuntemusta  ja Jumalan pelkoa. Vuoden kierto toisensa jälkeen me saamme yhä syvemmin oppia tuntemaan tuntea johdatuksen elämässämme.

Andreas Kreetalaisen katumuskanonissa meidän eteemme tuotiin pyhien ihmisten elämänkohtaloita ja parimioiden kautta kuulimme Vanhan testamentin Jumalaa palvelevista autuaista. Sakkeus kertoi meille palavasta halusta kohdata Kristus. Tuhlaajapoika meni itseensä ja teki kunniakkaan ja pelastavan kotiinpaluun. Publikaanin nöyrä rukous kuultiin, kun hän turvasi Jeesuksen rukoukseen, armahda minua syntistä! Maria Egyptiläinen pakeni syntiä erämaahan ja voitti tämän maailman kiusaajan ja löysi rauhan. Me kiipesimme paaston tietä ylös Jerusalemiin Johannes Siinalaisten opetuksen mukaan ja niin näimme kuinka temppeli hajotettiin ja uusi luotiin kolmantena päivänä.

Ja samalla me kuulimme kuinka opetuslapset ja Jeesuksen seuraajat joutuivat suuren pelon ja huolen valtaan, kun tämän maailman ruhtinas hyökkäsi Hyvää Paimenta vastaan ja hajoitti tämän joukon. Hänet vangittiin ja pahoinpideltiin muodottomaksi, hänet nöyryytettiin ja synti runteli hänet pahuudessaan. Taivaan ja maan Luoja nautittiin ristille kuolemaan, koska me olimme kadottaneet kaiken hyvän ja oikean alkuperäisestä kauneudestamme.

Jokaisen yön jälkeen koittaa aamu ja pimeyden varjot väistyvät. Profeetta Hesekiel kertoi meille kuivuneista luista, jotka herätettiin eloon. Me kuulimme ennustuksia kolmannesta päivästä ja nyt nuo sanat käyvät toteen. Me kuulimme profetian Kristuksen ylösnousemisesta kolmantena päivänä ja nyt me olemme vastaanottaneet tämän Herramme päivän. Kristus nousi kuolleista!

Kristuksen voitto kuolemasta tekee tyhjäksi kaikki elämämme ongelmat ja vaikeudet. Me emme saa asettaa mitään niin tärkeäksi elämässämme, että se estäisi ylösnousemussanomaa. Ei ole sellaista asiaa, mitä Herra  ei olisi voittanut risrinkuolemallaan ja nyt kaikki on tehty uudeksi.

Me, jotka olemme syntiin ja rikoksiin sortuneet, älkäämme välittääkö, sillä me olemme saaneet kaiken anteeksi ja syntiemme velkakirja on revitty. Me, jotka olimme vankeja emmekä enää uskoneet vapauteen, iloitkaamme, koska vaikka ruumiimme olisi vangittu, me olemme saaneet vapauden sielullemme.

Me, jotka olemme sairastuneet ja tunnemme kipua, älkäämme välittäkö, koska sielujen ja ruumiiden parantaja on kukistanut sairauden. Me, jotka olemme kuoleman pelossa, älkäämme pelätkö, sillä kuolema ei enää merkitse loppua vaan siirtymistä taivaan valtakunnan iloitsevaan sotajoukkoon. Me, jotka olemme yksinäisiä, huomatkaamme, että Herra on kanssamme nyt ja ikuisesti. Hän antoi meille yltäkylläisen elämän!

Me, jotka olemme köyhiä ja pelkäämme toimeentulomme puolesta, iloitkaamme, sillä me olemme saaneet suuremman aarteen sielullemme kuin mitä tämä maailma kykenee koskaan antamaan meille. Me saimme ilon, jota meiltä ei voida ottaa pois. Me, jotka olemme rasitettuja ja taistelemme jaksamisemme kanssa, levätkäämme ja iloitkaamme, sillä me olemme saavuttaneet kaikkein tärkeimmän elämässämme, lupauksen pääsystä takaisin paratiisin autuuteen.

Me, jotka olimme hylättyjä, vihattuja, parjattuja, iloitkaamme tänään, koska pahan valta on voitettu - lohdutus on jo tulossa. Me, jotka olemme haavoittuneet tämän maailman taistelussa, iloitkaamme, sillä sielujen ja ruumiiden lääkäri parantaa kaikki haavamme ja luo meihin uuden hengen.

Me, jotka odotamme kuolemaa, iloitkaamme, sillä tänään kuoleman valta on voitettu ja elämä hallitsee. Me, jotka pelkäämme, rohkaiskaa mielemme, koska Kristus on astunut alas syvimpään kuiluun ja tuhonnut kuoleman vallan. Ei mikään voi enää ahdistaa meitä, koska me olemme asettuneet Kristuksen puolelle ja hän on kaiken voittaja ja hallitsija.

Me, jotka olemme vaipuneet masennuksen pimeyteen, iloitkaamme, sillä valon säteet loistavat maailmaan ja yö on päättymässä. Me, jotka olemme ajautuneet kauas turvallisesta satamasta, älkäämme pelätkö, sillä Herramme tyynnyttänyt myrskyn ja tuo meidät tyvenen sataman turvaan. Me nälkäiset ja janoiset, jotka odotamme Jumalan armoa, älkäämme oliko huolissamme, koska me olemme saaneet avun lähimmäisiltämme.

Me, jotka kierimme synneissämme emmekä löytäneet ulospääsyä siitä sokkelosta, iloitkaamme, koska nyt meille on annettu tilaisuus turvata Jumalan apuun ja paeta sieltä. Kristus on löytänyt kadonneet lampaan ja toi hänet takaisin kodin lämpöön ja turvaan!

Juhlikaamme ystäviemme kanssa sitä, miten riemu täyttää sielumme, miten armo vuodatetaan päällemme kuin kallis tuoksuöljy, ylistäkäämme yhdessä kolmiyhteistä Jumalaa hänen rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan. Rakastakaamme nyt toinen toistamme ja antakaamme kaikki toisillemme anteeksi, koska me olemme saaneet tunnustuksen meidän ainutlaatuiselle arvollemme. Se kirkkaus ja kunnia, joka meille lahjoitettiin, on tullut meidän jokaisen siunaukseksi. Täyttäköön riemu nyt meidän sydämemme ja ajatuksemme, koska meidät on pelastettu pahan hengen orjuudesta.

Te kirkastetut Jumalan kuvat, tulkaa Herranne iloon! Kristus  nousi kuolleista!

Iloitkaamme ja riemuitkaamme, sillä meille annettiin mahdollisuus, ei omien yritystemme takia, vaan siksi, että Herra katsoi alhaisen palvelijoidensa puoleen ja armahti meitä. Kunnia sinulle, joka näytit meille valkeuden!

Jumalan sana tuli lihaksi ja hänen tuli asumaan meidän kurjuutemme keskelle synnin valtaamaan maailmaan. Ei hän ylenkatsonut meidän haisevaa olotilaamme vaan tuli meidän avuksemme ottamalla kannettavakseen taakan päältämme, jonka alle me olimme kaatuneet. Hän vakuutti meille, että hän on voittanut maailman ja jos vain uskomme ja luotamme häneen, me saamme iankaikkisen elämän.

Kärsivällisyytemme ja odotuksemme palkittiin ja nyt taivaallinen häähuoneen ovet on avattu meille. Juhlamusiikki kuuluu jo kauas ja kaikki on valmista! Älköön kukaan epäröidä astua taivaalliseen juhlaan! Karitsa on teurastettu ja lupaukset iankaikkisesti elämästä on meille nyt lahjoitettu.

Mistä tämä äärettömän suuri rakkaus ihmistä kohtaan johtuu? Siitä, ettei hän vain rakasta vaan se merkitsee enemmän kuin sanamme kykenevät selittämään, jotakin valtavasti suurempaa ja syvempää. Hän on rakkaus ja meidän ymmärryksellemme tuo on liian pyhää käsitettäväksi. Hän on enemmän kuin rakkaus, hän antaa meille enemmän kuin armahduksen, hän on enemmän kuin elämä, hän on olemassaolomme ja pelastuksemme. Hän on kaikkea sitä, mutta paljon enemmän.

Mirhantuojanaiset tulivat aamulla haudalle ja he toivat meille sen ainoan evankeliumin jolla on merkitystä, Kristus nousi kuolleista! Kun me olemme saaneet tämän lahjan, meille annetaan pyhän apostolin suulla yksinkertainen ohje, jota hänen vahvistaa heti uudelleen. Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! (Fil. 4:4)

Kristus nousi kuolleista!

Voitollisen ristin päivänä

Paaston taival on puolivälissä ja vietämme sunnuntaina Ristin päivää. Juuri kun olemme tottuneet paastoamaan elämäntyyliin, on tärkeää jatkaa matkaa eteenpäin. Taistelu oman luontomme kanssa saa helpotusta kun me tunnemme, ettemme ole yksin vaan Herra kulkee kanssamme tietä kohti pyhää kaupunkia. 

Herran eläväksitekevä risti tuodaan kirkon keskelle ja käymme kumartamassa ja suutelemassa sitä syvästi kunnioittaen. Samalla mieleemme jää kuva ristiinnaulitusta ja tuo näkymä kääntää huomiomme meistä itsestämme Kristuksen seuraamiseen.

Tiemme kulkee kohti itsensä kieltämistä ja sillä matkalla risti on tienviitta ja varoitusmerkki. Se muistuttaa matkamme syystä, päämäärästämme ja palkinnostamme. Se paljastaa jotakin myös meistä itsestämme riippuen siitä, miten me tervehdimme tuota elämänpuuta. Näemmekö siinä rakkauden uhrin, mestausvälineen, voitonmerkin ja oman päämäärämme?

Risti, kärsimyksen voitto

Jumalan karitsa, joka ottaa kannettavakseen maailman synnit. Kykenisinkö edes kantamaan omia syntejäni tai maksamaan niistä syntyneitä velkoja Jumalalle? Maailman synnit kertovat, kuinka me toistuvasti rikomme sen ainoan käskyn, joka meille paratiisissa annettiin - älä syö tuosta puusta. Paratiisin puu muuttuu Golgatan ristiksi, joka on avaimemme paratiisiin.

Risti on merkki äärimmäisen suuresta rakkauden uhrista, joka annettiin meidän puolestamme. Rakkauden erityinen merkitys on siinä, että tuossa ristinkuolemassa meidän velkakirjamme revitään ja syntimme sovitetaan. Sen takia ristin tarkoitus on erityisesti muistuttaa meitä siitä tosiasiasta, ettemme kykene maksamaan takaisin tuota velkaa, joka elämämme aikana on kasvanut suureksi. Syntyykö silloin meissä nöyryys, jossa pidämme vastoinkäymisiämme oikeutettuna takaisinmaksuna kaikesta siitä, millä olemme Luojaamme vastaan rikkoneet?

Tarvitseeko meidän kärsiä, jos Jumala kerran kärsi meidän puolestamme ristillä? Syntien ja sairauksien tuskassa saatamme ihmetellä usein sitä, miksi silti maailmassa on niin paljon kärsimystä. Kärsimys jatkuu aina Kristuksen toiseen tulemiseen asti. Silloin risti lopullisesti korotetaan rakkauden, valkeuden, ilon ja riemun merkiksi, koska Jumala on voittanut maailman.

Kääntyminen kohti hengellistä maailmaa

Jos me seuraamme ristin tietä, me voimme nähdä myös sen kuinka risti suojelee meitä synnin pahalta. Muutoin synti kietoo meidät ja ennen kuin huomaammekaan, se on jo aiheuttanut meille kasapäin onnettomuuksia, joiden alkuperää emme välttämättä edes oivalla. Me valitsemme helpon tien ja pian huomaammekin, että tuo tie pettää allamme emmekä pääse perille. Turhamaisuutemme tekee meistä turhanpuhujia ja pian me huomaamme, ettei kukaan tahdo kuunnella meitä; ahnehdimme ja pian huomaamme, ettei mikään riitä meille.

Risti johdattaa meidät muutokseen elämässämme. Yhä uudelleen kohtaamme vanhan minämme ja luovumme pois omasta tahdostamme. Mutta samalla se kasvattaa meissä oman itsemme arvoa Jumalan kuvina. Toivottavasti se kasvattaa meissä aitoa todellista ja rakkautta hyveellistä ja hengellistä elämää kohtaan ja vakuuttaa meidät valitsemamme suunnan ainutlaatuisuudesta. 

Sen tarkoitus on kasvattaa kaipuutamme iankaikkista elämää kohtaan, ettemme liikaa kiintyisi tähän ajalliseen maailmaan. Kunpa voisimme tervehtiä ristinkantamksta kuin marttyyrit, jotka kuolemaa ja kärsimyksiä halveksuen tervehtivät pelkojaan Jumalan rakkauden osoituksena. Ketä Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Jumala testaa kärsimyksillä meidän rakkautemme ja uhrimielemme syvyyttä sekä  uskollisuuttamme ja valmiuttamme luopua itsestämme. 

Miksi näin äärimmäinen ristin uhri meidän elämämme pelastamiseksi? Synti on kuin parantumaton syöpä, joka oli kerta kaikkisesti läpäissyt ihmisen olemuksen niin suuresti, ettei meistä olisi jäänyt enää ihmisyyttä jäljelle, jos tuo pahuus olisi kerta kaikkiaan leikattu pois meistä. Kristuksen ristinkuolemasta syntyy minun mahdollisuuteni parantua sairaudesta ja tulla jälleen terveeksi. Elämää vapaudessa, synnittömyydessä, lunastettuna, verellä vanhurskautettuna.

Meille annettiin anteeksi, parannettiin synnin sairaudesta ja pelastettiin. Jumala ei auttaessaan tuhoa vanhaa vaan hän parantaa ja tekee uudeksi. Mitään ei heitetä pois vaan kaikki vääräkin käännetään hyväksi ja pelastavaksi.

Itsekkyydestä jumalalliseen elämään

Paaston aikana meiltä kysytään uskon lujuutta ja luottamusta Jumalaan. Matka on pitkä ja meidän uskoamme koetellaan. Paastoaminen, joka ei koettele meitä, ei ole todellista paastoa. Kuinka voisimme edes tulla synnin voittajiksi, jos emme joudu edes taistelemaan sitä vastaan?

Meidän on kuljettava tuota samaa kärsimyksen tietä kuin Kristus, jos haluamme pelastua. Meidän on kuoltava päivittäin,jotta me olisimme kelvollisia Jumalan palvelijoita. Tie pyhyyteen käy aina oman kuolemamme kautta. Minä kuolen omalle tahdolleni, kuolen omalle elämälleni, jotta voisin jälleen alkaa elämään sitä lahjaa, jonka Luoja on meille antanut hänen yhteydessään.

Mitä kuoleminen jollekin tarkoittaa? Että me kerta kaikkisesti hylkäämme jonkin asian emmekä enää tee sitä. Me kuolemme sanoille ja teoille, ikäänkuin niitä ei olisi enää olemassa. Luostariin menevä kilvoittelija kuolee tälle maailmalle, koska elämä siinä ei ole enää vaihtoehto tai mahdollisuus. Hän karsii itsestään sen, mikä vetää häntä maailmaan. Hän kuolee myös itselleen, koska hän ei elä eikä toimi itsensä hyväksi vaan Kristuksen.

Kärsimys kuuluu jokaisen kristityn elämään. Mitä vahvemmin me olemme sidottuja tähän maailmaan, sitä suuremmassa unessa me olemme suhteessa hengelliseen elämään ja sitä suurempi tuska on päästää siitä irti. Tässä elämässä me tunnemme luopumisen tuskaa kun taas hengellisessä elämässä me pikemminkin tunnemme luopumisen iloa.

Uuden elämän kynnyksellä

Kristuksen ristillä kuollut ruumis on kuin siemen, joka haudataan puutarhaan ja josta syntyy kolmantena päivänä uusi elämä. Puhdas käärinliina ja tuoksuvat yrtit kuvaavat rakkauttamme ja rukoustamme  Herran edessä. Tuo siemen, Elämän sana, kuolee haudattaessa, mutta kevään tullessa siitä syntyy elämä, joka versoo kuolemanlaakson maassa. Se särkee kerta kaikkisesti sen valtakunnan, jonka paholainen on valheillaan luonut tähän maailmaan. Kristuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus tuovat meille valkeuden tähän pimeyden maahan. 

Vasta kun me itse olemme kuolleet Kristuksessa itsellemme ja tälle maailmalle ja nousseet ylös hänen kanssaan uuteen elämään, me voimme ottaa hänen ristinsä kannettavaksi. Juuri tässä järjestyksessä kaikki tapahtuu kun meidät kastetaan ja meille kerrotaan: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua!

Ristin kantaminen on kaikkien niiden vastusten ja vaikeuksien kohtaamista, joita meille kilvoittelun aikana tulee vastaan. Ristin kantamista on se, että me ymmärrämme noiden vastusten tulevan Jumalalta ja että niiden kestäminen ja voittaminen on tarkoitettu meidän vahvistukseksi ja voitoksemme. Jokainen kiusaus on valintatilanne, jatkammeko ristin tiellä vai luovummeko siitä.

Särkynyt ja nöyrä sydän on paastomme päämäärä. Ristin tiellä Herra on aina lähellämme ja parantaa synnin haavoittaman sydämemme. Aarteemme taivaassa syntyy itsensä kieltämisestä ja kaiken voimamme suuntaamisesta Herran tahdon täyttämiseen. Silloin surumme tässä maailmassa muuttuu hengelliseksi iloksi ja Herramme häpeällinen kuolema ristillä muuttuu voitoksi, jota juhlitaan Herramme pääsiäisenä.