Tilanne maailmassa kiristyy päivä päivältä. Luemme viikoittain uutisia, jotka vähentävät luottamustamme turvalliseen maailmaan. Iranin kriisi, nationalismin kasvu, antisemitismin nousu. Pakolaiskriisi, joka saattaa tänä vuonna saada jopa uusia mittasuhteita verrattuna vuoteen 2015. Moni menettää yhä henkensä Välimeren aaltoihin.
Ilmastonmuutos on totta ja näemme poikkeuksellisia luonnonilmiötä. Eteemme asetetaan hyvin vakava kysymys siitä, mikä on meidän roolimme kristittyinä.
Kaikessa on lopulta kysymys uskosta. Jaksammeko me luottaa Jumalan kaitselmukseen ja johdatukseen kriisien keskellä? Otammeko kirkon sanoman lähimmäisen rakkaudesta vakavasti? Olemmeko valmiita toimimaan sen mukaisesti?
Olen positiivinen ja uskon, että nämä kriisit ovat mahdollisuus kristinuskolle. Kaikki lähtee meistä itsestämme ja hyvästä tahdostamme lähimmäistämme kohtaan. Nyt maailmassa etsitään vastuunkantajia ja negatiivisen muutoksen vastavoimaa.
Tulevan vuosikymmenen megatrendi tulee olemaan ystävällisyys toisiamme kohtaan. Kun me otamme kutsumuksemme vakavasti kristittyinä, meillä on edessämme huikeasti mahdollisuuksia osoittaa ja toteuttaa uskoamme.
Usko ei ole hurskaita sanoja, hyviä uskomuksia tai idealistista romantiikkaa. Usko on tekoja ja nyt erityisesti kyse on lapsistamme ja nuoristamme. Suokoon Jumala meille kaikille rohkeutta ja luovuutta osoittaa uskoamme hyvään ja rakastavaan Jumalaan!
