Tilanne maailmassa kiristyy päivä päivältä. Luemme viikoittain uutisia, jotka vähentävät luottamustamme turvalliseen maailmaan. Iranin kriisi, nationalismin kasvu, antisemitismin nousu. Pakolaiskriisi, joka saattaa tänä vuonna saada jopa uusia mittasuhteita verrattuna vuoteen 2015. Moni menettää yhä henkensä Välimeren aaltoihin.
Ilmastonmuutos on totta ja näemme poikkeuksellisia luonnonilmiötä. Eteemme asetetaan hyvin vakava kysymys siitä, mikä on meidän roolimme kristittyinä.
Kaikessa on lopulta kysymys uskosta. Jaksammeko me luottaa Jumalan kaitselmukseen ja johdatukseen kriisien keskellä? Otammeko kirkon sanoman lähimmäisen rakkaudesta vakavasti? Olemmeko valmiita toimimaan sen mukaisesti?
Olen positiivinen ja uskon, että nämä kriisit ovat mahdollisuus kristinuskolle. Kaikki lähtee meistä itsestämme ja hyvästä tahdostamme lähimmäistämme kohtaan. Nyt maailmassa etsitään vastuunkantajia ja negatiivisen muutoksen vastavoimaa.
Tulevan vuosikymmenen megatrendi tulee olemaan ystävällisyys toisiamme kohtaan. Kun me otamme kutsumuksemme vakavasti kristittyinä, meillä on edessämme huikeasti mahdollisuuksia osoittaa ja toteuttaa uskoamme.
Usko ei ole hurskaita sanoja, hyviä uskomuksia tai idealistista romantiikkaa. Usko on tekoja ja nyt erityisesti kyse on lapsistamme ja nuoristamme. Suokoon Jumala meille kaikille rohkeutta ja luovuutta osoittaa uskoamme hyvään ja rakastavaan Jumalaan!
Erittäin ajankohtainen kirjoitus,ei pieni ihminen voi muuta kuin hiljentyä ja rukoilla.
VastaaPoistaTapahtui mitä tahansa niin paha tulee saamaan palkkansa.
Jos kirkkomme piispat eivät keskenään elä sovussa ja toisiaan kunnioittavasti, on turhaa sitten paaston alkaessa puhua nöyryydestä ja katumuksesta, parannuksen teosta.
VastaaPoistaNiin kyllähän meillä kaikilla on tekemistä siinä että sanat ja todellisuus kohtaisivat keskenään. Kyllä itsekin saatan puhua ylevistä periaatteista mutta kunpa tekonikin olisivat sellaisia. Onneksi meillä on vielä meitä elonpäiviä, jotta löytäisimme oikean ja aidon katumuksen mielen.
PoistaKaunis kirjoitus, kiitos. Aidon katumuksen mielen löytäminen on itselleni kaikkein vaikeinta. Voi tietää toimineensa väärin mutta ei silti aidosti halua muuttaa tapojaan, koska ei pysty siihen sisimmässään. Ihminen on heikko. Tapojaan joutuu muuttamaan pakon edessä, velvollisuudentunnosta- ehkä ajan myötä sitä kautta löytyy aito katumuksen tunnekin
VastaaPoistaMonesti katumuksemme sumentuu toisten syyttelyyn tai tekojemme puolusteluun. Sen vuoksi uskon että katumus ja nöyryys ovat ikäänkuin sisaruksia keskenään. Ehkä voi olla niinkin että Nöyryys on tie todellisene katumukseen ja vasta aito katumus voi johdattaa meidät todelliseen nöyryyteen.
PoistaAidon katumuksen mielen löytäminen on itselleni kaikista vaikeinta. Voi tietää toimineensa väärin mutta sydämestään ei silti löydä aitoa katumusta. Parannuksen joutuu tehdä silloin pakon edessä, vastuuntunnosta, velvollisuudesta- ehkä aito katumuksen mieli löytyy sitä kautta, ajallaan. Kivuliasta se on ja väsyttävää
VastaaPoistaViisaasti sanottu, Ville nöyryyden ja katumuksen suhteesta. Rukoilen nöyryyttä itselleni
VastaaPoistaKiitos kommentista, näin asian tosiaan myös on! Toivottavasti se kannustaa meitä jatkossa myös tekemään hyvää niiden asioiden osalta jotka vielä ovat kesken.
VastaaPoista