Apostolien paasto on alkanut

Pääsiäisen juhlakausi on takana ja helluntain päätösjuhla oli viime perjantaina. Tänään maanantaina laskeudutaan apostolien paastoon ja paasto päättyy 29.6. kun vietetään apostolien Pietarin ja Paavalin juhlaa. Apostolit ovat tämän paaston esikuvia. He aloittivat työnsä paastoamalle ja sitten lähtivät maailmaan levittämään ilosanomaa ylösnousseesta Kristuksesta. Tästä alkoi kristinuskon voittokulku, joka muutti koko maailman.

Nyt alkava kesäpaasto jää usein meillä kesän jalkoihin. Nyt alkava apostolien paasto on ulkoisesti keveämpi kuin Suuren paaston aika. Viini, kala ja öljy on sallittu paitsi keskiviikkona ja perjantaina. Paasto ei ole myöskään kovin pitkä etenkään tänä vuonna, mutta silti me voimme tehdä siitä elämäämme mullistavan ajanjakson. Pelastuksen hetki on käsillämme.

Jokainen meistä noudattaa paastoa omien kykyjensä mukaan. Sairaat, raskaana olevat ja lapset voivat noudattaa paastoa soveltuvin osin. Paastoa ei kannata laiminlyödä sen takia, että on aiemmin siinä epäonnistunut tai että tavoittelee täydellistä suoritusta. Harvoin osaamme paastota ensimmäisestä kerrasta alkaen. Ei, paasto on pikemminkin koko elämän läpi kestävä harjoitus, jossa me kehitymme kun olemme siinä vilpittömin ja vapain mielin mukana. 

Paastoaminen on oleellinen osa hengellistä elämää. Sen kautta me voimme ilmaista kuuliaisuuttamme ja nöyrtymistä Jumalan edessä ja etsiä sitä mikä katoavan sijan ikuista. 

Kirkko on normatiivinen paaston suhteen ja odottaa meiltä tietynlaista elämäntapaa, ajattelua ja toimintaa. Paasto on ilmaus meidän uskostamme ja kuuliaisuudesta Jumalan edessä. On hyvä aina pitää mielessä, ettemme palvele Jumalaa vain ajatusten ja sanojen kautta vaan pyrimme tekemään sen aina myös tekojen kautta.

Apostoli Jaakob kirjoittaa: Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. (Jaak. 5:14-17)

Paastosäännöt luovat meille ihanteen hyvästä elämästä. Keskitymme ruumiimme ja sielumme kannalta tarpeellisiin asioihin ja jätämme ylimääräisen pois. Nautinnoilla on oma paikkansa kun alkaa juhlan kausi mutta muuten etsimme mieluummin ikuista ja iankaikkista kuin katoavaa ja väliaikaista.

Miksi meidän sitten pitäisi paastota? 

Sitten Johanneksen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo. He sanoivat: "Meille ja fariseuksille paastoaminen on tärkeää. Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?" 15 Jeesus vastasi heille: "Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat. (Matt. 9:14-15)

Jeesus paastosi monessa evankeliumin kohdassa. Kasteen jälkeen hän lähti erämaahan ja paastosi 40 päivää ja yötä. Hän vetäytyi yksinäisyyteen, jossa hän paastosi ja rukoili. Vuorisaarnassa hän sanoi: "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät (Matt. 5:16).

Hän ei siis sanonut, että jos paastoatte vaan kun paastoatte. Sama koskee rukousta ja hyväntekeväisyyttä - ei jos vaan kun. Apostolien tekojen kirjassa kerrotaan, kuinka apostolit paastosivat ja apostoli Paavalin lähetyskirjeissä annetaan kehotuksia paastoamaan.

Paasto saattaa tehdä meidät ylpeiksi ja toisiamme tuomitseviksi. Sen vuoksi on tärkeää muistaa, että paasto on henkilökohtainen asia. Samoin kuin rukous, me emme tee sitä farisealaisesti ja rehennellen vaan pitäen sen omana tietonamme. 

Ilman lähimmäisen rakkautta paastosta ole meille mitään hyötyä, kuten apostoli Jaakob äsken kirjoitti.

Paasto valmistaa tärkeään tehtävään.  Apostolit jättivät Jerusalemin taakseen ja lähtivät julistamaan evankeliumia. On silmiinpistävää, miten Helluntain jälkeen he eivät olleet enää pelokkaita ja neuvottomia opetuslapsia vaan rohkeita, kuolemaa pelkäämättömiä uskon sankareita. Samalla kun muistamme, että Kristus oli jättänyt heidät maailmaan mutta lupaus toisesta Lohduttajasta sai täyttymyksen, kun pyhä Henki vuodatettiin heidän päälleen. Me olemme saaneet tämän saman hengen kasteen sakramentissa ja siten mekin olemme valmiita tähän samaan tehtävään.

Apostolisuus on uskon jakamista. Kirkossa saamamme pyhän Hengen lahja on yhteinen ja tarkoitettu jaettavaksi samoin kuin keskinäinen rakkaus, hyvinvointi, laupeus, hyvän tekeminen jne. Se ei ole vain puhumista vaan tekemistä. Tämän vuoksi monet pyhät ihmiset ovat meille esikuvia omassa vaelluksessaan. 

Apostolit kokosivat yhteen hajallaan olevat. Työ jatkuu tänäkin päivänä ja tehtävämme on kutsua toisemme jälleen yhteiseen liturgiaan. Sen vuoksi on luontevaa muistaa, että sana apostoli merkitsee lähetettyä. Lähtiessään evankeliumin julistamiseen he toteuttivat Jeesuksen viimeistä käskyä opetuslapsilleen: menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla ja opettamalla heitä.

Siunattua paaston aikaa kaikille!