Huomisen jälkeen - kohti toisenlaista mediamaailmaa

Mitäpä jos kaikki seurakunnan ulkoiset puitteet katoaisivat ja jäljelle jäisi vain ortodoksisuus jokaisen meidän mielissämme ja sydämissämme. Ei kirkkoja ja seurakunnan virastoja, seurakuntasaleja, kesäpaikkoja ja arkistoja.  Rukous jatkuisi tavalliseen tapaan ja ihmiset kokoontuisivat toistensa kotona eukaristian merkeissä. Me varmastikin olisimme samassa tilanteessa kuin varhaiskristityt, puhtaassa uskossa ja rukouksessa Herran edessä... Palava tuohus ja suitsutuksen tuoksu, ja ehkä vielä vahvempi rukous ikonin edessä.

Ydintehtävän kirkastaminen

Miksi tämmöinen ajatus tuli mieleeni? Siksi, että tiedän meidän olevan suuren murroksen partaalla ja tästä murroksesta on jo puhuttu kirkkokunnassamme aikaisemmin. Pelkästään seurakuntien toiminnan tehostaminen ja taloudelliset resurssit pakottavat meitä yhä tarkemmin miettimään sitä on seurakunnan ydintehtävä ja mihin vähät varat käytetään. Seurakuntien toimintoja keskitettiin Kuopion palvelukeskukseen, jotta seurakunnilla olisi enemmän aikaa jäsenilleen ja papit ehtisivät paremmin käyttää aikaansa ihmisten tapaamiseen ja kuuntelemiseen.

Luulen kuitenkin, että isompi muutos on se, kuinka me papit jatkossa hoidamme opetustyötämme ja levitämme taivaan valtakunnan sanomaa. Nykypäivänä me emme enää voi odottaa, että me olisimme tavattavissa vain kirkoissa vaan jokaisen pitää miettiä yhä tarkemmin uusia tapoja kohdata seurakuntalaisia. Tätä jalkautumista tavallisten ihmisten pariin on tehty jo muualla paljon kun oma kirkkomme vasta ottaa ensiaskelia asian parissa (esim. viranomaispäivät, luterilainen kirkko).

Teknisissä innovaatioissa en malta olla ihmettelemättä sitä, kuinka internet on muuttanut maailmaamme. 90-luvulla tapahtunut vallankumous on vaikuttanut meidän jokaisen elämään aivan valtavalla tavalla. Nyt tieto on kaikkien saatavilla ja jokaisella on mahdollisuus tutustua aivan ennen näkemättömällä tavalla toisiin ihmisiin, kulttuureihin ym. Seuraavaksi muuttuu se, kuka tietoa ja informaatiota luo. Onko ydin mediassa vai sen välittämässä sisällössä?

Ihmisestä tulee tiedon kuluttaja ja luoja

Mediassa asiasta jo puhutaan, ja keskeinen väite on se, että perinteiset mediat tulevat katoamaan ja tulevaisuudessa yksittäisestä ihmisestä tulee tiedon luoja. Ihminen luo itse tietoa ja ajatuksia, jotka hän jakaa toisten ihmisten kanssa. Yhteys syntyy siitä kun muut ihmiset kuuntelevat ja kommentoivat tätä sisältöä. Olemme hyvää vauhtia siirtymässä pois siitä maailmassa jossa vain pieni osa tunsi kirkon perinnön ja kertoi siitä muille. Tänä päivänä kuka tahansa voi perehtyä johonkin asiaan ja kasvaa pitkällisen perehtymisen kautta asiantuntijaksi.

Tämä muutos tarkoittaa myös sitä että yksittäiset ihmiset eivät ole riippuvaisia suurista organisaatioista ja esim. mediataloista. Ihmiset voivat hyvin helposti luoda yhteisöjä joissa tietoa luodaan ja jaetaan ilman että siihen tarvitaan televisiota, radiota, lehtiä tms.

Miten käy Analogin ja Aamun Koiton? Molemmat taistelevat jo nyt kannattavuuden kanssa. Näiden lehtien ainoa mahdollinen vahvuus on hyvä kirjoitustaito ja paikallisuus, koska internet-aikana maantieteellinen asema ei rajoita enää ihmisten tiedonhakua. Uskon, että molemmat lehdet jatkavat toimintaansa jonkin aikaa, mutta jo tällä hetkellä ne ovat jo tienristeyksessä. Tärkein peruste niiden olemassaololle tällä hetkellä on se, etteivät vanhat ihmiset käytä nettiä. Mutta tämänkin tulee muuttumaan kun nykyinen 50-60-vuotias väestö siirtyy eläkkeelle. He ovat tottuneita tietokoneiden käyttäjiä eikä tarvetta printatulle medialle ole samalla tavalla kuin ennen. Etenkin jos kustannustaso näiden julkaisujen kohdalla nousee entisestään.  

Miten käy Ortodoksi.netin? Se tulee menestymään hyvin, koska se tarjoaa julkaisualustan kirjoittajille. Tämän lisäksi he omistavat ja tuottavat itse sisältöä joka on ainoa tapa jatkaa toimintaa myös tulevaisuudessa.

Uusia yhteisöjä ja suhteita

Blogit, Facebook, Twitter ovat terve piristysruiske meille kaikille. Ne merkitsevät aivan uudenlaisia vuorovaikutusmahdollisuuksia ja luovat uudella tavalla uusia ortodoksisia yhteisöjä. Ne antavat meille tilaisuuden vaihtaa kokemuksia, kokea asioita, sitoutua aivan uudella tavalla ja saada kokemuksia sellaisilta ihmisiltä, joihin maantieteellisesti emme olisi muuten kosketuksissa.

Samalla myös jokainen ajatus ja uutinen saavat persoonan. Jokaisen uutisen ja tapahtuman takana on aidosti ihminen, joka luo sanoillaan yhteyden itseensä tai edustamaansa seurakuntaan. Tässä erityisen tärkeää on luotettavuus ja avoimuus: tällä hetkellä monien seurakuntien nettisivujen päivitys tuntuu tapahtuvan mieluummin kerran kolmessa kuukaudessa kuin joka viikko. Tämän lisäksi uutisten takaa puuttuu ihminen, joka antaa kasvot tapahtumille ja uutisille.  

Seurakuntalaiset eivät ole enää samalla lailla riippuvaisia paikallisesta seurakunnasta kuin ennen. Jumalanpalvelukset varmasti keräävät paikallisia ortodokseja yhteen välimatkojen lyhyyden vuoksi mutta samalla myös pyhiinvaellusmatkat naapuriseurakuntiin lisääntyvät. Hengellinen ohjaus ei ole tälläkään hetkellä enää sidoksissa paikalliseen seurakuntaan ja rippi-isä voi hyvinkin olla muualta kuin omasta seurakunnasta.

Koko tämä käynnissä oleva murros on tervetullut ilmiö. Se pakottaa meidät miettimään yhä tarkemmin sitä, mikä kirkkomme elämässä on oleellista ja keskittymään siihen. Uskon että tämän kehityksen myötä myös seurakunnista tulee aikaa myöten huomattavasti inhimillisempiä ja persoonallisempia. Hallinnon ja byrokratian vähentyminen on varmasti tervetullutta kaikille kirkkokuntamme jäsenille.

Kiitos teille kaikille, jotka olette rohkeasti kommentoineet blogiani ja olette jakaneet ajatuksia kanssamme. Jokainen saamani posti on ollut minulle todella tärkeä ja ne antavat minulle syytä jatkaa kirjoittamista jatkossakin. Ilman vuorovaikutusta kanssanne koko blogin pitäminen on tarpeetonta.

Joulupaasto jatkuu kirkossamme ja seuraavaksi olen kirjoittamassa juttua itsenäisyyspäiväksi. En ole kiinnostunut tulevassa jutussa niinkään sodasta tai muusta aiheeseen liittyvät tematiikasta vaan pikemminkin siitä mitä itsenäisyys tarkoittaa oman sielumme kannalta. Palataan perjantaina asiaan!