Valmistautuminen jumalalliseen liturgiaan

Kutsu pyhälle ehtoolliselle

Jumala loi kaiken kuudessa päivässä ja seitsemäntenä hän lepäsi. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä ja siitä lasketaan kristillisen viikon alku. Samalla sunnuntai on myös viikon viimeinen päivä, koska silloin Kristus herätettiin kuolleista ja ylösnousemuksen juhlaa vietetään nimenomaan sunnuntaina. Tämä ylösnousemuksen päivä on kahdeksas päivä ja se murtaa seitsenpäiväisen viikon kierron ja aukaisee meille oven iankaikkiseen elämään.

Siksi oikeastaan koko meidän kristillinen viikkomme on valmistautumista tähän pieneen pääsiäiseen. Dekalogin käsky pyhittää lepopäivämme tuntuu erityisesti tänä päivänä olevan meille hyvin tarpeellinen, koska normaali viikonkierto pyhäpäivineen on lähes kadonnut ja kosketuksemme ajan pyhittämiseen on vähentynyt. Maallinen yhteiskunta on hyvin sisäistänyt lepopäivän, mutta sen vietto ei liity enää ajan kirkolliseen tai hengelliseen elämään, puhumattakaan ajan pyhittämisestä. 

Sunnuntai ja siihen liittyvä jumalallinen liturgia on ortodoksille koko viikon täyttymys.  Koko elämämme perustus ja pelastus on Kristuksen ylösnousemuksessa. Se on matkaevästä meille kilvoituksen tiellä kulkeville, vahvistusta ja pyhitystä, parannusta ja pelastusta. Se on välietappi mutta myös päämäärä itsessään.

Sen vuoksi kirkon rukoukset valmistavat meitä tämän juhlan vastaanottamiseen sekä paaston että rukouksen kautta. Meille on viikolla varattu kaksi paastopäivää, keskiviikko ja perjantai, mutta rukoukselle ja hiljentymiselle tulisi löytää aikaa jokaisesta päivästä. Jokaisen päivän rukoushetken tarkoitus on valmistaa meitä Herran pyhälle ehtoolliselle sunnuntaina.

Oma viikkoni kirkon pappina on nousujohteinen. Sunnuntain liturgia on viikon kohokohta ja maanantaina laskeudutaan arkeen ja hoidetaan arkiasioita pyhien jälkeen. Muistissa kuitenkin vielä on se erityinen juhlava lahja, jonka sunnuntaina saamme liturgiassa. Pian pienin askelin mieli alkaa valmistautua myös seuraavaan pyhään.

Saarnan valmistelu

Aloitan saarnan valmisteleminen yleensä viikkoa ennen, samalla kun mietin tulevan blogin aihetta. En suinkaan käytä viikkoa kirjoitustyöhön vaan annan asian hautua mielessä ja palaan siihen monia kertoja viikon aikana. Mietin näkökulmia ja yleensä alan kehittelemään mielessäni jotain kohtaa, jota mielestäni ei ole liian usein käsitelty. Erityisesti yritän miettiä evankeliumin ydinsanomaa ja sen soveltamista tähän päivään. Tämä harvemmin on haastavaa mutta tuoreen näkökulman ja ilmaisun löytäminen on usein se työläin asia.

Liturgia on sisällöltään varsin kiinteä eikä siinä juurikaan ole liikkuvia tekstejä ja sen vuoksi mielestäni saarnalla on erittäin tärkeä merkitys. Hyvä saarna on elävä, luova ja persoonallinen osa jumalanpalvelusta. Kirkossamme se on on usein ainoa tilanne, jossa pappi puhuttelee seurakuntalaisiaan kasvotusten paimenen ominaisuudessa. On hyvin tärkeää tuntea oma seurakunta, jotta hän osaa puhua heille. Saarnan tietenkin pitäisi aina kasvaa seurakuntalaisten tarpeesta ja heijastaa heidän tilannettaan. 

Haminan papistoa saarnaa kuulemassa...

Hyvässä saarnassa  yhdistyy sopivalla tavalla sekä mennyt aika että tämä hetki, kirkkomme perinne ja tämän ajan haasteet, arkipäivän elämä ja syvä hengellinen todellisuus, jonka keskellä me elämme. Siinä yhdistyy kirkkomme tuhat vuotinen aarteisto papin omaan luovuuteen. Saarna tuo Jumalan ilmoituksen meidän aikaamme ja kielellemme ja parhaimmillaan Pyhä Henki herättää eloon sen pienen siemenen joka jokaisen uskovaisen sydämessä on ja saa jokaisen innostumaan Kristuksen seuraamisesta.Saarnan ei tarvitse olla sisällöltään uusinta uutta tai jotain maata mullistavaa, sillä pelkästään tapa lähestyä ja esittää asia voi olla hyvin virkistävä.

  

Ehtoolliselle valmistavat rukoukset

Ehtoollisen sakramentti on käsittämätön mysteeri eikä sen suuruutta voi koskaan täysin ymmärtää. Sen vuoksi siihen valmistautumisen pitää kiinnittää paljon huomiota ja huolta. Oikeanlaisen mielialan löytäminen on tärkeää ja hyvä keskittyminen auttaa paremmin ymmärtämään tämän mysteerin suuruutta.

Monelle seurakuntalaiselle liturgia tavallaan alkaa jo lauantai-iltana vigilialla, koska kirkollinen vuorokausi vaihtuu silloin. Vigilian lisäksi kannatta lukea myös ennen nukkumaan menoa ehtoolliselle valmistavat rukoukset, jotka löytyvät rukouskirjan lopusta. Ne tuovat hyvää vaihtelua ja hengellistä terävöittämistä arkisiin aamu- ja iltarukouksiin.

Olisi hyvä jos ehtoolliselle valmistautumiseen kuuluisi myös katumukselle osallistuminen. Ellei osallistu varsinaiseen katumuksen sakramenttiin, on hyvä käydä läpi asioita, joita katuu ja aidosti pyytää niitä anteeksi rukoilleessa. Tämän lisäksi pitää tehdä myös vahva päätös olla sortumatta näihin samoihin tekoihin uudelleen. Tämä voi olla tuskallista mutta siihen tarvitaan uskoa, nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Uskoa paremman huomisen koittoon. Kärsivällisyyttä sen muistamiseen, että iso laiva kääntyy hitaasti. Nöyryyttä siihen, että synti elää tiukassa eikä sielullemme aiheuttamat vammat parane hetkessä.

Aamulla luettavat rukoukset ovat minulle kaikkein tärkeimmät ennen liturgian toimittamista. Ne antavat herkkyyden lähestyä tätä pyhää sakramenttia ja kasvattavat pyhää kunnioitusta taivaallisia lahjoja kohtaan. Ehtoollinen on aina suuri mysteeri ja polttava tuli, joka koituu joko sielun pelastukseksi tai tuomioksi. 

Vaikka me valmistaudumme ehtoolliselle yksinäisyydessä, ehtoollinen ja liturgia on ennen kaikkea yhteisöllinen koko seurakunnan juhla. Se luo pyhän siteen jokaisen kirkossa olijan välille ja tämän Pyhä Hengen lahjan seurauksena me voimmekin vilpittömästi sanoa, "rakastakaamme toinen toistamme että yksimielisesti tunnustaisimme!"

Kouvolan Pyhän Ristin kirkko

Pukeutuminen

Pukeutumisessa jumalanpalveluspukuun on jotakin suurta. Jokainen vaate siunataan ja puetaan päälle erikseen. Alusstikari, epitrakiili, vyö, hihat ja feloni. Etenkin epitrakiilin pukeminen muistuttaa ennen kaikkea pastoriudesta: pappi on lampaidensa paimen. Miten suuri velvollisuus ja kunnia se voikaan olla samaan aikaan. Jokaisella papilla ei ole vastuu vain omasta pelastuksestaan vaan myös vastuu laumansa hoitamisesta - hän vastaa laumastaan viimeisellä tuomiolla.

Mitä lähemmäs liturgiaa tulen, sitä enemmän liturgiset tekstit täyttävät mieleni. Pappi ikään kuin täytetään pyhillä sanoilla, ajatuksilla ja ilmaisuilla jo ennen palvelusta. Hänelle avataan huikea hengellinen maailma ja hänet ikään kuin heitetään kirkon hengelliseen aarrekammioon. Niinpä myös liturgisten vaatteiden pukeutumiseen liittyy paljon raamatullisia tekstejä. Alusstikaria puettaessa luetaan Jesajan kirjasta (61):

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.

Tässä samassa rukouksessa on sama idea kuin prokimeneissa, ne ovat katkelmia, jotka viittaavat johonkin. Jotta kokonaisuuden ymmärtää paremmin on hyvä muistaa mistä teksti on peräisin ja onko sillä jotakin suurempaa merkitystä.

Tämä Jesajan kirjan 61. luvun ensimmäiset jakeet kuuluvat näin: Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta.

Tämän tekstin kohdalla me muistamme kun Jeesus temppelissä avasi Jesajan kirjan ja kertoi, että tänä päivänä tämä ennustus on käynyt toteen. Hän on se messias, jota me olemme odottaneet. Sen vuoksi liturgia on voittojuhla, jossa Kristus tulee pelastamaan maailman synnistä. Sen hän tekee kukistamalla kuoleman omalla ristinkuolemallaan. Maailmassa vallitseva vääryys saa lopun ja me, jotka istumme pimeässä, saamme valkeuden ja pelastuksen.

Siksi me puhumme aina liturgiasta pienenä pääsiäisenä. Sen vuoksi onkin aivan ymmärrettävää että voimme tervehtiä toisiamme sunnuntaisin pääsiäistervehdyksellä Kristus nousi kuolleista!, sillä onhan se ylösnousemuksen päivä.

Pukeutuminen muistuttaa minua eniten Helluntain juhlasta. Minut on vihitty papiksi tuona juhlana ja jostain syystä pukeutuminen papilliseen asuun on erityisen mieltä ylentävä hetki. Se on aina juhlahetki, johon koko viikko valmistaa.

Tämän vuoksi on hyvin luonnollista mutta äärimmäisen tärkeää, että pyrkii elämään sovussa kaikkien kanssa ja sopimaan asiat ennen tätä pyhää toimitusta. Itse koen tämän anteeksipyytämisen ja antamiseen ennen kaikkea vapautumisena maallisista asioista, jotta voisi keskittyä taivaallisiin asioihin. Harvemmin tämän elämän aikana me lähemmäs Jumalaa pääsemme. Ellemme saa anteeksi vaikka olemmekin pyytäneet? Meidän on yritettävä uudelleen ja sen jälkeen elettävä siinä tilanteessa. Toivottavasti se kasvattaa meissä lisää nöyryyttä ja kärsivällisyyttä.

Proskomidin toimittaminen

Proskomidi on ennen kaikkea muistelemista, mutta tärkein käytännön merkitys on leivän ja viinin valmistaminen ehtoolliselle. Leivästä leikataan Karitsa joka pyhitetään eukaristiassa ja se murretaan ehtoolliselle osallistujille kohdassa pyhät pyhille. Sopiva määrä viiniä vesitilkkaan sekoitettuna kaadetaan myös kaikkiin odottamaan pyhittämistä. Tässä vaiheessa arvioidaan kirkkoon tulijoiden määrää ja viime hetken tarkastuksen voittojen vielä ennen aineiston siunaamista.

Karitsan leikkaamisen jälkeen aloitetaan pyhien ihmisten muisteleminen ja Marian jälkeen pyhät on ryhmitelty yhdeksään ryhmään. Tämän jälkeen muistellaan elossa olevia alkaen oman hiippakunnan piispasta sekä muuta papisto ja esivaltaa. Vainajien kohdalla muistellaan Kirkon rakentajia ja huolehtijoita. Tämän jälkeen luetaan muistelukirjat ja alttariin tuodut muistelulaput.

Muisteleminen on hämmästyttävä tapa sitoa koko ihmiskunta yhteen ja samaan kertomukseen ja nähdä kaikki yhtenä pyhänä kokonaisuutena. Kuolema ja elämä tosiaankin menettävät merkityksensä, kun kaikki ovat yhtä Kristuksessa. Mekin kuulumme tähän pyhään tarinaan ja kuljemme heidän tietään kohti elämää  ja taivasta. 

Muistelen omia lähisukulaisiani ja läheisiäni tässä vaiheessa. Sen jälkeen muistelen rippilapsiani, tiedossani olevia sairastavia, matkustavia ja esirukousta tarvitsevia ja edesmenneitä seurakuntalaisia. Erityisesti muistan myös sellaisia ihmisiä, joiden uskon omaavan jotakin minua vastaan. 

Katumukselle tulijat

Seurakunnissa on paljon vaihtelua sen mukaan onko katumukselle tulijoita ennen liturgiaa. Etenkin sellaisissa seurakunnissa jossa maahanmuuttajia on paljon, myös katumukselle tulijoita on useampia. Toivoisin, että myös kantasuomalaiset kävisivät useammin ripillä, edes vain kertomassa tärkeimmät mieltä painavat asiat. Jos mielessä on erityisen painavia asioita, on hyvä keskustella niistä edes lyhyesti ennen ehtoolliselle osallistumista. Pappia voi aina käydä pyytämänsä tätä varten alttarista.

Suuri iloni ja siunauksensa on se, että olen saanut Jumalalta lapsia. Ne ovat Herran omia, jotka on annettu minulle lahjaksi ja lainaksi. Tämän lisäksi olen saanut myös vahvasti kirkon elämään sitoutuneita rippilapsia, joiden kanssa käyn säännöllisesti keskusteluja hengelliseen elämään liittyen.

Tänä päivänä yhteydenpitoa omien rippilasten ja seurakuntalaisten kanssa voi pitää myös monin muodoin. Hengelliseen elämään, rukoukseen ja kilvoitteluun liittyviä keskusteluja on joskus jopa parempi käydä sähköpostitse, koska silloin on paremmin aikaa miettiä tarkemmin kysymyksiä ja vastauksia. Eräs lapsistani pitää hengellistä päiväkirjaa, joka on aivan erinomainen tapa peilata omaa kilvoitteluelämää ja tasata niitä huippuja ja laskuja, joita jokaisen elämään mahtuu. Vaikeuksien hetkellä on hyvä havaita, kuinka aiemmissakin selvittiin ja hyvinä hetkinä muistaa, ettei kaikki jatku aina niin seesteisenä ja rauhallisena.

Kolmas hetki ja proskomidin päättäminen

Kolmas hetki jatkaa liturgista vuorokautta edellisestä illasta. Jos vigiliassa on luettu aamupalveluksen jälkeen ensimmäinen hetki, niin kolmas hetki on jatkoa tälle toimitukselle. Liturgia alkaa Pyhä Hengen avuksihuutamisella ja ehtoollisen siunaamisessa me erityisesti pyydämme Pyhä Henkeä laskeutumaan näiden lahjojen päälle ja muuttamaan ne Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Siksi on luontevaa, että kolmas hetki myös korostaa Pyhä Hengen vuodattamisen muistoa opetuslasten päälle.

Kun alkusiunaus kolmannelle hetkelle on lausuttu, pappi päättää proskomidin toimittamisen. Ponomari tai diakoni tuo suitsutusastia ja pyhät lahjat peitellään ehtoollispeitteillä ja lopuksi luetaan proskomidirukous. Tämän jälkeen suitsututetaan alttari ja koko kirkko.

Sen jälkeen on aikaa hetki rauhoittua ja tyhjentää mieli kaikesta turhasta. Seison pyhän pöydän edessä ja kuulen lukijan lukevan viimeisiä rivejä kolmannesta hetkestä. Painan silmät kiinni, rentoudun, keskityn hengitykseen. 

Herran nimeen, siunaa isä!

Pyhien isiemme esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda meitä!

Pyhät portti avataan ja kädet kohotettuina luetaan rukous Pyhälle Hengelle: Taivaallinen kuningas. Lohduttaja, Totuuden henki, joka paikassa oleva ja kaikki täyttävä... 

Palvelus voi alkaa, sillä nyt on Herran aika toimia.