Mahdottoman pelastuksen äärellä

16 Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" 17 Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." 18 "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, 19 kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 20 "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" 21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." 22 Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. 24 Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." 25 Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" 26 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Jumala kutsuu meitä joka hetki pelastukseen ja tämän sunnuntain evankeliumissa kerrotaan tarinaa rikkaasta miehestä, joka etsi pelastusta. Hän tunsi käskyt ja noudatti niitä, mutta hän ei ollut antanut koko elämäänsä Jumalan haltuun. Ennen pelastustumistaan hänen olisi pitänyt päästää irti siitä, mikä estää häntä kohoamasta jumalalliseen korkeuteen, ylös maallisesta.

Me olemme tuo rikas mies. Mutta vaikka meille tämä tarina on ennestään tuttu, me itse teemme tuon väärän valinnan monta kertaa elämämme aikana. Lähestymme innokkaana Kristusta ja kysymme oman pelastuksemme puolesta. Kun kuulemme vastauksen, me tulemme pettymään. Jokaisen on opittava luopumaan, nöyrryttävä ja kasvettava kuuliaisuuteen.

Tekisimmekö tämän evankeliumin lukemisen jälkeen toisenlaisen valinnan? Uusi pelastuksen vuosi on alkamassa.

Pelastavaiset käskyt

Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! (Ps 119:1)

Kun me tarkoin noudatamme tätä lakia, jonka Herra, meidän Jumalamme, on antanut, niin Herra katsoo meidät vanhurskaiksi. (5. Moos. 6:25)

Mitä nämä lait ja käskyt ovat? Käskyt kertovat meille, kuinka me voimme saavuttaa autuuden. Mooses sai Siinain vuorella laintaulut liiton merkiksi, jotta Israelin kansa voisi pelastua syntiä seuraavasta kuolemasta. Lain ja käskyjen tarkoitus ei ole komennella ihmisiä vaan auttaa ihminen erottamaan oikea väärästä. Profeettojen tarkoitus ei ollut uhkailla valittua kansaa vaan varoittaa lähestyvästä vaarasta ja kertoa, kuinka he voisivat jälleen löytää sopusoinnun Jumalan kanssa.

Käskyt ja lait ilmaisevat Jumalan tahdon. Tämä tahto on helposti ristiriidassa meidän oman tahtomme, etujemme tai itsekkyytemme kanssa. Siksi meidän on vaikea joskus noudattaa niitä vaikka käskyjen tarkoitus onkin suojella elämäämme ja suhdettamme Jumalaan. Käskyjä noudattamalla me pärjäämme ja menestymme elämässä,  ja suojaamme yhteisöämme.

Kun rikas mies kysyy Jeesukselta tietä iankaikkiseen elämään, Jeesus siteeraa miehelle osia kymmenestä käskystä. Tämän lain kautta ihminen voi noudattaa elämässään Jumalan tahtoa ja tulla pelastuksen lähteelle. Vaikka Jeesus toikin meille erityisen käsitteen armosta, ei hän tullut kumoamaan tai tekemään lakia tyhjäksi. Yksikään kohta siitä ei muuttunut tai kumoutunut Jeesuksen opetuksen seurauksena.

Armo ja laki eivät ole toistensa vastakohtia. Armo ei kumoa sitä, että lakia on noudatettava. Jos emme noudata käskyjä, me emme voi tulla armosta osallisiksi. Toisaalta me emme myöskään voi pelastua ilman armoa vaikka yrittäisimme noudattaa lakia. Meidän lihamme on heikko ja synnin valta on suuri.

Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa. (Ps. 38:5)

Rikkaalle miehelle kävi samoin kuin meille, hän ei osannut erottaa olennaista epäolennaisesta. Laki itsessään ei ole päämäärä vaan se on Jumalan huolenpidon ilmaus elämässämme. Samoin myös tuomion tarkoitus on erottaa valkeus pimeydestä, hyvä ja paha sekä oikea ja väärä toisistaan. Samoin armo on välikappale tällä tiellä, ei itse päämäärä. Armo on kuin auringon lämpöä, jota rakkauden auringosta säteilee.

Armo

Kuka sitten voi pelastua? Ei kukaan, ihmiselle on mahdotonta pelastua.

Rikkaan miehen este pelastukselle ei ollut hänet rikkautensa se, vaan se, että hän torjui Kristuksen joutuessaan luopumaan omastaan. Rikkaus voi olla olla yhtä lailla Jumalan siunausta mutta toki lahjan saajalla on myös velvollisuus auttaa köyhiä.

Voihan siis olla niin, ettei rikkaus ole este, mutta rakastuminen maalliseen on pelastumisen este. Se estää meitä rakastamasta täydestä sydämestä lähimmäisiämme ja Jumalaa. Me palvomme mieluummin mammonaa, vaikka sitä ei ole helppo myöntää.

Luulen, että kyse voi olla vielä kolmannesta asiasta. Ehkä evankeliumin kärki on itsehurskaudessa. Että me pelastuisimme omin voimin, ilman armoa. Kaikki menee ihan hyvin, kun noudatamme itsellemme helppoja käskyjä. Mutta jossakin vaiheessa synti alkaa tehdä työtä ihan tosissaan ja kaataa hiekkaa rattaisiin.

Silloin me huomaamme, ettemme suinkaan voita yksin taistelua syntiä ja kuolemaa vastaan vaan me tarvitsemme armoa.  Minun syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme (Ps. 65:4)

Ilmeistä tämän rikkaan miehen asenteessa oli se, ettei hän välttämättä ollut lähdössäkään seuraamaan Kristusta. Hän kysyi, mitä hänen pitää tehdä, jotta hän saavuttaisi iankaikkisen elämän. Pyhä elämä ei ole vain sarja hyviä tekoja, kuten rikas mies olettaa, vaan se on kokonaisvaltaista itsensä tyhjentämistä ja Kristuksen seuraamista kaikessa. Hyvä ja oikea liittyvät moraaliin ja etiikkaan, mutta kristinusko on jotain suurempaa ja täydempää. 

Tämä itsehurskaus oli vakava ongelma jo tuon ajan juutalaisuudesta ja tähän ongelmaan Jeesus törmäsi koko ajan tämän valitun kansansa kanssa. He eivät tarvinneet Vapahtajaa, sillä he tiesivät itsekin mitä tehdä. Vielä suurempaa tämä itsehurskaus kuitenkin on meidän ajassamme, sillä me emme tunnu tarvitsevan Jumalaa yhtään mihinkään.

Rakkaus

Ortodoksisen kirkon käsitys pelastuksesta on rakkaus.

Kun meidän suhteemme kaikkeen on rakkauden läpitunkema, me pelastumme. Kun rakastamme itseämme, lähimmäisiämme, vihamiehiämme ja Jumalaa yli kaiken, me pelastumme. Kristus löytää itselleen temppelin meissä ja tulee asumaan meihin. Meidän tekomme ovat hänen tekojaan ja hänen valkeutensa säteilee meistä. Pelastuessamme me uppoamme täydelliseen rakkauteen, Jumalaan, sillä Jumalahan on rakkaus. Kun me opimme rakastamaan, me opimme tuntemaan Jumalan ja saamme esimakua siitä, mitä taivasten valtakunta on.

Sen takia meidän on opittava rakastamaan pyyteettömästi ja aidosti. Ristinkuolema on ikoni pyyteettömästä ja aidosta rakkaudesta. Jumalansynnyttäjän ikoni on kuva ihmiseksi tulleen Jumalamme osoitus rakkaudesta.

Luulen, että me pyrimme kilvoittelun seurauksena löytämään rauhan, rakkauden ja mystisen yhteyden Luojaamme. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, ettei tämän maailman ja taivaan välillä ole suurta eroa vaan paratiisillisen elämän alku on jo tässä elämässä, ja täyteyden se saa viimeisen tuomion jälkeen. Jos rukous ja lähimmäisen rakastaminen on meille vastenmielistä tässä maailmassa, olemme matkalla tulisten järvien maahan.

Jos tunnemme jo tässä elämässä ekstaattista rakkautta Jumalaa kohtaan, vaikkapa kirkossa rukoillessamme, me voimme suurella varmuudella uskoa, että vielä suurempaa on luvassa tuonpuoleisessa. Luomaton valkeus on hetkittäin näyttäytynyt pyhille kilvoittelijoille, mutta taivaassa me saamme olla tuossa valossa aina.

Tätä vasten en pidä kovinkaan ihmeellisenä asiansa sitä, että rikas mies poistui pettyneenä. Hänen katseensa ei ollut taivaassa vaan maallisissa rikkauksissa. Kukaan evankeliumissa ei tuominnut häntä ja luulen, että tämä on myös meidän tapamme tulla tuomituksi kuoleman jälkeen.

Tosin me emme tiedä, mitä hänelle lopulta tapahtui. Ehkä hän meni kotiin ja kertoi tapaamisestaan vaimolleen ja muutos heidän elämässään alkoi kypsyä. Ehkä hän ymmärsi, että hänen maallinen omaisuutensa jää tähän maailmaan ja jos hän sitoo rakkautensa ja elämänsä siihen, tulee se kuolemaan yhdessä muun katoavaisen kanssa. Ehkä hän vanhempiaan haudatessaan lopulta tajusi, mistä oli kysymys. Sitten teki lopulta samoin kuin moni muu pyhä ihminen, myi omaisuutensa...

Tehkää lupauksia Herralle!

Minusta tuntuu joskus siltä, ettemme tarpeeksi palavasti mieti hengellistä elämää. Mitä  oikeasti pelastuminen tarkoittaa ja mitä meidän pitää tehdä sen saavuttaaksemme. Jos kaikki ympärillämme katoaa, niin mitä silloin jää? Elämme helppojen vastausten maailmassa emmekä tarpeeksi haasta niitä valmiita vastauksia, joita meille tarjoillaan.

Vielä enemmän meidän pitäisi vaatia itseltämme lujempaa päätöstä nousta ja lähteä kulkemaan kohti pyhitystä. Muuten me jäämme junnaamaan paikoillemme loppuiäksi. Toivottavasti meistä ei tule kuin rikas mies, joka teki melkein kaiken ja sai melkein kaiken. Ja poistui tyhjin käsin.

Uskommeko iankaikkiseen elämään? Jos uskomme, niin miten se näkyy puheissani ja teoissamme? Eräässä kohdassa Jeesus käski repiä vaikka silmän päästämme (Matt. 5:29), jos se on este ikuiselle elämälle. Toisessa kohtaa hän käski jättää kuolleet hautaamatta ja hylätä perheemme (Matt 10:37).

Sen takia katumuksen löytäminen on äärimmäisen tärkeää. Katuva mieli antaa itsensä pelastuakseen. Se kaipaa taivaallista valtakuntaa ja sitä samaa laupeutta, mitä Kristus oli antamassa. Todellisen katumuksen kautta me opimme myös ylenkatsomaan kaikkea katoavaa ja rakastamaan ikuista ja pysyvää.