Pimeys ja valkeus sisällämme

"Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. 24 Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. 25 Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. 26 Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' 27 Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.

28 "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' 29 Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' 30 Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.

31 "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. 32 Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. 33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.

35 "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi." (Matt. 18:23-35)


- Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?

Onkohan tämä ensimmäinen ja viimeinen kysymys ennen kuin joudumme kadotukseen? Mitä vastaamme? Kyllähän me yritimme, emme aina ehtineet, mutta kun...


Helvetti, paikka jossa ei anneta anteeksi

Häivähdys paratiisia tuodaan keskellemme ja edessämme on hyvän ja pahan tiedon  puu. - Minä armahdan sinua kaikesta tässä synnin maailmassa ja saat nauttia elämästäsi vapaana ja anteeksisaaneena. Mutta muista tämä. Saat katuessasi anteeksi kaiken, jopa sellaisen jota et voisi kuvitellakaan saavasi anteeksi. Ainoa asia joka sinun pitää muistaa tämän lahjan saatuasi, on se, että sinäkin vuorostasi annat anteeksi, jos vain se on mahdollista.

Eikä aikaakaan kun ihminen ojentaa käden ja tarttuu kiellettyyn hedelmään.

Me tiedämme periaatteen - meille mitataan samalla mitalla, jolla mekin toisillemme mittaamme. Me pyydämme Herran rukouksessa antamaan meille anteeksi samalla tavalla kuin mekin annamme anteeksi. Tähän nojaa koko idea saada armahdusta ja syntiemme anteeksiantoa, mutta miksi me sisäistämme niin heikosti tämän asian? Luulemmeko velkamme olevan kovin vähäisiä, että selviämme niistä maksamalla?  Ellemme ymmärrä, että velkamme hukuttavat meidät, me olemme tuhon omia. Tässä pelissä meillä on häviäjän kortit.

Tässä evankeliumissa armahdetusta palvelijasta tulee armoa saamaton palvelija. Kaksinkerroin: hän ei armahda eikä häntä armahdeta. Tuomio ei tule heti, mu tta miten pitkälle hänellä on armon aikaa ja mahdollisuus korjata virheensä? Aikaa on hänen kuolemaansa asti mutta hänen aikansa täyttyikin nopeasti eikä sen jälkeen kortteja voinut enää vaihtaa. Silloin hänen oma velkansa lankesi maksettavaksi täysimääräisenä.

Meidän anteeksiantamattomuus tulee olemaan meidän tuomiomme.

Juuri nämä teot tekevät kauniista luomakunnastamme maan päällisen helvetin. Me kunnioitamme marttyyreita, mutta jos kohtaamme itse vääryyttä me kiroamme, haluamme oikeudenmukaisuutta ja kostamme kohtaamamme vääryyden. Vaikka me saisimmekin osaksemme suurta laupeutta, me emme osoita laupeutta lähimmäisillemme. Näin me luomme todellisuutta, joka on hyvin pelottava. Se on kuin jäävuori, joka kasvaa pinnan alla. Me luomme helvettiä omilla teoillamme, sanoillamme ja valinnoillamme. Osaamme olla anteeksiantamattomia, julmia, kovasydämisiä, kylmiä ja sellainenhan tuo vaivan paikka on. Ei meitä tuomita sinne vaan me itse luomme sen ympärillemme.

Sen vuoksi luulen, että helvetti on vankila, jossa me olemme niin kauan kunnes velkamme on maksettu. Ja tämä vankilahan oli sisältäpäin lukittu. Se on kuin nyrkki, joka pitää sisällään kolikoita. Lopulta nuo kolikot omistavat tuon nyrkin ja koko käden, joka ei voi muuta tehdä kuin pitää niistä kiinni. Loppujen lopuksi tuo velka, jota me emme anna anteeksi, omistaa meidät. Me pääsemme sieltä pois, kunhan opimme rakastamaan ja antamaan anteeksi.


 Kaksi maailmaa armottomassa palvelijassa

Moni meistä elää kaksoiselämää, kuten tämä armoton palvelijakin. Kuninkaan edessä hän oli hyvä palvelija mutta palattuaan kaupungin hälyisille kaduille, hän muuttui saalistajaksi, jonka tähtäimessä oli voiton maksimointi. Hän ei armahtanut vaikka häntä armahdettiin. Kun hänet sitten tuotiin takaisin julman tekonsa jälkeen kuninkaan eteen, hän muisti kaiken: mistä oli lähtenyt, mitä oli luvannut ja mihin oli sitoutunut.

Yksi suuri vaara hengellisessä elämässä on se, että me rakennamme sieluumme pyhäkön, jonka aitaamme huolella. Siinä maailmassa me rakastamme, annamme anteeksi ja saamme anteeksi. Meidät armahdetaan ja me rukoilemme jopa vihamiestemme puolesta. Mutta pian me poistuimme sieltä ja jätämme kaikki hyvät aikomuksemme, lupauksemme ja päämäärämme noiden aitojen sisälle. Me palaamme kaupungin hälyisille kaduille ja jätämme taaksemme kaiken hyvän ja oikean.

Elämme usein vuorotellen sekä hyvässä hengellisessä maailmassa ja salaisessa itsekkäässä yksityismaailmassa. Toisessa maailmassa tämä armoton palvelija sisäisti vahvasti hyvän elämän parametrit mutta toisessa maailmassa ne unohtuivat ja menettivät merkityksensä. Hän osasi pyytää armoa ja saikin sitä ylenpalttisesti, mutta seuraavana hetkenä hän muuttui sudeksi, joka oli riistää hengen työkaveriltaan.

Tämä kaksoismaailma synnyttää helvetin keskuuteemme. Kaksi maailmaa, kahdet säännöt. Meidän sisällämme saattaa olla kaksi maailmaa, hyvä ja paha sekoittuneina toisiinsa, oikea ja väärä, joita ei meinaa saada erotettua toisistaan. Me pystymme olemaan hyviä Kaikkivaltiaan ikonin edessä mutta kun nämä hetket menevät, me muutumme "tavallisiksi" maailmallisiksi ihmisiksi.

On väärin elää kahdessa maailmassa. Meidän on annettava koko elämämme Kristuksen Jumalan haltuun ja pyhitettävä jokainen elämämme pienikin soppi Jumalan tahdon mukaiseksi elämäksi. Rukoushetkien pyynnöt ja lupaukset ja sitoutumisemme kristilliseen elämään näkyvät jokaisessa sanassamme ja teossamme. Siksi meidän pitää noudattaa kaikkia hengelliseen elämänperiaatteita myös maailmallisessa elämässä. Tinkimättä ja ehdoitta.


Taito armahtaa

Meille on annettu mahdollisuus jättää tämä petollinen kaksoismaailma. Meidän vain pitää uskaltaa alkaa kaataa sitä muuria, joka näiden kahden maailman välillä on. Kun sovittelin perheväkivaltaa, kulissien kaataminen oli ensimmäinen tehtävä ennen kuin varsinainen sovittelu saattoi alkaa. Monet ihmiset pitivät kulisseja pystyssä viimeiseen asti. Jotkut eivät luopuneet niistä koskaan eikä ratkaisua konfliktiin siksi syntynyt.

Ylpeys ja kostonhalu ovat keskeiset syyt sille, ettemme anna anteeksi vaikka itse olemmekin saaneet anteeksi. Me olemme monesti pahan kierteessä - kostamme kärsimäämme pahaa toisillemme, koska uskomme sen helpottavan meidän oloamme ja uskomme antavamme opetuksen toisillemme.

Silti itsekin samaan syyllistyneensä, ihmettelen sitä, miksi me päädymme siihen vaihtoehtoon, ettemme anna anteeksi lähimmäisellemme ja tyydymme siihen, ettemme itsekään saa anteeksi? Miksi me emme käytä tätä periaatetta hyväksemme ja jaa sitä kautta iloa myös lähimmäisillemme? Tai toisinpäin sanottuna, kun me saamme itse anteeksi, niin miksi me emme jaa tätä armahduksen ja anteeksiannon ilosanomaa myös muille ihmisille?

Liian usein näyttää siltä, että anteeksianto ja armahtaminen kuuluvat minun ja Jumalan välille mutta minun ja lähimmäisen välillä noudatetaankin armon sijasta Hammurabin lakia. Me olemme lempeitä itsellemme ja pyydämme anteeksiantoa omille synneillemme mutta olemme liian usein julmia ja kovasydämisiä toiselle ihmiselle. Unohdamme omat heikkoutemme mutta muistamme lähimmäistemme virheet ja lipsahdukset. Me tuomitsemme, juoruamme, käännämme asiat toisen viaksi, arvostelemme, liioittelemme, jopa valehtelemme. Sielun vihollinen tekee taukoamatonta työtä parissamme ja meidät on helppo saada lankeamaan lyhytjänteisyytemme takia.

Vaikka me rikomme tätä anteeksisaamisen ja -antamisen periaatetta vastaan usein, meidän koko rukouselämämme nojaa sen varaan. Jos tarkastelee kirkkomme aamu- ja iltarukouksia anteeksiannon näkökulmasta, voit huomata miten täynnä ne ovat armahtamiseen liittyvää aineistoa, kaikki rakentuvat sen varaan. Ortodoksinen kilvoitteluelämä lähtee liikkeelle siitä, että me olemme syntiä tehneet ja tunnistamme sen itsessämme. Katumus avaa meille elämän hengellisessä maailmassa. Ilman synnintuntoa, anteeksipyytämistä ja katumusta me emme pääse edes aloittamaan kilvoittelua. Siksi on olennaista osata antaa anteeksi, uudelleen ja uudelleen, loputtomasti.


Kohti valoa ja lämpöä

P. Maria Pariisilainen (Harri Stafanoksen ikoni Porin kirkossa)

Miten tästä kahden maailman ongelmasta pääsee eroon? Pidä Herran nimeä aina mielessäsi. Rukoile lakkaamatta. Käytä tähän Jeesuksen rukousta. Se tuo pyhyydentunnon mieleemme ja estää sielun vihollisen toiminnan meidän kauttamme. Me tarvitsemme yhä uudelleen maailmassa muistutuksia pyhästä päämäärästämme jumaloitua.

Missä on velkansa saaneen miehen ilo? Missä on meidän anteeksisaaneiden ilo? Emmekö ole niin iloisia, että antaisimme anteeksi toisillemme. Synnyttääkö anteeksiantamus meissä kiitollisuuden velkaa? Kun me saamme tämän lahjan, liikuttaako se meitä niin paljon, että olemme valmiita armahtamaan samalla tavalla myös meidän velallisiamme? Minä tiedän, joskus tuo sisällämme asuvan mustan voiman valta on vain niin suuri. Se tuntuu imevän kaiken valon itseensä ja joudumme tietoisesti taistelemaan sitä vastaan ja kääntämään mielemme väkisin hyvän puolelle. Se kirvelee, mutta se on ainoa vaihtoehto.

Elämässä on mahdotonta olla kiitollinen Jumalalle ilman, että sitä kiitollisuutta osoittaa lähimmäiselle. Sellaista tilannetta ei voi olla, että meillä on Jumalan kanssa hyvät välit mutta olemme itse lähimmäiselle velkaa tai lähimmäinen on meille velkaa. Sen vuoksi meidän pitää yhä uudelleen vain pyrkiä sovintoon, kerta toisensa jälkeen ja antamaan anteeksi yhä suurempia asioita.

Koko ortodoksisuuden ydin on siinä, että meidät on luotu toistemme yhteyteen. Meillä on aina jonkinlainen suhde omaan itseemme, lähimmäiseemme ja Jumalaan. Oikeastaan koko elämämme lopputulos on se, miten me hoidamme näitä kolmea suhdetta. Yhtäkään niistä ei voi laiminlyödä kahden muun kustannuksella. Olennaista siinä on rakkaus: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi!

Mitä kaikkea sitten anteeksiantaminen ja armahtaminen tarkoittavat? Sitä, ettemme tuomitse, vaikka meillä olisikin mahdollisuus. Annamme vain anteeksi emmekä muistele kärsimäämme väärää vaan hukutamme nuo vääryydet anteeksiantoon ja ymmärrykseen. Opimme nöyrtymään ja olemaan kärsivällisiä. Taivaan valtakunta on vasta syntymässä ja edistämme sen kasvamista vain siten, että vahvistamme pyhän ilosanoman leviämistä.


Sinut on jo pelastettu

Kannattaa ottaa vaarin tästä evankeliumista ja tehdä asiat toisin kuin tämä palvelija. Ilosanoma nimittäin on se, että nyt me tiedämme mitä meidän ei pidä tehdä ja suunnanmuutos on mahdollista. Kristinuskon valtava armollisuus on siinä, että meillä on mahdollisuus syntien anteeksiantoon ja parannukseen. Kuvittele millainen resetointi julman palvelijan elämässä tehtiin. Kymmenen tuhannen talentit armahdus tarkoittaa kymmenen tuhannen työpäivän ansiota. Työtä velanmaksamiseksi hän olisi joutunut tekemään 300 vuotta mutta nyt hän sai kaiken anteeksi.

Myötätunto. Armahtaminen ja anteeksi antaminen osoittavat myötätunnon taitoa ja kykyä meidän sydämessämme. Ehkei palvelija tuntenut lainkaan isäntäänsä, sillä anteeksianto ei herättänyt hänessä sääliä toisia kohtaan. Hänelle anteeksianto ei liittynyt rakkauteen vaan bisnekseen. Hän päätti korjata perheensä elämän kertaheitolla hakemalla vielä rahat toiselta palvelijalta.

Joka sunnuntai edessämme on pelottava hetki, kun menemme ehtoolliselle. Huomaa, miten suurta anteeksiantoa sinulle tarjotaan. - Koko ihmiskunnan synnit anteeksi aina Aadamista tähän päivään ja ilman ehtoja. Oletko valmis menemään samoilla konsepteilla kirkosta ulos maailmaan antamaan anteeksi myös jokaiselle vastaantulijalle?

Meissä on vahvana jumalallinen henki eikä se hylkää meitä vaikka me sen itse hylkäisimmekin. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja katumuksen kautta me voimme nollata kaiken aiemmin kokemamme. Tämä on kristinuskon yksi käänteentekevistä ajatuksista. Toisekseen kristinusko on ainoa uskonto, jossa armolla on niin valtava merkitys. Näiden kahden asian esimerkki on meille viisas ryöväri.

- Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?

Jaksatko vielä kantaa syntisi taakkaa vai haluaisitko luopua jo siitä? Anna anteeksi niin taakka otetaan selästäsi ja voit astua iankaikkiseen elämään.