Tiellä kohti Jumalan kaupunkia

Tämä päivä on Jumalan hyvän tahdon julistus ja ihmisten pelastuksen ennustus: Herran temppelissä julkisesti Neitsyt ilmestyy / ja kaikille Kristuksen edeltä ilmoittaa. / Veisatkaamme siis hänelle suurella äänellä: / Iloitse, Sinä, / jonka kautta Luojan huolenpito toteutui.

Marian rooli on valtaisa koko kristinuskon suuressa tarinassa. Koko ihmiskunnan pelastus tapahtuu hänessä, hänen kauttaan, hänen suojeluksessaan ja hänen nöyryydessään. Elämän äidin kautta jumalallinen valkeus syntyy pimeyden keskelle, eläväksitekevä henkäys virvoittaa kuoleman keskellä, parannuksen aika ja lupaus tulee kivun ja sairauden keskelle. Marian kohdalla me joudumme käyttämään ylisanoja, koska sanamme eivät kykene riittävästi kertomaan hänen pelastavasta roolistaan.

Samalla meidän on tärkeä muistaa, että Maria on samanlainen ihminen kuin kuka tahansa meistä. Maria näyttää meille sen mahdollisuuden, johon ihminen on kutsuttu ja jokainen meistä on kutsuttu Jumalan armosta. Maria on uusi Eeva mutta hän on myös meille uusi Aadam. Vaikka kirkkomme teologiassa Kristusta sanotaan toiseksi Aadamiksi niin silti Mariassa me voimme nähdä sen ihmisen, jonka Jumala loi kanssaluojakseen.

Sen vuoksi Maria on meille kaikessa esikuva pyhitykseen kulkevasta kilvoittelijasta. Jokaiselle meille annetaan mahdollisuus ottaa elämässämme vastaan hyvä osa Herran palvelijoina. Meidän ei pidä tyytyä siihen osaan, jota meille tarjotaan tässä maailmassa vaan pyrkiä yhä uudelleen ja vahvemmin Jumalan tahdon mukaiseen elämään.


Koska sinä tulit uskoon, Maria?

Ortodokseille voi olla vierasta puhua uskoon tulemisesta tai äkillisestä elämänmuutoksesta uskon kautta. Uskoon tuleminen tai uskossa oleminen on hidas prosessi, jossa kasvetaan kohti Jumalan kaltaisuutta koko elämän ajan. Kun uskoon tuleminen on hidasta kasvamista kirkon rakastamiseen, uskonkriisit ovat silloin harvinaisia ja uskosta vieraantuminen on myös hidasta.

Tämän ortodoksisen tavan ajatella me näemme neitseen Marian elämässä. Toisin kuin monen apostolin elämässä (ap. Paavali ja opetuslasten kutsuminen), me emme löydä Marian elämässä mitään tiettyä kohtaa, jolloin hän olisi tullut ”uskoon”. Marian elämä pyhitettiin Jumalalle jo lapsena ja hänen elämänsä päättyi tällä samalla Jumalan palvelijan tiellä.

Uskossa oleminen on myönteisiä sanoja ja tekoja lähimmäisiämme ja Luojaamme kohtaan. Tässä Marian juhlassa tämä näkyy hyvin selvästi vuorovaikutussuhteena ihmisen ja Luojan välillä, josta syntyy pelastava elementti koko ihmiskunnalle. Se kertoo ihmisen kaipuusta ja aktiivisuudesta Jumalaa kohtaan ja halusta tehdä asiat oikein. Samalla se kuvaa kuinka Jumala ottaa vastaan ihmisen ja palkitsee hänet monenlaisilla lahjoillaan.


Elämän omistaminen Jumalalle merkitsee hyvää uhria Jumalalle

Marian temppeliin tuomisen juhla kuvaa meille Jumalan rakkautta ja laupeutta ihmistä kohtaan. Paljon armoa ja paljon laupeutta on tullut meidän osaksemme. Meidän pyhityksemme alkaa siitä hetkestä, kun Kristus tuli ihmiseksi Marian kautta. Jumala ei ulkoa käsin koeta korjata synnin ja kuoleman synnyttämää ongelmaa vaan hän syntyy ihmiseksi. Ihmisenä ollessaan hän ottaa kaiken heikkoutemme päälleen ja uudistaa meidän ihmisyytemme. Vaikka siis Kristus on Herramme hän on myös syntymänsä kautta aidosti Veljemme, hän on Kanssakärsijämme, Lohduttaja ja lopulta myös kuolemasta Vapahtaja.

Yhtä ihmeellinen on myös se rooli, joka Marialle annettiin pelastuksemme tähden.

Marian elämä Vapahtajamme äitinä sisältää monia kauneuden ja vapauden elementtejä. Hän syntyi monien ja pitkällisten rukousten lopputuloksena ja hän itsessään poisti häpeän, joka Joakimin ja Annan osaksi oli tullut lapsettomuudesta. Temppelissä hän valmistautui rukoillen kilvoitellen osaansa ja pyhitti elämänsä Jumalalle jo lapsena. Enkeli Gabrielin tuotua hänelle ilosanoman hän vastasi myönteisesti Jumalan kutsuun. Tämä myönteinen vastaus merkitsi uutta liittoa Jumalan kanssa joka tähtäisi jokaisen meidän pelastumiseen Kristuksessa. Maria luopui omastaan ja niin hänestä tuli äiti, jonka kautta maailma saisi elämän. Minä olen Herran palvelijatar.

Yhtä lailla olisi voinut tapahtua toisin.

Me helposti länsimaissa ajattelemme vapauden tarkoittavan mahdollisuutta toimia miten tahdomme. Vapaus usein merkitsee vapautta pois jostakin.  Mutta uskon että vapaus usein tarkoittaa päinvastaista, vapautta johonkin, mahdollisuutta tulla ja kasvaa kohti Jumalan kaltaisuutta. Silloin vapaus tarkoittaa mm. sitä että annamme Jumalalle tilan kasvaa sydämessämme. Maallisen vapauden käyttäminen usein rajoittaa vapauttamme ja sulkee vaihtoehtoja kun taas kristillinen vapaus taas kasvaa oikeuden valintojen seurauksena.

Ja Maria omisti elämänsä pyhyydelle.

Me voimme nähdä hänet pakenemassa Joosefin kanssa, etsimässä Jeesus lasta Jerusalemissa, kuuntelemassa Jeesuksen opetusta väkijoukoille, taivaltamassa poikansa kanssa ilta-aterialle. Näkemässä poikansa vangitsemisen ja kidutuksen, ristiinnaulitsemisen ja kuoleman ja siten myös tyhjän haudan. Marian kautta Jumalan huolenpito ihmistä kohtaan herkän ja näkyvän muodon.


Osalliseksi suuresta rakkaudesta

Ellemme tarpeeksi väkevästi ymmärrä, mistä Jumala on luopunut meidän vuoksemme ja miten syvä hänen rakkautensa meitä kohtaan on, emme koskaan tule ymmärtämään sitä, miten suuren armon me olemme saaneet. Nykyaikainen ateismi tai skeptisyys etsii turhaan epäilyksen kohdetta Jeesuksen tunnusteoista, Raamatun uskottavuudesta tai logiikkaleikeistä. Mutta todellinen ateismi voisi enemmänkin ihmetellä Jumalan äärimmäistä ja väsymätöntä hyvyyttä ihmistä kohtaan.

Ihmisinä me emme koskaan opi ymmärtämään jumalallisen rakkauden syvyyttä ihmistä kohtaan, koska se ylittää käsityksemme. Tämän vuoksi me olemme saaneet toisen kielen käyttöömme ja tämä kieli syntyy kyyneleistä. Kirkkomme pyhät kilvoittelijat ovat toistuvasti kuvanneet jumalallisen rakkauden kokemusta nimenomaan kyyneleiden kautta. Kyyneleet ilmaisevat meissä epäonnistumista, pyhittymistä, sääliä, myötätuntoa, jaksamista ja luottamista Jumalaan. Kyyneleet kuvaavat ihmisenä olemista hyvin herkällä ja syvällisellä tavalla.

Liturgiaan osallistumisen kautta jokainen meistä voi tuoda itsensä otolliseksi Jumalan palvelijaksi. Samoin kuin Maria astui temppelissä kaikkein pyhimpään, niin sama kaikkein pyhin avataan meille Herran ehtoollisella. Me pääsemme osallistumaan kuolemattomasta ja eläväksitekevistä lahjoista. Kun me avaamme sydämemme Jumalan kutsulle ja sisäistämme ektenioiden pyynnöt, me voimme löytää jumalallisen kutsumuksemme Kristuksen edessä. Jokaiselle meistä on varattu osa tässä Jumalallisessa tarinassa, johon myös Maria kuuluu. Mariasta tuli Herran temppeli ja sen myötä jokainen meistä on kutsuttu Jumalan kaupungin asukkaaksi.

Siunattua temppeliin tuomisen juhlaa kaikille joulupaastoa viettäville!