keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tiellä kohti Jumalan kaupunkia

Tämä päivä on Jumalan hyvän tahdon julistus ja ihmisten pelastuksen ennustus: Herran temppelissä julkisesti Neitsyt ilmestyy / ja kaikille Kristuksen edeltä ilmoittaa. / Veisatkaamme siis hänelle suurella äänellä: / Iloitse, Sinä, / jonka kautta Luojan huolenpito toteutui.

Marian rooli on valtaisa koko kristinuskon suuressa tarinassa. Koko ihmiskunnan pelastus tapahtuu hänessä, hänen kauttaan, hänen suojeluksessaan ja hänen nöyryydessään. Elämän äidin kautta jumalallinen valkeus syntyy pimeyden keskelle, eläväksitekevä henkäys virvoittaa kuoleman keskellä, parannuksen aika ja lupaus tulee kivun ja sairauden keskelle. Marian kohdalla me joudumme käyttämään ylisanoja, koska sanamme eivät kykene riittävästi kertomaan hänen pelastavasta roolistaan.

Samalla meidän on tärkeä muistaa, että Maria on samanlainen ihminen kuin kuka tahansa meistä. Maria näyttää meille sen mahdollisuuden, johon ihminen on kutsuttu ja jokainen meistä on kutsuttu Jumalan armosta. Maria on uusi Eeva mutta hän on myös meille uusi Aadam. Vaikka kirkkomme teologiassa Kristusta sanotaan toiseksi Aadamiksi niin silti Mariassa me voimme nähdä sen ihmisen, jonka Jumala loi kanssaluojakseen.

Sen vuoksi Maria on meille kaikessa esikuva pyhitykseen kulkevasta kilvoittelijasta. Jokaiselle meille annetaan mahdollisuus ottaa elämässämme vastaan hyvä osa Herran palvelijoina. Meidän ei pidä tyytyä siihen osaan, jota meille tarjotaan tässä maailmassa vaan pyrkiä yhä uudelleen ja vahvemmin Jumalan tahdon mukaiseen elämään.


Koska sinä tulit uskoon, Maria?

Ortodokseille voi olla vierasta puhua uskoon tulemisesta tai äkillisestä elämänmuutoksesta uskon kautta. Uskoon tuleminen tai uskossa oleminen on hidas prosessi, jossa kasvetaan kohti Jumalan kaltaisuutta koko elämän ajan. Kun uskoon tuleminen on hidasta kasvamista kirkon rakastamiseen, uskonkriisit ovat silloin harvinaisia ja uskosta vieraantuminen on myös hidasta.

Tämän ortodoksisen tavan ajatella me näemme neitseen Marian elämässä. Toisin kuin monen apostolin elämässä (ap. Paavali ja opetuslasten kutsuminen), me emme löydä Marian elämässä mitään tiettyä kohtaa, jolloin hän olisi tullut ”uskoon”. Marian elämä pyhitettiin Jumalalle jo lapsena ja hänen elämänsä päättyi tällä samalla Jumalan palvelijan tiellä.

Uskossa oleminen on myönteisiä sanoja ja tekoja lähimmäisiämme ja Luojaamme kohtaan. Tässä Marian juhlassa tämä näkyy hyvin selvästi vuorovaikutussuhteena ihmisen ja Luojan välillä, josta syntyy pelastava elementti koko ihmiskunnalle. Se kertoo ihmisen kaipuusta ja aktiivisuudesta Jumalaa kohtaan ja halusta tehdä asiat oikein. Samalla se kuvaa kuinka Jumala ottaa vastaan ihmisen ja palkitsee hänet monenlaisilla lahjoillaan.


Elämän omistaminen Jumalalle merkitsee hyvää uhria Jumalalle

Marian temppeliin tuomisen juhla kuvaa meille Jumalan rakkautta ja laupeutta ihmistä kohtaan. Paljon armoa ja paljon laupeutta on tullut meidän osaksemme. Meidän pyhityksemme alkaa siitä hetkestä, kun Kristus tuli ihmiseksi Marian kautta. Jumala ei ulkoa käsin koeta korjata synnin ja kuoleman synnyttämää ongelmaa vaan hän syntyy ihmiseksi. Ihmisenä ollessaan hän ottaa kaiken heikkoutemme päälleen ja uudistaa meidän ihmisyytemme. Vaikka siis Kristus on Herramme hän on myös syntymänsä kautta aidosti Veljemme, hän on Kanssakärsijämme, Lohduttaja ja lopulta myös kuolemasta Vapahtaja.

Yhtä ihmeellinen on myös se rooli, joka Marialle annettiin pelastuksemme tähden.

Marian elämä Vapahtajamme äitinä sisältää monia kauneuden ja vapauden elementtejä. Hän syntyi monien ja pitkällisten rukousten lopputuloksena ja hän itsessään poisti häpeän, joka Joakimin ja Annan osaksi oli tullut lapsettomuudesta. Temppelissä hän valmistautui rukoillen kilvoitellen osaansa ja pyhitti elämänsä Jumalalle jo lapsena. Enkeli Gabrielin tuotua hänelle ilosanoman hän vastasi myönteisesti Jumalan kutsuun. Tämä myönteinen vastaus merkitsi uutta liittoa Jumalan kanssa joka tähtäisi jokaisen meidän pelastumiseen Kristuksessa. Maria luopui omastaan ja niin hänestä tuli äiti, jonka kautta maailma saisi elämän. Minä olen Herran palvelijatar.

Yhtä lailla olisi voinut tapahtua toisin.

Me helposti länsimaissa ajattelemme vapauden tarkoittavan mahdollisuutta toimia miten tahdomme. Vapaus usein merkitsee vapautta pois jostakin.  Mutta uskon että vapaus usein tarkoittaa päinvastaista, vapautta johonkin, mahdollisuutta tulla ja kasvaa kohti Jumalan kaltaisuutta. Silloin vapaus tarkoittaa mm. sitä että annamme Jumalalle tilan kasvaa sydämessämme. Maallisen vapauden käyttäminen usein rajoittaa vapauttamme ja sulkee vaihtoehtoja kun taas kristillinen vapaus taas kasvaa oikeuden valintojen seurauksena.

Ja Maria omisti elämänsä pyhyydelle.

Me voimme nähdä hänet pakenemassa Joosefin kanssa, etsimässä Jeesus lasta Jerusalemissa, kuuntelemassa Jeesuksen opetusta väkijoukoille, taivaltamassa poikansa kanssa ilta-aterialle. Näkemässä poikansa vangitsemisen ja kidutuksen, ristiinnaulitsemisen ja kuoleman ja siten myös tyhjän haudan. Marian kautta Jumalan huolenpito ihmistä kohtaan herkän ja näkyvän muodon.


Osalliseksi suuresta rakkaudesta

Ellemme tarpeeksi väkevästi ymmärrä, mistä Jumala on luopunut meidän vuoksemme ja miten syvä hänen rakkautensa meitä kohtaan on, emme koskaan tule ymmärtämään sitä, miten suuren armon me olemme saaneet. Nykyaikainen ateismi tai skeptisyys etsii turhaan epäilyksen kohdetta Jeesuksen tunnusteoista, Raamatun uskottavuudesta tai logiikkaleikeistä. Mutta todellinen ateismi voisi enemmänkin ihmetellä Jumalan äärimmäistä ja väsymätöntä hyvyyttä ihmistä kohtaan.

Ihmisinä me emme koskaan opi ymmärtämään jumalallisen rakkauden syvyyttä ihmistä kohtaan, koska se ylittää käsityksemme. Tämän vuoksi me olemme saaneet toisen kielen käyttöömme ja tämä kieli syntyy kyyneleistä. Kirkkomme pyhät kilvoittelijat ovat toistuvasti kuvanneet jumalallisen rakkauden kokemusta nimenomaan kyyneleiden kautta. Kyyneleet ilmaisevat meissä epäonnistumista, pyhittymistä, sääliä, myötätuntoa, jaksamista ja luottamista Jumalaan. Kyyneleet kuvaavat ihmisenä olemista hyvin herkällä ja syvällisellä tavalla.

Liturgiaan osallistumisen kautta jokainen meistä voi tuoda itsensä otolliseksi Jumalan palvelijaksi. Samoin kuin Maria astui temppelissä kaikkein pyhimpään, niin sama kaikkein pyhin avataan meille Herran ehtoollisella. Me pääsemme osallistumaan kuolemattomasta ja eläväksitekevistä lahjoista. Kun me avaamme sydämemme Jumalan kutsulle ja sisäistämme ektenioiden pyynnöt, me voimme löytää jumalallisen kutsumuksemme Kristuksen edessä. Jokaiselle meistä on varattu osa tässä Jumalallisessa tarinassa, johon myös Maria kuuluu. Mariasta tuli Herran temppeli ja sen myötä jokainen meistä on kutsuttu Jumalan kaupungin asukkaaksi.

Siunattua temppeliin tuomisen juhlaa kaikille joulupaastoa viettäville!

10 kommenttia:

  1. Isä Ville, kiitos taas kerran! Miten Sinä saatkin mahtumaan yhteen pieneen kirjoitukseen niin paljon, niin suuria, sielua kohottavia totuuksia ja samalla niin ymmärrettävästi, ihmisläheisesti ja kauniisti ilmaistuina! Kirjoituksesi ovat uskon ytimestä, ortodoksisuuden ominta sanomaa tavalliselle pienelle ihmiselle. Erityisesti nämä kirjoituksesi, joissa kirjoitat jonkin Evankeliumitekstin tai Kirkollisen juhlan tai muuten hengellisen elämän peruskysymysten pohjalta, pitäisi koota kirjaksi! Toivoen Sinulle terveyttä, sielun ja ruumiin voimaa - uusia kirjoituksiasi aina odottaen Liisu

    VastaaPoista
  2. Nöyrä kiitos palautteesta ja Jumalalle kunnia kaikesta!
    Siunattua paaston jatkoa, isä Ville

    VastaaPoista
  3. Niin, kunnia Jumalalle kaikesta! Kiitos Hänelle, joka pitää meistä huolen ja antaa meille jokapäiväisen leivän niin fyysisesti kuin hengellisesti. t. Liisu.

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia hienosta kirjoituksesta! Olen vasta katekumeeniasteella ja moni asia tekstissä "osui kohdalleen". Todella hidasta kiirehtimistä tämä matka on toistaiseksi ollut...Haluaisin sinulta kysyä Marian miehen Josefin asemasta ja roolista ortodoksisessa traditiossa. Maria on syystä nostettu enkelien yläpuolelle, mutta en ole huomannut Josefista puhuttavan??? Miehenä ajattelen, että hän teki aika ison henkilökohtaisen uhrauksen. Pakeni perheineen, kantoi vastuuta jne. lapsen takia joka ei ollut hänen. Josefin "unohtaminen" liturgioissa ja kirjallisuudessa ihmetyttää minua ja tähän on oletettavasti olemassa jokin yleiskristillinen selitys. Terveisin, Roy Siljamäki

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentistasi! Toivottavasti tiesi kohti kirkkomme jäsenyyttä on ollut tasainen ja olet saanut hyvää vahvistusta uskon elämääsi.

    Kuten tuossa mainitsitkin, Joosefin rooli vahvasti sidoksissa siihen kuinka hän otti Marian suojiinsa ja sen vuoksi häntä kutsutaan Joosef Kihlaajaksi. Joosef ei ollut Jeesuksen isä kuin kasvatusmielessä ja viimeisen kerran kuulemme hänestä Jerusalemissa kun Jeesus ensi kertaa opetti Jerusalemissa 12-vuotiaana. (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Luuk.2.html#o12)

    Pyhää Joosef Kihlaajaa muistellaan heti joulun jälkeisenä sunnuntaina, tänä vuonna ilmeisesti 29.12. Ehkäpä joku meistä voisi kirjoittaa jutun tästä varsin pienelle huomiolle jääneestä isähahmosta!

    Siunattua paaston jatkoa ja laita jatkossakin kommentteja tulemaan!

    isä Ville

    VastaaPoista
  6. Myös minä haluan kiittää kirjoituksestasi joka antoi evästä tähän aamuun, niinkuin muutkin kirjoituksesi, jotka aina luen kiinnostuneena ja jotka joka kerta antavat aihetta pysähtymiseen. Tämä artikkelisi on puhutteleva. Jäin tosin kiinni tähän, että uskon on koko elämän jatkuva prosessi, ei salaman isku, joka osuu kohdalle yhtenä päivänä. Olen kyllä niin ajatellutkin, mutta helposti unohdan, kun tielle osuu jokin kivi joka vie ajatukset tärkeimmästä. Hyvä kun muistutat. Minäkin olen alkutaipaleella tässä ortodoksisuudessa ja olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt sen. Minä aikoinani hylkäsin uskon ja yritin korvata sen muulla. Siksi on niin tärkeää, että saan lukea Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta meitä kohtaan, jotka emme ole olleet yhtä uskollisia Häntä kohtaan kuin Hän meitä kohtaan. En minä tosiaankaan niin suurta asiaa kykene ymmärtämään, mutta on hyvä, että on ihmisiä, jotka auttavat minua, niin että valitsen niin, että tämä uskossa kasvu jatkuu. Kiitos isä Ville!

    VastaaPoista
  7. Kiitos palautteesta, sen saaminen lämmitää aina mieltäni!

    Kyllähän meidän uskoamme kyllä koetellaan monta kertaa viikon tai kuukauden aikana ja siksi on aina hyvä muistaa se mahdollisuus paluuseen, jonka tuhlaajapoika isältään sai. Rippi-isän kanssa kannattaa myös aina keskustella tästä asiasta, koska häneltä saattaa löytyä hyviä lääkkeitä asiaan. Joskus elämämme krikon parissa on helppoa ja sujuvaa mutta joskus me joudumme tekemään työtä pahaa henkeä vastaan ihsan tosissamme.

    Siunausta kilvoitteluun!

    VastaaPoista
  8. Isä Ville, osaat kirjoittaa niin, että teksti ikään kuin syttyy elämään ja imaisee sisäänsä kokemaan tapahtunutta ikään kuin se olisi juuri tapahtumassa. Haluan lukea enemmän ja enemmän.
    Luettuani tekstejäsi alan melko usein laulaa mielessäni: Veisatkaamme uskovat ylistystä Sanalle… En tiedä miksi, tai ehkä siinä veisussa on perustavaa laatua olevia totuuksia kuten kirjoituksissasi.
    Osaat varmaankin kirjoittaa noin syvällisesti, koska olet kokenut omakohtaisestikin asioita, joista kirjoitat. Et vain selitä tekstejä, vaan elät kirjoittamiasi asioita todeksi omassa kilvoittelussasi. Uskallat avautua vaikeistakin asioistasi tai kirjoittaa rukousrunon.
    Olen kiitollinen Jumalalle, että hän johdatti minut sinun rippilapseksesi. Siinä oli elämäni käännekohta. Nyt minulla on mahdollisuus kasvaa paremmaksi ihmiseksi hyvien ohjeittesi saattelemana, vaikka kompastelenkin polulla. Vaikka olet nuori pappi, pystyt antamaan tosi viisaita neuvoja. Olet myös oikealla tavalla napakka ja sanot synnin synniksi etkä anna minun luistella selittelyjen taakse.
    Kiitos Jumalalle rippi- isästäni! Hän antakoon sinulle terveyttä ja jaksamista ja kirkastakoon sinulle sen tien, jota sinun tulee käydä.
    Rippilapsesi Arja

    VastaaPoista
  9. Kunnia Jumalalle kaikesta ja siunatkoon Hän meidän kaikkien työtä Kirkkomme hyväksi!

    VastaaPoista
  10. Etsijän tiellä olevalle isä Villen kirjoitus on todella helpottava.Henkinen kasvu on todella pitkä prosessi.Kyyneleitä olen vierittänyt huomattuani eläneeni väärää elämää,puhdistautuminen on ollut vaikeaa mutta opettavaakin.






    VastaaPoista