Kohti kuolemaa, kohti elämää

Jumalassa on elämä

Suuri paasto on päättymässä ja valmistaudumme Suuren viikon vastaanottamiseen. Tänään me elämme uudelleen tapahtumia Betaniassa, jossa Kristus herätti Lasaruksen kuolleista ja saamme vahvistuksen ylösnousemususkoomme.

Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut... Tämä Martan lause kuvaa hyvin sitä kaipausta, jossa kuoleva ihminen ikävöi Paratiisissa menettämäänsä elämäänsä.  Martta tietää, että Kristuksessa on elämä ja jos me joudumme eroon tuosta elämästä, me kuolemme. Synti erotti ihmisen Jumalasta, syntiInlankeemus erotti meidät iankaikkisesta elämästä ja meidät tuomittiin kuolemaan.

Jumala antoi ihmiselle yltäkylläisen elämän mutta ihminen menetti sen kääntyessään pois Jumalasta. Ei Jumala tuota kuolemantuomiota ihmiselle määrännyt vaan me itse päätimme kuunnella ja seurata käärmettä.  Meitä varoitettiin kuoleman olemassaolosta ja pian huomasimme alastomina, miten kavalasti saatana voi synnin kautta petti ja satutti meitä. Kaipaus jäi elämään ihmisen sydämeen ja Jumala jatkoi ihmisen etsimistä tässä maailmassa.

Jos sinä olisit ollut täällä... Vasta lankeemuksen jälkeen ihminen oppi tuntemaan Jumalan kaitselmukseen ihanuuden ja jäi kaipaamaan eläväksitekevää Sanaa. Martan valitus Jeesukselle kuvaa meidän kaipuutamme alkuperäiseen kauneuteemme täällä lakastuneessa paratiisissa, jossa kuolema pitää meitä vankeinaan. Me olemme pakkosiirtolaisuudessa ja odotamme Vapahtajaamme viemään meidät luvattuun maahan.

Martan uskontunnustus yksi kauneimmista lauseista koko evankeliumissa. Kuinka konkreettista ja elämänläheistä näiden ihmisten tunnustus on Kristukselle! Heille Jumala ei ollut oppi vaan elämän todellisuutta, jota hengitetään kuin ilmaa. Tämä uskontunnustus on kuin kuiskaus kylmässä ja pimeässä maailmassa, jossa me näemme hetken häivähdyksen Elämän kuninkaan voimasta ja mahdollisuudesta.

Me uskomme myötätuntoiseen ja sääliä tuntevaan Jumalaan, joka rakastaa ihmistä. Martan valituksen edessä Kristus koki suurta tuskaa ja surua kuoleman armottoman voiman edessä ja inhimillisyydessään hänkin musertuu maailman realismin edessä. Hän oli ihminen, kuin yksi meistä. Jeesus itki.

Hän tunsi myötätuntoa epäonnistunutta ihmistä kohtaan mutta myös tuskaa epäuskosta, jotka eivät edellenkään usko siihen, että hänessä on elämä, että hän on elämä. Ihminen on luotu vapauteen mutta tuon saman vapauden myötä hän tulee jäämään kuolemaan, ellei hän seuraa Kristusta.

Lasarus on jo kuollut mutta kuullessaan Kristuksen elävöittävän kutsun, hän astuu ulos haudasta. Jumala ei kumoa luonnonjärjestystä vaan näyttää meille sen millainen paratiisin todellisuus on. Siellä ei ole kipua, surua eikä huokauksia vaan loppumaton elämä. Kuolemalla ei ole osaa Paratiisissa ja nyt me näemme häivähdyksen siitä todellisuudesta, johon meidät kutsuttu. Lasaruksen herättämisessä kuoleman valta tehtiin tyhjäksi.


Jumalan kuolema

Kirkossa meille tarjota selitystä tälle salaisuudelle, koska selitys ei tekisi meistä viisaampia. Vain hiljentyminen ja ihmettely antavat meille ymmärrystä tämän mysteerin edessä. On asioita, joita me voimme sanoa ja todeta, mutta uskon elämässä on vielä enemmän asioita, jotka ovat sanojemme takana, jotka opimme tuntemaan vain sydämen kokemuksen kautta.

Kuoleman valta on niin olennainen osa elämässämme, ettei edes Kristus ei voi välttää sitä tässä maailmassa. On ikuinen mysteeri, kuinka iankaikkinen Jumala voi kuolla ja miten hänet peitetään puhtaisiin käärinliinoihin ja tuoksuviin yrtteihin ja haudataan. Kuinka hän voisi vapauttaa ihmisen kuoleman vallasta? Vain itse ottamalla ihmisen osan tässä maailmassa ja käymällä läpi sen synnin todellisuuden, jossa ihminen elää. Ja tämän hän voi tehdä vain siksi, että hän samaan aikaan istuu valtaistuimella, Isän oikealla puolella.

Jumaluutensa merkkinä Kristus herätti kuolleen ystävänsä Lasaruksen eloon, joka oli maannut haudassa jo neljättä päivää. Mutta Jumalana hänen oli myös itse valmistauduttava kuolemaan, ei ystävänsä, vaan koko ihmiskunnan puolesta. Hänen oli suoritettava äärimmäisin uhri, mitä voimme kuvitella, jotta me saisimme elämän.

Kuinka kuolema kääntyy elämäksi, jäi myös opetuslapsille  mysteeriksi. Heidän oli vaikea ymmärtää pelastustyön kokonaisuutta, koska he elivät näiden tapahtumien  keskellä. Vaikka he elivät Kristuksen kanssa ja kuulivat hänen opetustaan päivittäin, he eivät nähneet vielä selkeästi asioita. Siksi he epäröivät, hämmentyivät, pakenivat, kielsivät, pelkäsivät eivätkä tienneet mitä uskoa. Lasaruksen herättäminen jää meillekin mysteeriksi, ellei paaston tie ole valmistanut meitä hengellistä maailmaa varten.

Uskommeko me todella kulkevamme Herramme kanssa kohti kuolemaa? Olemmeko me riittävästi valmistautuneet siihen vai kiellämmekö me hädän hetkellä Herramme kuin Pietari? Ellemme me kuole Kristuksessa, me emme voi syntyä uudelleen hänessä. Olemmeko valmiita jäämään tähän kuoleman maailmaan ilman mahdollisuutta syntyä uudelleen uuteen elämään Hänessä?

Herran ratsastaminen Jerusalemiin

Nyt taivasten voimat meidän kanssamme näkymättömästi palvovat. Sillä katso, kunnian Kuningas tulee sisälle. Katso, salaista, täydesti toimitettua uhria voittosaatossa kannetaan. Uskossa ja halajamisessa lähestykäämme, että tulisimme otollisiksi iankaikkisesta elämästä. Halleluja, halleluja, halleluja. (Paastoliturgian kerubiveisu)

Kerubiveisussa kerrotaan juhlahetkestä kun Herramme ratsastaa Jerusalemiin. Me näemme tämän voittosaattueen joka sunnuntai Suuressa saatossa, jossa Kristus tuodaan kumarrettavaksemme ja samalla liitymme tähän voittoisaan kulkueeseen. Siksi meitä kehotetaan suureen tarkkaavaisuuteen.

Me olemme hengellisellä matkalla kohti pyhää kaupunkia. Me tiedämme missä tuo kaupunki on, mitä se merkitsee ja mikä siellä odottaa. Pääsiäinen lähestyi pyhässä kaupungissa ja ihmiset valmistavat kiireesti juhlaa perheilleen. Uskovat valmistautuvat ottamaan vastaan kuninkaansa ja Messiaansa. Ihmiset riemuitsevat, sillä aika on täyttymässä.

Me tiedämme, että tie vie kärsimykseen ja kuolemaan mutta myös ylösnousemukseen. Palmusunnuntain juhla on aivan erityinen hetki Kristuksen elämässä, koska hänet otetaan vastaan kuninkaana ja messiaana tämän ainoan kerran. Sen jälkeen hänet revitään alas valtaistuimeltaan ja tuomitaan kuolemaan. Hänet ajetaan ulos kaupungista kuolemaan tuomittuna. Kuninkaasta tulee kapinoitsija ja rettelöitsijä.

Jumalan pelossa, uskossa ja rakkaudessa lähestykää!  Kunnian kuningas lähtee nyt kukistamaan syntiä ja kuolemaa. Mutta Kristuksen elämän loppupuoli Jerusalemissa kääntyy kohti kaaosta ja Pimeys valtaa kaupungin. Missä on kuninkaan kunnia?

Maailmassa oleville kuolema merkitsee loppua mutta uskovalle se merkitsee siirtymistä kuolemasta elämään. Tämän saman mysteerin kanssa me edelleen olemme hämmennyksestä. Kristuksen kunnia ja kirkkaus on vapaaehtoisessa ristinkuolemassa, joka merkitsee rakkauden voittoa kärsimyksessä. Todellinen voitto kuolemasta tapahtuu ristillä ja sitä maailma ei tänäkään päivänä ymmärrä.

Kun Hän tuli vapaaehtoisiin kärsimyksiin Jerusalemiin, silloin pimeässä ja kuoleman varjossa istuva kansa otti käsiinsä puiden lehviä ja palmunoksia, noita voitonmerkkejä, joilla se ennalta kuvasi ylösnousemusta. (Virpomavitsojen siunausrukouksesta)

Tänä iltana Kristus tulee meidän seuraksemme. Vaikka hän on kuninkaamme, hän on myös kanssakulkijamme. Vaikka hän on taivaan kirkkaus ja luomaton Sana, hän kulkee kanssamme tänään kohti kuolemaa ja ylösnousemusta. Vaikka hän on meidät maan tomusta luonut, hän on valmis kuolemaan puolestamme.

Profeetta Sakarja valaa meihin toivoa ja ymmärrystä tämän juhlapäivän äärellä:

Tuona päivänä Herra Jumala pelastaa kansansa, kokoaa omansa yhteen kuin lammaslauman. He loistavat hänen maassaan kuin kruunussa sädehtivät jalokivet. Kuinka kauniiksi tulee maa, kuinka ihanaksi! Maa tuottaa viljan ja viinin, nuorukaiset ja neidot kukoistavat. (Sak. 9:16-17)

Tässä merkissä olet voittava

Konstantinos ja Helena

 Tänään vietämme Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin ylentämisen juhlaa. Herran eläväksitekevä risti löydettiin v. 326 Jerusalemista, kun keisari Konstantinos ja keisarinna Helena suorittivat kaivauksia alueella. Ristin löytöpaikan päälle rakennettiin kirkko, joka vihittiin käyttöön v. 335 ja tämän jälkeen kirkoissamme on juhlittu kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen juhlaa 14. syyskuuta. Ristin juhlaan kuuluu myös muisto siitä, kuinka persialaisinvaasion aikana v. 614 ryöstetty risti palautettiin Konstantinopoliin v. 629 Hagia Sofian kirkkoon.

Evankeliumeista me löydämme monia erilaisia Kristuksen seuraajia. Osa heistä on näkyviä ja intohimoisia opetuslapsia, joista myöhemmin tulee kuuluisten seurakuntien perustajia ja osa taas hiljaisia kuuntelijoita, joiden kautta opimme myös paljon kristittynä olemisesta. Tämä olisi hyvä muistaa myös tänä päivänä kun käymme kirkossa: ei ole vain yhtä tapaa olla ortodoksi vaan jokainen meistä on uskovainen omalla tavallaan. Osa meistä on kuin räiskyvä ja innokas Pietari, toinen taas Herran jalkojen juuressa istuva Maria tai käytännön työtä tekevä Martta.

Henkilökohtaisesti minua koskettaa evankeliumin henkilöistä fariseus Nikodemos, joka oli Jeesuksen opetuslapsi salaa. Hän ilmestyy evankeliumiin ensimmäistä kertaa, kun tapasi Jeesuksen keskellä yöllä. Tunnelma tämän keskustelun aikana on intiimi ja rauhoittava, ja vaikka kaikki tapahtuu salassa, niin silti siinä paljastetaan meille taivaan valtakunnan salaisuuksia.

Nikodemos antaa kaikille Kristuksen seuraajille inhimilliset kasvot, koska hän avoimesti näyttää oman tietämättömyytensä ja rohkeasti haastaa Kristuksen kysymyksillään. Vaikka Nikodemos on ymmällään Jeesuksen opetuksesta, hän tekee lopulta oikean ratkaisun: hän vaikenee ja kuuntelee. Ja miten ymmärtäväisesti Kristus suhtautuukaan tämän jälkeen tähän salaiseen opetuslapseensa. Hän saakin nyt seikkaperäisesti kuunnella taivaan valtakunnan salaisuuksia ristinkuolemasta ja pelastuksesta.

Erityisesti huomio kannattaa kiinnittää siihen, mitä Jeesus opettaa rististä. Pyhä evankelista Johannes kirjoittaa: Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Ristin tarkoitus on pelastaa kaikki ne, jotka uskoen ottavat vastaan Jeesuksen pelastustyön. Kun nyt siis Kristus levittää kätensä ristille, me voimme ymmärtää tämän merkitsevän Jumalan antaumuksellista ja kärsivää rakkautta luomakuntaa kohtaan. Kun Kristus nostetaan ristille, hän vetää mukanaan koko langenneen ihmiskunnan taivaalliseen kunniaansa. Johanneksen erityinen korostus on siinä, kuinka Kristus on kärsimyksen keskellä kunnian kuningas ja säteilee kärsimyksessään aurinkoa kirkkaammin. Miksi? Vaikka risti merkitsee maailmallisille ihmisille häpeää, uskovaiselle se merkitsee Jumalan suurta rakkautta ihmistä kohtaan. Kuoleman kautta hän vie meidät elämään ja ylösnousemuksen kautta hän tekee tyhjäksi synnin ja kuoleman. Ristille nostettuna hän vetää mukaansa kaikki häneen uskovat. Se joka uskoo Häneen ja saa kasteen, tulee pelastumaan.

Jeesuksen sanat jäivät kytemään Nikodemoksen mieleen ja hänestä tulee Jeesuksen opetuslapsi. Nikodemos ei ollut vain fariseus vaan hän kuului myös Suureen neuvostoon, joka oli juutalaisten ylin päättävä elin Rooman valtakunnan ajalla. Tämä neuvoston jäsenenä Nikodemos astuu taas näyttämölle puolustamaan Messiasta, jonka surmaamista parhaillaan suunnitellaan. Hän sanoi: Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt. Mutta häntä ei kuunnella. Asia oli jo heidän mielissään päätetty. Silloin Nikodemos muistaa keskustelun Jeesuksen kanssa yöllä:

Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.

Johanneksen evankeliumi on rakkauden evankeliumi mutta se on myös vastakohtien evankeliumi. Nyt me näemme ristin valossa vastakohtaisuudet eli valon ja pimeyden, totuuden ja valheen, pelastuksen ja kuoleman. Me emme voi jättää valitsematta. Rakkauden käskyn korostamisen lisäksi me voimme nähdä kuinka rakkauden näkyy myös palvelemisessa. Viimeisen kerran tapaamme Nikodemoksen Jeesuksen kuoleman jälkeen kun hän yhdessä Joosef Arimatialaisen kanssa lähtee hautaamaan Jeesuksen ruumista. He laskevat pyhän ruumiin alas ristiltä, peittävät sen tuoksuvilla yrteillä, kietovat puhtaaseen liinavaatteeseen ja hautaavat hänet läheiseen puutarhaan.

Koko kirkkovuoden kierto alkaa rististä ja saa huipennuksensa siinä, kuinka eläväksitekevän ristin kautta Kristus voittaa kuoleman. Jumalan voima on siinä, että se millä maailma uhkaa meitä muuttuu Kristuksen kautta voitoksemme. Jeesuksen ja Nikodemoksen keskustelussa kerrotaan myös peruste sille, kuinka me voimme tulla osalliseksi ylösnousemuksesta: Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan (Joh. 3:5). Meidät on kasteessa nimetty Kristuksen seuraajiksi ja sen vuoksi me kannamme ristiä kaulassamme. Risti on voiton merkki, mutta samalla se on kuva myös ristillä kärsivästä Vapahtajastamme. Risti opettaa meille myös oman sitoutumisemme: kristittyinä meidän on oltava valmiita seuraamaan Kristusta vaikka kuolemaan asti.

Ristin teologia on täynnä vastakohtia niin paljon että mikään maailman logiikka ei sen yhteydessä toimi. Synnin ja vihollisen takia Kristus naulittiin ristiin mutta ristin kautta vihollinen kukistettiin. Paratiisin puun kautta me lankesimme, mutta Golgatan puun kautta me pelastuimme. Paratiisin makea hedelmää syömällä me tuomitsimme itsemme kuolemaan mutta katkera Golgatan ristinpuu toikin langenneelle ihmiselle elämän.

Ristiinnaulitun heikkoudessa on todellinen voima. Kristuksen häpeällisessä kuolemassa me näemme Kunnian kuninkaan. Iankaikkinen Jumala teloitettiin ja teloitusvälineestä tuli eläväksitekevä voitonmerkki. Kiduttavasta ristinkuolemassa me voimme nähdä lohdutuksen omaan kärsimykseemme. Me emme ole yksin surussamme, vaan Jumala on kanssamme tässä maailmassa. Kun me kuulimme Jumalalle annetusta tuomiosta, kuolemasta ja hautaan laskemisesta, mutta pian kuulemme profetioita ja psalmeja, joissa kajastaa ylösnousemuksen sanoma. Yöhön tullessa kuulemme ensi kertaa ilosanoma tyhjästä haudasta, jossa kuolema ei enää hallitse vaan elämä vallitsee. Elämä on voittanut kuoleman ja jäljelle jäi vain iankaikkinen elämä Kristuksessa.

Toivon, että me uskoisimme entistä vakaammin taivaalliseen todellisuuteen, jonne Jumala on meidät kutsunut. Toivon, että uskoisimme vahvemmin niihin taivaallisiin pitoihin, joihin monet kutsuttiin mutta harvat valittiin. Toivon, ettemme uskoisi siihen todellisuuteen, josta me haemme tilapäistä iloa tai lohtua, vaan että luottaisimme Jumalan varaamaan palkintoon kuoleman jälkeen. 

Siunattua kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin juhlaa!