Muista antaa!

Joulupaasto jatkuu hyvää vauhtia ja on mielenkiintoista, miten paljon joulupaaston ajan evankeliumeissa puhutaan rahasta ja maallisesta omaisuudesta. Ensimmäisenä sunnuntaina kuulimme evankeliumin, jossa kyseltiin, kuka on minun lähimmäiseni ja kuulimme tarinan laupiaasta samarialaisesta, joka pelasti tien ojassa maanneen ryöstetyn miehen osoittamalla hänelle laupeutta. Toisena sunnuntaina kuulimme rikkaasta miehestä, jonka runsas sato ei koitunut vähävaraisten iloksi vaan hänen omaksi nautinnokseen. Valitettavasti tuli yö, jona hänen sielunsa otettiin häneltä pois. Tänä sunnuntaina kuulemme tarinan rikkaasta miehestä, joka halusi tavoittaa iankaikkisen elämän. Ei siitä mitään tullut, kun hän asetti rikkautensa Jumalan edelle.

Ortodoksisen kirkon eetos lähimmäisen rakkaudesta ja kasvamisesta kohti jumalan kaltaisuutta on nyt läsnä polttavana. Kristus, kaikkeuden Jumala ja valtias syntyy ihmiseksi. Hän luopuu kaikesta ja saa syntymänsä köyhään perheeseen pieneen Betlehemin kylään, luolaan, eläinten syöttökaukaloon. Pian syntymänsä jälkeen hänestä tulee pakolainen lapsivainoja takia ja perhe pakenee vieraaseen maahan.

Todellinen rikkaus ei siis olekaan ulkoista kunniaa, rahaa, kultaa ja menestystä vaan jotakin syvempää. Todellinen rikkaus on arvovalinta. Sitä, että on valmis asettamaan toisen ihmisen itsensä edelle. Siinä, että pitää huolta toisesta ihmisestä aivan konkreettisesti. Todellinen rikkaus on rakkautta toista ihmistä kohtaan.

Kristus luopuu jumalallisesta kirkkaudestaan, jotta me pääsisimme osalliseksi taivaallisesta kunniasta. Jos Jumala on valmis tekemään näin ja meidät on kutsutta kasvamaan Jumalan kaltaisiksi niin mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Sama asia: luopua, antaa, lahjoittaa.

Jokainen, joka on salaa antanut rahaa hyväntekeväisyyteen, tietää miksi se tuo niin tavattoman hyvän olon. Se ei takaa hyvää oloa vain sinulle vaan myös sille, joka saa. Sitä upeaa oloa et tule koskaan saamaan millään muulla tavalla kuin antamalla. Kannattaa kokeilla!

Jumalasta vieraantuneet

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Se todellisuus, jossa Kristus kohtaa tämän ihmisen on toisenlainen kuin Hänen suhteensa opetuslapsiin. Tämä rikas nuorukainen käytännössä näyttää miten kaukana hän on elävästä Jumalasta. Hän on kuva meistä.

Jotakin on tullut hänen ja Jumalan väliin. Hän ei selvästikään tunnusta Kristusta Jumalaksi vaan pitää häntä pelkkänä rabbina, kiertävänä opettajana, jolla on monia seuraajia.

Hän kyllä noudattaa ulkoisesti lain kirjainta hyvinkin ansiokkaasti. Mutta ymmärtääkö hän lain tarkoitusta, miksi se on annettu ja mihin sen pitäisi johtaa.

Lain tarkoitus on auttaa meitä ymmärtämään Jumalan tahto ihmistä kohtaan ja viemään meidät Jumalan läheisyyteen. Jumala antoi lain Israelin kansalle heidän kovasydämisyytensä takia. Jotta he ymmärtäisivät käskyjä noudattaessaan, että lähimmäisen rakkaus on kaikki kaikessa. Laki annettiin, jotta Israelin kansa oppisi myötätuntoa, sääliä, armahtavaisuutta ja laupeutta.

Rikkaalta nuorukaiselta puuttui elävä usko, palava halu. Hän ei tuntenut Kristusta eikä Kristuksen jumalalliset sanat tehneet häneen riittävää vaikutusta. Siunaukseksi saatu hyvä toimeentulo ei koitunut hänen pelastuksekseen. Hän piti omanaan sitä, joka oli annettua lainaksi, hän piti itsellään sen millä olisi voinut helpottaa lähimmäisensä ahdinkoa. Rikkaan nuorukaisen pelastumisen esteeksi muodostui hänen omaisuutensa.

 

Opetuslasten suhde Kristukseen sen sijaan oli luonnollinen, vaikka he välillä epäilivätkin Jeesuksen opetusten ja kehotusten mielekkyyttä. Silti he seurasivat Kristusta, koska he luottavat Häneen. Ehkä tämä luottamus puuttui rikkaalta mieheltä.

 

Näiden kahden suhde on nyt polttopisteessä. Kummalla tavalla me itse suhtaudumme Vapahtajaamme? Noudatammeko kuuliaisesti vain lain käskyjä, paastoa, kristillisiä tapojamme vai pystymmekö me näkemään lain takana olevan rakkauden. Pystymmekö me kasvamaan lain yläpuolelle näkemään, ymmärtämään syvällisesti Jumalan tahdon. Pystymmekö me näkemään rakkauden säteet lain takaa. Tuleeko lähimmäisen rakkaudesta korkein lakimme, joka ylittää kaikki lain käskyt. Olemmeko valmiita antamaan enemmän kuin laki vaatii.

Lähimmäisen rakkaus kuvaa meidän elävää uskoamme ja sen palavuutta. Olemme valmiit antamaan itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen Jumalan haltuun. Jos meillä on selkeä näköala elämämme merkityksestä ja tarkoituksesta, me kuulemme Jeesuksen pelastavat sanat ja lähdemme seuraamaan häntä ehdoitta.

Vaikkemme ole lähteneet vielä seuraamaan häntä, hän silti pyytää meitä uudelleen seuraamaan itseään ja että luottaisimme Hänen sanaansa, kuten opetuslapset tekivät.

Me emme tosiaankaan voi pelastua vain lakia noudattamalla, tämä on toistuva teema Jeesuksen opetuksessa. Me tarvitsemme Jumalan armoa, sillä meidän syntitaakkamme alla mahdotonta pelastua. Me emme pysty hyvittämään pahoja tekojamme, koska niiden määrä ylittää voimavaramme. Meidän on pyydettävä mahdotonta Jumalalta, sillä Hänelle kaikki on mahdollista. Pyytää anteeksiantoa, johon emme ole edes oikeutettuja.

Silloin me tulemme otollisiksi sille, että meille mahdoton pelastus voikin olla mahdollinen. Meidän on annettava Jumalalle tilaisuus pelastaa meidät. Kunhan vain pyydämme, niin me saamme, kun olemme valmiita päästämään irti siitä, mikä on tullut minun ja Jumalan väliin.

Joulupaaston tiellä - vastuu

Joulupaasto jatkuu kirkossamme ja paaston evankeliumit valmistavat meitä tulevaan juhlaan. Kristillisen ja maallisen joulun välillä on suuri. Kristillinen valmistautuminen kohdistuu itsestämme ulospäin ja maallinen joulu taas omaan itseemme. Sen vuoksi kannattaa miettiä otammeko jouluun valmistautuessamme huomioon myös ne ihmiset, jotka ovat heikossa asemassa.

Yhdessä paaston evankeliumissa kerrotaan rikkaasta miehestä. Hän sai hyvä sadon pellostaan. Ja mitä hän teki? Käytti kaiken omaksi ilokseen ja nautinnoksi. Hän jopa sanoi itselleen: Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä! Mutta Jumala sanoi miehelle: Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin, ja kaikki minkä olet itsellesi varannut, kenelle se joutuu?

Toisessa evankeliumissa eräs mies kysyi Jeesukselta mitä hänen pitää tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. - Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja annata rahat köyhille. Mies poistui murheellisena.

Eikö tämä ole selkeä rohkaisu meille hyväntekeväisyyteen? Rakkaus rahaan ja omaisuuteen ja tähän katoavaan maailmaan voi tulla esteeksi minun ja lähimmäiseni, minun ja Jumalan välille.

Kannattaako tämän jälkeen miettiä vastuusta lähimmäisestämme?

Siunausta ja voimia paaston ajan kilvoitukseen!

Lasarus vastassamme

"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.

"Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

Meillä on tänään mielenkiintoinen evankeliumi, koska se kertoo elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisessä elämässä. Tässä kertomuksessa nostetaan vahvasti esille ihmissuhteiden merkitys meidän pelastuksemme kannalta. Tarinasta nousee yksinkertainen periaate: Se kuinka me reagoimme toisen ihmiseen hätään, ratkaisee meidän kohtalomme iankaikkisessa elämässä.

Rikkaalla miehellä on kaikkea mitä tässä maailmassa voi toivoa ja hän elää ylellistä elämää vailla huolia ja murheita. Hänellä varmasti on kaikkea mitä mekin omaan elämäämme toivomme. Tärkein häneltä kuitenkin puuttui. Hänellä ei ollut myötätuntoa lähimmäistään kohtaan ja ehkäpä tämän vuoksi ihmiset eivät arvostaneet häntä. Rikasta miestä ei tuomittu sen vuoksi, että hän oli rikas vaan siksi, että hän oli välinpitämätön. Jumala antoi hänelle yllin kyllin kaikkea, jotta hän voisi auttaa hätää kärsiviä. Se jolla paljon on, siltä paljon myös vaaditaan. Tuon itsekkyyden vuoksi hänellä ei ollut nimeä. Kun ihminen menettää nimensä, hän lakkaa olemasta persoona, kukaan ei tunne häntä ja hänestä muukalainen vailla yhteisöä.

Lasaruksen surkea elämäntilanne johtui rikkaan miehen itsekkyydestä. Lasarus eli rikkaan miehen armopalojen varassa köyhänä, sairaana ja nälkäisenä. Kuinka hän sitten pelastui, siksikö että hän eli kurjuudessa? Ei Lasarusta pelastanut hänen köyhyytensä tai hänen kärsimyksensä. Lasaruksen pelasti se, kuinka hän kantoi oman ristinsä. Hän kantoi sen nöyränä, apua pyytäen ja ilman kapinointia Jumalaa vastaan. Hänellä oli jotakin, jota me kaikki tarvitsemme, jotain mitä rikas mies ei voi saada edes ostamalla. Lasaruksella on nimi, hän on persoona.

Evankeliumin kertomus saa kuitenkin käänteen, kun kuoleman kautta molemmat astuivat iankaikkiseen elämään. Asetelma kääntyy toisin päin ja köyhä Lasarus viedään lepoon Aabrahamin helmaan. Rikas mies vain haudataan ja hän menettää kaiken rikkautensa. Lasarus kärsi tässä maailmassa rikkaan miehen välinpitämättömyydestä, mutta nyt hän saa lohdutuksen ja rauhan siinä paikassa josta paenneet kipu suru ja huokaukset. Hänen kärsimyksensä päättyy, mutta rikas mies kokee tuskaa välinpitämättömyydestään.

Ehkä tuo kärsimys oli syvää ahdistusta siitä, että hän viimein ymmärsi mikä elämässä olisi ollut oleellista. Hänen ahdistuksensa oli siinä, että hänen olisi pitänyt pitää huolta lähimmäisestään mutta hän oli käyttänyt rikkaudet omaksi nautinnokseen. Mikäli rikas mies olisi auttanut Lasarusta, hänelle olisi varattu hyvä osa iankaikkisessa elämässä. Hän ei voinut sanoa, ettei hän tiennyt, koska tämä kaikki kerrottiin hänelle hänen elämänsä aikana. Hän vain ei uskonut.

Nyt me olemme itse kuulleet tämän periaatteen, mekään emme voi sanoa, ettemme tienneet. Me saimme elämällemme selvän päämäärän ja meidän on otettava siitä vaarin. Kenelläkään meistä ei tällä hetkellä ole varaa tyytyväisyyteen.

Minkä vuoksi maailmassa on niin paljon lasaruksia, minkä vuoksi maailmassa on niin paljon rikkaita, jotka eivät auta toisiaan? Jumala ei luonut rikkaita miehiä ja lasaruksia vaan hän loi meidät kaikki tasavertaisiksi veljiksi toisillemme. Me kaikki jaamme saman ihmisyyden, jokainen meistä on arvokas sellaisenaan. Köyhän ihmisen kärsimys johtuu meidän itsekkyydestämme.

Meidän ihmisyytemme näkyy syvimmillään siinä, kuinka me reagoimme elollisen olennon kärsimykseen. Kuinka me otamme siihen osaa, jaamme sen, otamme tuota taakkaa kantaaksemme. Sen vuoksi tämä evankeliumi kertoo lähimmäisen rakkaudesta, huolenpidosta, toivosta ja kärsimyksen kantamisesta. Kristus on kutsunut meidät kaikin keinoin vähentämään toistemme puutetta ja nälkää. Se, miten me reagoimme toisen ihmiseen kärsimykseen, ratkaisee paikkamme iankaikkisessa elämässä.

Kristus meidän esikuvamme siinä, miten me kohtaamme kärsivän ihmisen. Hän ei tuominnut, vaan hän tuli etsimään laumastaan kadonnutta ja kantamaan hänet takaisin turvaan. Olemmeko valmiita laskeutumaan hädänalaisen ihmisen kärsimykseen ja ottamaan sen osaksemme?

Me voimme laajentaa tätä teemaa koskemaan koko luomakuntaa. Myötätunto ja sääli, tulisiko sen kattaa ihmisten lisäksi myös eläimet ja muu elollinen luonto? Sen vuoksi me emme voi sivuuttaa tämän viikon uutista, joka on järkyttänyt meitä kaikkia. Kuluneella viikolla me näimme, kuinka suomalaisissa teurastamoissa kohdeltiin teuraaksi vietävää karjaa. Eläinten julma ja sydämetön kohtelu sai monet meistä sulkemaan silmämme, koska emme kestäneet nähdä sellaista pahuutta viattomia eläimiä kohtaan. Noissa videopätkissä me näimme mitä äärimmilleen vietynä pahuus saa aikaan.

Tuo rikas mies löytyy jokaisen ihmisen sisältä. Me olemme ylenkatsoneet lähimmäisemme hätää emmekä ole pyrkineet auttamaan, vaikka meillä olisi siihen mahdollisuus. Siksi Kristus varoittaa meitä. Mutta otammeko me tuo varoituksen vakavasti ja muutammeko elämämme suuntaa?

Päivän ilosanoma on siinä, me olemme saaneet tämänkin päivän, jotta tekisimme parannuksen elämässämme. Jos kuitenkin kiellämme rikkaan miehen asenteen itsessämme, meillä ei ole mahdollisuutta todelliseen katumukseen. Katumuksen kautta me voimme jälleen ymmärtää, miten äärettömän arvokkaan lahjan me olemme Jumalalta saaneet ja kuinka tärkeä tehtävä meillä ihmisinä on tässä maailmassa.

Meidän inhimillisyytemme mitta on siinä, kuinka me kohtelemme Lasarusta. Meidän inhimillisyytemme mitta on siinä, kuinka me tunnemme sääliä ja myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Hengellinen kilvoitus ei ole sitä, että me vain yritämme pelastaa itsemme koska pelastuksemme avain löytyy toisesta ihmisestä. Hengellinen kilvoitus ei ole yksinäistä puurtamista vaan se on toisen ihmisen rakastamista. Se on laskeutumista hänen tuskansa äärelle ja hänen kipunsa kantamista aivan kuin se olisi omaamme.

Älkäämme siis kerätkö rikkauksia maan päälle kuin rikas mies vaan kootkaamme niitä taivaaseen tekemällä hyvää. Osoittakaamme rakkautta, sääliä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, koska ainoa tapa rakastaa Jumalaa on rakastaa lähimmäisiämme. Armahtakoon Herra meitä kaikkia, että me todella näkisimme Lasaruksen lähimmäisessämme!

************

Tänään sunnuntaina (1.11) Vaasasta radioitiin liturgia ja valmistelin tämän tekstin tuota liturgiaa varten. Perjantaina aloin tosissani miettiä vaihtoehtoista tekstiä. On aivan selvää että rikkaan miehen ja Lasaruksen kertomus perinteisesti kuvaa myötätuntoamme ja sääliä kaikkia kärsiviä, huono-osaisia ja köyhiä kohtaan. Mutta näkökulman muutos olisi paikallaan. 

Koskeeko tämä evankeliumi pelkästään ihmistä vai voisiko toisen ihmisen rinnalle nostaa myös huolen luomakunnasta? Totta kai voi. Tällä viikolla esiintullut teuraseläinten pahoinpitelyjuttu vie itseasiassa vielä pidemmälle tuota synninkierrettä joka näkyy välinpitämättömyytenä. Tämä vaihtoehtoinen tulkinta kuvaa yhä voimakkaamin ja rankemmin sitä miten ihmisen välinpitämättömyys saattaa muuttua jopa vihaksi ja raivoksi toista luotua kohtaan. 

Aivan ongelmaton tuo tulkinta ei ole, koska Aabrahamin puhe kuitenkin viittaa kahden ihmisen väliseen suhteeseen ja niiden välillä olevaan juopaan. Evankeliumin maailmassa on varmasti kiinnitetty myös huomiota eläinten kohteluun mutta tämä evankeliumi tuskin puhuu siitä. 

Mutta aiheeseen palataan! 

Kuusen alle vai taivaaseen

Jeesus esitti heille vertauksen:
"Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'

"Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."


Tämä evankeliumi muistuttaa yhdestä asiasta: älä kerää aarteita maan päälle, jossa ruoste raiskaa ja koit syövät, vaan kerää aarteita taivaaseen. Teema on tuttu Vuorisaarnasta ja samasta asiasta puhutaan myös Rikkaan miehen ja Lasaruksen tarinassa. Jeesus tuntee heikkoutemme maallisen omaisuuden edessä.

Ei kritisoida miestä vääristä asioista. Runsas sato oli siunaus vaikka se olikin koetinkivi. Viljan varastointi oli hyvää varautumista katovuosia varten. Muistammehan, kuinka Joosef ennusti faaraolle katovuosista ja niin he varautuivat säilömällä viljaa. Ja kyllähän terve mies myös elämästä saa nauttia, ei se syntiä ole. Jumala antaa meille sekä maallisia että taivaallisia hyvyyksiään myös nauttiaksemme hänen hyvyydestään.

Mutta rajansa kaikella. Tämä mies keräsi kaiken itselleen ja rakensi vielä varaston nautinnon jatkamiseksi. Tuskin hänelle olisi riittänyt mikään. Hän sai mahdollisuuden köyhien auttamiseen mutta hän valitsikin itsensä hemmottelun. Rikkaus erotti hänet lähimmäisistään ja Luojasta.

Meissä jokaisessa on himoja. Mutta se ratkaisee, annammeko himojen kasvaa synniksi vai vastustammeko niitä. Himon kautta tämänkin miehen saama siunaus muuttui kiroukseksi. Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi.

Mies rakensi elämän omaisuuden varaan.

Teemmekö samoin, turvaammeko tässä elämässä, Jumalan huolenpitoon vai omaisuuteen? Omaisuuteen turvautuminen on kuin uppoavaan tukkiin tarttuminen hukkumisen edellä. Se tuo hetken turvan, mutta pian vajoamme jo syvyyksiin siihen tukeutuen.

Mies ei vain rakentanut elämäänsä omaisuuden varaan, hän jätti myös lähimmäisensä ilman apua. Tiemme pelastukseen käy lähimmäistemme kautta. Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle. Taivaallisia aarteita me voimme koota ainoastaan hyväntekeväisyydelle, laupeudella toisia kohtaan. Meille annettu ylimääräinen omaisuus on annettu jaettavaksi, ei omien varastojemme kasvattamiseksi.

Joulu on yhdessäolon aikaa. Todellinen rauha syntyy koteihimme siitä, että me pidämme huolta toisistamme. Tänä vuonna voisimme tehdä toisin. Emme keräisi lahjavuoria kuusen alle vaan antaisimme köyhillekin palan joulua hyväntekeväisyyteen. Se on aarre taivaassa.

Olkaamme avokätisiä. Mutta muistakaamme, ettei joulua eikä elämää rakenneta maallisen varaan. Ei kerätä aarteita kuusen alle vaan taivaaseen

Mahdottoman pelastuksen äärellä

16 Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" 17 Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." 18 "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, 19 kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 20 "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" 21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." 22 Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. 24 Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." 25 Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" 26 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Jumala kutsuu meitä joka hetki pelastukseen ja tämän sunnuntain evankeliumissa kerrotaan tarinaa rikkaasta miehestä, joka etsi pelastusta. Hän tunsi käskyt ja noudatti niitä, mutta hän ei ollut antanut koko elämäänsä Jumalan haltuun. Ennen pelastustumistaan hänen olisi pitänyt päästää irti siitä, mikä estää häntä kohoamasta jumalalliseen korkeuteen, ylös maallisesta.

Me olemme tuo rikas mies. Mutta vaikka meille tämä tarina on ennestään tuttu, me itse teemme tuon väärän valinnan monta kertaa elämämme aikana. Lähestymme innokkaana Kristusta ja kysymme oman pelastuksemme puolesta. Kun kuulemme vastauksen, me tulemme pettymään. Jokaisen on opittava luopumaan, nöyrryttävä ja kasvettava kuuliaisuuteen.

Tekisimmekö tämän evankeliumin lukemisen jälkeen toisenlaisen valinnan? Uusi pelastuksen vuosi on alkamassa.

Pelastavaiset käskyt

Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! (Ps 119:1)

Kun me tarkoin noudatamme tätä lakia, jonka Herra, meidän Jumalamme, on antanut, niin Herra katsoo meidät vanhurskaiksi. (5. Moos. 6:25)

Mitä nämä lait ja käskyt ovat? Käskyt kertovat meille, kuinka me voimme saavuttaa autuuden. Mooses sai Siinain vuorella laintaulut liiton merkiksi, jotta Israelin kansa voisi pelastua syntiä seuraavasta kuolemasta. Lain ja käskyjen tarkoitus ei ole komennella ihmisiä vaan auttaa ihminen erottamaan oikea väärästä. Profeettojen tarkoitus ei ollut uhkailla valittua kansaa vaan varoittaa lähestyvästä vaarasta ja kertoa, kuinka he voisivat jälleen löytää sopusoinnun Jumalan kanssa.

Käskyt ja lait ilmaisevat Jumalan tahdon. Tämä tahto on helposti ristiriidassa meidän oman tahtomme, etujemme tai itsekkyytemme kanssa. Siksi meidän on vaikea joskus noudattaa niitä vaikka käskyjen tarkoitus onkin suojella elämäämme ja suhdettamme Jumalaan. Käskyjä noudattamalla me pärjäämme ja menestymme elämässä,  ja suojaamme yhteisöämme.

Kun rikas mies kysyy Jeesukselta tietä iankaikkiseen elämään, Jeesus siteeraa miehelle osia kymmenestä käskystä. Tämän lain kautta ihminen voi noudattaa elämässään Jumalan tahtoa ja tulla pelastuksen lähteelle. Vaikka Jeesus toikin meille erityisen käsitteen armosta, ei hän tullut kumoamaan tai tekemään lakia tyhjäksi. Yksikään kohta siitä ei muuttunut tai kumoutunut Jeesuksen opetuksen seurauksena.

Armo ja laki eivät ole toistensa vastakohtia. Armo ei kumoa sitä, että lakia on noudatettava. Jos emme noudata käskyjä, me emme voi tulla armosta osallisiksi. Toisaalta me emme myöskään voi pelastua ilman armoa vaikka yrittäisimme noudattaa lakia. Meidän lihamme on heikko ja synnin valta on suuri.

Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa. (Ps. 38:5)

Rikkaalle miehelle kävi samoin kuin meille, hän ei osannut erottaa olennaista epäolennaisesta. Laki itsessään ei ole päämäärä vaan se on Jumalan huolenpidon ilmaus elämässämme. Samoin myös tuomion tarkoitus on erottaa valkeus pimeydestä, hyvä ja paha sekä oikea ja väärä toisistaan. Samoin armo on välikappale tällä tiellä, ei itse päämäärä. Armo on kuin auringon lämpöä, jota rakkauden auringosta säteilee.

Armo

Kuka sitten voi pelastua? Ei kukaan, ihmiselle on mahdotonta pelastua.

Rikkaan miehen este pelastukselle ei ollut hänet rikkautensa se, vaan se, että hän torjui Kristuksen joutuessaan luopumaan omastaan. Rikkaus voi olla olla yhtä lailla Jumalan siunausta mutta toki lahjan saajalla on myös velvollisuus auttaa köyhiä.

Voihan siis olla niin, ettei rikkaus ole este, mutta rakastuminen maalliseen on pelastumisen este. Se estää meitä rakastamasta täydestä sydämestä lähimmäisiämme ja Jumalaa. Me palvomme mieluummin mammonaa, vaikka sitä ei ole helppo myöntää.

Luulen, että kyse voi olla vielä kolmannesta asiasta. Ehkä evankeliumin kärki on itsehurskaudessa. Että me pelastuisimme omin voimin, ilman armoa. Kaikki menee ihan hyvin, kun noudatamme itsellemme helppoja käskyjä. Mutta jossakin vaiheessa synti alkaa tehdä työtä ihan tosissaan ja kaataa hiekkaa rattaisiin.

Silloin me huomaamme, ettemme suinkaan voita yksin taistelua syntiä ja kuolemaa vastaan vaan me tarvitsemme armoa.  Minun syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme (Ps. 65:4)

Ilmeistä tämän rikkaan miehen asenteessa oli se, ettei hän välttämättä ollut lähdössäkään seuraamaan Kristusta. Hän kysyi, mitä hänen pitää tehdä, jotta hän saavuttaisi iankaikkisen elämän. Pyhä elämä ei ole vain sarja hyviä tekoja, kuten rikas mies olettaa, vaan se on kokonaisvaltaista itsensä tyhjentämistä ja Kristuksen seuraamista kaikessa. Hyvä ja oikea liittyvät moraaliin ja etiikkaan, mutta kristinusko on jotain suurempaa ja täydempää. 

Tämä itsehurskaus oli vakava ongelma jo tuon ajan juutalaisuudesta ja tähän ongelmaan Jeesus törmäsi koko ajan tämän valitun kansansa kanssa. He eivät tarvinneet Vapahtajaa, sillä he tiesivät itsekin mitä tehdä. Vielä suurempaa tämä itsehurskaus kuitenkin on meidän ajassamme, sillä me emme tunnu tarvitsevan Jumalaa yhtään mihinkään.

Rakkaus

Ortodoksisen kirkon käsitys pelastuksesta on rakkaus.

Kun meidän suhteemme kaikkeen on rakkauden läpitunkema, me pelastumme. Kun rakastamme itseämme, lähimmäisiämme, vihamiehiämme ja Jumalaa yli kaiken, me pelastumme. Kristus löytää itselleen temppelin meissä ja tulee asumaan meihin. Meidän tekomme ovat hänen tekojaan ja hänen valkeutensa säteilee meistä. Pelastuessamme me uppoamme täydelliseen rakkauteen, Jumalaan, sillä Jumalahan on rakkaus. Kun me opimme rakastamaan, me opimme tuntemaan Jumalan ja saamme esimakua siitä, mitä taivasten valtakunta on.

Sen takia meidän on opittava rakastamaan pyyteettömästi ja aidosti. Ristinkuolema on ikoni pyyteettömästä ja aidosta rakkaudesta. Jumalansynnyttäjän ikoni on kuva ihmiseksi tulleen Jumalamme osoitus rakkaudesta.

Luulen, että me pyrimme kilvoittelun seurauksena löytämään rauhan, rakkauden ja mystisen yhteyden Luojaamme. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, ettei tämän maailman ja taivaan välillä ole suurta eroa vaan paratiisillisen elämän alku on jo tässä elämässä, ja täyteyden se saa viimeisen tuomion jälkeen. Jos rukous ja lähimmäisen rakastaminen on meille vastenmielistä tässä maailmassa, olemme matkalla tulisten järvien maahan.

Jos tunnemme jo tässä elämässä ekstaattista rakkautta Jumalaa kohtaan, vaikkapa kirkossa rukoillessamme, me voimme suurella varmuudella uskoa, että vielä suurempaa on luvassa tuonpuoleisessa. Luomaton valkeus on hetkittäin näyttäytynyt pyhille kilvoittelijoille, mutta taivaassa me saamme olla tuossa valossa aina.

Tätä vasten en pidä kovinkaan ihmeellisenä asiansa sitä, että rikas mies poistui pettyneenä. Hänen katseensa ei ollut taivaassa vaan maallisissa rikkauksissa. Kukaan evankeliumissa ei tuominnut häntä ja luulen, että tämä on myös meidän tapamme tulla tuomituksi kuoleman jälkeen.

Tosin me emme tiedä, mitä hänelle lopulta tapahtui. Ehkä hän meni kotiin ja kertoi tapaamisestaan vaimolleen ja muutos heidän elämässään alkoi kypsyä. Ehkä hän ymmärsi, että hänen maallinen omaisuutensa jää tähän maailmaan ja jos hän sitoo rakkautensa ja elämänsä siihen, tulee se kuolemaan yhdessä muun katoavaisen kanssa. Ehkä hän vanhempiaan haudatessaan lopulta tajusi, mistä oli kysymys. Sitten teki lopulta samoin kuin moni muu pyhä ihminen, myi omaisuutensa...

Tehkää lupauksia Herralle!

Minusta tuntuu joskus siltä, ettemme tarpeeksi palavasti mieti hengellistä elämää. Mitä  oikeasti pelastuminen tarkoittaa ja mitä meidän pitää tehdä sen saavuttaaksemme. Jos kaikki ympärillämme katoaa, niin mitä silloin jää? Elämme helppojen vastausten maailmassa emmekä tarpeeksi haasta niitä valmiita vastauksia, joita meille tarjoillaan.

Vielä enemmän meidän pitäisi vaatia itseltämme lujempaa päätöstä nousta ja lähteä kulkemaan kohti pyhitystä. Muuten me jäämme junnaamaan paikoillemme loppuiäksi. Toivottavasti meistä ei tule kuin rikas mies, joka teki melkein kaiken ja sai melkein kaiken. Ja poistui tyhjin käsin.

Uskommeko iankaikkiseen elämään? Jos uskomme, niin miten se näkyy puheissani ja teoissamme? Eräässä kohdassa Jeesus käski repiä vaikka silmän päästämme (Matt. 5:29), jos se on este ikuiselle elämälle. Toisessa kohtaa hän käski jättää kuolleet hautaamatta ja hylätä perheemme (Matt 10:37).

Sen takia katumuksen löytäminen on äärimmäisen tärkeää. Katuva mieli antaa itsensä pelastuakseen. Se kaipaa taivaallista valtakuntaa ja sitä samaa laupeutta, mitä Kristus oli antamassa. Todellisen katumuksen kautta me opimme myös ylenkatsomaan kaikkea katoavaa ja rakastamaan ikuista ja pysyvää. 

Evankeliumi joulupaastoa viettäville

Rikas mies ja Lasarus

Ja hän esitti heille vertauksen:

"Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'

"Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."

Joulupaasto alkoi eilen ja meille annetaan sunnuntain evankeliumissa ohje kuinka saavuttaa hyvä kilvoitus joulun edellä. Moni meistä varautuu joulun viettoon keräämällä kaupoista mukaansa tavaroita, joista voidaan nauttia perheen kesken. Jopa siinä määrin, että me olemmekin yllättävän lähellä tuota evankeliumin hullua miestä. Keskeinen sijamuoto tässä kertomuksessa on minä ja minulle.

Moni pitää hullun miehen käytöstä hyväksyttävänä  ja luontevana. Jos meille ”siunaantuu” ylimääräistä, me varastoimme sen ja koemme olomme turvallisiksi. Tämä evankeliumin mies teki juuri niin kuin me olemme länsimaissa tottuneet tekemään. Jos tuosta ylimääräisestä jää jotakin ylitse, niin saatamme antaa jotakin hyväntekeväisyyteen. Muuten vain hiljennymme viinilasillisen äärelle, lämmitämme saunan ja toteamme mielessämme: Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!

Mutta evankeliumin tehtävä on saada meidät näkemään omia vinoutumiamme. Jos teksti jättää meidän kylmäksi tai emme ymmärrä siitä mitään, sieluumme on hyvää vauhtia syntymässä kuolio. Jos tunnemme taas piston omassatunnossamme ja haluamme korjata tekojamme, meillä on toivoa.

Jos tarkkaan mietimme elämäämme, me saatamme huomata, että olemme tilanteessa, jossa sanomme itsellemme ”kyllä minun nyt kelpaa”. Entä jos tämän sijaan jakaisimme ja antaisimme pois omastamme, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus viettää joulua. Jokainen tekee itse päätöksen.

Evankeliumin me saamme tästä tekstistä kääntämällä kaiken ylösalaisin. Hedelmällisen ja aidon paaston voi saavuttaa tekemällä asioita päinvastoin kuin tässä evankeliumissa eli antamalla ja luopumalla. - Kyllä sinun nyt kelpaa, minä autan sinua. 

***

 

Viime yönä monen ihmisen sielu vaadittiin takaisin Jumalalle. Monikaan ei valmistautunut lähtöönsä ja moni asia jäi kesken. Ketkä omaisuuden onnistuivat itselleen keräämään, joutuivat siitä kerta heitolla luopumaan. Matkalle lähti hyviä ja pahoja ihmisiä, lapsia ja vanhuksia. Mukana oli nälkää nähneitä, hyväksikäytettyjä, katkeroituneita, kärsineitä, köyhyydessä eläneitä ja sairaita, rikkaita ja köyhiä.

Koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa hyvinvointi ei ole jakaantunut niin epäoikeudenmukaisesti kuin meidän aikanamme. Me emme löydä edes Salomonin rikkauksista mitään mittaa sille, miten paljon osa ihmisistä tässä maailmassa omistaa. Ja mitä me teemme tälle asialle? Pidämme huolta itsestämme ja rakennamme suurempia taloja tavaroillemme, joista loppuu säilytystila.

Me aivan tavalliset ihmiset elämme kuin kuninkaalliset ja me näemme joka päivä ihmisiä, joita voisimme auttaa. Silti me emme tee välttämättä mitään heidän olonsa helpottamiseksi. Mihin me oikeasti käytämme sen hyvän sadon jonka Jumala meille antaa?

Jokainen ihminen on vastuussa omista valinnoistaan ja teoistaan. Vaikka me kuinka yrittäisimme puolustella omaa itsekkyyttämme toisten ihmisten itsekkyydellä, me olemme vastuussa teoistamme. Otammeko ja varastoimme, vai annammeko ja autammeko? Jos me laiminlyömme tämän osan paastostamme, on paastoaminen turhaa.

Jokapäiväinen valinta - omaisuus vai lähimmäiset?

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Kertomus rikkaasta miehestä on erinomainen kuva tämän ajan maailmasta. Meillä on harvinaislaatuinen tilanne historiassa jossa me useimmiten saamme enemmän kuin annamme ja hyvinvointi ympäröi meitä. Suhteessa kehittyviin maihin, meillä on runsaasti omaisuutta, me olemme hyvin terveitä ja olemme hyvin turvassa ulkoisilta uhilta. Käytännössä tämän uuden tilanteen pitäisi merkitä sitä, että jaamme tätä hyvinvointia toisillemme, koska emme itse kykene käyttämään sitä kaikkea itseemme ja läheisiimme. Tähän samaan valintatilanteeseen tuli myös evankeliumin rikas mies.

Rikkaan miehen valinta

On helppo olla mukava ihminen, kun kaikki on kunnossa ja kaikki menee niin kuin minä haluan. Käskyjen noudattaminenkin on silkkaa leikkiä, kun meidän ei tarvitse murehtia vaikka viidennen käskyn noudattamista (Älä tapa). Rikkaan miehen todellinen luonne paljastui, kun häntä pyydettiin luopumaan omaisuudestaan lähimmäisen hyväksi. Rikas mies rakasti enemmän mammonaa kuin Jumalaa ja hän teki valinnan.

Onko meillä syytä tuomita rikkaan miehen ratkaisua? En usko, sillä me teemme samanlaisia ratkaisuja hyvin usein omassa elämässämme. Taivasten valtakunta on meille niin etäinen tavoite, että mieluummin otamme palkintomme tässä ja nyt. Rikkaan miehen kohdalla Jeesus ja opetuslapset eivät nuhdelleet häntä, koska hänet oli luotu vapauteen ja hän käytti tuota vapauttaan.

Ei rikkaassa miehessä mitään vikaa ollut, hän on aiempien tekojensa puolesta hyvä esikuva meille kaikille. Hän oli samanlainen kuin mies vertauksesta publikaani ja fariseus. Ulkoisesti kaikki oli kunnossa mutta jotakin oleellista puuttui. Lähimmäisen huomioiminen. Samoin kuin fariseus hän oli hyvä ilman Jumalaa.

On selvää, ettei rikkaus tai köyhyys ei ketään sinänsä pelasta mutta rikkaalla on suurempi velvollisuus lähimmäisestään kohtaan. Tuo itselle kertynyt rikkaus sitoo meidät tähän maailmaan ja sen huoliin. Sen vuoksi omaisuudettomuuden ihanne on keskeinen vaatimus luostariperinteessä, koska se luonnostaan antaa paremman mahdollisuuden kilvoitteluun. Kun huolehdittavana ei ole suurta määrää omaisuutta, alkaa elämäkin tuntua yksinkertaisemmalta ja aikaa jää enemmän hengelliselle elämälle.

Kuollut maailmalle

"Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”

Kysymys, jonka rikas mies kohtasi oli seuraava: Oletko valmis vaihtamaan ajallisen ja katoavan iankaikkiseen ja katoamattomaan? Oletko lisäksi valmis antamaan kaiken vähäosaisille? Tämä kehotus on hyvin voimakkaasti sosiaalinen ja kehottaa meitä pitämään huolta niistä, jotka ovat meitä huonommassa asemassa. Empatiassaan tämä teksti menee syvälle, koska se kehottaa meitä asettumaan heikompiosaisten asemaan pysyvästi.

Moni luostariin kilvoittelemaan lähtenyt on kuullut tämän evankeliumin ja jättänyt maailman. Toinen puolisko on kuullut tämän luostarin kirkossa uudelleen ja tullut viimeistään silloin vakuuttuneeksi kutsumuksestaan. Ja kieltämättä tässä evankeliumissa on jotakin niin ehdotonta, että sen on oltava myös totta käytännössä. Vain Kristus voi luvata meille iankaikkisen palkinnon näin valtavasta uhrauksesta, joka merkitsee suurta suunnanmuutosta kenen tahansa elämässä.

Tämä maailma tarjoaa meille kyllä kosolti aarteita, eikä lupaus taivaallisista aarteista juurikaan kiinnosta ihmisiä. Mutta tämä sama maailma ja elämä ovat osoittaneet sen, kuinka tässä maailmassa mikään aarre ei tule säilymään niin kuin aarre taivaassa. Kaikki maallisen aarteen löytäneet ovat myös kokeneet kuinka nämä aarteet muuttuvat arjeksi ja silmänräpäyksessä tuo aarre onkin muuttunut meille taakaksi.

Evankeliumi kertoo mahdollisuudesta osallistua täydellisesti Kristuksen seuraamiselle, josta ei paluuta enää ole. Mutta kyllä tällä tiellä myös otetaan harha-askelia ja tullaan toisiin aatoksiin eikä se niin vakavaa ole. Pietari on meille paras esimerkki Kristuksen kieltämisestä ja hänen luokseen palaamisesta. Ei toki Pietari ainoa ollut, vaan tämä koski kaikkia opetuslapsia ristinkuoleman jälkeen. Pahin esimerkki taas on Juudaksen kohtalo, joka ei koskaan oppinut tuntemaan kuka Jeesus oli. Hänen aarteensa oli tässä maailmassa.

"Kuka sitten voi pelastua?"  oli opetuslasten reaktion siihen, ettei rikas mies voi pelastua. Opetuslapset olivat jättäneet kaiken taakseen ja pelko tulevaisuudesta parkaisuna heidän huuliltaan. He ehkä olettivat kuten moni meistäkin, että he voivat omilla ratkaisuillaan vaikuttaa omaan pelastukseensa ja tästähän oli kyse rikkaan miehen ratkaisun kohdalla. Hän esti omalla valinnallaan pelastumisensa.

Mutta opetuslapset ymmärsivät asian väärin. Ihminen ei itse valitse pelastumistaan vaan voi tehdä vain itsensä otolliseksi pelastumiseen. Idän kirkon opetuksessa ihmisen pelastuminen syntyy ihmisen ja Jumalan välisestä yhteistyöstä (synergia). Jumala ei pelasta ihmistä vastoin hänen tahtoaan eikä ihminen voi murtautua taivaaseen vaikka sinne haluisi. Rikas mies ei valinnut pelastusta ja mitä siitä seurasi? Ei mitään, hän jatkoi elämäänsä.

Tämä on vapaan miehen evankeliumi, koska se kuvaa meille sitä, mitä me Jumalan suomalla vapaudella voimme itsellemme tehdä. Meillä on vapaus lähteä pois surullisina, vaikkemme olisikaan maallisesti rikkaita eikä kukaan opetuslapsista paheksunut tai selitellyt tätä tekoa. Kukaan ei myöskään sanonut ettei takaisin ole tulemista.

Vastuu lähimmäisestä

Näyttää siltä, että Jeesuksen vertauksissa ihmisen suurimmat ongelmat koskevat toisia ihmisiä. Lain noudattaminen ei tuone ihmiselle suuria vaikeuksia mutta kun meidän pitää huomioida toinen ihminen, niin me olemme pulassa.

Koko tämän evankeliumin kipinää aiheuttavin konflikti syntyy siitä, kuinka ihminen kykenee rakastamaan lähimmäistään konkreettisin teoin. Tähän kaatui rikkaan nuorukaisen tie kohti pyhittymistä. Meidän on turhaa noudattaa itseämme koskevia sääntöjä, kuten paastoa, jos jätämme lähimmäisemme oman onnensa nojaan. Taivaan elämä ei ole hurskaita lupauksia vaan konkreettisia tekoja. Kun me muistelemme hyviä tekojamme tästä päivästä taaksepäin, saatamme huomata kuinka vähäisiä ja vaatimattomia ne ovat olleet.

Köyhän on turha kuvitella, että olisi vapaa rikkaan miehen ongelmasta. Rikkautta voi olla monenlaista: rahaa, ihmissuhteita, koulutusta, valtaa, herkuttelua, intohimoa johonkin asiaan, itsekkyyttä, päihteitä, juoruilua. Sielun voi sitoa tähän maailmaan monin eri tavoin ja kaiken minkä me olemme saaneet siunaukseksi, voi muuttua elämässämme kiroukseksi. Rikkaan miehen ongelma oli siinä, ettei hän ollut valmis antamiaan itseään kokonaan Jumalan haltuun. Hän antoi itsensä vain soveltuvilta osin. Tämä on varoitus ja kasvun paikka meille keskellä paastoa.

Evankeliumissa mainitun anteliaisuuden tarkoitus on muuttaa meidän sydämemme. Evankeliumissa on useita esimerkkejä kilvoittelijoista jotka noudattivat lain ulkoisia sääntöjä mutta heidän sydämessään ei tapahtunut muutosta. Kritiikki fariseuksia kohtaan on erityisen voimakasta läpi evankeliumeiden ja ehkä kertomus kahdesta rukoilijasta (fariseus ja publikaani) kuvastaa tätä parhaiten. Toinen täyttää lain kirjaimen ja silti synti elää hänessä. Toinen taas ei onnistunut tässä mutta hän lähti pois temppelistä autuaana.

Jokainen meistä on tuo rikas mies ja jokainen meistä joutuu tekemään rikkaan miehen valinnan joka päivä. Kristuksen seuraaminen on omasta luopumista toisen hyväksi. Tämä on ihmiselle vaikeaa ja siitä syntyykin huudahdus, kuka sitten voi pelastua? Ei kukaan, ainakaan omilla ansioillaan. Me voimme vastata Jumalan kutsuun ja tehdä itsemme otollisiksi mutta pelastumisemme ei onnistu ilman Jumalan armoa. Se mikä ihmiselle on mahdotonta on Jumalalle mahdollista.