Jokapäiväinen valinta - omaisuus vai lähimmäiset?

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Kertomus rikkaasta miehestä on erinomainen kuva tämän ajan maailmasta. Meillä on harvinaislaatuinen tilanne historiassa jossa me useimmiten saamme enemmän kuin annamme ja hyvinvointi ympäröi meitä. Suhteessa kehittyviin maihin, meillä on runsaasti omaisuutta, me olemme hyvin terveitä ja olemme hyvin turvassa ulkoisilta uhilta. Käytännössä tämän uuden tilanteen pitäisi merkitä sitä, että jaamme tätä hyvinvointia toisillemme, koska emme itse kykene käyttämään sitä kaikkea itseemme ja läheisiimme. Tähän samaan valintatilanteeseen tuli myös evankeliumin rikas mies.

Rikkaan miehen valinta

On helppo olla mukava ihminen, kun kaikki on kunnossa ja kaikki menee niin kuin minä haluan. Käskyjen noudattaminenkin on silkkaa leikkiä, kun meidän ei tarvitse murehtia vaikka viidennen käskyn noudattamista (Älä tapa). Rikkaan miehen todellinen luonne paljastui, kun häntä pyydettiin luopumaan omaisuudestaan lähimmäisen hyväksi. Rikas mies rakasti enemmän mammonaa kuin Jumalaa ja hän teki valinnan.

Onko meillä syytä tuomita rikkaan miehen ratkaisua? En usko, sillä me teemme samanlaisia ratkaisuja hyvin usein omassa elämässämme. Taivasten valtakunta on meille niin etäinen tavoite, että mieluummin otamme palkintomme tässä ja nyt. Rikkaan miehen kohdalla Jeesus ja opetuslapset eivät nuhdelleet häntä, koska hänet oli luotu vapauteen ja hän käytti tuota vapauttaan.

Ei rikkaassa miehessä mitään vikaa ollut, hän on aiempien tekojensa puolesta hyvä esikuva meille kaikille. Hän oli samanlainen kuin mies vertauksesta publikaani ja fariseus. Ulkoisesti kaikki oli kunnossa mutta jotakin oleellista puuttui. Lähimmäisen huomioiminen. Samoin kuin fariseus hän oli hyvä ilman Jumalaa.

On selvää, ettei rikkaus tai köyhyys ei ketään sinänsä pelasta mutta rikkaalla on suurempi velvollisuus lähimmäisestään kohtaan. Tuo itselle kertynyt rikkaus sitoo meidät tähän maailmaan ja sen huoliin. Sen vuoksi omaisuudettomuuden ihanne on keskeinen vaatimus luostariperinteessä, koska se luonnostaan antaa paremman mahdollisuuden kilvoitteluun. Kun huolehdittavana ei ole suurta määrää omaisuutta, alkaa elämäkin tuntua yksinkertaisemmalta ja aikaa jää enemmän hengelliselle elämälle.

Kuollut maailmalle

"Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”

Kysymys, jonka rikas mies kohtasi oli seuraava: Oletko valmis vaihtamaan ajallisen ja katoavan iankaikkiseen ja katoamattomaan? Oletko lisäksi valmis antamaan kaiken vähäosaisille? Tämä kehotus on hyvin voimakkaasti sosiaalinen ja kehottaa meitä pitämään huolta niistä, jotka ovat meitä huonommassa asemassa. Empatiassaan tämä teksti menee syvälle, koska se kehottaa meitä asettumaan heikompiosaisten asemaan pysyvästi.

Moni luostariin kilvoittelemaan lähtenyt on kuullut tämän evankeliumin ja jättänyt maailman. Toinen puolisko on kuullut tämän luostarin kirkossa uudelleen ja tullut viimeistään silloin vakuuttuneeksi kutsumuksestaan. Ja kieltämättä tässä evankeliumissa on jotakin niin ehdotonta, että sen on oltava myös totta käytännössä. Vain Kristus voi luvata meille iankaikkisen palkinnon näin valtavasta uhrauksesta, joka merkitsee suurta suunnanmuutosta kenen tahansa elämässä.

Tämä maailma tarjoaa meille kyllä kosolti aarteita, eikä lupaus taivaallisista aarteista juurikaan kiinnosta ihmisiä. Mutta tämä sama maailma ja elämä ovat osoittaneet sen, kuinka tässä maailmassa mikään aarre ei tule säilymään niin kuin aarre taivaassa. Kaikki maallisen aarteen löytäneet ovat myös kokeneet kuinka nämä aarteet muuttuvat arjeksi ja silmänräpäyksessä tuo aarre onkin muuttunut meille taakaksi.

Evankeliumi kertoo mahdollisuudesta osallistua täydellisesti Kristuksen seuraamiselle, josta ei paluuta enää ole. Mutta kyllä tällä tiellä myös otetaan harha-askelia ja tullaan toisiin aatoksiin eikä se niin vakavaa ole. Pietari on meille paras esimerkki Kristuksen kieltämisestä ja hänen luokseen palaamisesta. Ei toki Pietari ainoa ollut, vaan tämä koski kaikkia opetuslapsia ristinkuoleman jälkeen. Pahin esimerkki taas on Juudaksen kohtalo, joka ei koskaan oppinut tuntemaan kuka Jeesus oli. Hänen aarteensa oli tässä maailmassa.

"Kuka sitten voi pelastua?"  oli opetuslasten reaktion siihen, ettei rikas mies voi pelastua. Opetuslapset olivat jättäneet kaiken taakseen ja pelko tulevaisuudesta parkaisuna heidän huuliltaan. He ehkä olettivat kuten moni meistäkin, että he voivat omilla ratkaisuillaan vaikuttaa omaan pelastukseensa ja tästähän oli kyse rikkaan miehen ratkaisun kohdalla. Hän esti omalla valinnallaan pelastumisensa.

Mutta opetuslapset ymmärsivät asian väärin. Ihminen ei itse valitse pelastumistaan vaan voi tehdä vain itsensä otolliseksi pelastumiseen. Idän kirkon opetuksessa ihmisen pelastuminen syntyy ihmisen ja Jumalan välisestä yhteistyöstä (synergia). Jumala ei pelasta ihmistä vastoin hänen tahtoaan eikä ihminen voi murtautua taivaaseen vaikka sinne haluisi. Rikas mies ei valinnut pelastusta ja mitä siitä seurasi? Ei mitään, hän jatkoi elämäänsä.

Tämä on vapaan miehen evankeliumi, koska se kuvaa meille sitä, mitä me Jumalan suomalla vapaudella voimme itsellemme tehdä. Meillä on vapaus lähteä pois surullisina, vaikkemme olisikaan maallisesti rikkaita eikä kukaan opetuslapsista paheksunut tai selitellyt tätä tekoa. Kukaan ei myöskään sanonut ettei takaisin ole tulemista.

Vastuu lähimmäisestä

Näyttää siltä, että Jeesuksen vertauksissa ihmisen suurimmat ongelmat koskevat toisia ihmisiä. Lain noudattaminen ei tuone ihmiselle suuria vaikeuksia mutta kun meidän pitää huomioida toinen ihminen, niin me olemme pulassa.

Koko tämän evankeliumin kipinää aiheuttavin konflikti syntyy siitä, kuinka ihminen kykenee rakastamaan lähimmäistään konkreettisin teoin. Tähän kaatui rikkaan nuorukaisen tie kohti pyhittymistä. Meidän on turhaa noudattaa itseämme koskevia sääntöjä, kuten paastoa, jos jätämme lähimmäisemme oman onnensa nojaan. Taivaan elämä ei ole hurskaita lupauksia vaan konkreettisia tekoja. Kun me muistelemme hyviä tekojamme tästä päivästä taaksepäin, saatamme huomata kuinka vähäisiä ja vaatimattomia ne ovat olleet.

Köyhän on turha kuvitella, että olisi vapaa rikkaan miehen ongelmasta. Rikkautta voi olla monenlaista: rahaa, ihmissuhteita, koulutusta, valtaa, herkuttelua, intohimoa johonkin asiaan, itsekkyyttä, päihteitä, juoruilua. Sielun voi sitoa tähän maailmaan monin eri tavoin ja kaiken minkä me olemme saaneet siunaukseksi, voi muuttua elämässämme kiroukseksi. Rikkaan miehen ongelma oli siinä, ettei hän ollut valmis antamiaan itseään kokonaan Jumalan haltuun. Hän antoi itsensä vain soveltuvilta osin. Tämä on varoitus ja kasvun paikka meille keskellä paastoa.

Evankeliumissa mainitun anteliaisuuden tarkoitus on muuttaa meidän sydämemme. Evankeliumissa on useita esimerkkejä kilvoittelijoista jotka noudattivat lain ulkoisia sääntöjä mutta heidän sydämessään ei tapahtunut muutosta. Kritiikki fariseuksia kohtaan on erityisen voimakasta läpi evankeliumeiden ja ehkä kertomus kahdesta rukoilijasta (fariseus ja publikaani) kuvastaa tätä parhaiten. Toinen täyttää lain kirjaimen ja silti synti elää hänessä. Toinen taas ei onnistunut tässä mutta hän lähti pois temppelistä autuaana.

Jokainen meistä on tuo rikas mies ja jokainen meistä joutuu tekemään rikkaan miehen valinnan joka päivä. Kristuksen seuraaminen on omasta luopumista toisen hyväksi. Tämä on ihmiselle vaikeaa ja siitä syntyykin huudahdus, kuka sitten voi pelastua? Ei kukaan, ainakaan omilla ansioillaan. Me voimme vastata Jumalan kutsuun ja tehdä itsemme otollisiksi mutta pelastumisemme ei onnistu ilman Jumalan armoa. Se mikä ihmiselle on mahdotonta on Jumalalle mahdollista.