Eräs mies tuli
kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta
saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä
minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle
elämään, noudata käskyjä." "Mitä käskyjä?" mies kysyi.
"Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä
varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta
lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." "Kaikkia niitä olen
noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" Jeesus
sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä
sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule
sitten ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti
surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Silloin Jeesus sanoi
opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten
valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin
rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he
olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus
katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on
kaikki mahdollista."
Kertomus rikkaasta miehestä on erinomainen kuva tämän ajan maailmasta.
Meillä on harvinaislaatuinen tilanne historiassa jossa me useimmiten saamme
enemmän kuin annamme ja hyvinvointi ympäröi meitä. Suhteessa kehittyviin
maihin, meillä on runsaasti omaisuutta, me olemme hyvin terveitä ja olemme
hyvin turvassa ulkoisilta uhilta. Käytännössä tämän uuden tilanteen pitäisi
merkitä sitä, että jaamme tätä hyvinvointia toisillemme, koska emme itse kykene
käyttämään sitä kaikkea itseemme ja läheisiimme. Tähän samaan valintatilanteeseen
tuli myös evankeliumin rikas mies.
Rikkaan miehen valinta
Onko meillä syytä tuomita rikkaan miehen ratkaisua? En usko, sillä me
teemme samanlaisia ratkaisuja hyvin usein omassa elämässämme. Taivasten
valtakunta on meille niin etäinen tavoite, että mieluummin otamme palkintomme
tässä ja nyt. Rikkaan miehen kohdalla Jeesus ja opetuslapset eivät nuhdelleet
häntä, koska hänet oli luotu vapauteen ja hän käytti tuota vapauttaan.
Ei rikkaassa miehessä mitään vikaa ollut, hän on aiempien tekojensa
puolesta hyvä esikuva meille kaikille. Hän oli samanlainen kuin mies
vertauksesta publikaani ja fariseus. Ulkoisesti kaikki oli kunnossa mutta
jotakin oleellista puuttui. Lähimmäisen huomioiminen. Samoin kuin fariseus hän
oli hyvä ilman Jumalaa.
On selvää, ettei rikkaus tai köyhyys ei ketään sinänsä pelasta mutta
rikkaalla on suurempi velvollisuus lähimmäisestään kohtaan. Tuo itselle kertynyt
rikkaus sitoo meidät tähän maailmaan ja sen huoliin. Sen vuoksi omaisuudettomuuden
ihanne on keskeinen vaatimus luostariperinteessä, koska se luonnostaan antaa
paremman mahdollisuuden kilvoitteluun. Kun huolehdittavana ei ole suurta määrää
omaisuutta, alkaa elämäkin tuntua yksinkertaisemmalta ja aikaa jää enemmän
hengelliselle elämälle.
Kuollut maailmalle
"Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla
on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja
seuraa minua.”
Kysymys, jonka rikas mies kohtasi oli seuraava: Oletko valmis vaihtamaan
ajallisen ja katoavan iankaikkiseen ja katoamattomaan? Oletko lisäksi valmis
antamaan kaiken vähäosaisille? Tämä kehotus on hyvin voimakkaasti sosiaalinen
ja kehottaa meitä pitämään huolta niistä, jotka ovat meitä huonommassa
asemassa. Empatiassaan tämä teksti menee syvälle, koska se kehottaa meitä
asettumaan heikompiosaisten asemaan pysyvästi.
Moni luostariin kilvoittelemaan lähtenyt on kuullut tämän evankeliumin ja
jättänyt maailman. Toinen puolisko on kuullut tämän luostarin kirkossa
uudelleen ja tullut viimeistään silloin vakuuttuneeksi kutsumuksestaan. Ja
kieltämättä tässä evankeliumissa on jotakin niin ehdotonta, että sen on oltava
myös totta käytännössä. Vain Kristus voi luvata meille iankaikkisen palkinnon
näin valtavasta uhrauksesta, joka merkitsee suurta suunnanmuutosta kenen tahansa
elämässä.
Tämä maailma tarjoaa meille kyllä kosolti aarteita, eikä lupaus
taivaallisista aarteista juurikaan kiinnosta ihmisiä. Mutta tämä sama maailma ja
elämä ovat osoittaneet sen, kuinka tässä maailmassa mikään aarre ei tule
säilymään niin kuin aarre taivaassa. Kaikki maallisen aarteen löytäneet ovat
myös kokeneet kuinka nämä aarteet muuttuvat arjeksi ja silmänräpäyksessä tuo
aarre onkin muuttunut meille taakaksi.
Evankeliumi kertoo mahdollisuudesta osallistua täydellisesti Kristuksen
seuraamiselle, josta ei paluuta enää ole. Mutta kyllä tällä tiellä myös otetaan
harha-askelia ja tullaan toisiin aatoksiin eikä se niin vakavaa ole. Pietari on
meille paras esimerkki Kristuksen kieltämisestä ja hänen luokseen palaamisesta.
Ei toki Pietari ainoa ollut, vaan tämä koski kaikkia opetuslapsia
ristinkuoleman jälkeen. Pahin esimerkki taas on Juudaksen kohtalo, joka ei
koskaan oppinut tuntemaan kuka Jeesus oli. Hänen aarteensa oli tässä
maailmassa.
"Kuka sitten voi pelastua?" oli opetuslasten
reaktion siihen, ettei rikas mies voi pelastua. Opetuslapset olivat jättäneet
kaiken taakseen ja pelko tulevaisuudesta parkaisuna heidän huuliltaan. He ehkä
olettivat kuten moni meistäkin, että he voivat omilla ratkaisuillaan vaikuttaa
omaan pelastukseensa ja tästähän oli kyse rikkaan miehen ratkaisun kohdalla. Hän
esti omalla valinnallaan pelastumisensa.
Mutta opetuslapset ymmärsivät asian väärin. Ihminen ei itse valitse pelastumistaan vaan voi tehdä vain itsensä otolliseksi pelastumiseen. Idän kirkon opetuksessa ihmisen pelastuminen syntyy ihmisen ja Jumalan välisestä yhteistyöstä (synergia). Jumala ei pelasta ihmistä vastoin hänen tahtoaan eikä ihminen voi murtautua taivaaseen vaikka sinne haluisi. Rikas mies ei valinnut pelastusta ja mitä siitä seurasi? Ei mitään, hän jatkoi elämäänsä.
Mutta opetuslapset ymmärsivät asian väärin. Ihminen ei itse valitse pelastumistaan vaan voi tehdä vain itsensä otolliseksi pelastumiseen. Idän kirkon opetuksessa ihmisen pelastuminen syntyy ihmisen ja Jumalan välisestä yhteistyöstä (synergia). Jumala ei pelasta ihmistä vastoin hänen tahtoaan eikä ihminen voi murtautua taivaaseen vaikka sinne haluisi. Rikas mies ei valinnut pelastusta ja mitä siitä seurasi? Ei mitään, hän jatkoi elämäänsä.
Tämä on vapaan miehen evankeliumi, koska se kuvaa meille sitä, mitä me
Jumalan suomalla vapaudella voimme itsellemme tehdä. Meillä on vapaus lähteä
pois surullisina, vaikkemme olisikaan maallisesti rikkaita eikä kukaan
opetuslapsista paheksunut tai selitellyt tätä tekoa. Kukaan ei myöskään sanonut
ettei takaisin ole tulemista.
Vastuu lähimmäisestä
Näyttää siltä, että Jeesuksen vertauksissa ihmisen suurimmat ongelmat
koskevat toisia ihmisiä. Lain noudattaminen ei tuone ihmiselle suuria
vaikeuksia mutta kun meidän pitää huomioida toinen ihminen, niin me olemme
pulassa.
Koko tämän evankeliumin kipinää aiheuttavin konflikti syntyy siitä, kuinka
ihminen kykenee rakastamaan lähimmäistään konkreettisin teoin. Tähän kaatui
rikkaan nuorukaisen tie kohti pyhittymistä. Meidän on turhaa noudattaa itseämme
koskevia sääntöjä, kuten paastoa, jos jätämme lähimmäisemme oman onnensa
nojaan. Taivaan elämä ei ole hurskaita lupauksia vaan konkreettisia tekoja. Kun
me muistelemme hyviä tekojamme tästä päivästä taaksepäin, saatamme huomata
kuinka vähäisiä ja vaatimattomia ne ovat olleet.
Köyhän on turha kuvitella, että olisi vapaa rikkaan miehen ongelmasta.
Rikkautta voi olla monenlaista: rahaa, ihmissuhteita, koulutusta, valtaa,
herkuttelua, intohimoa johonkin asiaan, itsekkyyttä, päihteitä, juoruilua. Sielun voi sitoa tähän maailmaan monin eri tavoin ja kaiken minkä me olemme saaneet siunaukseksi, voi muuttua elämässämme kiroukseksi. Rikkaan miehen ongelma oli siinä, ettei hän ollut valmis antamiaan itseään
kokonaan Jumalan haltuun. Hän antoi itsensä vain soveltuvilta osin. Tämä on
varoitus ja kasvun paikka meille keskellä paastoa.
Jokainen meistä on tuo rikas mies ja jokainen meistä joutuu tekemään rikkaan miehen valinnan joka päivä. Kristuksen seuraaminen on omasta luopumista toisen hyväksi. Tämä on ihmiselle vaikeaa ja siitä syntyykin huudahdus, kuka sitten voi pelastua? Ei kukaan, ainakaan omilla ansioillaan. Me voimme vastata Jumalan kutsuun ja tehdä itsemme otollisiksi mutta pelastumisemme ei onnistu ilman Jumalan armoa. Se mikä ihmiselle on mahdotonta on Jumalalle mahdollista.
Pitkä vuodatus Raamatusta ja oma tulkinta. Oletko itse köyhä ja haluat antaa kaikkesi köyhien hyväksi? Meidän on vaikea olla köyhä nykyisessä yhteiskunnassamme, jossa köyhyyttä ei pitäisi olla...
VastaaPoistaNiin, köyhyyttä ei Suomessa pitäisi olla mutta silti osa meistä aina jää yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. Olenko itse köyhä? Jos köyhyys on sitä että sinulta puuttuu joka päivä jotakin tai et voi hankkia kaikkea mitä tarvitset, niin olen köyhä tai olen tuntenut mitä köyhyys on. Tärkeää olisi oppia tyytymään siihen mitä meillä on.
VastaaPoistaEn ole tehnyt kaikkeani köyhien hyväksi mutta lupaan yrittää!
Minusta tämä oli oikein hyvä kirjoitus eikä lainkaan liian pitkä. Antoi ajateltavaa, antoi voimaa tsempata, lähimmäinenhän on aina se joka kulloinkin lähelläni on.
VastaaPoistaSuomessa on paljon myös taloudellista köyhyyttä, ahdinkoa ja hätää. Ihan oikeasti ihmisiä joille jopa postimerkin hinta on liikaa, tai eivät voi ostaa lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Suomessa on myös paljon ihmisiä jotka voivat elää niin etteivät koskaan kohtaa näitä ensin mainittuja ehkä siksi on helppoa kuvitella ettei meillä sellaista ole.
Joskus kun en muuta enää voi niin toivon tai että sydämmestäni sydämmeen menevä hymykin edes hiukan auttaisi tätä lähimmäistäni.
pia paju
Minusta köyhyyttä ei kannata määritellä pelkästään kuukausitulojen mukaan vaan myös elämäntilanteen mukaan. Ihmiset saattavat joutua hyvin yllättäviin tilanteisiin vaikka heillä olisikin ihan hyvä työpaikkakin. Ulosotto yhdistettynä esim. pikavippikierteseen tekee ihmisestä niin köyhän, ettei hänelle jää edes minimitoimeentuloa vaikka kuukausitulot olisivat 3000 euroa. Ei tietenkään saa hölmöillä rahojensa kanssa mutta joskus ihmiset löytävät itsensä kovin oudoista tilanteista esim. sairauden takia.
VastaaPoistaPerheellisen köyhyys on usein paljon vaikeampaa kuin yksinelävän. Itseltään voi aina tinkiä mutta jos lapsetkin joutuvat erittäin tiukalle säästökuurille, se asettaa heidät päiväkodeissa ja kouluissa esim. koulukiusaamisvaaraan.
Sydämeen menevä hymy on aivan ihana ajatus. Vaikka itse epäilisi sen tehoa niin sitä kannattaa silti viljellä. Sen avulla toinen voi saada paljon lisää voimaa heikkoon tilanteeseen. Tsemppiä kaikille vaikeuksissa kilvoittelijoille!
Hyvä isä Ville!
VastaaPoistaKirjoitat blogiesittelyssäsi aiemmista työtehtävistäsi. Voisitko ystävällisesti kertoa tarkemmin työstäsi
rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimistossa ja Joensuun yliopistossa sekä kehitysvammaistyöstä. Itse olen ollut mukana kehittämässä kehitysvammaisten hoitoa ja olisi mielenkiintoista jakaa kokemuksia kanssasi. Lisäksi minua kiinnostaa kovasti työsi rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimistossa.
Ystävällisin terveisin Pirkko
Olin Kaakkois-Suomen rikos- ja riita-asioiden sovitteluvastaavana 2007-2011. Toimipaikkamme oli Kouvolassa ja palveluntarjoajana oli Toukolan setlementti. Sovittelimme pääosin poliisilta tulleita sovittelualoitteita, jotka olivat väkivalta- ja omaisuusrikoksia. Työ päättyi kun setlementti meni keväällä 2011 konkurssiin ja palveluntuottaja vaihtui. Pidin tästä työstä erittäin paljon koska sain tehdä paljon työtä erilaisten ihmisten parissa ja minulla oli mukava työyhteisö. Jos haluaa olla mukana sovittelutyössä, niin kannattaa olla yhteydessä paikalliseen sovittelutoimistoon ja kysellä koska seuraavat vapaaehtoissovittelijoiden kurssit alkavat. Vapaaehtoiset hoitavat sovittelutapaamiset ja uusia sovittelijoita koulutetaan säännöllisesti.
VastaaPoistaMukava kuulla että kehittämässä kehitysvammaisten hoitoa. Toivottavasti yhteiskunnan säästötoimet eivät kovin paljoa rajoita kehitystä koska jokaisella meillä on oikeus hyvään ja tasapuoliseen hoitoon.
Tein lukioaikanani kesätöitä Kuusankosken keskuslaitoksella 90-luvulla ja palasin myöhemmin takaisin tähän samaan työpaikkaan joka nykyisin tunnetaan Careana. Olin viimeksi töissä täällä 2007 kun työskentelin Tutkimus- ja kuntoutusosastolla sekä henkilökohtaisena avustajana eräälle autistipojalle Ratevassa. Tässä työssä oppii arvostamaan tavallista elämää ja sitä hyvyyttä josta me saamme nauttia. Moni kehitysvammainen on onnellinen sellaisista yksinkertaisista asioista joista me muut emme osaa olla kiitollisia. Samalla tapasin tässä työssä myös monia hyviä työntekijöitä jotka antoivat työlleen todella paljon.
Joensuussa toimin ensin systemaattisen teologian assistenttina 2001-2002. Työhön kuului oman tutkimuksen tekemistä, Methodios-nimisen lehden toimitustyötä sekä Hilkka Seppälän juhlakirjan tekoa. Otin vastaan myös opiskelijoiden tenttejä eli toimin tentaattorina. Loistavat työkaverit! Jatkoin seuraavana lukuvuotena tutkimusassistenttina (2002-2003) ja työnkuvani oli tehdä Suomen ortodoksisen kirkon matrikkelia prof. Petri Piiroisen johdolla. Työ oli mielenkiintoista mutta valitettavasti rahoitus loppui ennen kuin työ saatiin valmiiksi.
Olen iloinen, että olen saanut tehdä niin monipuolista työtä erilaisten työyhteisöjen kanssa. Nyt hakusessa on uusi työpaikka kun entinen työsuhde päättyi.
Aurinkoisia kesäpäiviä vielä toivottaen, isä Ville