Puhtaimman Jumalansynnyttäjän astuminen iankaikkiseen elämään

Jumalansynnyttäjän paasto päättyy kuolonuneen nukkumisen juhlavigiliaan tänä iltana. Tämä on kirkkovuoden viimeinen juhla ja reilun kahden viikon kuluttua 1.9. alkaa uusi kirkkovuosi. Juhlassa sisältönä ei ole vain Marian kuolonuneen nukkuminen, vaan myös hänen ylösnousemus ja kirkastuminen kuoleman jälkeen. Siten Marian kuolema ei ole surujuhla vaan juhla syntyy siitä, kuinka hän kuoleman kautta astui Taivaan valtakuntaan.

Siinä missä kirkkovuosi loppuu Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaan, niin samassa hetkessä syntyy ihmisen pelastuksen mahdollisuus. Juhlan sanoman myötä kuolema ei merkitsekään kristillistitylle elämän päättymistä, vaan uskoa siihen  että Vapahtajamme odottaa meitä kuoleman voittajana. Kuolema ei siis katkaisekaan elämältä siipiä vaan Kristus kannattelee meitä matkallamme kuolemasta iankaikkiseen elämään.

Kirkon perimätiedon mukaan Marian kuoleman hetkellä apostolit kokoontuivat Marian vuoteen ympärille lukuun ottamatta apostoli Tuomasta.  Marian kuolinhetkellä Kristus laskeutui taivaasta ja otti äitinsä sielun taivaaseen. Kun Tuomas kolmen päivän kuluttua saapui Jerusalemiin ja halusi nähdä Marian haudan, apostolit veivät hänet Getsemaneen, jonne Maria oli haudattu. Kun hauta avattiin, niin se havaittiin tyhjäksi eikä Marian ruumista ollut siellä. Tätä pidettiin ennusmerkkinä yleisestä ylösnousemuksesta ja lupauksena Kristuksen toisesta tulemisesta.

Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt. Sinä elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästätä kuolemasta meidän sielumme.

Juhlan tropari kertoo, kuinka Marian elämässä tapahtui kaksi ”mahdottomuutta” - synnyttäessään hän ei menettänyt neitsyyttään eikä kuolemassaan hylännyt maailmaa. Maria oli Elämän äiti ja tämä ihme näkyy siinä, kuinka Jumalansynnyttäjien ikoneissa Maria pitää Jumalan Sanaa sylissään. Tämän armon saatuaan Maria oli kerubejakin kunnioitettavampi ja serafeja jalompi.

Juhlan ikonissa taas nähdään, kuinka Kristus on ottanut Marian sielun syliinsä kuoleman hetkellä. Tähän kuvaan myös kirkko nojaa opetuksessaan. Koko olemassaolomme on jaettu maalliseen ja taivaalliseen seurakuntaan tai ajalliseen ja ajattomaan, taistelevaan ja riemuitsevaan seurakuntaan. Me rukoilemme toistemme puolesta mutta vielä enemmän taivaallinen seurakunta rukoilee maailmassa kilvoittelevien puolesta, jotta nämä pysyisivät kestävinä. Rukous on se voima, jonka kautta pyhät ihmiset elävät meidän elämässämme. Uskovaiselle kuolema merkitsee pahuuden ja synnin loppumista ja kilvoittelun muuttumista taivaalliseksi riemujuhlaksi.


Kuolevaisuus ja synnittömyys

Maria oli samanlainen ihminen kuin kuka tahansa meistä ja hän kuoli samasta välttämättömyydestä kuin jokainen ihminen. Erityistä Mariassa oli se, että hän eli elämänsä ilman syntiä. Hän omistautui jo syntymästään Jumalalle ja ja alkoi vähitellen kasvaa nöyryyteen ja kuuliaisuuteen. Jumalansynnyttäjän synnittömyydessä ei niinkään ollut kysymys siitä, että hän olisi ollut erilainen ihminen kuin me muut vaan pikemminkin Jumalan sanan kuuleminen ja sen noudattaminen koituivat pelastukseksi. Synnittömyys ei tehnyt Mariasta kuolematonta vaan hän on ihmisenä samanlaisen pelastuksen tarpeessa kuin jokainen meistä. Maria kutsuukin kiitosvirressään Jumalaa vapahtajakseen. "Minun sieluni ylistää suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani".


Synnittömyys ei ole virheiden välttelyä vaan Kristuksen seuraamista. Jumala etsii ihmisiä, jotka ovat valmiita yhteistyöhön Hänen kanssaan ja tämän yhteistyön tuloksena Jumala toimii historiassa pyhiensä kautta. Maria on erityinen pyhä kirkkomme historiassa, koska hänessä voidaan nähdä Jumalan ihmeellinen siunaus ja armo, joka on varattu jo luomisen yhteydessä ihmisen osaksi. Marian pyhityksen tie syntyi siitä, kun hänen kaikki toivonsa oli varattu Jumalaan ja hän aidosti teki yhteystyötä Jumalan kanssa.

Maria otti vastaan Jumalan sanan ja noudatti sitä. Maria otti vastaan Jumalan Sanan ja synnytti hänet ihmiseksi. Marian hyvä vastaus Jumalan kutsuun toi pelastuksen koko luomakunnalle. Marian asenne Jumalaa kohtaan ilmenee parhaiten hänen vastauksessaan ylienkeli Gabrielille: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."


Jumalan täyteys meidän kanssamme

Kuolonuneen nukkumisen juhlassa apostolit ovat kokoontuneet yhteen Marian luokse. Kristus laskeutuu taivaasta ja ottaa Marian sielun luokseen viedäkseen sen taivaan iloon. Tässä meille on annettu kuva apostolisesta kirkosta, joka kokoontuu Marian ympärille tullakseen osalliseksi Jumalan armosta. Samaan aikaan me voimme ajatella asiaa myös toisinpäin. Kirkko on myös katolinen eli yksi kirkko jakaantuu kaikkialle maailmaan, pienimpäänkin pyhäkköön ja siten meillä on koko Pyhän Hengen täyteys kirkoissamme.

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Samalla tapaa koko pyhityksen täyteys on jokaisessa hetkessä. Jumala on yhtä vahvasti läsnä tänä hetkenä kuin aikanaan opetuslasten kanssa. Jokainen hetki elämässä on annettu mahdollisuus pelastua ja siksi kirkon veisuissa kaikki tapahtuu tänä päivänä.

Tässä juhlassa voi nähdä kirkon väkevän uskon elämään ja kuolemaan. Hetkessä eläminen on kaikkein tärkeinä: uskovaisen ei kannata keskittyä menneiden murehtimiseen tai tulevaisuuden suunnitteluun vaan nähdä pelastuksen mahdollisuus tässä hetkessä. Ja sen takia on myös hyvä oppia muistamaan ihmisen päivien rajallisuutta, koska se opettaa nöyryyttä ja kohtuullisuutta. Suokoon Jumala meille jokaiselle ymmärrystä ja taitoa ottaa vaarin jokaisesta hetkestä, jotka Luoja on meille suonut!

Siunattua juhlaa kaikille lukijoille!